Lue keskustelun säännöt.
Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (4724)
Join pari iltaa, niin ei tarvinnut miettiä elämäänsä thjyyttä, äsken tuli idea, että ois kiva köydä Korkeasaaressa pitkästä aikaa, mutta ei ole ketään kenen kanssa menisin,voi kun oiskin lapsenlapsia joita vois käyttää jossain, jotenkin olen alkanut kaivata isovanhemmuutta, muttä voihan sitä toinia varamummonakin, vaikka ei se ole sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liityin kuukausia sitten facebookiin pitkän epäröinnin jälkeen, ja tallensin sinne vain minimaaliset tiedot itsestäni enkä edes omaa kuvaani. Olen laittanut joskus tykkäyksiä joihinkin mukaviin juttuihin tai kommentoinut jotain.
Nyt on alkanut tulla melkein päivittäin kaveripyyntöjä sieltä täältä henkilöiltä, joita en tunne. Ilmeisesti tekoäly näitä ehdottelee. Toisaalta yksinäisenä kiinnostaisi, minkälaisesta ihmisestä olisi kyse. Joskus ihan mukaviakin tyyppejä ja kuvauksia. Uskaltaisikohan ottaa kaveriksi jonkun tuntemattoman... Onkohan kellään kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Join pari iltaa, niin ei tarvinnut miettiä elämäänsä thjyyttä, äsken tuli idea, että ois kiva köydä Korkeasaaressa pitkästä aikaa, mutta ei ole ketään kenen kanssa menisin,voi kun oiskin lapsenlapsia joita vois käyttää jossain, jotenkin olen alkanut kaivata isovanhemmuutta, muttä voihan sitä toinia varamummonakin, vaikka ei se ole sama asia.
Vähän samoja ajatuksia on pyörinyt mielessä. Tuskin saan edes koskaan lapsenlapsia. Olen tietysti vähän kateellinenkin niille, joille on kertynyt paljon jälkipolvea ja sitten vielä kehuvat niillä. Aikamoinen tehtävä päästä tästä yli, ja keskittyä muihin asioihin ja hankkia sisältöä elämään. Ehkä hankkia joku lemmikkieläin sitten.
No, minulla ainakin päässä pyörii tosi paljon asioita monesti. Niiden kanssa on sitten omillaan ja ei voi kenenkään kanssa niitä oikein jakaa. Toisaalta itselle joku toisten vieraiden ihmisten kanssa juttelu on varsinkin nykyisin tosi vaikeaa ja vaivalloista.
Tänäänkin yllättäen täällä "metsässä" tuli tuollainen tilanne vastaan ja minä tuskin osasin puhua mitään. Hymyilin vaan typerästi ja jälkeenpäin mietin, että tekisi mieli läimäistä itseään naamaan, että mitä sinä typerys oikein teit. En osannut puhua mitään ja hekin vielä ns tärkeää asiaa kertoivat ja toinen on ihan pihalla. Ehkä korostaa tätä,, että liian vähän olen ihmisten ilmoilla. Ei tee hyvää enää itselleni.
En minä toisaalta ikinä ole mikään sosiaalisin ollut, mutta nyt en osaa enää oikein edes puhua muiden kanssa varsinkaan yllättäen. Ehkä huono itsetunto on se mikä vaikuttaa myös. Tulee olo, että toimin kuitenkin väärin ja jännitän ja kierre on valmis. Yksinäisin olen nykyisin varmaan iltaisin. Aamuisin taas surullisin monesti, kun miettii tulevaa päivää. Päivä menee sitten yleensä jotenkin eri juttujen myötä.