Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman kateellisena luen monien kommentteja joissa juhannus kuten muutkin juhlapäivät koetaan (ja hoetaan) ihan tavispäiviksi vailla merkitystä ja kuinka hienoa on olla yksin ja tekemättä mitään spesiaalia. Joskus aiemmin tuo onnistui itseltänikin, mutta nykyisin koen tavisarkea olevan ihan niin riittämiin että edes muutama juhlapyhä vuodessa perinteineen olisi oikein mukavaa vaihtelua. Tuntuu aika pahaltakin lukea tuota vähättelyä kuinka joku juhannus on vain pelkkää pakkojuhlintaa ja raatamista eikä oikeasti kivaa ole kenelläkään ja ettei sellaista pidä kenenkään elämäänsä kaivata. Että ihan kuin se arkea juhlapäivinäänkin elävä (yksinäinen) olisi jotenkin parempi kuin muut ja älynnyt jotain mitä enemmistö ei tajua. Jotenkin en pysty taipumaan tuohon ajatteluun vaikka sinällään ymmärränkin mikä siinä taustalla melko varmasti useimmilla on. Happamia sanoi kettu ja niin päin pois.

Sitä ei juu osaa olla oikeanlainen yksinäinenkään kun ei ymmärrä kuinka mahtavaa tämä on kun saa olla yksin. Oli arki tai pyhä. Tai niin, eihän sitä osaa olla oikeanlainen siinäkään mielessä, koska erottelee päiviä toisistaan. Samaa maanantaita vaan seitsemän päivää viikossa vuodesta toiseen niin elämä on parhaimmillaan. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsee.

Sinä olet yksin ja pidät siitä. Sinä et olekaan yksinäinen.

Nonni. Nyt sitten ei vääränlaisen yksinäisyytensä lisäksi ole enää edes yksinäinen saati vasten tahtoaan. Helvetin hienoa. Mistä tänne taas löytyi näitä pätijöitä haastamaan riitaa ja pahoittamaan muiden mieltä? Miksi se on niin väärin, kun toivoo että edes juhlapyhissä olisi jotain spesiaalia ja mukavaa yhdessäoloa ainaisen arjen ja yksinäisyyden sijaan.

Jostain merkillisestä syystä sitä pitäisi olla vain hyvillään ettei elämässä ole ainuttakaan ihmistä.

Ei minua haittaisi yksinäisyyskään, jos olisi edes rahaa tehdä jotain tai mennä johonkin. Mutta kun ei ole edes kunnon ruokaan niin pakko olla vain sisällä kuumassa asunnossa ja odottaa, milloin tämä päättyy.

Hyvää juhannusta sinä, joka kaipaisit jotain muutakin kuin vanhempiesi seuraa! Toivotaan että meillä vielä onni kääntyy. Ja hyvää juhannusta tietysti kaikille muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman kateellisena luen monien kommentteja joissa juhannus kuten muutkin juhlapäivät koetaan (ja hoetaan) ihan tavispäiviksi vailla merkitystä ja kuinka hienoa on olla yksin ja tekemättä mitään spesiaalia. Joskus aiemmin tuo onnistui itseltänikin, mutta nykyisin koen tavisarkea olevan ihan niin riittämiin että edes muutama juhlapyhä vuodessa perinteineen olisi oikein mukavaa vaihtelua. Tuntuu aika pahaltakin lukea tuota vähättelyä kuinka joku juhannus on vain pelkkää pakkojuhlintaa ja raatamista eikä oikeasti kivaa ole kenelläkään ja ettei sellaista pidä kenenkään elämäänsä kaivata. Että ihan kuin se arkea juhlapäivinäänkin elävä (yksinäinen) olisi jotenkin parempi kuin muut ja älynnyt jotain mitä enemmistö ei tajua. Jotenkin en pysty taipumaan tuohon ajatteluun vaikka sinällään ymmärränkin mikä siinä taustalla melko varmasti useimmilla on. Happamia sanoi kettu ja niin päin pois.

Sitä ei juu osaa olla oikeanlainen yksinäinenkään kun ei ymmärrä kuinka mahtavaa tämä on kun saa olla yksin. Oli arki tai pyhä. Tai niin, eihän sitä osaa olla oikeanlainen siinäkään mielessä, koska erottelee päiviä toisistaan. Samaa maanantaita vaan seitsemän päivää viikossa vuodesta toiseen niin elämä on parhaimmillaan. Mitä sitä muuta ihminen tarvitsee.

Sinä olet yksin ja pidät siitä. Sinä et olekaan yksinäinen.

Mikä oikeus sinulla on kirjoittaa jotain noin julmaa? Minä olen totaaliyksinäinen enkä todellakaan omasta tahdostani saati että nauttisin tästä. Tosin kaltaistasi p*rseeenrei'än kanssa en halua olla tekemisissä missään. En edes tässä ketjussa. Mene pois!

Yllätyin, miten vähän hävettää olla yksin juhannuksena ilman ketään tai mitään tekemistä. Outoa. 

Tämä juhannus tuntuu nyt kaikinpuolin normaalia pahemmalta vaikka näitä yksin vietettyjä on parikymmentä tai itseasiassa ylikin, mutta putkeen on noin kahdeskymmenes. Pitäisi siis mennä vanhalla rutiinilla ja olla tuttua, mutta niin vaan yllättäen onkin todella surkea fiilis. Eikä sitä ainakaan paranna se, että omassa naapurustossa ja tuossa viereisessäkin tuntuu tosi moni jääneen kaupunkiin eli ei ole edes sitä ihanaa hiljaisuutta. Nyt oikein vaan hierotaan naamaan tuota yhdessäoloa kun puheensorinaa kuuluu sieltä ja täältä ja tuoksuista päätellen tuossa pientaloalueella on grillit ja paljut kuumina. Eikä lohduta yhtään vaikka illan myötä olisi kaikkialla eripuraa tai jopa poliisin tarvetta vaan harmillistahan se on. Ei vähennä yhtään tätä yksinolon surkeutta ja yksinäisyyden aiheuttamaa kipua vaikka jollakulla olisikin nenä poskella.

Lisäksi harmittaa olla sisällä kun olisi niin mahtava sää ainakin täällä, mutta eipä tuolla yksinään jaksa tuntikausia ympäriinsäkään ravata. Parin tunnin lenkin kyllä äsken tein jo sen aamuisen normilenkin lisäksi. Silloin oli vielä hiljaista ja rauhallista eikä yksinolo tuntunut normaalia kummemmalta vaan ihan oli tavallinen fiilis. Jotenkin se sitten lätsähti. Toisaalta tekisi mieli mennä vaan nukkumaan ja katsoa noita varhaisperunoita ja sillejä ehkä huomenna mutta jotain kai sitä tänäänkin pitäisi syödä.

Vierailija kirjoitti:

Yllätyin, miten vähän hävettää olla yksin juhannuksena ilman ketään tai mitään tekemistä. Outoa. 

Joo mullakin se häpeä hävisi muutaman yksinäisen juhannuksen jälkeen, mutta harmitusta ainaisesta yksinolosta ei poista näemmä aikakaan. Siihen turtuu ja tottuu, alistuukin mutta silti se yleensä aina jossain vaiheessa alkaa vetämään mieltä matalaksi ja joskus sitten päätyy oikein kunnon itsesääliin piehtaroimaan. Eihän se mitään auta, mutta ei siitä varmaan haittaakaan ole ja toisaalta aina vaan ei jaksa olla vahva ja tapella omia tunteitaan ja ajatuksiaan vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätyin, miten vähän hävettää olla yksin juhannuksena ilman ketään tai mitään tekemistä. Outoa. 

Joo mullakin se häpeä hävisi muutaman yksinäisen juhannuksen jälkeen, mutta harmitusta ainaisesta yksinolosta ei poista näemmä aikakaan. Siihen turtuu ja tottuu, alistuukin mutta silti se yleensä aina jossain vaiheessa alkaa vetämään mieltä matalaksi ja joskus sitten päätyy oikein kunnon itsesääliin piehtaroimaan. Eihän se mitään auta, mutta ei siitä varmaan haittaakaan ole ja toisaalta aina vaan ei jaksa olla vahva ja tapella omia tunteitaan ja ajatuksiaan vastaan. 

Jäi näemmä kokonaan ns pointti pois että eipä sitä yksinoloa ole tarvinnut enää vuosikausiin häpeilläkään koska ei ole ketään joka sen tietäisi tai jolle sen voisi (tai joutuisi) kertomaan. Jotenkin sitä ei häpeä itsekseen ja yksinään vaikka yksinolo ei omannäköistä tai mieluisaa olekaan vaan häpeä tuli mulla vasta siitä, että joku sai sen tietää ettei mulla ole mitään tekemistä eikä ketään seuraksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä juhannus tuntuu nyt kaikinpuolin normaalia pahemmalta vaikka näitä yksin vietettyjä on parikymmentä tai itseasiassa ylikin, mutta putkeen on noin kahdeskymmenes. Pitäisi siis mennä vanhalla rutiinilla ja olla tuttua, mutta niin vaan yllättäen onkin todella surkea fiilis. Eikä sitä ainakaan paranna se, että omassa naapurustossa ja tuossa viereisessäkin tuntuu tosi moni jääneen kaupunkiin eli ei ole edes sitä ihanaa hiljaisuutta. Nyt oikein vaan hierotaan naamaan tuota yhdessäoloa kun puheensorinaa kuuluu sieltä ja täältä ja tuoksuista päätellen tuossa pientaloalueella on grillit ja paljut kuumina. Eikä lohduta yhtään vaikka illan myötä olisi kaikkialla eripuraa tai jopa poliisin tarvetta vaan harmillistahan se on. Ei vähennä yhtään tätä yksinolon surkeutta ja yksinäisyyden aiheuttamaa kipua vaikka jollakulla olisikin nenä poskella.

Lisäksi harmittaa olla sisällä kun olisi niin mahtava sää ainakin täällä, mutta eipä tuolla yksinään jaksa tuntikausia ympäriinsäkään ravata. Parin tunnin lenkin kyllä äsken tein jo sen aamuisen normilenkin lisäksi. Silloin oli vielä hiljaista ja rauhallista eikä yksinolo tuntunut normaalia kummemmalta vaan ihan oli tavallinen fiilis. Jotenkin se sitten lätsähti. Toisaalta tekisi mieli mennä vaan nukkumaan ja katsoa noita varhaisperunoita ja sillejä ehkä huomenna mutta jotain kai sitä tänäänkin pitäisi syödä.

Missä päin sä asut?

Toivottavasti saat vähän pirteämmän olon eikä niin pahalta tuntuisi.

Hyvää juhannusta sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätyin, miten vähän hävettää olla yksin juhannuksena ilman ketään tai mitään tekemistä. Outoa. 

Joo mullakin se häpeä hävisi muutaman yksinäisen juhannuksen jälkeen, mutta harmitusta ainaisesta yksinolosta ei poista näemmä aikakaan. Siihen turtuu ja tottuu, alistuukin mutta silti se yleensä aina jossain vaiheessa alkaa vetämään mieltä matalaksi ja joskus sitten päätyy oikein kunnon itsesääliin piehtaroimaan. Eihän se mitään auta, mutta ei siitä varmaan haittaakaan ole ja toisaalta aina vaan ei jaksa olla vahva ja tapella omia tunteitaan ja ajatuksiaan vastaan. 

Jäin oikein nyt miettimään tätä, että miksi ne huonot fiilikset edes pitäisi jotenkin "kieltää" ja saada lakaistuksi maton alle samantien kun eihän hyvää fiilistäkään kukaan koskaan käske olemaan tuntematta tai antaa olla. Miksi pahassa olossa ei saisi / voisi lillua ihan samalla tapaa kuin hyvässäkin sen aikaa kun siltä tuntuu? Ihan samalla tavalla tunteita ja ihan vielä tasaveroisiahan ne on. Ja tuo itsesääli.. en tiedä onko sekään nyt välttämättä negatiivinen asia koska kai sitä sympatiaa, samalla puolen olemista, myötäelämistä ja joskus jopa sääliäkin kaipaa ihan jokainen. Sitä, että joku on samaa mieltä siitä että nyt ei mennyt oikein, että on kokenut epäreiluutta tai vääryyttä. Yksinäisen pitää tuokin lohtu ja tsemppi antaa itse itselleen. Monesti tuntuu, ettei yksinäisellä saisi olla normaalia tunne-elämää eikä saisi tuntea kuin hyvin valikoidusti.

Yksin olen ja niin näyttää naapureistani useimmatkin olevan yksin, oli päivä mikä hyvänsä, kun ihminen vanhenee ei enää tee mieli mihkään pakosta lähteäkkään. Voihan sitä muinakin iltoina lähteä johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä juhannus tuntuu nyt kaikinpuolin normaalia pahemmalta vaikka näitä yksin vietettyjä on parikymmentä tai itseasiassa ylikin, mutta putkeen on noin kahdeskymmenes. Pitäisi siis mennä vanhalla rutiinilla ja olla tuttua, mutta niin vaan yllättäen onkin todella surkea fiilis. Eikä sitä ainakaan paranna se, että omassa naapurustossa ja tuossa viereisessäkin tuntuu tosi moni jääneen kaupunkiin eli ei ole edes sitä ihanaa hiljaisuutta. Nyt oikein vaan hierotaan naamaan tuota yhdessäoloa kun puheensorinaa kuuluu sieltä ja täältä ja tuoksuista päätellen tuossa pientaloalueella on grillit ja paljut kuumina. Eikä lohduta yhtään vaikka illan myötä olisi kaikkialla eripuraa tai jopa poliisin tarvetta vaan harmillistahan se on. Ei vähennä yhtään tätä yksinolon surkeutta ja yksinäisyyden aiheuttamaa kipua vaikka jollakulla olisikin nenä poskella.

Lisäksi harmittaa olla sisällä kun olisi niin mahtava sää ainakin täällä, mutta eipä tuolla yksinään jaksa tuntikausia ympäriinsäkään ravata. Parin tunnin lenkin kyllä äsken tein jo sen aamuisen normilenkin lisäksi. Silloin oli vielä hiljaista ja rauhallista eikä yksinolo tuntunut normaalia kummemmalta vaan ihan oli tavallinen fiilis. Jotenkin se sitten lätsähti. Toisaalta tekisi mieli mennä vaan nukkumaan ja katsoa noita varhaisperunoita ja sillejä ehkä huomenna mutta jotain kai sitä tänäänkin pitäisi syödä.

Missä päin sä asut?

Toivottavasti saat vähän pirteämmän olon eikä niin pahalta tuntuisi.

Hyvää juhannusta sulle.

Pk-seudulla olen. Itseasiassa tästä sun viestistä tuli jo vähän (paljon) kivempi olo, Kiitos! Lisäksi näkyy nyt alkavan vetää taivasta pilveen joten ehkä kohta onkin ihan kiva olla sisällä.

Hyvää Juhannusta sullekin ja kaikille muillekin!

Vierailija kirjoitti:

Yksin olen ja niin näyttää naapureistani useimmatkin olevan yksin, oli päivä mikä hyvänsä, kun ihminen vanhenee ei enää tee mieli mihkään pakosta lähteäkkään. Voihan sitä muinakin iltoina lähteä johonkin.

En oikein ymmärrä mistä tämä ajatus kumpuaa, että ketjussa olisi yksinäisyyttään surevia jotka ei olisi ihan omasta vapaasta halustaan viettämässä juhannusta jotenkin muuten kuin yksin, kun niin moni kokee tarpeelliseksi vakuuttaa ja "lohduttaa" ettei missään ole kivaa kenelläkään missään seurassa, koska ne kaikki on pakosta vaan siellä jossain missä ovatkin ja vain siksi kun niin nyt juhannuksena kuuluu tehdä, mennä ja olla porukalla.

Ainakin itse viettäisin oikein mieluusti juhannusta vaikka kotosalla oman kumppanin kanssa. Pääasia olisi se, ettei tarvitsisi olla (aina) yksin. Sen verran olen joustava, että hyvässä seurassa menisi ilta monella muullakin tapaa mieluisasti eli voitaisiin olla vaikka kaveripariskunnan kanssa tai kumppanin sisarusten puolisoineen ja lapsineen. Kävisi mökki ja kävisi vene, vaikka ruotsin risteily tai fillarireissu ahvenanmaalla. Se yhdessäolo on se juttu mitä kaipaan ja tuo kaikki muu on sitten vain bonusta mikä tulee siinä sivussa.