Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te muut yksinolijat tempaisette muut ihmiset sitten, kun tarvitsette niitä? 

Mä maksan rahalla, huonekalujen koonnin ym. Kyllä rahalla saa palveluita.

Vierailija kirjoitti:

Sille, joka ei viihdy omassa seurassaan, yksinäisyys on vankila. Sille, joka viihtyy, se on vapaus.

Liika on liikaa ja silloin muuttuu vapauskin palloksi jalkaan.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kannattaa pohtia yksinäisyyden syitä, syyllistää siitä ei kannata ketään.

No, kyllä minä "syyllistän" niitä ihmisiä jotka ovat lähes tuhonneet kykyni luottaa muihin. Olen saanut niin paljon pahaa muilta. Jos minulla olisi eri tausta niin hieman voisi olla helpompaa toimia muiden kanssa. Muuten syytän itseäni lähes kaikesta jo tarpeeksi. Huonoon kohteluun en silti syyllinen olo ollut ja en ole toisille mitään pahaa tehnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Koko yhteiskunta perustuu jotenkin parisuhteisiin. Se on normi, jonka mukaan kaikki menee. Jos ei ole paria, ei kuulu joukkoon. Ei tule kutsutuksi minnekään eikä pääse mukaan mihinkään. Sinkkua ei parisuhteessa olevat huoli mukaan. Tämän pitäisi muuttua, koska niin paljon on yksin asuvia nykyään. Miten tätä ei missään huomata?

Ilman omaa perhettä (lapsuudenperhettä) ja sukulaisia sitä jää jotenkin irralliseksi kaikesta. Sitä on kuin ajopuu joka ei kuulu minnekään ja korkeintaan hetkeksi jää johonkin mutta elämä on tietyllä tapaa ajelehtimista kun kenenkään luona ole omaa, pysyvää paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille, joka ei viihdy omassa seurassaan, yksinäisyys on vankila. Sille, joka viihtyy, se on vapaus.

Liika on liikaa ja silloin muuttuu vapauskin palloksi jalkaan.

Ihmettelen hieman, ettei nähdä keskitietä. Itsekin viihdyn yksinkin ja on ollut pakko pärjätä yksin, mutta niin kuin totesit niin liika on liikaa tässäkin. Monella ihmisellä on jokin raja yksinolossakin mihin asti se tuntuu vielä menevän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kannattaa pohtia yksinäisyyden syitä, syyllistää siitä ei kannata ketään.

No, kyllä minä "syyllistän" niitä ihmisiä jotka ovat lähes tuhonneet kykyni luottaa muihin. Olen saanut niin paljon pahaa muilta. Jos minulla olisi eri tausta niin hieman voisi olla helpompaa toimia muiden kanssa. Muuten syytän itseäni lähes kaikesta jo tarpeeksi. Huonoon kohteluun en silti syyllinen olo ollut ja en ole toisille mitään pahaa tehnyt. 

Tarkoitin, ettei yksinäisiä pitäisi syyllistää siitä, että ovat yksinäisiä. Niin monet asiat ja olosuhteet sekä sattuma vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te muut yksinolijat tempaisette muut ihmiset sitten, kun tarvitsette niitä? 

Mä maksan rahalla, huonekalujen koonnin ym. Kyllä rahalla saa palveluita.

Kätevänä ihmisenä minä olen tehnyt itse kaiken paitsi ne työt, joihin ei-ammattilainen ei saa koskea. Muutama vuosi sitten minusta kuitenkin tuli yllättäen sekä sairas että rutiköyhä, enkä pysty tekemään oikeastaan mitään, eikä toimeentulotuella palkata ketään tekemään. Tilanne ei ole muuttumassa koskaan.

Mustamaalauksista. Ketjussa on puhuttu noista päästään keksityistä valejutuista joilla maine on saatu pilattua, mutta onko muiden kohdalle osunut sellaista, että se itse juttu on aivan tosiasia mutta se vääristellään / oletetaan aivan nurinpäin, jonka myötä ei nyt ehkä mitään mainetta tule, mutta aivan erilaisena sinua pidetään mitä oikeasti olet.

Minulla on jostain syystä useampikin tällainen kokemus parista / muutamasta eri aiheesta ja se varsinkin tällaisessa tuntuu hurjan pahalta, että nämä ihmiset oletuksineen on olleet osin jopa niitä ihan läheisimpiä. Just heitä joiden pitäisi tuntea minut kaikista parhaiten. Ja tietenkin tässäkin on tuo sama, että eniten näitä väärinpäin oletettuja juttuja levitellään selän takana ja sen kuulee sitten vasta kautta rantain kuinka on sitä ja tätä vaikka siis nimenomaan ei ole sitä omasta valinnastaan.

Omalla kohdalla olen saanut kuulla olevani niin itsenäinen, osaava ja vahvatahtoinen etten tarvitse miestä vaan haluan elää yksinäni ilman puolisoa. Tästä edellä mainitusta ei pitänyt paikkaansa mikään eikä vieläkään mikään muu kuin tuo osaaminen, koska pakko on ollut opetella kaikki mahdollinen. Tämä käsitys oli omilla vanhemmilla ja sen myötä kaikilla sukulaisillakin ja se sitten olikin syy katsoa kieroon ja sulkea ulkopuolelle miltei kaikesta.

Jo silloin kun elämässä vielä oli jonkinmoinen kaveripiiri niin siinäkin minua pidettiin vapaaehtoisesti sinkkuna joka ei halua mitään "palloa jalkaan" ja jonka tulevaisuuden suunnitelmissakaan ei ole avioliitto ja lapset. En ymmärrä vieläkään mistä tuollainen käsitys oli saattanut syntyä. Sen kuuleminen kyllä selittikin sitten paljon monenlaista. Sinkku siis olin, se ei ollut valetta eikä vääristelyä, mutta tuo kaikki muu sitten olikin täysin ufoa tulkintaa. Oikeasti kun olin ihan koko ajan "haku päällä", koska perhekeskeisenä parisuhdeihmisenä en nauttinut sinkkuelämästä oikeastaan koskaan.

Ja sitten se itselleni kipein asia eli lapsettomaksi jääminen. Tässäkin lapsettomuuteni on tietenkin ihan totta, mutta toisin kuin kaikki (siis oikeasti KAIKKI) oletti, en ole lapseton omasta tahdostani enkä sitä ole valinnut.

Mä en ymmärrä kuinka ja miten on edes mahdollista, että minut tulkittiin aina noin päin peetä. Ikinä en tietenkään sanonut mitään tuohon suuntaan viittaavaakaan koska eihän asiat niin olleet, mutta silti ne vääristeltiin sellaisiksi. Sitten sitä saakin maineen ties minä miestennielijänä, vastuunkantoon kykenemättömänä huithapelina ja itsekkäänä nautiskelijana jonka elämään ei vaipanvaihdot ja puuronkeitot mahdu.

Ja kuten noissa täysin valheellisissa mustamaalauksissakin, tässäkään asiassa ei oikein se asioiden oikaisu ja todellisen laidan kertominen onnistu. Ihmisillä on jo se oma kuvitelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te muut yksinolijat tempaisette muut ihmiset sitten, kun tarvitsette niitä? 

Mä maksan rahalla, huonekalujen koonnin ym. Kyllä rahalla saa palveluita.

Saa totta kai, mutta silloin pitää olla sitä rahaa. Yksinäisyys vaatii monella tapaa paljon enemmän mitä ei-yksinäisyys ja tämä taloudellinen puoli on yksi niistä. Yksinäisellä pitää tai pitäisi olla varaa maksaa monesta sellaisesta, jonka ystäväpiirin omaavat saa jopa ilmaiseksi joko talkootyönä tai vaihdantaan perustuvana palveluksena. Yksinäisellä on tietenkin sellaista osaamista itselläänkin joka joltain toiselta puuttuu, mutta ei ole ketään kenen kanssa tehdä näitä vaihtokauppoja. Jos olisi kavereita niin hyvinkin voisi olla joku jolle vaikkapa kaikkien älylaitteiden kanssa puljaaminen olisi ihan lastenleikkiä ja joka hetkessä osaa asentaa kaikki joihin itsellä menee joko ikuisuus tai niitä ei edes saa tehdyksi. Siinä voisi tarjota sitten kaverille kahvit/kaljat tai mennä yhdessä vaikka pizzalle ja sitten voisi vaikka itse auttaa vuorostaan just vaikka jossain huonekalun kasaamisessa, vaihtaa rikkimenneen vetskarin tai jeesata uuden sohvan valinnassa.

Jatkan vielä noista vääristä tulkinnoista / puheista että yksi selittävä tekijä omalla kohdalla ehkä voi löytyä sellaisesta aika perustavanlaatuisestakin väärinymmärryksestä eli minua tunnutaan ihan kautta linjan pidetyn hirveän vahvana, Sellaisena jota pitää kohdella "kovalla kädellä" ja jolle voi ja pitää sanoa tylysti ja rumasti vaikka oikeasti olen todella herkkä ja kiltti. En tosiaankaan kovapäinen vaan hyvinkin kiltti ja tottelevainen.

Monesti käy tai kävi siis niin, että pelkästään se mun paikalle tuleminen ja "moi" sai muilla ikäänkuin niskavillat pystyyn ja päälle sellainen "hyökkäys on paras puolustus" -asenteen. Aikoinaan kun vielä oli kaveri niin hän sitä ihan ääneenkin ihmetteli miksi niin usein joku ihan uppo-outo ihminen alkaa haastamaan mua esim nyt työpaikan pikkujouluissa. Tuo nainenkin oli siis sellainen hyvä jos naamatuttukaan kun toisesta liikkeestä ja koskaan ei oltu sanaakaan vaihdettu eikä siis taidettu edes moikata. Samaan pöytäseurueeseen kuitenkin osuttiin ja oitis tämä alkoi vänkäämään ja haastamaan mua ihan yhdentekevästä aiheesta, jonka en edelleenkään edes tiedä tulleen mistä siihen keskusteluun. Ehkä hänkin sitten vaan oli tehnyt minusta jonkun omanlaisensa tulkinnan, mutta minähän menin jotenkin ihan lukkoon tuollaisen haastamisraivon edessä ja etenkin kun ei mulla ollut siihen asiaan minkäänlaista kantaa jota olisi ollut tarpeen puolustaa.

Mulla oli aikoinaan näitä kavereita, jotka osas ommella, koota huonekaluja ja jopa auton omistavia, joilta pystyi kyytiä kysymään. Elämä kun etenee ja vanhenee, on minun kaveripiiristäni suurin osa kuollut tai sairastunut, ei ole enää ketään. En olisi uskonut kymmenen vuotta sitten, miten yksinäinen tänä päivänä olen, mietin miksi minä olen jäänyt tänne yksin?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan näitä kavereita, jotka osas ommella, koota huonekaluja ja jopa auton omistavia, joilta pystyi kyytiä kysymään. Elämä kun etenee ja vanhenee, on minun kaveripiiristäni suurin osa kuollut tai sairastunut, ei ole enää ketään. En olisi uskonut kymmenen vuotta sitten, miten yksinäinen tänä päivänä olen, mietin miksi minä olen jäänyt tänne yksin?

Tässäkin tulee ilmi se miksi olisi niin tärkeää, että olisi se oma perhe / suku ja seuraava sukupolvi ja varsinkin se kuinka yksin sitä jää jos / kun nämä puuttuu. Tietenkin sitä pärjää nuorena / keski-ikäisenä yksinkin kunhan on jaksamista ja terveys tallella, mutta sitten kun ikää tulee ja / tai sen jaksamisen ja terveyden menettää niin sitten tuleekin isoja ongelmia sen yksinäisyyden lisäksi.

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että osa meistä jää perheettömiksi ja yksinäisiksi vasten tahtoaan ja etenkin nykyajassa joka muutenkin on niin kylmä ja yhteisötön. Tietenkin vanhojapoikia / -piikoja on iänkaiken ollut, mutta ennen oltiin perhekeskeisempiä ja sukurakkaampiakin eli yksinäisyyteen ei niinkään ketään sysätty vaan se osa erakoitui omasta tahdostaan. Sen sijaan nämä vaille omaa perhettä jääneet oli kuitenkin ainakin jonkinlainen jäsen siinä omassa suvussaan / yhteisössään jonka perään vähän katsottiin ja oltiin avuksi ainakin jonkin verran eikä ketään ihan heitteille ja oman onnensa nojaan jätetty kuin harvoin.

Usein tulee surullinen ja etenkin kateellinen olo kun katsoo muualta tänne tulleita. Heillä on jopa täällä vieraassa / uudessa maassa oma yhteisö ja useimmilla perhettä ja sukuakin jonka kanssa vietetään yhteistä aikaa useamman sukupolven voimin. Siinä on sulassa sovussa sylivauvat ja rollaattorin avustuksella kulkevat vanhukset eikä ketään jätetä ulkopuoliseksi ja yksin vaan mennään koko suvun voimin vaikka piknikille puistoon ja ilmeisen mukavaa kaikilla on.

Tuollainen on ihan hirvittävän iso voimavara, tuki ja turva mutta ihan liian monelta suomalaiselta se puuttuu.

Tuo on julmaa ja ilkeää kun pidetään jonain villinä bilesinkkuna joka viihtyy baareissa eikä kotona vaikka todellisuudessa sitä mieluummin olisi just siellä kotona oman kumppanin kanssa. Kuvitellaan ettei ole "vaimomatskua" (hyi yök mikä ilmaus, mutta toisaalta aika kuvaava kuitenkin) vaikka nimenomaan on sellainen keittiössä hääräävä huushollaaja joka tykkäisi tehdä ruokaa ja leipoa jos vain olisi kumppani / perhe joille kokata ja leipoa.

Tuo vielä ns ruokkii itseään eli tuollainen kuvitelma aikaan saa sen, että ne itselle oikeasti sopivimmat miehet kiertää kaukaa ja itseään tykö tekee vain ne joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Mikä pahinta, tuossa menee yleensä aikaa ennen kuin hoksaa (tai kuulee joltain) tuosta muiden kuvitelmasta jonka myötä sitten on jo ehtinyt sekä saada monta huonoa kokemusta että missata monta potentiaalisen hyvää. Eikä tuo oikein itsevarmuutta myöskään nosta, että kuulee itsestä kuviteltavan ties mitä. Ainakin itselle tuli hirveän vaikeaksi näyttää hetkeen naamansa missään eikä enää uskaltanut oikein olla mitenkään ettei taas tulisi väärintulkintoja ja puheita. Lisään nyt vielä, että vaikka minusta siinä ei mitään pahaa ole vaikka tanssisi pöydillä tai vaihtaisi miestä kuin sukkia niin itse en tuollainen koskaan ollut enkä tiedä mistä tuollainen käsitys on voinut syntyäkään. Vaikea uskoa mihinkään kateellisten panetteluunkaan koska enhän minä koskaan ollutkaan oikeanlainen nainen niille "bilettäjäpojille" joita monet kuolasi vaan ne nimenomaan oli mulle ihan vääränlaisia eikä siksi koskaan kiinnostaneetkaan. En siis ollut uhka kenellekään ja vasta noiden puheiden myötä nämä vääränlaiset miehet alkoi ehdottelemaan minullekin. Sitä ennen olin ollut kuin ilmaa sellaisille.

Jospa vaihtaisi asuinpaikkaa ja "piirejä". Taitaa tuolla neste seistä pahasti.

Vierailija kirjoitti:

Jospa vaihtaisi asuinpaikkaa ja "piirejä". Taitaa tuolla neste seistä pahasti.

Totta, mutta myöhäistä se enää on. Tuo olisi pitänyt ymmärtää tehdä heti silloin nuorena ja päästä aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä uusissa ympyröissä. Yksinäinen, lapseton ja ikisinkku sitä voisi olla siltikin, mutta niin siinä kävi tänne jäämälläkin. 

Mä oon miettinyt yksinäisyyttä. Jos se selätetään että on vain jonkun seurassa niin johonkin kauppakeskukseen vaan pyörimään tai johonkin tapahtumaan. Ei se kylläkään näin ole. Eihän yksinäisille kelpaa ihan mikä tahansa seura. Yksinäisyys taltutetaan että olisi joku jonka kanssa on jotain yhteistä ja hyvä olla.

Kaupunkini keskustassa näen melkein jatkuvasti jonkun iäkkään miehen parvekkeella. Mä jotenkin näen hänestä, että hän haikailee juttuseuraa. Itse en ole niin yksinäinen, mutta yksinäisyyden tunnetta tunnen aina välillä.

Yksinkin on kiva olla aina välillä, kun saa toisilta paskaa niskaan.

Jos mikään ei sido nykyiseen asuinpaikkaan, on ihan mahdollista muuttaa. Monet muuttaa usean kerran elämässään opiskelun, työpaikan tai muun syyn takia. Jos nykyinen paikka ei tarjoa mitään, mitä menetettävää olisi? Voihan aluksi muuttaa vuokralle, niin selviää, viihtyykö. Asuinalueen maine kannattaa selvittää etukäteen, ettei päädy slummiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon miettinyt yksinäisyyttä. Jos se selätetään että on vain jonkun seurassa niin johonkin kauppakeskukseen vaan pyörimään tai johonkin tapahtumaan. Ei se kylläkään näin ole. Eihän yksinäisille kelpaa ihan mikä tahansa seura. Yksinäisyys taltutetaan että olisi joku jonka kanssa on jotain yhteistä ja hyvä olla.

Kaupunkini keskustassa näen melkein jatkuvasti jonkun iäkkään miehen parvekkeella. Mä jotenkin näen hänestä, että hän haikailee juttuseuraa. Itse en ole niin yksinäinen, mutta yksinäisyyden tunnetta tunnen aina välillä.

Yksinkin on kiva olla aina välillä, kun saa toisilta paskaa niskaan.

Joskus käy niin, ettei kelpaa niiden joukkoon, joiden seura kiinnostaisi. Sitten taas ne, joiden seuraa ei haluaisi, olisi kyllä kiinnostuneita. Kohtaanto-ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon miettinyt yksinäisyyttä. Jos se selätetään että on vain jonkun seurassa niin johonkin kauppakeskukseen vaan pyörimään tai johonkin tapahtumaan. Ei se kylläkään näin ole. Eihän yksinäisille kelpaa ihan mikä tahansa seura. Yksinäisyys taltutetaan että olisi joku jonka kanssa on jotain yhteistä ja hyvä olla.

Kaupunkini keskustassa näen melkein jatkuvasti jonkun iäkkään miehen parvekkeella. Mä jotenkin näen hänestä, että hän haikailee juttuseuraa. Itse en ole niin yksinäinen, mutta yksinäisyyden tunnetta tunnen aina välillä.

Yksinkin on kiva olla aina välillä, kun saa toisilta paskaa niskaan.

Joskus käy niin, ettei kelpaa niiden joukkoon, joiden seura kiinnostaisi. Sitten taas ne, joiden seuraa ei haluaisi, olisi kyllä kiinnostuneita. Kohtaanto-ongelma.

Ei mulla hyviä kavereita ole. Yksin asun ja käyn perheeni luona aina välillä. Työelämä on mun haukkumista ja muuten itsekseen oleilua. Itsenäiset harrastukset pitävät mieltäni koossa. Mulla ei edes ole keiden seuraan haluaisin. Haaveilen vain, että olisipa kiva kumppani mulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa vaihtaisi asuinpaikkaa ja "piirejä". Taitaa tuolla neste seistä pahasti.

Totta, mutta myöhäistä se enää on. Tuo olisi pitänyt ymmärtää tehdä heti silloin nuorena ja päästä aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä uusissa ympyröissä. Yksinäinen, lapseton ja ikisinkku sitä voisi olla siltikin, mutta niin siinä kävi tänne jäämälläkin. 

Lisään, että ei se käynyt mielessä edes mahdollisena vaihtoehtona että minusta tulisi yksinäinen ja lapseton ikisinkku. Tässä kun ei ole mitään mikä olisi "mua" vaan tämä elämäntilanne/-tapa on niin kaukana minusta ettei etäämmälle enää pääse vaikka haluaisi.

Ja enää tässä ei ole mitään mitä voisi muuttaa. Se juna on mennyt jo.