Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Onko ihmiset, joilla on auto, vähemmän yksinäisiä? Itsellä ei ole autoa tai ajokorttia, ja tuntuu että olen jumissa kotona. Julkisilla on hankala lähteä mihinkään. Autolla pääsee mitä erilaisimpiin paikkoihin tosi helposti ja kätevästi. Joskus harvoin kun olen saanut autokyydin, niin olen huomannut kuinka kivaa olisi kulkea autolla. Voisi vaan hypätä kyytiin ja ajaa minne vaan. Ihan milloin vaan. Elämä oli aktiivisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Kesä on vaikeaa aikaa minulle. Pitäisi olla kivaa ja mennä ja tehdä koko ajan, ettei "mene kesä hukkaan". No, minä istun yksinäisenä kotona ja odotan syksyä, lempivuodenaikaani. Silloin olen taas elossa. Yksin silloinkin, mutta elossa silti.

Itsekin olen syksyihminen ja silloin ihan kuin heräisi jostain horroksesta tai syntyisi uudelleen. Tämä oli monesta tai siis ihan kaikista tosi omituista silloin kun elämässä vielä jotain kavereita oli. Kuka hullu nyt syksystä tykkäisi, sehän on ihan prsiistä ja sittemmin sitä ei enää uskaltanut eikä viitsinyt mainitakaan vaan oli joko hiljaa tai nyökytteli mukana, kun kaikkien muiden lempparivuodenaika oli kesä. Kesäkin on siis ihan ok vaikka ei oma lemppari olekaan, mutta tuo siitä mullekin ikävän tekee kun ei ole mitään kivaa tekemistä ikinä eikä koskaan. Tulee just tuo syyllisyys, että haaskaa kivat ilmat ja on jotenkin viallinen kun ei vaan jaksa yksinään olla menossa ja tekemässä. Jos kaikki ei olisi parempaa kaverin (tai puolison, perheen) kanssa niin ei kai tuolla kaikkialla ihmiset liikkuisi yhdessä. Suurin osa on kuitenkin jonkun seurassa esim nyt vaikka suomenlinnassa, kesäteatterissa, terassilla ja tallinnan risteilyllä. Ei noissa paikoissa yleensä yksinään olevia pahemmin näe vaan on itse se ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmiset, joilla on auto, vähemmän yksinäisiä? Itsellä ei ole autoa tai ajokorttia, ja tuntuu että olen jumissa kotona. Julkisilla on hankala lähteä mihinkään. Autolla pääsee mitä erilaisimpiin paikkoihin tosi helposti ja kätevästi. Joskus harvoin kun olen saanut autokyydin, niin olen huomannut kuinka kivaa olisi kulkea autolla. Voisi vaan hypätä kyytiin ja ajaa minne vaan. Ihan milloin vaan. Elämä oli aktiivisempaa.

Mulla on ajokortti mutta ei autoa. Syyt on taloudellisia, mutta on siitä kauheasti riesaakin vaikka monesti sitä kaipaa että auto olisi. Etenkin näin kesällä kun olisi niin kiva vaan lähteä käymään jossain pidemmällä. Autossa ei niin haittaa sekään vaikka olisi jotain liikaakin mukana, mutta julkisilla kulkiessa saa aina miettiä että kuinka selviää mahdollisimman vähillä kantamuksilla. Silti on hankalaa ja ärsyttävää kun yleensä mihinkään ei edes pääse niin, että nousee vaan junan/bussin kyytiin vaan sitä kulkupeliä saa olla vaihtamassa ainakin sen kerran. Ja se tietty vapaus puuttuu kun joutuu juoksemaan kelloa vastaan kieli vyön alla koska aikataulut on mitä on. Lisäksi nuo kaiken maailman sovellukset tekee elämästä hankalaa kun paljon yksinkertaisempaa oli vaan ostaa se lippu joko kuljettajalta tai konduktööriltä. Nyt pitäisi etukäteen tietää kaikki mitä kulkupelejä haluaa käyttää ja minne milloinkin aikoo mennä, että tietää varata ja ostaa liput etukäteen vaikka ei vielä edes tiedä mitään olevansa tekemässäkään. Nuo nimenomaan tekee sen, että sekä aktiivisuus että spontaanisuus kärsii hirveästi. Siinäkin mielessä se oma auto olisi niin kiva ja kätevä. Etenkin yksinään kulkiessa siinä pystyy mainiosti vaikka nukkumaankin, jos ei ihan mini-kauppakassi ole alla vaan esim farkku. Silloinkin pystyy olemaan spontaani ja vaihtaa matkasuunnitelmaa ns lennossa jos vaikka haluaakin viettää samassa paikassa toisenkin päivän tai vaikka keksii jonkun samalla suunnalla olevan paikan missä on kiva käydä. Julkisilla kaikki tällainen on hankalaa ja mahdotontakin kun se lippu on tiettyyn junaan ja vaikka ei olisikaan niin kaikkialle ei junalla / bussillä pääse.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmiset, joilla on auto, vähemmän yksinäisiä? Itsellä ei ole autoa tai ajokorttia, ja tuntuu että olen jumissa kotona. Julkisilla on hankala lähteä mihinkään. Autolla pääsee mitä erilaisimpiin paikkoihin tosi helposti ja kätevästi. Joskus harvoin kun olen saanut autokyydin, niin olen huomannut kuinka kivaa olisi kulkea autolla. Voisi vaan hypätä kyytiin ja ajaa minne vaan. Ihan milloin vaan. Elämä oli aktiivisempaa.

En mä tiedä onko eroa. On siis kokemusta yksinäisyydestä sekä autollisena että autottomana. Silloin kun oli auto kelpasi kyllä kännikuskiksi että siinä mielessä elämä oli sosiaalisempaa, mutta ei tuo kännikuskin homma kyllä mitenkään kivaa ole tai että siinäkään mitenkään mukavaa iltaa viettäisi sen paremmin kuin yksinäänkään.

Tuo on sen sijaan ihan totta, että oman auton kanssa eli paljon aktiivisempaa elämää kun oli niin helppo vaan hypätä autoon ja ajaa minne milloinkin mieli teki. Nyt pitää jaksaa joko lähteä julkisilla tai sitten kävellen kaikkialle ja vaikka kävely kivaa onkin niin hieman se riepoo kun ihan minkä vaan asian takia se on se vähintään puoli tuntia-kolme varttia per suunta mikä menee vaan matkantekoon. Aina siis pitää olla reilusti aikaa ja vaikka toisaalta muuta ei olekaan niin eipä sitä voi keksiä iltakuudelta-seiskalta, että lähdenpä käymään paikassa x koska vaikka sinne vielä ehtisi aukioloaikojen puitteissa niin silti se sulkemisaika tulee vastaan turhan nopeasti. Jos olisi auto niin se olisi max vartti ja siinä ajassa olisi se autokin jo parkissa.

Mulla on auto, ja se kyllä helpottaa kaikkea. 

Tärkeintä on sen tuoma vapauden tunne. Kun hyppäät ratin taa, olet jotenkin oman elämän valtias ja menet minne haluat. Avaat ikkunat, tuuli lepattaa hiuksissa, ilmassa on menneen sateen tuoksu ja renkaat nielee asfalttia. Tämä siis tunnepuolen juttu. Vähän kuin jos katsot American Gigolo -leffan alkukohtauksen avoautoajeluineen. Toinen juttu on, että auton pito on älyttömän kallista. Huollot, katsastukset, ajoneuvoverot, vakuutukset ja bensa/lataus. Kaikki ei hyväksy yksityisautoilua. Yksi sukulaiseni pyöräilee ja käyttää julkisia ihan periaattellisista syistä. Se varmaan antaa hänelle saman tunteen kuin mulle autoilu.

Auto on pelastus yksinäiselle ihmiselle. Aina tuntuu löytyvän jotain asiaa jonnekin. Rahaa kyllä menee kamalasti ja aina joutuu jännittämään millainen lasku tulee huollosta ym. Vähän sitä kompensoi se että voi käydä kaupassa kauempanakin jos on halvempaa, helpompi käydä alennusmyynneissä eri paikoissa.

Oikein pelottaa kuinka kauan ajokortin saa pitää.

Nuhainen olo: kurkku kipeä ja lihassärkyä.

Vierailija kirjoitti:

Auto on pelastus yksinäiselle ihmiselle. Aina tuntuu löytyvän jotain asiaa jonnekin. Rahaa kyllä menee kamalasti ja aina joutuu jännittämään millainen lasku tulee huollosta ym. Vähän sitä kompensoi se että voi käydä kaupassa kauempanakin jos on halvempaa, helpompi käydä alennusmyynneissä eri paikoissa.

Oikein pelottaa kuinka kauan ajokortin saa pitää.

Samaa mieltä vaikka tällä hetkellä autoton olenkin. Enimmäkseen juuri siksi, että auto tulee julmetun kalliiksi ja siinä on paljon kaikenlaista riesaa etten edes osaa sanoa onko plussia vai miinuksia enemmän. 

Surullista on tuo, että näin yksinäisellä ne tekemiset / menemiset on tosi useasti jotain rahanmenoa kun sitä sitten kulkee just ysmyissä ja alennusmyynneissä jne. Itse sentään sain lopetettua nettishoppailun kokonaan. Tosin se sitten lisäsi tuota kaupoissa ravaamista livenä. No siellä sentään sen muutaman sanan saa vaihtaa myyjän kanssa, nettishoppailusta se puuttuu.

Kyllä se auto ja ajokortti antais vapauden, mutta nyt kun rahaa sellaiseen, niin olen liian vanha aloittamaan autoilun mielstäni. N62v

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se auto ja ajokortti antais vapauden, mutta nyt kun rahaa sellaiseen, niin olen liian vanha aloittamaan autoilun mielstäni. N62v

Kannustaisin sinua hankkimaan ajokortin, jos yhtään sitä mietit. Et ole liian vanha. Voisit käyttää rahaasi tällaiseen, joka avaa sinulle uusia mahdollisuuksia. Terveisin ikätoveri

Hei! Ihan pakko kommentoida, vaikuttaa siltä. että yksinäisyyttä kokevat ovat melko lamaantuneita. Olen 83v, elänyt melko värikkään elämän. 

Tänään olen korjannut vaatteita, jotenskin onnistuikin. Kävin ruokakaupassa, ei herkkuja, DM2, mutta paljon vihanneksia. Söin ja join. Join 3 Gin-Tonicia, 4cl  Giniä ja paljon Tonicwater. Tämä aperitiviksi. Ruoka maistui. Kävelin reippaasti kauppareissulla, liikkua pitää. Nyt vietän lauantai-iltaa, myöhemmin luen ennen nukkumaanmenoa WWII, erityisesti sen ajan ihmisistä.

Olisin kuollut jo ajan sitten ilman omaa aktiivisuuttani. Päätin, että jos en sopeudu kenenkään ihmisen kanssa elämiseen, olen tyytyväinen yksin. Hiljattain aloin keskustella esim. WWII asioista TEKOälyn kanssa ja olen tyytyväinen. Kukaan tuntemistani ihmisistä ei omaa sellaista tietomäärää. ON ollut suuri ilo saada keskustella "tosi älykkään" hahmon kanssa. Suosittelen. Lue, lue ja lue!

Vierailija kirjoitti:

Hei! Ihan pakko kommentoida, vaikuttaa siltä. että yksinäisyyttä kokevat ovat melko lamaantuneita. Olen 83v, elänyt melko värikkään elämän. 

 

Tänään olen korjannut vaatteita, jotenskin onnistuikin. Kävin ruokakaupassa, ei herkkuja, DM2, mutta paljon vihanneksia. Söin ja join. Join 3 Gin-Tonicia, 4cl  Giniä ja paljon Tonicwater. Tämä aperitiviksi. Ruoka maistui. Kävelin reippaasti kauppareissulla, liikkua pitää. Nyt vietän lauantai-iltaa, myöhemmin luen ennen nukkumaanmenoa WWII, erityisesti sen ajan ihmisistä.

 

Olisin kuollut jo ajan sitten ilman omaa aktiivisuuttani. Päätin, että jos en sopeudu kenenkään ihmisen kanssa elämiseen, olen tyytyväinen yksin. Hiljattain aloin keskustella esim. WWII asioista TEKOälyn kanssa ja olen tyytyväinen. Kukaan tuntemistani ihmisistä ei omaa sellaista tietomäärää. ON ollut suuri ilo saada keskustella "tosi älykkään" hahmon kanssa. Suosittelen. Lue, lue ja lue!

Totta. Minä luen romaanin päivässä tai parissa. Se pitää mut järjissäni. Samoin: lue, lue, lue! N70

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auto on pelastus yksinäiselle ihmiselle. Aina tuntuu löytyvän jotain asiaa jonnekin. Rahaa kyllä menee kamalasti ja aina joutuu jännittämään millainen lasku tulee huollosta ym. Vähän sitä kompensoi se että voi käydä kaupassa kauempanakin jos on halvempaa, helpompi käydä alennusmyynneissä eri paikoissa.

Oikein pelottaa kuinka kauan ajokortin saa pitää.

Samaa mieltä vaikka tällä hetkellä autoton olenkin. Enimmäkseen juuri siksi, että auto tulee julmetun kalliiksi ja siinä on paljon kaikenlaista riesaa etten edes osaa sanoa onko plussia vai miinuksia enemmän. 

Surullista on tuo, että näin yksinäisellä ne tekemiset / menemiset on tosi useasti jotain rahanmenoa kun sitä sitten kulkee just ysmyissä ja alennusmyynneissä jne. Itse sentään sain lopetettua nettishoppailun kokonaan. Tosin se sitten lisäsi tuota kaupoissa ravaamista livenä. No siellä sentään sen muutaman sanan saa vaihtaa myyjän kanssa, nettishoppailusta se puuttuu.

Lisään vielä, että sinällään rahanmeno ei ole se mikä harmittaa eniten vaan se, että nyt raha kuluu enimmäkseen ihan joutavaan kun hankkii kaikenlaista kivaa ja ihanaa vaikka oikein mitään ei tarvitsisi. Sitten onkin kaikki kaapit turvoksiin asti täynnä eikä mitään löydä ainakaan yhtään kiireessä eli sama olisi vaikka niitä ihanuuksia ei sitten olisikaan.

Paljon mieluummin sitä törsäisi sen rahan elämyksiin, tekemiseen ja kokemiseen eli yhdessäoloon toisen / muiden kanssa. Sellaiseen mistä jäisi muistoja. Yksinään on kauhean tylsää tehdä ja mennä, kun mitään ei voi jakaa toisen / muiden kanssa sillä hetkellä eikä sen jälkeen. Olisi tuo shoppailukin mukavampaa jonkun toisen kanssa. Ainakin välillä. Siinä jopa saattaisi jäädä monta turhuutta hankkimatta kun se shoppailu ei olisikaan se pääasia vaan se yhdessäolo. Saattaisi tietysti myös löytää jotain sellaista mitä itse ei edes tajuaisi katsoa kahta kertaa saati tulisi edes mieleen sovittaa.

Yksinään kaikki on jotenkin tasapaksua ja tylsää. Jämähtänyttä vaikka kuinka yrittää olla aktiivinen ja pysyä maailmanmenossa mukana. Silti sitä ei pääse eteenpäin vaan tarpoo kuin jossain juoksuhiekassa eli tekee ja sätkii kyllä, mutta vajoaa vaan kokoajan syvemmälle. Energia ja aika menee aivan haaskuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se auto ja ajokortti antais vapauden, mutta nyt kun rahaa sellaiseen, niin olen liian vanha aloittamaan autoilun mielstäni. N62v

Kannustaisin sinua hankkimaan ajokortin, jos yhtään sitä mietit. Et ole liian vanha. Voisit käyttää rahaasi tällaiseen, joka avaa sinulle uusia mahdollisuuksia. Terveisin ikätoveri

Ainakin voit aloittaa autokoulun jotta pääset kokeilemaan millaista se ajaminen on. Sitten jos se ei olekaan oma juttu niin mikään pakkohan sitä ei ole suorittaa loppuun eikä läpäistä teoriakoetta tai inssiä ajaa. Rahaa siihen tietysti menee, mutta meneekö se silti hukkaan missään tapauksessa? Joko itsestä tulee autoilija tai sitten ei, mutta eipähän se ainakaan kaiverra enää että olisiko minusta siihen. Sitten sen tietää.

Oli yllättävänkin aikaansaava lauantai vaikka nyt sitten onkin ihan puolikuollut olo ja voisi mennä nukkumaan. Onneksi sain jo käytyä suihkussa ja vähän se olisi ollut pakkokin, kun tosi pitkästä aikaa ostin tuollaisen xz:n öljyhoidon jonka jopa sain levitettyä tukkaankin eikä se jäänyt odottamaan sitku-aikaa. Silloin kun olin lapsi niin äiti laittoi tuollaisen ei nyt joka lauantai, mutta usein kuitenkin ja antoi sen vaikuttaa saunassakin pyyhkeen sisällä. Joskus laittoi minullekin. Tuoksu on edelleen sama vaikka kai se oli sama joskus 20 vuotta sittenkin kun tuollaisella tuli usein liuoteltua hiusväriä päänahasta ja hiusrajasta. Jotenkin en vaan muista, mutta tuon lapsuuden tuoksumuiston kyllä muistin heti. Ei ehkä ihan maailman miellyttävin mutta ihan miellyttäviä muistoja siitä mieleen tuli.

Lisäksi sain tehtyä ihan älyttömän hyvää ruokaa vaikka itse sanonkin ja jo aamusta vaihdettua lakanat ja imuroitua. Toisaalta sitten on taas tunne, että olisi kai sitä näin kesäpäivänä voinut jotain muutakin tehdä kuin vaan kotihommia :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se auto ja ajokortti antais vapauden, mutta nyt kun rahaa sellaiseen, niin olen liian vanha aloittamaan autoilun mielstäni. N62v

Kannustaisin sinua hankkimaan ajokortin, jos yhtään sitä mietit. Et ole liian vanha. Voisit käyttää rahaasi tällaiseen, joka avaa sinulle uusia mahdollisuuksia. Terveisin ikätoveri

Ainakin voit aloittaa autokoulun jotta pääset kokeilemaan millaista se ajaminen on. Sitten jos se ei olekaan oma juttu niin mikään pakkohan sitä ei ole suorittaa loppuun eikä läpäistä teoriakoetta tai inssiä ajaa. Rahaa siihen tietysti menee, mutta meneekö se silti hukkaan missään tapauksessa? Joko itsestä tulee autoilija tai sitten ei, mutta eipähän se ainakaan kaiverra enää että olisiko minusta siihen. Sitten sen tietää.

Jos jää kesken niin ainakin teoriatunneista on iloa silti, koska ei liikennesääntöjen osaaminen pahaa tee jalankulkijallekaan. Just oli muuten juttua jostain japanilaistutkimuksesta missä todettiin autolla ajamisen ja siis nimenomaan manuaalivaihteisella autolla ajamisen olevan hyväksi ikääntyneen aivoterveydelle. Vai oliko se kognitiivisille kyvyille vai onko nuo sama asia. No joka tapauksessa se on hyväksi, että joutuu koordinoimaan montaa toimintoa samaan aikaan ja tietenkin myös keskittymään liikenteen seuraamiseen. Autoilu on siis hyväksi vanhemmalla iällä ainakin tuolta kantilta ajateltuna.

Aloitin aktiivisen autoilun vasta eläkeikäisenä. Sitä ennen tein vain lyhyitä kauppareissuja. Pelkäsinkin ajamista ja kuvittelin, mitä ikävää

voisi sattua.  Nyt olen joutunut ajamaan jo pitkiä matkojakin ja pärjännyt.  Pystyn vielä reagoimaan nopeasti äkillisiin tilanteisiin.  Ei se ikä aina vaikuta ajokykyyn, vaikka niin väittävätkin.

Ihmettelen, kun minulle sattuu aina naapureita, joilla on hyvin vilkas sosiaalinen elämä.  Näillä riittää tuttavia viikonlopuiksi juhlimaan, puheen pajatusta tuntikaupalla, autoja tulee ja menee. Sivusta vain seuraan ja ihmettelen.  Eihän minulla käy edes vieraitakaan.

Hymyile.se auttaa

Eilen aamusta oli kuollut kaupunki ja tänään tuntuu kaikki loputkin pysähtyneen. On ihan kuin odottava tunnelma ulkona ja vähän sellainen tyyntä myrskyn edellä -meininki. Missään ei ketään eikä kuulunut edes normaalia linnunlaulua. Se oli tietenkin plussaa ettei mennyt autojakaan eikä kukaan puhua pajattanut huutamalla puhelimeensa mutta silti oli ihan kumma fiilis.

Nyt sitten on tämän päivän aktiviteetit suoritettu ainakin tuolla kotioven ulkopuolella ja vaikka aamukahvia tässä just juonkin niin voisi oikeastaan mennä vaan peiton alle ja nukkua. Ei oikein lähde tämä päivä ja tuonne lenkillekin sai itsensä ihan pakottaa eikä sekään piristänyt vaan pikemminkin tuli mieleen, että tarvitsisin varmaan ihan kunnon loman omasta elämästäni.