Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin miten yksin olen ja tulen aina olemaan lopunikäni. En ole kenenkään täti, sisko, kummi, mummi,,anoppi. En ole kenelekkään mitään, kyllä on taas tänään itkua tullut. Raskasta on elämä aivan yksin.

Surullista. Voisitko olla jonkun piha-/lukumummi. Sprystävä, tai leikkikaveri. Tuntuu, että sinusta olisi paljon apua ja lohtua monelle. Vapaaehtoisia tarvitaan aina, monenlaiseen toimintaan.

Ei se ole kumminkaan sama asia, ventovieraan kanssa tässä iässä 62v kokemaan asioita, kun ois jotain omaan sukuun kuuluvaa.

Minulle riittäisi kaveriksi koira, mutta en voi ottaa minkäänlaista lemmikkiä.  

Vapputervehdys kaikille teille :)

Onpas yllättävänkin väsynyt olo eikä harmita yhtään, ettei ole mitään menoa eikä tekemistä illaksi. Voihan se olla, että olo olisi aivan toinen jos jotain olisi tiedossa, mutta tällä fiiliksellä ja haukottelulla olisi melkoista pakkopullaa lähteä mihinkään. Lieneekö jokin alitajuntainen itsensäsuojelurefleksi tämä väsymys ettei niin harmittaisi kun yksinään joutuu olemaan. No oli mikä oli koska se toimii kuitenkin.

Varmaan samaan liittyen iski jo aamusta fiilis vaihtaa lakanat (oikea vaihtopäivä olisi vasta lauantaina) joten nyt on kiva mennä eka pitkään suihkuun ja sitten peiton alle vaikka jo kuudelta, kunhan tässä saa ensin itsensä kammettua keittiöön ruuanlaittoon. Ei tuossa nyt laitettavaa paljon edes olisi, parsat vaan keittää ja tehdä vihersalaatti valmiiden valkosipuliperunoiden ja lohen kaveriksi mutta kun ei millään jaksaisi. Ehkä ne jää huomiselle ja vetäisen vaan noita valmiita ilman mitään vihreää.

Kivaa Vappua kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Onpas yllättävänkin väsynyt olo eikä harmita yhtään, ettei ole mitään menoa eikä tekemistä illaksi. Voihan se olla, että olo olisi aivan toinen jos jotain olisi tiedossa, mutta tällä fiiliksellä ja haukottelulla olisi melkoista pakkopullaa lähteä mihinkään. Lieneekö jokin alitajuntainen itsensäsuojelurefleksi tämä väsymys ettei niin harmittaisi kun yksinään joutuu olemaan. No oli mikä oli koska se toimii kuitenkin.

Varmaan samaan liittyen iski jo aamusta fiilis vaihtaa lakanat (oikea vaihtopäivä olisi vasta lauantaina) joten nyt on kiva mennä eka pitkään suihkuun ja sitten peiton alle vaikka jo kuudelta, kunhan tässä saa ensin itsensä kammettua keittiöön ruuanlaittoon. Ei tuossa nyt laitettavaa paljon edes olisi, parsat vaan keittää ja tehdä vihersalaatti valmiiden valkosipuliperunoiden ja lohen kaveriksi mutta kun ei millään jaksaisi. Ehkä ne jää huomiselle ja vetäisen vaan noita valmiita ilman mitään vihreää.

Kivaa Vappua kaikille!

Sulle myös. Pesin lakanat viikolla ja kuivatin ulkona. Tänään saunan jälkeen raikkaisiin lakanoihin = onnea:)

Kävin Prismassa ja Itiksessä ostoksilla. Metrossa takas kotiin yritin olla itkemättä. Tuntuu tosi pahalle olla aina yksin. Varsinkin näin yleisenä juhlan päivänä kun tuntuu että kaikilla muilla on suunnitelmia. Tosin yhtä pahalle tuntuu kun katson vaikka telkkarista mun suosikkiohjelmaa eli Petolliset ja olis kiva siitä jutella. Onneksi mulla on mun rakas kissa, hän on se syy miksi en lopeta elämääni. 

Olette tärkeitä vaikka en teitä tunnekkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kävin Prismassa ja Itiksessä ostoksilla. Metrossa takas kotiin yritin olla itkemättä. Tuntuu tosi pahalle olla aina yksin. Varsinkin näin yleisenä juhlan päivänä kun tuntuu että kaikilla muilla on suunnitelmia. Tosin yhtä pahalle tuntuu kun katson vaikka telkkarista mun suosikkiohjelmaa eli Petolliset ja olis kiva siitä jutella. Onneksi mulla on mun rakas kissa, hän on se syy miksi en lopeta elämääni. 

Olette tärkeitä vaikka en teitä tunnekkaan.

Sinua ja kissaasi ajattelen juuri nyt

lämpimin ajatuksin🌷

Yksinäisyys korostuu täälläkin. Ihan toivon nimissä lähden katsomaan kaupungille päin, jos siellä olisi jotakin. Hirveä ahdistuksen tunne oli hetki sitten.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys korostuu täälläkin. Ihan toivon nimissä lähden katsomaan kaupungille päin, jos siellä olisi jotakin. Hirveä ahdistuksen tunne oli hetki sitten.

Hienoa että menet, mä en pysty. Sen kyllä sanon että yksinäisyys on hiljainen tappaja joka murentaa mielen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys korostuu täälläkin. Ihan toivon nimissä lähden katsomaan kaupungille päin, jos siellä olisi jotakin. Hirveä ahdistuksen tunne oli hetki sitten.

Hienoa että menet, mä en pysty. Sen kyllä sanon että yksinäisyys on hiljainen tappaja joka murentaa mielen.

En nähnyt siellä muuta kuin känniläisiä, shoppaajia ja piknikillä olijoita. Kävin hakemassa Subwaysta evästä leffailtaani. Vähän piristyi mieleni tuosta lenkistä. Aion nyt ottaa mukavasti.

Olin asennoitunutkin olemaan yksin, ostin punaisia  oksaneilikoita itselleni, niitä ihailen, ei harmita nyt yhtään yksinolo, ihmeellistä kylläkin. Vappuja🎈

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys korostuu täälläkin. Ihan toivon nimissä lähden katsomaan kaupungille päin, jos siellä olisi jotakin. Hirveä ahdistuksen tunne oli hetki sitten.

Hienoa että menet, mä en pysty. Sen kyllä sanon että yksinäisyys on hiljainen tappaja joka murentaa mielen.

Olen lukenut, että yksinäisyys on vaarallisempaa kun tupakan polttelu.

Todella tympeää tääl Riadissa. Vappu siel suomes muta nää vaan ajelee autoilla eikä huomioi meitä naisia ollenkaan, olis edes skumppaa ja jotain äksöniä eikä vaan tätä typerää jallajallaa. 

Mää lähen thaikkuihin kuha mies antaa cashiä

Toisaalta hyvä asua täällä maaseudulla niin ei törmää juhlijoihin. Täälläkin silti enemmän ihmisiä liikkeellä ja mökeilleen tulevat. Kuitenkin rauhallista on. Itse en kaipaa mitään juhlimista tai jossain puistossa oleskelua. Ei se kuitenkaan olisi oma juttuni, vaikka yksinäinen olenkin. Toisaalta jokainen saa viettää vappua kuten tahtoo. En tarkoita sitä. 

Samalla ehkä on hyvä ettei tuollainen opiskelijaelämä ole koskaan itselleni ajankohtainen. Opiskelen nytkin mitä opiskelen, mutta en paikan päällä. Näin on ehkä helpompaa erottaa itsensä tuosta kaikesta ja ei niin paljon harmita se verrattuna siihen jos nytkin yksin kaupungissa olisin. Ehkä silloin en itsekään niin tahtoisi ulos lähteä. Näkisi sen millaista elämää moni muu viettää. Saisi muistuksen siitä. 

Ehkä olen vähitellen, kun ikää tulee silti ymmärtämään itseäni paremmin. Ei se auta jos väkisin yrittäisin itseäni muuttaa ja yrittäisin niin kovasti seuraa saada. Ehkä joidenkin osa on kulkea erillään muista ja se on parempi niin. Silti koen surua elämästäni monesti. Toivoisin, että olisi edes yksi ystävä jos minusta enää ystäväksi muille olisi. 

Oon katsellut ruotsin kuninkaan synttäreitä ja vaikka en tietenkään ikinä tule kutsua saamaan mihinkään tuollaisiin juhliin niin silti nuo vaikuttaa huomattavasti enemmän "omilta" mitä se vappuördäys jota meille ns taviksille on tarjolla. Paremmin tuolla viihtyisi kuin jossain ääriään myöten täyteen ammutussa ravintolassa saati sitten jossain espalla.

Vierailija kirjoitti:

Oon katsellut ruotsin kuninkaan synttäreitä ja vaikka en tietenkään ikinä tule kutsua saamaan mihinkään tuollaisiin juhliin niin silti nuo vaikuttaa huomattavasti enemmän "omilta" mitä se vappuördäys jota meille ns taviksille on tarjolla. Paremmin tuolla viihtyisi kuin jossain ääriään myöten täyteen ammutussa ravintolassa saati sitten jossain espalla.

En minäkään varmaan ikinä olisi elämäni sitten millaista vaan nauttisi jostain juomisesta puistossa. En leiki parempaa ihmistä kuin muut tai tuomitse, mutta en minä saisi tuollaisesta mitään. Roskaaminen on ärsyttävää myös. Samalla hyvä toisaalta todeta, että jotkut asiat eivät riipu ystävistä eli en minä edes ystävien kanssa haluaisi juoda puistossa vappuna vaan tehdä jotain muuta. Eli seuran suhteen olen valikoiva tässä asiassa. Sitten jos moni juhlii kuin enemmistö vappua niin ei kai ole ihme jos jotkut ovat yksinäisiä juuri silloin. Sitten sanotaan, että syytä itsessä, mutta ei kukaan välttämättä itseään halua muuttaa näissä jutuissa jos juominen ei ole se oma juttu. 

On todella hyvää ihan tuore valkosipulipatonki, kun ihan yksin sen saa kokonaan pistellä :-) Moneen vuoteen en ole sitä syönyt, niin varmaan siksi vielä herkullisempaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin miten yksin olen ja tulen aina olemaan lopunikäni. En ole kenenkään täti, sisko, kummi, mummi,,anoppi. En ole kenelekkään mitään, kyllä on taas tänään itkua tullut. Raskasta on elämä aivan yksin.

Surullista. Voisitko olla jonkun piha-/lukumummi. Sprystävä, tai leikkikaveri. Tuntuu, että sinusta olisi paljon apua ja lohtua monelle. Vapaaehtoisia tarvitaan aina, monenlaiseen toimintaan.

Ei se ole kumminkaan sama asia, ventovieraan kanssa tässä iässä 62v kokemaan asioita, kun ois jotain omaan sukuun kuuluvaa.

Asennekysymys! 

Halusin viettää vappuaaton yksin. Niin kiireistä töissä ja muutenkin. Olen asunut pitkään yksin ja nautin omasta rauhasta. Ehkä en kärsi yksinäisyydestä koska tiedän että saisin seuraa jos haluaisin. Joudun jopa suht töykeästi estämään ihmisiä tulemasta kylään. 

On kurjaa jos yksinäisyys ahdistaa, mutta uskon, että meitä on paljon, jotka ovat vapaaehtoisesti yksin ja nauttivat siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Halusin viettää vappuaaton yksin. Niin kiireistä töissä ja muutenkin. Olen asunut pitkään yksin ja nautin omasta rauhasta. Ehkä en kärsi yksinäisyydestä koska tiedän että saisin seuraa jos haluaisin. Joudun jopa suht töykeästi estämään ihmisiä tulemasta kylään. 

On kurjaa jos yksinäisyys ahdistaa, mutta uskon, että meitä on paljon, jotka ovat vapaaehtoisesti yksin ja nauttivat siitä. 

Millä perusteella katsot kuuluvasi tähän keskusteluun? Käytkö muissakin keskusteluissa ilmoittamassa, että aihe ei kosketa sinua millään tavalla?

Tänään tulee varmasti tosi lämmin päivä kun jo aamulenkillä aurinko tuntui niin lämmittävältä. Kuka sitten tykkää ja kuka ei. Nyt katselen (kuuntelen) tuota vappukonserttia tähtitorninmäeltä ja mietin kuinka tuollainen voisi hyvin ollakin ihan mieluisa vappuperinne eli että menisi tuonne vappuaaton sijaan vasta näin vappuaattona ja kilistäisi keväälle. Ainakin näin kauniilla säällä, mutta toisaalta siinä räntää vaakatasossa- vappusäässäkin olisi oma viehätyksensä ja omanlaisensa perinteisyys. Miksei vaikka voisi mennä jonkinlaiselle piknikillekin mutta se ainakin jo vaatisi sen vakkariporukan. Ainakin sillä kehnommalla säällä ;-) Sen sijaan joku vappulounas ravintolassa ei olisi niin arka säätilalle, mutta kyllä sekin sen vakkariporukan tai ainakin puolison (ja ystäväpariskunnan) vaatisi. Ja kaikki nämä vaihtoehdot sen samperin yo-lakin. Ja mitään edellä mainittua ei ole.

Enpä taas arvannut, että tämäkin voisi näin ärsyttää kun telkkarin avasin. Enkä kyllä arvannut nuorena tätä ylioppilastutkinnon ja -lakittomuuden puuttumisen aiheuttamaa ärsytystäkään vaikka lakkikin olisi jo nykyisin joku tupsumalli, kun eihän se opiskelu tietenkään olisi siihen yo-tutkintoon jäänyt jos sille tielle olisin saanut lähteä. No, myöhäistä näitä on miettiä mutta sitä aikaa vaan on ihan liikaa pyöritellä mielessä kaikkea. Mikä siinäkin on, ettei oikeastaan ikinä tule mitään kivaa mieleen vaan liki aina se on jotain mikä harmittaa tai ärsyttää? Ja jolle ei enää mitään voi.