Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Tässä yksinoloisessa elämässä tarvii käyttää kaikkea saadakseen iloa ja ilmeitä. Niinpä olen huomannut eri keskustelupalstojen lukemisen olevan sillai kiva juttu, että joskus niissä on todella nokkelan älykkään hauskasti tuumattu jotakin. Näin saapi ihan itsekseen nauraa hekotella ja kuin olla kaveri tuon kanssa, joka kommentoi. Silloin myös omat ilmeeni ovat iloiset varmaankin. Tämä kaikki taas hetkeksi erittää päässä endorfiinejä ja sumppuinen olo parantuu. 

Vähänkö olisi ihanaa päästä puhtaisiin lakanoihin ja sitä ennen saunaan. Nuo lakanat on tietenkin ihan omaa viitseliäisyyttä tai tässä kohtaa viitsimättömyyttä kun ei vaan saa vaihdetuksi vaikka vaihtoväli on mennyt pariinkin kertaa jo yli, mutta tuota saunaa ei pysty taikomaan mitenkään. Ärsyttää kyllä niin täysillä tuo, ettei enää saa edes lakanoita vaihdetuksi vaan kaikki jää tekemättä ja sitten kun ehkä olisi vähän extra virtaa jotain tehdä, niin sitten on sen tuhat muutakin hommaa odottamassa. Hulluinta on, että oikeasti tuntuu ettei muuta teekään kuin suorita, suoriudu ja selviydy päivästä toiseen mutta silti koko ajan on sitä ja tätä tekemättä ja pitäisi viitsiä, jaksaa ja kyetä vielä siihen ja tähän. Ja vaikka tekee ja tekee niin mikään ei silti muutu, ei parane eikä korjaannu vaan sama s**tanan sonta odottaa päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen.

Luin tuosta norjan mette-maritin keuhkosiirtoleikkauksesta ja siitä kuinka haakon perui ja peruu jatkossakin menojaan ja velvollisuuksia, jotta voi olla vaimonsa rinnalla sairaalassa. Jäin sitten miettimään, että tuollainen tuntuu varmaan ihan hurjan hienolta ja ihanalta olla noin tärkeä ja rakas, että aviomies on valmis istumaan siinä vuoteen vierellä ja varsinkin tuollaisessa asemassa oleva mies. Tosin sekin varmaan tuntuu ihanalta että on ylipäätään aviomies tai ihan vaan seurustelukumppani joka oikeasti tykkäisi. Oma kokemus rajoittuu aika tasan päinvastaiseen eli olen ollut melkoisen yhdentekevä ja tavallaan kuka vaan kunhan on ollut joku vaan vaikka ei silläkään niin väliksi olisi ollut vaikken olisi ollutkaan. Aika kauheaa tajuta millaista sitä onkaan kokenut ja suostunut sietämään.

Aivan hirmu paljon löydän itseäni sinun klo 19:16 kirjoittaneen kanssa! Tuommoista on minullakin. En voi käsittää, miksi en saa kodinhoitoasioitani tehtyä. Tämä päivä on mennyt ihan hukkaan, vaikka mulla oli lista mitkä asiat piti saada alta pois taas vähäksi aikaa.  Puuduttavaa se on, aina meillä kaikilla on ne samat hommat. Ja jos mieliala ei anna tarttua toimeen, kaikki viipyy ja vain painaa enemmän mieltä. 

Pakasteesta paistoin jouluksi ostetun karjalanpaistin ja porkkanalaatikon. Nämä siis vaan jääneet sinne. Nyt on juhannukselle samat ruuat kuin jouluna. Samoin pakasteesta viimevuotisista raparperereista tein piirakkaa eli kausimakua myös mukana. En ole pitkään aikaan paistanut uunissa mitään tai leiponut. Ruoka taitaa olla ainoa asia nykyään, mikä kiinnostaa edes vähän. 

1. Ihailen todella teitä käsityöihmisiä! En voi ymmärtää, miten osaatte tehdä tuollaisia asioita. Ei muuten onnistu keneltä tahansa, vaikka kuinka harjoittelisi.

2. Ritvalle terkkuja!