Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman kateellisena luen monien kommentteja joissa juhannus kuten muutkin juhlapäivät koetaan (ja hoetaan) ihan tavispäiviksi vailla merkitystä ja kuinka hienoa on olla yksin ja tekemättä mitään spesiaalia. Joskus aiemmin tuo onnistui itseltänikin, mutta nykyisin koen tavisarkea olevan ihan niin riittämiin että edes muutama juhlapyhä vuodessa perinteineen olisi oikein mukavaa vaihtelua. Tuntuu aika pahaltakin lukea tuota vähättelyä kuinka joku juhannus on vain pelkkää pakkojuhlintaa ja raatamista eikä oikeasti kivaa ole kenelläkään ja ettei sellaista pidä kenenkään elämäänsä kaivata. Että ihan kuin se arkea juhlapäivinäänkin elävä (yksinäinen) olisi jotenkin parempi kuin muut ja älynnyt jotain mitä enemmistö ei tajua. Jotenkin en pysty taipumaan tuohon ajatteluun vaikka sinällään ymmärränkin mikä siinä taustalla melko varmasti useimmilla on. Happamia sanoi kettu ja niin päin pois.

Sitä ei juu osaa olla oikeanlainen yksinäinenkään kun ei ymmärrä kuinka mahtavaa tämä on kun saa olla yksin. Oli arki tai pyhä. Tai niin, eihän sitä osaa olla oikeanlainen siinäkään mielessä, koska erottelee päiviä toisistaan. Samaa maanantaita vaan seitsemän päivää viikossa vuodesta toiseen niin elämä on parhaimmillaan. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsee.

Sinä olet yksin ja pidät siitä. Sinä et olekaan yksinäinen.

Nonni. Nyt sitten ei vääränlaisen yksinäisyytensä lisäksi ole enää edes yksinäinen saati vasten tahtoaan. Helvetin hienoa. Mistä tänne taas löytyi näitä pätijöitä haastamaan riitaa ja pahoittamaan muiden mieltä? Miksi se on niin väärin, kun toivoo että edes juhlapyhissä olisi jotain spesiaalia ja mukavaa yhdessäoloa ainaisen arjen ja yksinäisyyden sijaan.

Jostain merkillisestä syystä sitä pitäisi olla vain hyvillään ettei elämässä ole ainuttakaan ihmistä.

Ei minua haittaisi yksinäisyyskään, jos olisi edes rahaa tehdä jotain tai mennä johonkin. Mutta kun ei ole edes kunnon ruokaan niin pakko olla vain sisällä kuumassa asunnossa ja odottaa, milloin tämä päättyy.

Hyvää juhannusta sinä, joka kaipaisit jotain muutakin kuin vanhempiesi seuraa! Toivotaan että meillä vielä onni kääntyy. Ja hyvää juhannusta tietysti kaikille muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman kateellisena luen monien kommentteja joissa juhannus kuten muutkin juhlapäivät koetaan (ja hoetaan) ihan tavispäiviksi vailla merkitystä ja kuinka hienoa on olla yksin ja tekemättä mitään spesiaalia. Joskus aiemmin tuo onnistui itseltänikin, mutta nykyisin koen tavisarkea olevan ihan niin riittämiin että edes muutama juhlapyhä vuodessa perinteineen olisi oikein mukavaa vaihtelua. Tuntuu aika pahaltakin lukea tuota vähättelyä kuinka joku juhannus on vain pelkkää pakkojuhlintaa ja raatamista eikä oikeasti kivaa ole kenelläkään ja ettei sellaista pidä kenenkään elämäänsä kaivata. Että ihan kuin se arkea juhlapäivinäänkin elävä (yksinäinen) olisi jotenkin parempi kuin muut ja älynnyt jotain mitä enemmistö ei tajua. Jotenkin en pysty taipumaan tuohon ajatteluun vaikka sinällään ymmärränkin mikä siinä taustalla melko varmasti useimmilla on. Happamia sanoi kettu ja niin päin pois.

Sitä ei juu osaa olla oikeanlainen yksinäinenkään kun ei ymmärrä kuinka mahtavaa tämä on kun saa olla yksin. Oli arki tai pyhä. Tai niin, eihän sitä osaa olla oikeanlainen siinäkään mielessä, koska erottelee päiviä toisistaan. Samaa maanantaita vaan seitsemän päivää viikossa vuodesta toiseen niin elämä on parhaimmillaan. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsee.

Sinä olet yksin ja pidät siitä. Sinä et olekaan yksinäinen.

Mikä oikeus sinulla on kirjoittaa jotain noin julmaa? Minä olen totaaliyksinäinen enkä todellakaan omasta tahdostani saati että nauttisin tästä. Tosin kaltaistasi p*rseeenrei'än kanssa en halua olla tekemisissä missään. En edes tässä ketjussa. Mene pois!

Yllätyin, miten vähän hävettää olla yksin juhannuksena ilman ketään tai mitään tekemistä. Outoa. 

Tämä juhannus tuntuu nyt kaikinpuolin normaalia pahemmalta vaikka näitä yksin vietettyjä on parikymmentä tai itseasiassa ylikin, mutta putkeen on noin kahdeskymmenes. Pitäisi siis mennä vanhalla rutiinilla ja olla tuttua, mutta niin vaan yllättäen onkin todella surkea fiilis. Eikä sitä ainakaan paranna se, että omassa naapurustossa ja tuossa viereisessäkin tuntuu tosi moni jääneen kaupunkiin eli ei ole edes sitä ihanaa hiljaisuutta. Nyt oikein vaan hierotaan naamaan tuota yhdessäoloa kun puheensorinaa kuuluu sieltä ja täältä ja tuoksuista päätellen tuossa pientaloalueella on grillit ja paljut kuumina. Eikä lohduta yhtään vaikka illan myötä olisi kaikkialla eripuraa tai jopa poliisin tarvetta vaan harmillistahan se on. Ei vähennä yhtään tätä yksinolon surkeutta ja yksinäisyyden aiheuttamaa kipua vaikka jollakulla olisikin nenä poskella.

Lisäksi harmittaa olla sisällä kun olisi niin mahtava sää ainakin täällä, mutta eipä tuolla yksinään jaksa tuntikausia ympäriinsäkään ravata. Parin tunnin lenkin kyllä äsken tein jo sen aamuisen normilenkin lisäksi. Silloin oli vielä hiljaista ja rauhallista eikä yksinolo tuntunut normaalia kummemmalta vaan ihan oli tavallinen fiilis. Jotenkin se sitten lätsähti. Toisaalta tekisi mieli mennä vaan nukkumaan ja katsoa noita varhaisperunoita ja sillejä ehkä huomenna mutta jotain kai sitä tänäänkin pitäisi syödä.

Vierailija kirjoitti:

Yllätyin, miten vähän hävettää olla yksin juhannuksena ilman ketään tai mitään tekemistä. Outoa. 

Joo mullakin se häpeä hävisi muutaman yksinäisen juhannuksen jälkeen, mutta harmitusta ainaisesta yksinolosta ei poista näemmä aikakaan. Siihen turtuu ja tottuu, alistuukin mutta silti se yleensä aina jossain vaiheessa alkaa vetämään mieltä matalaksi ja joskus sitten päätyy oikein kunnon itsesääliin piehtaroimaan. Eihän se mitään auta, mutta ei siitä varmaan haittaakaan ole ja toisaalta aina vaan ei jaksa olla vahva ja tapella omia tunteitaan ja ajatuksiaan vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätyin, miten vähän hävettää olla yksin juhannuksena ilman ketään tai mitään tekemistä. Outoa. 

Joo mullakin se häpeä hävisi muutaman yksinäisen juhannuksen jälkeen, mutta harmitusta ainaisesta yksinolosta ei poista näemmä aikakaan. Siihen turtuu ja tottuu, alistuukin mutta silti se yleensä aina jossain vaiheessa alkaa vetämään mieltä matalaksi ja joskus sitten päätyy oikein kunnon itsesääliin piehtaroimaan. Eihän se mitään auta, mutta ei siitä varmaan haittaakaan ole ja toisaalta aina vaan ei jaksa olla vahva ja tapella omia tunteitaan ja ajatuksiaan vastaan. 

Jäi näemmä kokonaan ns pointti pois että eipä sitä yksinoloa ole tarvinnut enää vuosikausiin häpeilläkään koska ei ole ketään joka sen tietäisi tai jolle sen voisi (tai joutuisi) kertomaan. Jotenkin sitä ei häpeä itsekseen ja yksinään vaikka yksinolo ei omannäköistä tai mieluisaa olekaan vaan häpeä tuli mulla vasta siitä, että joku sai sen tietää ettei mulla ole mitään tekemistä eikä ketään seuraksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä juhannus tuntuu nyt kaikinpuolin normaalia pahemmalta vaikka näitä yksin vietettyjä on parikymmentä tai itseasiassa ylikin, mutta putkeen on noin kahdeskymmenes. Pitäisi siis mennä vanhalla rutiinilla ja olla tuttua, mutta niin vaan yllättäen onkin todella surkea fiilis. Eikä sitä ainakaan paranna se, että omassa naapurustossa ja tuossa viereisessäkin tuntuu tosi moni jääneen kaupunkiin eli ei ole edes sitä ihanaa hiljaisuutta. Nyt oikein vaan hierotaan naamaan tuota yhdessäoloa kun puheensorinaa kuuluu sieltä ja täältä ja tuoksuista päätellen tuossa pientaloalueella on grillit ja paljut kuumina. Eikä lohduta yhtään vaikka illan myötä olisi kaikkialla eripuraa tai jopa poliisin tarvetta vaan harmillistahan se on. Ei vähennä yhtään tätä yksinolon surkeutta ja yksinäisyyden aiheuttamaa kipua vaikka jollakulla olisikin nenä poskella.

Lisäksi harmittaa olla sisällä kun olisi niin mahtava sää ainakin täällä, mutta eipä tuolla yksinään jaksa tuntikausia ympäriinsäkään ravata. Parin tunnin lenkin kyllä äsken tein jo sen aamuisen normilenkin lisäksi. Silloin oli vielä hiljaista ja rauhallista eikä yksinolo tuntunut normaalia kummemmalta vaan ihan oli tavallinen fiilis. Jotenkin se sitten lätsähti. Toisaalta tekisi mieli mennä vaan nukkumaan ja katsoa noita varhaisperunoita ja sillejä ehkä huomenna mutta jotain kai sitä tänäänkin pitäisi syödä.

Missä päin sä asut?

Toivottavasti saat vähän pirteämmän olon eikä niin pahalta tuntuisi.

Hyvää juhannusta sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätyin, miten vähän hävettää olla yksin juhannuksena ilman ketään tai mitään tekemistä. Outoa. 

Joo mullakin se häpeä hävisi muutaman yksinäisen juhannuksen jälkeen, mutta harmitusta ainaisesta yksinolosta ei poista näemmä aikakaan. Siihen turtuu ja tottuu, alistuukin mutta silti se yleensä aina jossain vaiheessa alkaa vetämään mieltä matalaksi ja joskus sitten päätyy oikein kunnon itsesääliin piehtaroimaan. Eihän se mitään auta, mutta ei siitä varmaan haittaakaan ole ja toisaalta aina vaan ei jaksa olla vahva ja tapella omia tunteitaan ja ajatuksiaan vastaan. 

Jäin oikein nyt miettimään tätä, että miksi ne huonot fiilikset edes pitäisi jotenkin "kieltää" ja saada lakaistuksi maton alle samantien kun eihän hyvää fiilistäkään kukaan koskaan käske olemaan tuntematta tai antaa olla. Miksi pahassa olossa ei saisi / voisi lillua ihan samalla tapaa kuin hyvässäkin sen aikaa kun siltä tuntuu? Ihan samalla tavalla tunteita ja ihan vielä tasaveroisiahan ne on. Ja tuo itsesääli.. en tiedä onko sekään nyt välttämättä negatiivinen asia koska kai sitä sympatiaa, samalla puolen olemista, myötäelämistä ja joskus jopa sääliäkin kaipaa ihan jokainen. Sitä, että joku on samaa mieltä siitä että nyt ei mennyt oikein, että on kokenut epäreiluutta tai vääryyttä. Yksinäisen pitää tuokin lohtu ja tsemppi antaa itse itselleen. Monesti tuntuu, ettei yksinäisellä saisi olla normaalia tunne-elämää eikä saisi tuntea kuin hyvin valikoidusti.

Yksin olen ja niin näyttää naapureistani useimmatkin olevan yksin, oli päivä mikä hyvänsä, kun ihminen vanhenee ei enää tee mieli mihkään pakosta lähteäkkään. Voihan sitä muinakin iltoina lähteä johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä juhannus tuntuu nyt kaikinpuolin normaalia pahemmalta vaikka näitä yksin vietettyjä on parikymmentä tai itseasiassa ylikin, mutta putkeen on noin kahdeskymmenes. Pitäisi siis mennä vanhalla rutiinilla ja olla tuttua, mutta niin vaan yllättäen onkin todella surkea fiilis. Eikä sitä ainakaan paranna se, että omassa naapurustossa ja tuossa viereisessäkin tuntuu tosi moni jääneen kaupunkiin eli ei ole edes sitä ihanaa hiljaisuutta. Nyt oikein vaan hierotaan naamaan tuota yhdessäoloa kun puheensorinaa kuuluu sieltä ja täältä ja tuoksuista päätellen tuossa pientaloalueella on grillit ja paljut kuumina. Eikä lohduta yhtään vaikka illan myötä olisi kaikkialla eripuraa tai jopa poliisin tarvetta vaan harmillistahan se on. Ei vähennä yhtään tätä yksinolon surkeutta ja yksinäisyyden aiheuttamaa kipua vaikka jollakulla olisikin nenä poskella.

Lisäksi harmittaa olla sisällä kun olisi niin mahtava sää ainakin täällä, mutta eipä tuolla yksinään jaksa tuntikausia ympäriinsäkään ravata. Parin tunnin lenkin kyllä äsken tein jo sen aamuisen normilenkin lisäksi. Silloin oli vielä hiljaista ja rauhallista eikä yksinolo tuntunut normaalia kummemmalta vaan ihan oli tavallinen fiilis. Jotenkin se sitten lätsähti. Toisaalta tekisi mieli mennä vaan nukkumaan ja katsoa noita varhaisperunoita ja sillejä ehkä huomenna mutta jotain kai sitä tänäänkin pitäisi syödä.

Missä päin sä asut?

Toivottavasti saat vähän pirteämmän olon eikä niin pahalta tuntuisi.

Hyvää juhannusta sulle.

Pk-seudulla olen. Itseasiassa tästä sun viestistä tuli jo vähän (paljon) kivempi olo, Kiitos! Lisäksi näkyy nyt alkavan vetää taivasta pilveen joten ehkä kohta onkin ihan kiva olla sisällä.

Hyvää Juhannusta sullekin ja kaikille muillekin!

Vierailija kirjoitti:

Yksin olen ja niin näyttää naapureistani useimmatkin olevan yksin, oli päivä mikä hyvänsä, kun ihminen vanhenee ei enää tee mieli mihkään pakosta lähteäkkään. Voihan sitä muinakin iltoina lähteä johonkin.

En oikein ymmärrä mistä tämä ajatus kumpuaa, että ketjussa olisi yksinäisyyttään surevia jotka ei olisi ihan omasta vapaasta halustaan viettämässä juhannusta jotenkin muuten kuin yksin, kun niin moni kokee tarpeelliseksi vakuuttaa ja "lohduttaa" ettei missään ole kivaa kenelläkään missään seurassa, koska ne kaikki on pakosta vaan siellä jossain missä ovatkin ja vain siksi kun niin nyt juhannuksena kuuluu tehdä, mennä ja olla porukalla.

Ainakin itse viettäisin oikein mieluusti juhannusta vaikka kotosalla oman kumppanin kanssa. Pääasia olisi se, ettei tarvitsisi olla (aina) yksin. Sen verran olen joustava, että hyvässä seurassa menisi ilta monella muullakin tapaa mieluisasti eli voitaisiin olla vaikka kaveripariskunnan kanssa tai kumppanin sisarusten puolisoineen ja lapsineen. Kävisi mökki ja kävisi vene, vaikka ruotsin risteily tai fillarireissu ahvenanmaalla. Se yhdessäolo on se juttu mitä kaipaan ja tuo kaikki muu on sitten vain bonusta mikä tulee siinä sivussa.

Minäkin ymmärrän sen ajatuksen, että mieluiten yksinäinen viettäisi juhannuksen mieluusti jotenkin erikoisemmin ja niin, että se eroaisi tavallisesta päivästä. Siihen ei oikein auta se jos joku kirjoittaa, että voihan juhannusta yksinkin viettää. Se on tavallaan sen ihmisen oma kokemus, mutta joku ei enää oikein haluaisi yksin olla tällaisenä päivänä. 

Minä olen niin kuin jo kirjoitin tänne viettänyt vanhempien kanssa juhannusta niin kuin jokainen juhannus elämässäni tähän mennessä. Meillä hyvin tavallinen päivä tämäkin. Ei mitään erilaista. Seuraa toki on nyt ollut riittämiin siinä mielessä, koska vanhempieni "persoona" eroaa nyt tosi paljon toisistaan. Isäni tapansa mukaan lähes juoksee paikasta toiseen ja saa katsoa perään siinä mielessä, kun touhuaa kaikkea. Äitini taas terveydellisten syiden vuoksi on hidastunut entisestään. On aina ollut hitaampi, mutta nyt ei pysy lainkaan isäni vauhdissa enää. Näin tämä asetelma tuottaa omat juttunsa. 

Isäni kanssa saatiin iso kivi kuopasta. Lisäksi rikkinäinen pakastin pihalle, mutta siinäkin tapansa mukaan isäni hosui niin, että hyvä kun vahingoilta vältyttiin. Sormet ehdin pois alta saamaan. Näitä juttuja tarkoitin sillä, kun kirjoitin että perään saa katsoa ja pistää itsekin vauhtia, että pysyy mukana. Sen voin todeta, että itsenikin tulee tehtyjä hommia paljon, kun isäni on täällä. Aamusta asti olen touhunnut. Pessyt kaikki matot, auton, puutarhassa kitkenyt ja istuttanut ruusun. Siivonnut vähän ja vielä tyhjentänyt pakastimen ja täyttänyt uuden. Siinä välissä ruokaakin tehnyt ja kävelyt. 

Äitini vatsa on ollut sitten taas vikkelä tänään eli toisessa ääripäässä ja se on ollut päivän teema. Lisäksi huono terveystilanne muuten nyt ja olen huolissani tästäkin. Aiheuttaa sitten äidilleni väsymystä ja sen, ettei keskity enää ajamiseenkaan kunnolla. Ajettiin ja sain sitten neuvoa tutulla tiellä minne mennä. Sekin ehkä kuvastaa sitä väsymystä, mutta samalla kuormittaa minua ja olen nyt vähän kuin täällä se joku pitää asioita käsissään. Huipennus se, kun äitini unohti isäni auton paikan ja väistää sitä ja peruutti päin isäni autoa. Tuli iso lommo, mutta lamppu säästyi sentään. Muuten isäni oli melko vaikea ollut täältä pois lähteä jos auton lamppu olisi mennyt. Sen lisäksi vielä pyöräni oli telineessä äitini auton perässä ja jäi autojen väliin. Lopputulos polkimet rikki. Saadaan varmaan kuntoon, mutta harmitti niin paljon, kun itsekin unohdin muistuttaa isäni autosta. En vaan enää itsekään jaksanut ja muistanut, että pitää olla heräillä täällä koko ajan. Isäni vähän suuttui tästä kaikesta. Äitini taas ei helposti myönnä virheitään. No, nyt rauha maassa taas. Kun huomisen vielä jaksaa. Toisaalta äitini jää tänne lähelle asumaan ja näin jatkossakin mitä huonompi vointi niin sitä enemmän we kysyy myös voimia minulta. 

Anteeksi valitus ja pitkä viesti. En siis ole yksin elämästäni ja arvostan sitä, mutta väsähtänyt melko pahoin moniin juttuihin. Saisivat ehkä viettää, vaikka täällä sitten yhdessä seuraavan juhannuksen ja minä häipyisin vaihteeksi muualle. Jotain muuta kaipaan ja nyt lähinnä pää savuaa kohta. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ymmärrän sen ajatuksen, että mieluiten yksinäinen viettäisi juhannuksen mieluusti jotenkin erikoisemmin ja niin, että se eroaisi tavallisesta päivästä. Siihen ei oikein auta se jos joku kirjoittaa, että voihan juhannusta yksinkin viettää. Se on tavallaan sen ihmisen oma kokemus, mutta joku ei enää oikein haluaisi yksin olla tällaisenä päivänä. 

Minä olen niin kuin jo kirjoitin tänne viettänyt vanhempien kanssa juhannusta niin kuin jokainen juhannus elämässäni tähän mennessä. Meillä hyvin tavallinen päivä tämäkin. Ei mitään erilaista. Seuraa toki on nyt ollut riittämiin siinä mielessä, koska vanhempieni "persoona" eroaa nyt tosi paljon toisistaan. Isäni tapansa mukaan lähes juoksee paikasta toiseen ja saa katsoa perään siinä mielessä, kun touhuaa kaikkea. Äitini taas terveydellisten syiden vuoksi on hidastunut entisestään. On aina ollut hitaampi, mutta nyt ei pysy lainkaan isäni vauhdissa enää. Näin tämä asetelma tuottaa omat juttunsa. 

Isäni kanssa saatiin iso kivi kuopasta. Lisäksi rikkinäinen pakastin pihalle, mutta siinäkin tapansa mukaan isäni hosui niin, että hyvä kun vahingoilta vältyttiin. Sormet ehdin pois alta saamaan. Näitä juttuja tarkoitin sillä, kun kirjoitin että perään saa katsoa ja pistää itsekin vauhtia, että pysyy mukana. Sen voin todeta, että itsenikin tulee tehtyjä hommia paljon, kun isäni on täällä. Aamusta asti olen touhunnut. Pessyt kaikki matot, auton, puutarhassa kitkenyt ja istuttanut ruusun. Siivonnut vähän ja vielä tyhjentänyt pakastimen ja täyttänyt uuden. Siinä välissä ruokaakin tehnyt ja kävelyt. 

Äitini vatsa on ollut sitten taas vikkelä tänään eli toisessa ääripäässä ja se on ollut päivän teema. Lisäksi huono terveystilanne muuten nyt ja olen huolissani tästäkin. Aiheuttaa sitten äidilleni väsymystä ja sen, ettei keskity enää ajamiseenkaan kunnolla. Ajettiin ja sain sitten neuvoa tutulla tiellä minne mennä. Sekin ehkä kuvastaa sitä väsymystä, mutta samalla kuormittaa minua ja olen nyt vähän kuin täällä se joku pitää asioita käsissään. Huipennus se, kun äitini unohti isäni auton paikan ja väistää sitä ja peruutti päin isäni autoa. Tuli iso lommo, mutta lamppu säästyi sentään. Muuten isäni oli melko vaikea ollut täältä pois lähteä jos auton lamppu olisi mennyt. Sen lisäksi vielä pyöräni oli telineessä äitini auton perässä ja jäi autojen väliin. Lopputulos polkimet rikki. Saadaan varmaan kuntoon, mutta harmitti niin paljon, kun itsekin unohdin muistuttaa isäni autosta. En vaan enää itsekään jaksanut ja muistanut, että pitää olla heräillä täällä koko ajan. Isäni vähän suuttui tästä kaikesta. Äitini taas ei helposti myönnä virheitään. No, nyt rauha maassa taas. Kun huomisen vielä jaksaa. Toisaalta äitini jää tänne lähelle asumaan ja näin jatkossakin mitä huonompi vointi niin sitä enemmän we kysyy myös voimia minulta. 

 

Anteeksi valitus ja pitkä viesti. En siis ole yksin elämästäni ja arvostan sitä, mutta väsähtänyt melko pahoin moniin juttuihin. Saisivat ehkä viettää, vaikka täällä sitten yhdessä seuraavan juhannuksen ja minä häipyisin vaihteeksi muualle. Jotain muuta kaipaan ja nyt lähinnä pää savuaa kohta. 

Oli pitkä viesti, mutta sanon sinulle ihana ihminen, että onneksi sinun laisia ihmisiä on vielä olemassa. Viettää aikaa omien vanhempien kanssa ja seuraa heidän touhujaan ja samalla olet perillä, mikä heidän kuntonsa on. 

Ehkä ajattelet, että olisit voinut olla itsekkäästi jossain muualla, mutta minusta sinun paikkasi oli juuri niin oikea kuin voi olla. Olet upea ihminen, kaikkea hyvää sinulle!

Aika perusilta täälläkin. Kohta sänkyyn pötköttelemään.

Joskus ajattelen, useinkin, että voi kun joku haluaisi viettää mun kanssa aikaa, kuunnella, joku jota kiinnostaisi mun hölmöt ajatukset. Ei ole löytynyt rinnalle.

Vierailija kirjoitti:

Mittasin läpällä verenpaineen. 115/71, pulssi 46.

Aika hyvä..............yksin oon mä vain suru on seuranain, toivottavasi sinä et ,tai jos tulet mukaani sykkeesi nousee ja se tasaantuu kun kohdataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin ymmärrän sen ajatuksen, että mieluiten yksinäinen viettäisi juhannuksen mieluusti jotenkin erikoisemmin ja niin, että se eroaisi tavallisesta päivästä. Siihen ei oikein auta se jos joku kirjoittaa, että voihan juhannusta yksinkin viettää. Se on tavallaan sen ihmisen oma kokemus, mutta joku ei enää oikein haluaisi yksin olla tällaisenä päivänä. 

Minä olen niin kuin jo kirjoitin tänne viettänyt vanhempien kanssa juhannusta niin kuin jokainen juhannus elämässäni tähän mennessä. Meillä hyvin tavallinen päivä tämäkin. Ei mitään erilaista. Seuraa toki on nyt ollut riittämiin siinä mielessä, koska vanhempieni "persoona" eroaa nyt tosi paljon toisistaan. Isäni tapansa mukaan lähes juoksee paikasta toiseen ja saa katsoa perään siinä mielessä, kun touhuaa kaikkea. Äitini taas terveydellisten syiden vuoksi on hidastunut entisestään. On aina ollut hitaampi, mutta nyt ei pysy lainkaan isäni vauhdissa enää. Näin tämä asetelma tuottaa omat juttunsa. 

Isäni kanssa saatiin iso kivi kuopasta. Lisäksi rikkinäinen pakastin pihalle, mutta siinäkin tapansa mukaan isäni hosui niin, että hyvä kun vahingoilta vältyttiin. Sormet ehdin pois alta saamaan. Näitä juttuja tarkoitin sillä, kun kirjoitin että perään saa katsoa ja pistää itsekin vauhtia, että pysyy mukana. Sen voin todeta, että itsenikin tulee tehtyjä hommia paljon, kun isäni on täällä. Aamusta asti olen touhunnut. Pessyt kaikki matot, auton, puutarhassa kitkenyt ja istuttanut ruusun. Siivonnut vähän ja vielä tyhjentänyt pakastimen ja täyttänyt uuden. Siinä välissä ruokaakin tehnyt ja kävelyt. 

Äitini vatsa on ollut sitten taas vikkelä tänään eli toisessa ääripäässä ja se on ollut päivän teema. Lisäksi huono terveystilanne muuten nyt ja olen huolissani tästäkin. Aiheuttaa sitten äidilleni väsymystä ja sen, ettei keskity enää ajamiseenkaan kunnolla. Ajettiin ja sain sitten neuvoa tutulla tiellä minne mennä. Sekin ehkä kuvastaa sitä väsymystä, mutta samalla kuormittaa minua ja olen nyt vähän kuin täällä se joku pitää asioita käsissään. Huipennus se, kun äitini unohti isäni auton paikan ja väistää sitä ja peruutti päin isäni autoa. Tuli iso lommo, mutta lamppu säästyi sentään. Muuten isäni oli melko vaikea ollut täältä pois lähteä jos auton lamppu olisi mennyt. Sen lisäksi vielä pyöräni oli telineessä äitini auton perässä ja jäi autojen väliin. Lopputulos polkimet rikki. Saadaan varmaan kuntoon, mutta harmitti niin paljon, kun itsekin unohdin muistuttaa isäni autosta. En vaan enää itsekään jaksanut ja muistanut, että pitää olla heräillä täällä koko ajan. Isäni vähän suuttui tästä kaikesta. Äitini taas ei helposti myönnä virheitään. No, nyt rauha maassa taas. Kun huomisen vielä jaksaa. Toisaalta äitini jää tänne lähelle asumaan ja näin jatkossakin mitä huonompi vointi niin sitä enemmän we kysyy myös voimia minulta. 

 

Anteeksi valitus ja pitkä viesti. En siis ole yksin elämästäni ja arvostan sitä, mutta väsähtänyt melko pahoin moniin juttuihin. Saisivat ehkä viettää, vaikka täällä sitten yhdessä seuraavan juhannuksen ja minä häipyisin vaihteeksi muualle. Jotain muuta kaipaan ja nyt lähinnä pää savuaa kohta. 

Oli pitkä viesti, mutta sanon sinulle ihana ihminen, että onneksi sinun laisia ihmisiä on vielä olemassa. Viettää aikaa omien vanhempien kanssa ja seuraa heidän touhujaan ja samalla olet perillä, mikä heidän kuntonsa on. 

Ehkä ajattelet, että olisit voinut olla itsekkäästi jossain muualla, mutta minusta sinun paikkasi oli juuri niin oikea kuin voi olla. Olet upea ihminen, kaikkea hyvää sinulle!

"Oli pitkä viesti, mutta sanon sinulle ihana ihminen, että onneksi sinun laisia ihmisiä on vielä olemassa. Viettää aikaa omien vanhempien kanssa ja seuraa heidän touhujaan ja samalla olet perillä, mikä heidän kuntonsa on. 

Ehkä ajattelet, että olisit voinut olla itsekkäästi jossain muualla, mutta minusta sinun paikkasi oli juuri niin oikea kuin voi olla. Olet upea ihminen, kaikkea hyvää sinulle!"

Lainasin nyt näin, kun halusin juuri sinua sanoistasi kiittää. En minäkään ole täydellinen ja pari kertaa tänään itsekin vähän hermostuin. Tuo ns onnettomuus oli hieman liikaa jo. 

Samoin vanhempani eivät ole kuitenkaan niin vanhoja vielä, että siinä mielessä toivoisin heidän nyt pysyvän vielä ns elämässä mukana kuitenkin. Äidilläni toki terveysjutut vaikuttivat. Eivät silti ikinä ole olleet "meneväisiä" ihmisiä. Ehkä ihan nuorena vähän sellaisia olivat, mutta eivät enää sen jälkeen. Vanhemmiten kai tämä korostuu ja elämä hidastuu vielä lisää. 

Minä olen oikeastaan tottunut viettämään heidän kanssaan aikaa. 

Samalla en ole itsekäs ihminen ja tiedän, että tykkäävät tulla tänne kuitenkin. Silti kyllä minä aina mietin, että voisin joskus viettää toisinkin nämä päivät. Silti taas kerran totean, että niinkuin sanoitkin, että missä minä olisin. Ei minulla ole paikkaa minne mennä ja muuten ihmisiä elämässäni. Näin juhannus menee täällä. Joskus ehkä sitten yksinkin ja miettien itseäni enemmän. Kaikkea hyvää myös sinulle. 

No, tulikin lainaukset nyt oikein kahteen kertaan näköjään. Pahoittelut. 

Paras ketju, tänne ei tyhmät mikkokoivufanit ym tule! Mukavaa juhannusta!

Yksi uusio-laiska lakananvaihtaja sai nyt juhannuksen kunniaksi puhtaat lakanat sänkyyn. Mikä ironisinta, mulla on oikeasti kaappi puolillaan lakanoita (tästä jo juteltiinkin ketjun alkupuolella) mutta nyt sitten tämä vaihtoväli on alkanut venyä venymistään. Se harmittaa ihan jo siksikin että yksi ihanimmista arjen luksuksista on puhtaat lakanat. Sitä siis olisi mistä vaihtaa, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Ja sitten nyt hulluuksissani menin vielä ostamaan parit setit "kun halvalla sain". Piti ostaa vain yksi mutta kun se toinenkin oli niin nätti ja vaan kympin setti. Oikeastihan siis ei olisi pitänyt ostaa ollenkaan koska entisiä on enemmän kuin omiksi tarpeiksi, mutta jotenkin aivan sama. Ja sitten vielä ne kummatkin piti ostaa tuplana, koska eihän sitä koskaan tiedä.. Juu eipä tosiaan. Mutta on sänky ainakin kivemman näköinen kun on kumpikin puoli pedattu.

Ja tämä vaihto tosiaan kannatti! En edes muista koska viimeksi olisi nukkunut noin hyvin ja sikeästi mitä viime yönä. Tosin ei kai se nyt yksistä puhtaista lakanoista voi olla kiinni eli ilmeisesti täällä oli sitten normaalia hiljaisempaa eikä ulkoa tai naapureista kuulunut normaaliin tapaa mölinää ja rysäyksiä. Toisaalta ei täällä kyllä mitenkään hiljainen juhannusaatto ollut vaan väkeä oli minusta ihan kuin normiperjantaina tuolla ulkona ja kaupoissa eikä autojakaan ollut mitenkään vähän liikenteessä. Pelastuslaitosta ja poliisiakin kuului tarvittavan jossain alvariinsa. Aiemmin on ollut juhannuksina paljon "kuolleempaa".

Nyt just katselin noita sänkyyn päätyneitä uutuuksia ja vaikka oikeasti niille ei olisi pienintäkään tarvetta ollut, niin onhan nuo niin nätit. Ja itseasiassa niin "juhannusmaiset" ja aika romanttiset ja hyvällä tapaa vanhanaikaiset. Ehkä sen kaksikymppiä olisi voinut pöljemminkin käyttää. Nyt sitten on vielä se toinen uusi satsi odottamassa itseasiassa pesuakin, koska minusta on kivointa laittaa puhtaat lakanat suoraan kuivumasta sänkyyn eikä edes käyttää niitä kaapin kautta. Tämäkin mieltymys vaan osuu huonosti yhteen lakananhamstraus-taipumuksen kanssa.