Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Paikkakuntaa en voi laittaa. Liian pieni paikkakunta ja en viitsi sitä tänne mainita. 

No varmaan maakuntakin on ihan riittävä tarkkuus ja pakkohan ei tietenkään ole kertoa mitään. Itse olen uudeltamaalta. Joku kommentti oli noista jatkuvista kuolinuutisista ja tuntuu, että niitä tulee kammottavaa vauhtia kun tänäänkin jo kaksi ja eilen yksi. Ehkä joo 75-vuotiaan kuolema on ihan normia mutta aika kauhea ajatus sekin on, että ei siihen ikään itselläkään ole kuin pari-kolme vuosikymmentä. Ja voihan se lähtö tulla jo aiemminkin eli olisi ihan tosi jees jos se omannäköinen elämäkin ehtisi alkaa ennen sitä. Vielä parempi kun ehtisi ihan elääkin sellaista eikä koko elämä olisi vaan vääränlaista kaikella tapaa. Jotenkin ahdistavaa.

Lähtö voi tulla ihan milloin vaan. En mieti yhtään tuollaista asiaa. Joka sekunti kuolee valtavasti ihmisiä, ihan kaiken ikäisiä. Ei minulla ole sen kummempaa syytä elää vanhaksi.

Oi kun saisikin nukkua aamulla johonkin ysiin-kymppiin. Täällä on nykyisin aina ulkona joku ryske jo aamuseiskalta että ei toivokaan. Lisäksi tuntuu muutenkin olevan kauhean äänekästä ympäri vuorokauden vaikka ennen oli niin hiljaista eli ei ole päikkäreistäkään avuksi. Enää ei voi pitää edes ikkunaa öisin auki ja ihmeellisiä kolahduksia ja mölinöitä tuntuu kuuluvan seinienkin läpi. Johonkin aina havahtuu kesken unien ja sitten sitä valvookin aina jonkun aikaa. Valitettavasti en pysty nukkumaan korvatulppien kanssa tuotakaan vähää mitä ilman eli on vaan jaksettava ja siedettävä jatkuvaa univelkaa joka vaan kertaantuu kertaantumistaan. Olen miettinyt että voisi mennä johonkin hotelliin lomalle ihan vaan nukkumisen takia, mutta sen pitäisi olla sitten 100varmasti täysin hiljainen paikka.

En mieti kuolemaa. Jokainen vuorollaan. En pidä siitä että kuolemaa revitellään joka paikassa ja toivotellaa rip se ja se ja rip tämä taas. Jotenkin epäkunnioittavaa ja turhaa. Ei edes tunne vainajaa. Kaikesta revitään otsikkoja. Onneksi en ole julkkis niin saan kuolla rauhassa. Ei tarvitse kenenkään rip rip rip 

ja taas illan päätteks kerrotaan uutisissa Helena Petäjistön ja Bonnien Taylorin kuolemasta, ahdistavaa, miks niistä niin iso numero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netflixissä on uusi Pieni talo preerialla sarja, siinä katsottavaa muutamalle illalle. Yritän kyllä vähentää ruutuaikaa koska viime aikoina nukkuminen on ollut niin huonoa, herään yhden kahden aikaan ja saan unta taas vasta monen tunnin päästä. Pelottaa mitä tekee terveydelle.

Oma nukkumarytmini on se, että menen kello 2 nukkumaan ja nousen joskus 9-10. Riittää minulle. Joskus on tietysti kadun vielä tätä rytmiä jos pitää päästä ylös aikaisin. 

Ei kai tuossa mitään ongelmaa ole jos saat kuitenkin 7-8 tuntia unta ja nukut hyvin. Oma uni on katkonaista ja jää useina öinä alle kuuteen tuntiin, mistä kolme tuntia yhtenäistä unta. Aamulla tuntuu aivan kuolleelta. Pitäisi tehdä sitä ja tätä elintavoissa ja käydä lääkärissä, tiedän…

Ärsyttävää!!! Pakko päästä purkamaan oloani.

Että mä en kestä miten törkeää toimintaa, oikeasti.

Teen etänä töitä ja meidän käytössä on leaddesk soittojärjestelmä.

Nyt ihmettelin, että olen tehnyt tänään aktiivisesti töitä useamman tunnin ajan ja silti siellä näkyy, että melkein tunti olisi passiivista aikaa, mikä ei voi pitää paikkaansa edes!!

Aina, kun olen taukoa pitänyt, olen kirjautunut ulos järjestelmästä.

Kaiken kukkuraksi, alussa soppari oli niin, että jokaista tuntia kohden vähennettäisiin 10min palkasta. SIIS MITÄ?

Käskin perustella tämän, ja sain uuden sopparin, jossa ei näin enää ollut.

Nyt huomaan, että KUITENKIN yrittää huijata palkastani.

Työ on kivaa ja palkka hyvä, mutta en voi hyväksyä tuota selkeää huijaamista!!! Ärsyttää, että joudun koko ajan olemaan yhteydessä vastaavanlaisesta häneen.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen täälläkin. Jos jokainen laittaisi paikkakunnan mistä kirjoittaa niin näkisi missä on eniten meitä yksinäisiä. 

Helsinki.

Niin myös - Helsinki !

Olen yksinään olooni miettinyt apua ja jotakin käytännön ratkaisua. Totean että tähän vanhaan ikääni olen kyllä yksinään elämiseen aika hyvinkin tottunut, mikä siis vähän auttaa jatkossa. Välillä ahdistaa, masentaa ja tuntuu kaoottiselta hädältä ihan tämä olo. Olen sitä mieltä, että mua auttaisi jos joka päivä mulla olisi mahdollisuus puhua vähän jotakin jonkun kanssa, ettei pääsisi tulemaan täysin autioita, puhumattomia päiviä. Ihmiskontakti toimisi ihan puhelimellakin. Jospa joka päiväksi voisin saada lyhyen puhelinajan jonkun kanssa, niin auttaisi yksinäisyyteen paljon. Edes se puhumisen sisältö ei olisi niin kovin merkittävä, kontakti toisen ihmisen kanssa toisi parempaa fiilistä sinänsä! On mulla kyllä olemassa viestittelykavereita, mutta ei se oikein korvaa elävää kontaktia. 

Vierailija kirjoitti:

Olen yksinään olooni miettinyt apua ja jotakin käytännön ratkaisua. Totean että tähän vanhaan ikääni olen kyllä yksinään elämiseen aika hyvinkin tottunut, mikä siis vähän auttaa jatkossa. Välillä ahdistaa, masentaa ja tuntuu kaoottiselta hädältä ihan tämä olo. Olen sitä mieltä, että mua auttaisi jos joka päivä mulla olisi mahdollisuus puhua vähän jotakin jonkun kanssa, ettei pääsisi tulemaan täysin autioita, puhumattomia päiviä. Ihmiskontakti toimisi ihan puhelimellakin. Jospa joka päiväksi voisin saada lyhyen puhelinajan jonkun kanssa, niin auttaisi yksinäisyyteen paljon. Edes se puhumisen sisältö ei olisi niin kovin merkittävä, kontakti toisen ihmisen kanssa toisi parempaa fiilistä sinänsä! On mulla kyllä olemassa viestittelykavereita, mutta ei se oikein korvaa elävää kontaktia. 

Kerron sinulle ja muillekin, että Radio Dein Rukouspuhelin on mahdollisuus keskustella oikean ihmisen kanssa ja saada myös rukousapua. Rukouspuhelimen toimintaa ylläpitää Kristityt yhdessä ja koulutetut vapaaehtoiset ovat vastaamassa puheluihin. Normaali matkapuhelinmaksu ja joka ilta on mahdollisuus soittaa.

Laitoin tämän viestin, vaikka joku voi tähän suhtautua kielteisesti, mutta ei ole väärin lähimmäiselle kertoa tällaisesta mahdollisuudesta. Hyvää yötä.

Mä käyn usein sunnuntaisin yksin kirkkomessussa kun siellä tuntee olevan osa isoa turvallista joukkoa ja maadoittava paikka. En käy uskonnon vuoksi vaan yhteisön. Päälle kirkkokahvi ja hyvä pulla, usein siinä joku muu tulee samaan pöytään kuka yksin myös ja tullut tosi hyviä kohtaamia. Huomaan nykyään jo ihan odottavani näitä.

Näin ihmisenä joka ei usko kristinuskon, islamin tai juutalaiseen jumalaan, tuntuisi hyvin oudolta mennä jumalanpalvelukseen, mutta hyvä että uskoville on tuollaisia mahdollisuuksia!

Ahdistaa tänäänkin jo aamusta taas, tulee mieleen laulun sanat " Kelle mä soitan? " kun ei ole ketään kelle soittaa, mulle soittaa tänään työvoimatoimiston virkailija, se päivän kohokohta.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa tänäänkin jo aamusta taas, tulee mieleen laulun sanat " Kelle mä soitan? " kun ei ole ketään kelle soittaa, mulle soittaa tänään työvoimatoimiston virkailija, se päivän kohokohta.

Työkkärin virkailijoiden soitot ovat kivoja. Minulle soitettiin heti, kun muutin uudelle paikkakunnalle, mutta nyt ei kahteen ja puoleen vuoteen ole kuulunut mitään. Toisaalta kyllä ymmärrän, että kuusikymppinen työkyvytön ei ole soittojonon kärkipäässä.

Vastaan sinulle 5310 eilen 22:31. Kiitos, kiva kommentti. Tiedänkin tuon puhelimeen soittamisen mahdollisuuden, en vain ole ajatellut että se olisi yksinäisyyden autiuden poistoon. Ok, mutta siis radio deitä pidän paljon auki, tärkeä minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa tänäänkin jo aamusta taas, tulee mieleen laulun sanat " Kelle mä soitan? " kun ei ole ketään kelle soittaa, mulle soittaa tänään työvoimatoimiston virkailija, se päivän kohokohta.

Työkkärin virkailijoiden soitot ovat kivoja. Minulle soitettiin heti, kun muutin uudelle paikkakunnalle, mutta nyt ei kahteen ja puoleen vuoteen ole kuulunut mitään. Toisaalta kyllä ymmärrän, että kuusikymppinen työkyvytön ei ole soittojonon kärkipäässä.

Kyllä minä vaan olen kärkipäässä soittamisessa ja työnvälityksessä käynnissä, parin vuoden aikana käynyt jo 3 kertaa + useat soitot ja vielä olen kuntouttavassa työtoiminnassakin. N62v nivelrikkonen, joka joutuu hakee kortisonipiikkejä

Minun omavirkailija työkkäristä on tosi puhelias, mutta vaikka on mukava niin silti tuntuu, että vähemmälläkin tulisi toimeen. 😬 Tarkoitan, että vähän meinaa aina uuvuttaa puhelun lopuksi, kun kommunikoinnit ihmisten kanssa on muuten niin vähissä nykyään. Sen lisäksi aina pitäisi keksiä uusia tempputapoja työllistyä edellisten tapojen lisäksi; aivan kuin vakipaikkojen saamisen vaikeus ja vähä määrä olisi työttömien syytä... ei auta kärrynpyörät eikä kokemus, osaaminen ja koulutus, ja miten edes kokemusta enää kerryttää kun mihinkään ei kelpaa aiemmallakaan. Työvoimakoulutus juu mutta julkisen liikenteen aikataulutus torppasi senkin. Pahoittelut pienestä purkauksesta, mutta tämä sivu on kyllä kiva, kun tietää ettei ole yksin hyvässä ja pahassa. 🙏

Onneksi sentään räksät on lopettanut sen möykän pihoilla (ts. suoraan ikkunan alla), että saa nukkua ikkuna auki!

Pohjois-Pohjanmaa

Mulla on ikävä. Mietin mitä hänelle kuuluu. Kaipaan lähelle. Itkettää.

N, Hki

Ahdistaa vaan, ei jaksa aina kaljaakaan ostarilla juoda,eikä ole samanikäistä seuraa lähteä käymään jossain ja että minä en olisi aina se maksaja. Kyllähän seuraa saa kapakkaankin jos tarjoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa tänäänkin jo aamusta taas, tulee mieleen laulun sanat " Kelle mä soitan? " kun ei ole ketään kelle soittaa, mulle soittaa tänään työvoimatoimiston virkailija, se päivän kohokohta.

Työkkärin virkailijoiden soitot ovat kivoja. Minulle soitettiin heti, kun muutin uudelle paikkakunnalle, mutta nyt ei kahteen ja puoleen vuoteen ole kuulunut mitään. Toisaalta kyllä ymmärrän, että kuusikymppinen työkyvytön ei ole soittojonon kärkipäässä.

Kyllä minä vaan olen kärkipäässä soittamisessa ja työnvälityksessä käynnissä, parin vuoden aikana käynyt jo 3 kertaa + useat soitot ja vielä olen kuntouttavassa työtoiminnassakin. N62v nivelrikkonen, joka joutuu hakee kortisonipiikkejä

Minunkin pidettiin tiiviisti yhteyttä koronasulun kynnyksellä, kun työt olivat loppuneet ja minun maailmani muutenkin kaatunut. Vein loppuun jo aiemmin aloittamani pätevöitymiskoulutuksen ja hankin työkkärin luvalla toisen pätevyyden ja osallistuin kahdelle työnhakukurssille. Jälkimmäiset olivat mukavia etäistuntoja pienellä porukalla. Inhoan kaikenlaista kameroiden edessä olemista, joten sanoin, että nettikamerani ei toiminut. Tottahan se olikin, koska linssissä oli liimaa. 

Työkkärille lopulta selvisi, että en teeskennellyt työkyvytöntä, vaan olisin lähtenyt töihin heti, jos olisin pystynyt. Harmillista on se, että kun kokeiltiin pakkohakuja, sain monta kutsua haastatteluun, joista yhteenkään en olisi pystynyt menemään, saati, että olisin pystynyt itse työhön. 

Elämä oli tosi helppoa ja yksinkertaista silloin, kun olin töissä. Yrittäjyyskin oli yksinkertaisempaa kuin tuilla eläminen. Olisipa aikakone.