Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Tuntuuko kenestäkään muusta ketjun lukijasta että keskustelussa on ainakin yksi trolli? Viestit pyörii vaan samassa asiassa päivästä toiseen ja yritykset palata arkikuulumisiin hautautuu nopeasti. 

Tämä vko vielä lomaa jäljellä, tylsää yksin, sää näyttää melko viileältä koko viikon keskisessä suomessa, ei pääse edes rannalle. Olen laittanut parin pv sisällä kolmelle tutulleni/ystävälleni  viestiä että nähtäskö: 

1. Ehdotin ulkoilua ko xx päivälle mikä aika tahansa, hänellä oli muuta puuhaa yksin kotona (ei siis edes jonkun muun kanssa sovittuja juttuja). Joten hän ei lähtenyt silloin mut ei ehdottanut muutakaan aikaa. 

2. Ehdotin tapaamista kahdelle eri vaihtoehtopäivälle ihan mikä aika vaan käy. No ei sopinut kun oli just lomareissuun lähdössä.

3. Ehdotin viikolle mikä päivä vaan tapaamista, ei edes vastaa vaikka on nähnyt viestini.

Olen huolestunut omasta tulevaisuudestani yksinelävänä 50+ naisena, kun kaverit vaan vähenee vähenemistään ja nekään vähät mitä on jäljellä ei viitsi tehdä mitään.

Olen 62 vuotias.Elämä on heilautellut. Täällä vielä ollaan.Sairastan kaksisuuntaista ja elämä on vaikeea

Vierailija kirjoitti:

Tuntuuko kenestäkään muusta ketjun lukijasta että keskustelussa on ainakin yksi trolli? Viestit pyörii vaan samassa asiassa päivästä toiseen ja yritykset palata arkikuulumisiin hautautuu nopeasti. 

Harmillisesti joka ketjuun eksyy joku riidasta nauttija. Härkkii toisten kirjoituksia ja provosoi. Ei välitetä, hällä on itsellään taatusti pahempi olla kuin meillä. Kiva ja onnellinen ihminen ei ilkeile.

Mukavaa maanantaita, kaverit. Ihana rankkasade, saa luhnustella sisällä ja parvekkeella välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustamaalauksista. Ketjussa on puhuttu noista päästään keksityistä valejutuista joilla maine on saatu pilattua, mutta onko muiden kohdalle osunut sellaista, että se itse juttu on aivan tosiasia mutta se vääristellään / oletetaan aivan nurinpäin, jonka myötä ei nyt ehkä mitään mainetta tule, mutta aivan erilaisena sinua pidetään mitä oikeasti olet.

Minulla on jostain syystä useampikin tällainen kokemus parista / muutamasta eri aiheesta ja se varsinkin tällaisessa tuntuu hurjan pahalta, että nämä ihmiset oletuksineen on olleet osin jopa niitä ihan läheisimpiä. Just heitä joiden pitäisi tuntea minut kaikista parhaiten. Ja tietenkin tässäkin on tuo sama, että eniten näitä väärinpäin oletettuja juttuja levitellään selän takana ja sen kuulee sitten vasta kautta rantain kuinka on sitä ja tätä vaikka siis nimenomaan ei ole sitä omasta valinnastaan.

Omalla kohdalla olen saanut kuulla olevani niin itsenäinen, osaava ja vahvatahtoinen etten tarvitse miestä vaan haluan elää yksinäni ilman puolisoa. Tästä edellä mainitusta ei pitänyt paikkaansa mikään eikä vieläkään mikään muu kuin tuo osaaminen, koska pakko on ollut opetella kaikki mahdollinen. Tämä käsitys oli omilla vanhemmilla ja sen myötä kaikilla sukulaisillakin ja se sitten olikin syy katsoa kieroon ja sulkea ulkopuolelle miltei kaikesta.

Jo silloin kun elämässä vielä oli jonkinmoinen kaveripiiri niin siinäkin minua pidettiin vapaaehtoisesti sinkkuna joka ei halua mitään "palloa jalkaan" ja jonka tulevaisuuden suunnitelmissakaan ei ole avioliitto ja lapset. En ymmärrä vieläkään mistä tuollainen käsitys oli saattanut syntyä. Sen kuuleminen kyllä selittikin sitten paljon monenlaista. Sinkku siis olin, se ei ollut valetta eikä vääristelyä, mutta tuo kaikki muu sitten olikin täysin ufoa tulkintaa. Oikeasti kun olin ihan koko ajan "haku päällä", koska perhekeskeisenä parisuhdeihmisenä en nauttinut sinkkuelämästä oikeastaan koskaan.

Ja sitten se itselleni kipein asia eli lapsettomaksi jääminen. Tässäkin lapsettomuuteni on tietenkin ihan totta, mutta toisin kuin kaikki (siis oikeasti KAIKKI) oletti, en ole lapseton omasta tahdostani enkä sitä ole valinnut.

Mä en ymmärrä kuinka ja miten on edes mahdollista, että minut tulkittiin aina noin päin peetä. Ikinä en tietenkään sanonut mitään tuohon suuntaan viittaavaakaan koska eihän asiat niin olleet, mutta silti ne vääristeltiin sellaisiksi. Sitten sitä saakin maineen ties minä miestennielijänä, vastuunkantoon kykenemättömänä huithapelina ja itsekkäänä nautiskelijana jonka elämään ei vaipanvaihdot ja puuronkeitot mahdu.

Ja kuten noissa täysin valheellisissa mustamaalauksissakin, tässäkään asiassa ei oikein se asioiden oikaisu ja todellisen laidan kertominen onnistu. Ihmisillä on jo se oma kuvitelmansa.

Mitä väliä? Koskaan ei toista ihmistä tunne kunnolla, ei aina edes itse. Mitä väliä mitä muut ajattelee? Ei mitään. Itse tiedät totuuden.  

Samaa mieltä. Täysin sama mitä sukulaiset tai muut ihmiset musta ajattelee. En välitä yhtään. Kuolen kuitenkin joskus ja olisi tuhlausta käyttää aikani sen miettimiseen mitä musta ajatellaan. Ei se mun elämääni muuta mihinkään suuntaan.

Kyllä sillä on aika paljonkin merkitystä kun tuon sonnanjauhannan takia kaikki vanhat tutut ym karttaa eikä kukaan halua olla missään tekemisissä vaikka oikeasti et ole sellainen ihminen mitä puhutaan etkä tehnyt sellaisia asioita joita väitetään tehneen. Eniten tuossa loukkaa varmaan se, että jopa sellaiset jotka tunsi ihan hyvinkin oli niin hanakoita hyppäämään tuohon mukaan eikä yksikään jäänyt puolustamaan mua tai edes sanonut tietävänsä, ettei nuo puheet ole totta. Vaikka siis oikeasti tasan taatusti sen tiesi ja tietää tietenkin yhä edelleen.

Ainakin minun elämääni tuo muutti aika hemmetin paljon eikä todellakaan hyvään suuntaan. Miten tässä voisi luottaa enää ikinä yhtään keneenkään? 

Jos he eivät piitanneet sinusta sen vertaa, että olisivat selvittäneet asian todenperäisyyden, he eivät olisi olleet ystäviäsi, vaikkei mitään juoruja olisi ollutkaan. Sellaisiin ihmisiin ei kannata panostaa mitään. He eivät välittäisi sinusta, vaikka tiedot oikaistaisiinkin. Älä odota heiltä mitään muutosta. Vapauta itsesi turhasta touvosta. Etsi ennemmin muita ihmisiä.  Ihmistuntemus on vaikea taito. On joskus hankala erottaa, ketkä ovat aitoja, ketkä jotain muuta. 

Enhän minä heitä ystäviksi olettanutkaan, en tietenkään, mutta kyllä se tosi epämukavaksi olon teki kun kaikki samoissa paikoissa / porukoissa liikkuvat alkoi karsastamaan ja supattelemaan ja lopulta sitten syy tuolle käytökselle selvisi minullekin. Sitäkään ei heti voinut kukaan kertoa vaikka kummastelin ja utelin että kertokaa nyt mullekin mikä niin pistää hihityttämään. Se siis paheni pahenemistaan ja sitten tilanne olikin se että kaikki käänsi selän ja teki kaikin tavoin tiettäväksi sen, etten ole tervetullut mihinkään. Jos menin niin alkoi irvistely ja ilkkuminen sekä tultiin kysymään ketä tänään panet ja irtoaako ilmaiseksi ja kaverille kans, jos ihan vaan tavallisesti pannaan jne. Minusta siis leviteltiin niin hurjia väitteitä etten ollut ihan kaikesta edes tietoinen, että niinkin seksiä voi harrastaa. Ja nuo juorut levisi kuin kulovalkea varmaan kaikkien korviin ja jostain syystä ne meni kaikkiin läpi. Kukaan ei vaikuttanut kyseenalaistavan niiden paikkansapitävyyttä. Lisäksi ne jäi elämään eli vaikka tuosta on jo vuosia niin silti yhä edelleen noita heittoja kuulee ja näkee sekä kuulee sitä supatusta, että tuo on "se". Näin kävi viimeksi nyt lauantaina ihan keskellä kirkasta päivää kun kuljin erään terassin ohi.

Kävin kaupungilla, tuntuu, että hermot on kireällä tämän elämän asioiden kanssa yksin, tuntuu niin raskaalta kun ei ole ketään, kelle kertoa menoistaan tai mistään muustakaan, ootan yhtä tuolia nyt kotiinkuljetettuna, onneksi se on valmiiksi koottu, kuka senkään kokoaisi, ei ole mieskaveria edes.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuuko kenestäkään muusta ketjun lukijasta että keskustelussa on ainakin yksi trolli? Viestit pyörii vaan samassa asiassa päivästä toiseen ja yritykset palata arkikuulumisiin hautautuu nopeasti. 

En tiedä, koska tällaisiahan ne yksinäisen arkikuulumiset on mitä ketjussa lukee. Niitä ei varsinaisesti ole eikä ainakaan mitään ihmeellistä. Moni käy lenkillä ja kaupassa sekä tekee ruokaa tai vaihtaa lakanat. Joskus miettii jotain menoa / tekemistä mutta se jää useimmiten aikeeksi eli siitäkään ei kuulumisiksi ole. Ne ajatukset pyörii valitettavan isolta osin siinä omassa elämäntilanteessa. Sitä miettii syitä ja seurauksia sekä sitä mitä asioille voisi vielä mahdollisesti tehdä. Onko joku kivi jäänyt kuitenkin kääntämättä tai olisiko nyt parempi aika tehdä asia x tai kokeilla asiaa y vai onko vaan hyväksyttävä että tämä ei tästä muutu. En tiedä onko sellaisia yksinäisiä joiden elämä on jotenkin kauhean aikaansaavaa, tai ainakaan heitä tuskin on tällaisella palstalla tai netissä ylipäätään vaan he on sitten tekemässä niitä omia juttujaan. Jopa nauttien täysin siemauksin siitä yksinolostaan, en tiedä.

Minusta tässä ketjussa on pääsääntöisesti tosi kivaa keskustelua vaikka aihepiiri nyt vähemmän mukava on. Harvemmalle yksinäisyys sopii ainakaan pidemmän päälle vaan varmasti se jättää jokaiseen jälkensä ja ihan näin vahvalla mutuilulla aiheuttaa myös masennuksen. Ainakin jonkin asteisen. Minusta on kiva että on edes tällainen ketju jossa saa olla vähän sosiaalinen ja lukea muiden ajatuksia. Ilman tätä oli paljon ankeampi olla aina yksin. Joskus taisin kiitellä kanssakeskustelijoita, mutta silti teen sen taas. Kiitos teille kaikille! Ja anteeksi jos olen ihan liian tuttavallinen tai asiaton, mutta tuntuu kuin minulla olisi muutama nettituttu. Aika kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Kävin kaupungilla, tuntuu, että hermot on kireällä tämän elämän asioiden kanssa yksin, tuntuu niin raskaalta kun ei ole ketään, kelle kertoa menoistaan tai mistään muustakaan, ootan yhtä tuolia nyt kotiinkuljetettuna, onneksi se on valmiiksi koottu, kuka senkään kokoaisi, ei ole mieskaveria edes.

Silloin kun mulla oli mieskaveri niin mä sain koota ihan kaikki senkin kotiinsa hankkimat huonekalut. Sinällään tuo olikin varmaan se ainoa asia missä oltiin ihan mahtipari koska minusta niitä on kiva koota, mutta tuon miehen mielestä olin aivan friikki. 

Ja tuo on ihan hirveää, ettei koskaan voi kertoa kenellekään minne menee eikä milloin palaa. Kukaan ei koskaan odota minnekään (no ehkä labrassa näytteenottaja ja työkkärissa virkailija) eikä kukaan tule kaveriksi minnekään tai kysy mitä kuuluu. Eikä sitä voi kysyä itsekään keneltäkään. Sitä on kuin näkymätön kaikille ja kaikkialla, ihan kuin ei olisi olemassakaan. Sentään vielä varjo jää.

Ihan tyhmä ja tylsä kesäloma yksinään kotona, mutta onneksi on edes kaikkien herkkujen satokausi käsillä vaikka nyt onkin aika pinkeä olo kun vetäisin ison satsin kukkakaalia, kesäporkkanoita ja avomaankurkkua tuollaisen kaupassa grillatun koiven kanssa. Siinäkin kyllä nolasin itseni kun se myyjä heitti omasta mielestään varmaan niin kuluneen puujalan että se miltei järkyttyi, kun mua alkoi kauheasti hymyilyttämään ja lopulta taisin nauraakin sille. En siis myyjälle vaan sille jutulle joka ei edes ollutkaan hauska. Voi ei.

Vierailija kirjoitti:

Kävin kaupungilla, tuntuu, että hermot on kireällä tämän elämän asioiden kanssa yksin, tuntuu niin raskaalta kun ei ole ketään, kelle kertoa menoistaan tai mistään muustakaan, ootan yhtä tuolia nyt kotiinkuljetettuna, onneksi se on valmiiksi koottu, kuka senkään kokoaisi, ei ole mieskaveria edes.

Kyllä huonekalut saa nainen yksinkin koottua, nimimerkillä olen koonnut itse hyllyköitä, pieniä kaappeja, lipastoja ja pöytiä, kun pakko on. Olisihan se ollut helpompaa kaverin kanssa, mutta minkäs teet. Ikealla on oman kokemuksen mukaan tosi hyvät ohjeet, joillain toisilla firmoilla on epäselvät.

Huonekalujen kokoaminen ei ole sukupuoli- vaan viitseliäisyyskysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mustamaalauksista. Ketjussa on puhuttu noista päästään keksityistä valejutuista joilla maine on saatu pilattua, mutta onko muiden kohdalle osunut sellaista, että se itse juttu on aivan tosiasia mutta se vääristellään / oletetaan aivan nurinpäin, jonka myötä ei nyt ehkä mitään mainetta tule, mutta aivan erilaisena sinua pidetään mitä oikeasti olet.

Minulla on jostain syystä useampikin tällainen kokemus parista / muutamasta eri aiheesta ja se varsinkin tällaisessa tuntuu hurjan pahalta, että nämä ihmiset oletuksineen on olleet osin jopa niitä ihan läheisimpiä. Just heitä joiden pitäisi tuntea minut kaikista parhaiten. Ja tietenkin tässäkin on tuo sama, että eniten näitä väärinpäin oletettuja juttuja levitellään selän takana ja sen kuulee sitten vasta kautta rantain kuinka on sitä ja tätä vaikka siis nimenomaan ei ole sitä omasta valinnastaan.

Omalla kohdalla olen saanut kuulla olevani niin itsenäinen, osaava ja vahvatahtoinen etten tarvitse miestä vaan haluan elää yksinäni ilman puolisoa. Tästä edellä mainitusta ei pitänyt paikkaansa mikään eikä vieläkään mikään muu kuin tuo osaaminen, koska pakko on ollut opetella kaikki mahdollinen. Tämä käsitys oli omilla vanhemmilla ja sen myötä kaikilla sukulaisillakin ja se sitten olikin syy katsoa kieroon ja sulkea ulkopuolelle miltei kaikesta.

Jo silloin kun elämässä vielä oli jonkinmoinen kaveripiiri niin siinäkin minua pidettiin vapaaehtoisesti sinkkuna joka ei halua mitään "palloa jalkaan" ja jonka tulevaisuuden suunnitelmissakaan ei ole avioliitto ja lapset. En ymmärrä vieläkään mistä tuollainen käsitys oli saattanut syntyä. Sen kuuleminen kyllä selittikin sitten paljon monenlaista. Sinkku siis olin, se ei ollut valetta eikä vääristelyä, mutta tuo kaikki muu sitten olikin täysin ufoa tulkintaa. Oikeasti kun olin ihan koko ajan "haku päällä", koska perhekeskeisenä parisuhdeihmisenä en nauttinut sinkkuelämästä oikeastaan koskaan.

Ja sitten se itselleni kipein asia eli lapsettomaksi jääminen. Tässäkin lapsettomuuteni on tietenkin ihan totta, mutta toisin kuin kaikki (siis oikeasti KAIKKI) oletti, en ole lapseton omasta tahdostani enkä sitä ole valinnut.

Mä en ymmärrä kuinka ja miten on edes mahdollista, että minut tulkittiin aina noin päin peetä. Ikinä en tietenkään sanonut mitään tuohon suuntaan viittaavaakaan koska eihän asiat niin olleet, mutta silti ne vääristeltiin sellaisiksi. Sitten sitä saakin maineen ties minä miestennielijänä, vastuunkantoon kykenemättömänä huithapelina ja itsekkäänä nautiskelijana jonka elämään ei vaipanvaihdot ja puuronkeitot mahdu.

Ja kuten noissa täysin valheellisissa mustamaalauksissakin, tässäkään asiassa ei oikein se asioiden oikaisu ja todellisen laidan kertominen onnistu. Ihmisillä on jo se oma kuvitelmansa.

Mitä väliä? Koskaan ei toista ihmistä tunne kunnolla, ei aina edes itse. Mitä väliä mitä muut ajattelee? Ei mitään. Itse tiedät totuuden.  

Samaa mieltä. Täysin sama mitä sukulaiset tai muut ihmiset musta ajattelee. En välitä yhtään. Kuolen kuitenkin joskus ja olisi tuhlausta käyttää aikani sen miettimiseen mitä musta ajatellaan. Ei se mun elämääni muuta mihinkään suuntaan.

Kyllä sillä on aika paljonkin merkitystä kun tuon sonnanjauhannan takia kaikki vanhat tutut ym karttaa eikä kukaan halua olla missään tekemisissä vaikka oikeasti et ole sellainen ihminen mitä puhutaan etkä tehnyt sellaisia asioita joita väitetään tehneen. Eniten tuossa loukkaa varmaan se, että jopa sellaiset jotka tunsi ihan hyvinkin oli niin hanakoita hyppäämään tuohon mukaan eikä yksikään jäänyt puolustamaan mua tai edes sanonut tietävänsä, ettei nuo puheet ole totta. Vaikka siis oikeasti tasan taatusti sen tiesi ja tietää tietenkin yhä edelleen.

Ainakin minun elämääni tuo muutti aika hemmetin paljon eikä todellakaan hyvään suuntaan. Miten tässä voisi luottaa enää ikinä yhtään keneenkään? 

Jos he eivät piitanneet sinusta sen vertaa, että olisivat selvittäneet asian todenperäisyyden, he eivät olisi olleet ystäviäsi, vaikkei mitään juoruja olisi ollutkaan. Sellaisiin ihmisiin ei kannata panostaa mitään. He eivät välittäisi sinusta, vaikka tiedot oikaistaisiinkin. Älä odota heiltä mitään muutosta. Vapauta itsesi turhasta touvosta. Etsi ennemmin muita ihmisiä.  Ihmistuntemus on vaikea taito. On joskus hankala erottaa, ketkä ovat aitoja, ketkä jotain muuta. 

Enhän minä heitä ystäviksi olettanutkaan, en tietenkään, mutta kyllä se tosi epämukavaksi olon teki kun kaikki samoissa paikoissa / porukoissa liikkuvat alkoi karsastamaan ja supattelemaan ja lopulta sitten syy tuolle käytökselle selvisi minullekin. Sitäkään ei heti voinut kukaan kertoa vaikka kummastelin ja utelin että kertokaa nyt mullekin mikä niin pistää hihityttämään. Se siis paheni pahenemistaan ja sitten tilanne olikin se että kaikki käänsi selän ja teki kaikin tavoin tiettäväksi sen, etten ole tervetullut mihinkään. Jos menin niin alkoi irvistely ja ilkkuminen sekä tultiin kysymään ketä tänään panet ja irtoaako ilmaiseksi ja kaverille kans, jos ihan vaan tavallisesti pannaan jne. Minusta siis leviteltiin niin hurjia väitteitä etten ollut ihan kaikesta edes tietoinen, että niinkin seksiä voi harrastaa. Ja nuo juorut levisi kuin kulovalkea varmaan kaikkien korviin ja jostain syystä ne meni kaikkiin läpi. Kukaan ei vaikuttanut kyseenalaistavan niiden paikkansapitävyyttä. Lisäksi ne jäi elämään eli vaikka tuosta on jo vuosia niin silti yhä edelleen noita heittoja kuulee ja näkee sekä kuulee sitä supatusta, että tuo on "se". Näin kävi viimeksi nyt lauantaina ihan keskellä kirkasta päivää kun kuljin erään terassin ohi.

Sanon sinulle vaan sen, että minulla on sama tilanne. Ymmärrän siis täysin mitä kerrot ja tunnistan itseni myös tuosta kaikesta. Muuta en nyt jaksa enää aiheeseen kirjoittaa. Minäkin olen oikeasti neitsyt edelleen, mutta muiden puheissa se joka on kaikkien kanssa ollut. Se h:n alkuinen siis. 

Vähän alkaa harmittaa tämä että aina sataa ja varsinkin aina aamuisin. Menee koko päivä pilalle kun ei heti aamusta pääse liikkeelle vaan jää vetkuttelemaan, että josko tuo sade lakkaisi ja pääsisi kuivana lenkille ja kauppaan. Muuta sisältöä kun elämässä ei enää kodin ulkopuolella ole.

Ajatus oli käydä tuolla muutaman kilsan päässä olevassa isossa kaupassa ja samalla vilkaista vähän alejakin vaikka mitään ei tarvitsekaan, mutta sade vaan yltyy. Muutenkin on kuin vankina tässä elämässään ja nyt sitten kotonaankin. Oispa auto mutta enää jaksa sitäkään riesaa ja huolehtimista. Jatkuvasti saa olla vaihtamassa renkaita ja käyttämässä katsastuksessa tai huollossa ja korjaamolla. Ja maksaa itsensä kipeäksi. Juu ei.

Mä taas tykkään tästä sateesta. Kesäkuu oli täällä niin aurinkoinen, että aloin kaipaamaan hiljaisia sadepäiviä. Onneksi bussipysäkki on melko lähellä joten pääsen ostoskeskukseen liiemmin kastumatta jos sinne on asiaa. Olen kylläkin ollut peikkona kotona jo monta päivää, on ollut vähän huono jakso en ole pessyt hiuksiakaan yli viikkoon, kunnes tänä aamuna sain senkin tehtyä. Nyt kehtaan edes käydä kaupassa. 

Krapula tuli taas hankittua, join  eilen tylsyyteen taas yksin. eihän se sitä yksinäisyyttä poista mut hetkellisesti auttaa unohtamaan oman tyhjyyden, taas päätin, että lopetan koko touhun ei mitään järkeä, mut ihmeellisesti ne krapulat unohtuuukin,

Minä en tykkää sadepäivistä, kun sataa paljon ja lähes koko päivän. Tämä sen vuoksi, että se sotkee ulkoilut. Haluaisin joka päivä pystyä kävelemään ulkona ja se aktiivisuus auttaa esim nukkumisessa. Eilen ehdin päivälenkin ennen sadetta. Illalla kuorivaatteet päästi jo vedet läpi lopulta. Käytettynä ostetut ja näin melko huonot. Muutenkin tykkään tehdä pihassa puutarhahommia ja muuten kuluttaa aikaa. Tämäkään ei onnistu kovalla sateella. Nytkin vaan fiilis se, että mitä tekisi. Tein eilen jo ruokaa ja leivoin. 

Nyt tänään taas iskee se sadepäivien tyypillinen fiilis, että pitäisi lähteä johonkin pois kämpiltä aikaa kuluttamaan, kun tuntuu niin pitkältä aika, mutta rahat jo senverran vähissä, ettei mikään pienikään ns turha osto ole hyvä juttu. Muuten lähtisin heti johonkin. Niin levoton olo, että mielelläni lähtisin. Näin ihan hukkaan menee nämä päivät. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuuko kenestäkään muusta ketjun lukijasta että keskustelussa on ainakin yksi trolli? Viestit pyörii vaan samassa asiassa päivästä toiseen ja yritykset palata arkikuulumisiin hautautuu nopeasti. 

Säännöllisin väliajoin piipahtelee ainakin tuo myrkynkeittäjä jolla ei ole ketjun aiheeseen koskaan mitään sanottavaa vaan ainoastaan tarve kertoa kuinka vääränlaisia yksinäiset onkaan. Ei me osata ajatella oikein, eikä tuntea oikein saati että toimittaisiin oikein vaan pitäisi olla aina erilainen. Sellainen tai tuollainen, mutta ei missään tapauksessa tällainen. Neuvoja satelee vaikka kukaan ei niitä ole pyytänyt.

Kuulostaa ikävän tutulta, koska näitä on tullut tavattua live-elämässäkin ihan omiksi tarpeiksi. Sekin näitä yhdistää, että silloinkaan ei kenenkään heistä ole ollut mikään pakko olla kanssani vaan jokainen heistä on ollut täysin vapaa etsimään parempaa seuraa. Sitä sellaista joka ei ole näin vääränlaista. Sama se on tässä ketjussakin, että mikään pakkohan näitä vääränlaisia ajatuksiakaan ei ole mikään kenenkään lukea. Etsii ketjun jossa on parempia tai avaa ja tekee sellaisen toisenlaisen ihan itse.

Itse ketjun aiheeseen kerron nyt omasta mielestänikin vähän hölmön ja tyhmän jutun jota en kenellekään muulle voi tietenkään kertoa. Kävin tokmannilla tuossa viime viikolla ja alkoi melkein naurattamaan ääneen kun näin lasten leluosaston ohi kävellessäni kasan sellaisia pikkuisia tokmanni-ämpäreitä. Oli vissiin hiekkalinnan rakentamiseen tarkoitettuja. En tiedä mikä siinä huvitti, mutta hyvälle mielelle siitä vähäksi aikaa tulin. Ehkä mä sitten tosiaan olen joo ihan vääränlainen ja tyhmä (sekin on kerrottu moneen kertaan).

Hyvää keskustelua täällä on. Joku kertoi, että on kuin nettiystäväkin. Tärkeä ketju, kun voi jakaa kokemuksia. Jokainen saa vapaasti  kirjoittaa ajatuksiaan. Yritätkö estää sen, kun nimittelet muita myrkynkeittäjiksi? Se ei sovi ketjuun. 

Ikävää, jos et viihdy. Sanot itse, että jos joku ei viihdy ketjussa, löytyy muita ketjuja tai voi perustaa uuden. Ehkä voit kokeilla sitä, jos tämä ei ole hyvä.

Katsoin eilen kun sattumalta tuli vastaan nuoren 17-vuotiaan miehen videota, jossa kertoi esim yksinäisyydestään, kiusaamisesta lapsuudessa ja nuoruudessa sekä esim vaikeuksista tutustua muihin. Hän puhui tosi viisaasti. Oikeastaan luulin aluksi, kun en vielä hänen ikäänsä tiennyt, että varmaan on jo joku 25 v ihminen jo kyseessä, kun niin järkeviä ajatuksia ja puki sanoiksi elämänsä niin hyvin. 

Silloin mietin, ettei se ole iästä kiinni ja joku samoja asioita kokenut puhuu tavallaan juuri niin kuin sinä itse voisit elämästäsi kertoa. Hän sanoi oikeastaan tosi monia asioita mitkä minulle tuttuja. Sanoi, että hän tottui siihen, että pitää yksin selvitä asioista, kun ei ollut ketään. Piti itse jaksaa elämäänsä. Hän kertoi, ettei läheiset auttaneet kiusaamisen kanssa tarpeeksi. Oli vähättelyä ja lause, älä välitä toistui. 

Sitten hän tavallaan kehitti oman kuplansa ympärilleen, jottei kukaan pääsisi loukkaamaan. Sitten harmitteli tätä kaikkea ja sanoi, että oikeasti haluaisi tutustua muihin, mutta ei enää osaa puhua oikein mitään, kun on ollut ilman sosiaalista elämää lähes lapsuudesta asti. Vain muutama ystävä oli hänellä ollut. Onneksi ne, mutta vaikeaa siis hänelle on vieraisiin enää tutustua. Samalla kertoi, kuinka on tottunut tulkitsemaan muita tarkasti ja ennakoimaan muiden fiiliksiä esim kiusaamiseen liittyen ja välttämään niitä tilanteita. 

Sitten kertoi, kuinka on oikeasti mukava tyyppi ja harmitteli sitä jos jollakin on väärä kuva hänestä esim kiusaamisen myötä ja samalla toivoi, että voisi näyttää muille, että on tutustumisen arvoinen tyyppi. Sitten kertoi vielä sen, että on aina tosi iloinen jos joku haluaa jutella esim netissä ja pienikin keskustelu on hänelle jo iso juttu, kun ei ole sosiaalista elämää mitä muilla. Samoin kertoi, että haluaa kuunnella muiden huolia ja auttaa jos pystyy. Myös hän korosti sitä miltä tuntui olla koulussa myös kuin näkymätön jota kukaan ei huomannut. Näin samaistuin lähes kaikkeen hänen kertomaansa. Harrastuksetkin hänellä kuin minulla. Toivon hänellä kaikkea hyvää. Itse en aikuisena jo kuitenkin  monia vuosia vanhempana ihmisenä viitsi hänelle mitään kirjoittaa, mutta löysin silti itseni hänen ajatuksistaan. Se erotti meitä, että hän on varmasti päässyt paremmin näiden asioiden jo kanssa eteenpäin. Hyvä niin. Ehkä minäkin joskus etenen. Silti se, kun kertoi kuunnelleensa kädet täristen tunnilla esim kiusaamiseen liittyvää asiaa, kun sitä käsiteltiin oli kuin ajatus elämääni liittyen. 

Minä en ehkä vieläkään ole "tajunnut" oikeasti millaista minun elämäni nuoruudessa oli tosi pitkään ja miten se näkyy minussa tai miten se näkyy, kun joku vieläkin puhuu pahaa ja loukkaa näiden juttujen myötä. Tai kyllä minä elämäni tajuan, mutta herään silti aina uudelleen siihen, että hetkinen tälläistä elämäni on ollut. Hän kertoi, että elämänsä se tosi rankkaa ja raskasta. 

Minäkin totean niin, että olisi voinut mennä helpompaa tietä. Turhaa tietysti kirjoittaa tästäkin, mutta kokemukset näkyvät elämässä. Sen kaiken totesin, kun puoli kolmelta yöllä hänen videonsa törmäsin. Kaikkea hyvää hänelle. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvää keskustelua täällä on. Joku kertoi, että on kuin nettiystäväkin. Tärkeä ketju, kun voi jakaa kokemuksia. Jokainen saa vapaasti  kirjoittaa ajatuksiaan. Yritätkö estää sen, kun nimittelet muita myrkynkeittäjiksi? Se ei sovi ketjuun. 

Ikävää, jos et viihdy. Sanot itse, että jos joku ei viihdy ketjussa, löytyy muita ketjuja tai voi perustaa uuden. Ehkä voit kokeilla sitä, jos tämä ei ole hyvä.

Sinä itsekin rajoitat nyt muita jos et hyväksy eroavia mielipiteitä. Jos joku kokee jotain ikävää täällä omasta mielestään niin se saa myös sanoa. Sekin on vapautta. Ja niitä neuvoja voi jokainen heittää. Siinä mielessä kirjoittaja oli oikeassa. Katsoin tuon videoin eilen mistä kirjoitin ja siinäkin tämä viisas nuori mies totesi, että monet neuvovat joilla ei ole hölkäsen pöläystäkään tietoa eri jutuista. Hänellekin hoettiin jo lapsuudessa, että älä välitä ja pitää kestää jne. Ja hän huvittuneesti totesi, että melkoisia neuvoja lapselle.