Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Tänään 7.8 olin mustikassa, ja oli sateinen aamupäivä ja kastuin vähän, sain n. litran verran , täytyy vielä mennä isomman astian kanssa, kun löytäisi vielä kantarellejakin, olisin aikas tyytyväinen!

Oi, litrahan on hyvin jos on käsinpoimittua vaikka sateella ei kyllä hirmuisen puhdasta marjaa tunnu saavan niinkään tai ainakaan itse en saanut. Tuo olisi kyllä niin ihanaa kun olisi metsää ja luontoa helposti saavutettavissa, koska mustikassa olisin varmaan tällä hetkelläkin jos vaan se mahdollista olisi ja pohjoisessa olisi vielä ehkä lakka-aikaakin vähän riippuen keleistä ja paikasta. Suolla on niin kivaa!

Itse kävin sitten vaan pitkähkön "voimakävelyn" kun menin kauempana olevaan kauppaan ja ostin sieltä 12-packin kivennäisvettä, pari maitoa ja kolmatta kiloa juureksia ja muita rehuja reppu täyteen. Paluumatkalla on oikein kunnon pitkä ylämäki ja sellaista loivaakin nousua ihan kiitettävästi joten tuo vähän vajaa viisi kilsaa otti kivasti kinttuihin.

Minulla nuo marjastukset yms ovat myös sitä tekemisen keksimistä etten jäisi kämppääni istumaan. Näin kävelen paljon ja olen ulkona. Pahinta on jäädä itselleni sisälleni istumaan. Silloin alkaa kaikki ikävä pyöriä päässä enemmän. Liikaa tulee mietittyä kaikkea. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla nuo marjastukset yms ovat myös sitä tekemisen keksimistä etten jäisi kämppääni istumaan. Näin kävelen paljon ja olen ulkona. Pahinta on jäädä itselleni sisälleni istumaan. Silloin alkaa kaikki ikävä pyöriä päässä enemmän. Liikaa tulee mietittyä kaikkea. 

Mulla taas tuntuu, että täällä sisällä jumittaessani saan paremmin aivotkin narikkaan etten ajattele ihmeemmin mitään. Lenkillä / ulkoillessa sitten pyöriikin päässä vaikka ties mitkä ajatukset ja omituisten aasinsiltojen kautta yleensä aina pääsen siihen samaan eli kuinka vitunpaskaa koko elämäni on. Lisäksi lenkkeily / ulkoilu saa oikeastaan joka kerta kaipaamaan ihan erilaista ympäristöä ja toisenlaisia lenkki- ja ulkoilumaastoja eli sekin muistutus vaan laskee fiilistä ja tavallaan jopa nollaa sen lenkin / ulkoilun hyvät jutut. En ole enää koskaan hyvällä tuulella sen paremmin lenkillä kuin lenkin jälkeenkään ja oikeastaan aina olen pahemmalla päällä kotiin palatessani mitä olin lähtiessä. Ne kaikki hyvänolon endorfiinit puuttuu ja jää tulematta. Olen tullut siihen tulokseen, että on parempi kun jättää tekemättä kaiken sellaisen mikä voi etäisestikin muistuttaa minua siitä mistä tykkään ja mitä haluaisin tehdä, niin kaikki on paremmin. Ei tosiaan hyvin, mutta paremmin. Se on jotenkin vaan liikaa, että saa minkäänlaista muistutusta siitä millaista elämä voisi olla jos se olisi edes vähän omanäköistä tämän vitunpaskan sijaan joka on varmaan pahempi kuin elinkautinen. Tai ainakin aito sellainen, koska tässä ei ole mitään takeita että vapautuisi muuten kuin kuoleman kautta.

Kyllä taas yksinäisyys emotianalllinen lyö kovaa silmille, ei yhtään omaista joka oisi kiinnostunut olenko edes hengissä. Ei sitä poista vaikka missä  joukossa tuolla päivän pyörit ja juttelet ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä taas yksinäisyys emotianalllinen lyö kovaa silmille, ei yhtään omaista joka oisi kiinnostunut olenko edes hengissä. Ei sitä poista vaikka missä  joukossa tuolla päivän pyörit ja juttelet ihmisten kanssa.

Niinpä. Lisäksi se on aivan yksi lysti vaikka juttelisi kuinka aktiivisesti ihmisten kanssa edes ne muutamat sanat aina tilaisuuden tullen koska ei kenestäkään tietenkään tule minkäänlaista tuttavaa saati sitten enempää. Mä en ainakaan enää tiedä miten tämän yksinäisyyden voisi edes saada selätetyksi yksinään tai onko se edes mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla nuo marjastukset yms ovat myös sitä tekemisen keksimistä etten jäisi kämppääni istumaan. Näin kävelen paljon ja olen ulkona. Pahinta on jäädä itselleni sisälleni istumaan. Silloin alkaa kaikki ikävä pyöriä päässä enemmän. Liikaa tulee mietittyä kaikkea. 

Mulla taas tuntuu, että täällä sisällä jumittaessani saan paremmin aivotkin narikkaan etten ajattele ihmeemmin mitään. Lenkillä / ulkoillessa sitten pyöriikin päässä vaikka ties mitkä ajatukset ja omituisten aasinsiltojen kautta yleensä aina pääsen siihen samaan eli kuinka vitunpaskaa koko elämäni on. Lisäksi lenkkeily / ulkoilu saa oikeastaan joka kerta kaipaamaan ihan erilaista ympäristöä ja toisenlaisia lenkki- ja ulkoilumaastoja eli sekin muistutus vaan laskee fiilistä ja tavallaan jopa nollaa sen lenkin / ulkoilun hyvät jutut. En ole enää koskaan hyvällä tuulella sen paremmin lenkillä kuin lenkin jälkeenkään ja oikeastaan aina olen pahemmalla päällä kotiin palatessani mitä olin lähtiessä. Ne kaikki hyvänolon endorfiinit puuttuu ja jää tulematta. Olen tullut siihen tulokseen, että on parempi kun jättää tekemättä kaiken sellaisen mikä voi etäisestikin muistuttaa minua siitä mistä tykkään ja mitä haluaisin tehdä, niin kaikki on paremmin. Ei tosiaan hyvin, mutta paremmin. Se on jotenkin vaan liikaa, että saa minkäänlaista muistutusta siitä millaista elämä voisi olla jos se olisi edes vähän omanäköistä tämän vitunpaskan sijaan joka on varmaan pahempi kuin elinkautinen. Tai ainakin aito sellainen, koska tässä ei ole mitään takeita että vapautuisi muuten kuin kuoleman kautta.

Ymmärrän tuonkin. Itsellä on täällä senverran hyvät maastot ja maisemat, että se korvaa paljon. Toisaalta tuttua tuokin, että alan miettiä itsekin kaikkea. Kuitenkin enemmän tulee sisällä mietittyä ja näin ulkoilu auttaa itselläni. Kaupungissa asuessa ehkä ulkoilu olisi vaikeampaa. Täällä maalla ei näe paljon ketään ja voi tavallaan monesti sulkea ihmiset ja yksinäisyyden pois mielestä. Sitten kaupungissa se menisi itselläkin varmaan noiden miettimiseen enemmän. 

Myöhästyneet syntymäpäivä onnittelut eilen 30 vuotta täyttäneelle! En ehtinyt eilen illalla palstalle kertomaan tätä, oli jo kiinni kun luin viestisi. Sulla on kiva työkaveri. Olin juuri iltavuorossa ja voin sanoa että onneksi minullakin on tosi mukava työkaveri. Äitisi taas on väärässä, olet arvokas juuri sellaisena kuin olet ja juhlimisen arvoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Myöhästyneet syntymäpäivä onnittelut eilen 30 vuotta täyttäneelle! En ehtinyt eilen illalla palstalle kertomaan tätä, oli jo kiinni kun luin viestisi. Sulla on kiva työkaveri. Olin juuri iltavuorossa ja voin sanoa että onneksi minullakin on tosi mukava työkaveri. Äitisi taas on väärässä, olet arvokas juuri sellaisena kuin olet ja juhlimisen arvoinen. 

Minäkin onnittelen häntä. Samoin kaikkia muita, joiden syntymäpäiväjuhlinnat on sivuutettu jopa lapsena.