Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Treffisovelluksiin en ole vielä toistaiseksi uskaltautunut, koska mitä jos joku kiinnostava tyyppi laittaisikin viestiä, mitä ihmettä minä hälle vastaisin, mistä keksisin jutun juurta kun ei elämässä ole mitään mistä kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Treffisovelluksiin en ole vielä toistaiseksi uskaltautunut, koska mitä jos joku kiinnostava tyyppi laittaisikin viestiä, mitä ihmettä minä hälle vastaisin, mistä keksisin jutun juurta kun ei elämässä ole mitään mistä kertoa.

Mulla on mahdollisesti sama ongelma tai siis tuo ongelma kyllä on, siinä ei ole epäselvyyttä mutta siitä en ole varma onko yksi kiinnostavan oloinen mies kiinnostunut vai ei. Tämä ihan live-elämässä ja tuntuu niin pöljältä, kun vihdoin voisi ehkä olla edes sitä jotain sutinaa ja vähän jotain elämää mitä on kaivannut vuosikausia ja nyt sitten tajuaakin, ettei itsellä ole mitään annettavaa.

Mä en uskalla treffisovelluksiin, kun itsetunto on huono jo muutenkin ja pelkään että niissä karisisi loputkin rippeet. Olen oppinut ettei minun näköiseni nainen ole viehättävä, joten miksi vaivautua. Ei minusta ole livenäkään kiinnostuttu oikein koskaan (ehkä jonkun kerran nuorena) enkä halua olla kenellekään pelkkää helppoa seksiä. Hyvä jos seksiä ollenkaan. En tiedä haluanko enää edes suhteeseen tai osaisinko olla kenenkään kanssa, kun olen ollut kauan yksin. Vähintäänkin pitäisi edetä hyvin hitaasti, omia tunteita kuulostellen, mutta olen ymmärtänyt että se ei miehille sovi. Vaikeaa...

Vierailija kirjoitti:

Mä en uskalla treffisovelluksiin, kun itsetunto on huono jo muutenkin ja pelkään että niissä karisisi loputkin rippeet. Olen oppinut ettei minun näköiseni nainen ole viehättävä, joten miksi vaivautua. Ei minusta ole livenäkään kiinnostuttu oikein koskaan (ehkä jonkun kerran nuorena) enkä halua olla kenellekään pelkkää helppoa seksiä. Hyvä jos seksiä ollenkaan. En tiedä haluanko enää edes suhteeseen tai osaisinko olla kenenkään kanssa, kun olen ollut kauan yksin. Vähintäänkin pitäisi edetä hyvin hitaasti, omia tunteita kuulostellen, mutta olen ymmärtänyt että se ei miehille sovi. Vaikeaa...

Tuttua. Just kirjoitin tuon viestin, että ehkä nyt voisi olla eräs kiinnostavan oloinen mies kiinnostunut vaikka en tosiaan tajua miksi. Tuskin siis onkaan vaan ihan jotain omaa mielikuvitusta on kaikki, mutta yhtä kaikki se lävähti päin näköä ettei mulla ole mitään annettavaa hänelle eikä kenellekään muullekaan. Sitä on ollut niin kauan (oikeastaan aina) yksin ja nuorenakin oli vaan just tuollaista "kädenlämpöistä" rävellystä ja ne harvatkin miehet lähinnä vain helpon seksin perässä ja välttäähän se tämäkin -asenteella. Sellaista oikeaa romantiikkaa ja rakkautta en ole kokenut koskaan. Nyt sitten tajusin, etten taatusti tule kokemaankaan koska tuskin musta olisi enää mihinkään tai ainakin se vaatisi hirveästi aikaa ja ymmärrystä siltä toiselta. 

Miten sitä voisi nyt olla kenenkään silmissä ihana ja edes jotenkin mielenkiintoinen kun ei sitä ollut koskaan silloinkaan kun vielä oli edes jonkinlaista elämää eikä vuodet olleet jättäneet jälkiä ja toisaalta menneet ihan huomaamatta, muistijälkiäkään jättämättä?

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä että pitäisikö sitä oikein lähteä johonkin ulos pyörähtämään vappuna. Vapputorilla on tullut vappupäivänä aina välillä käytyä mutta siellä on enimmäkseen koolla vain lapsiperheitä ja vanhempia pariskuntia eli yksin liikkuva on kuin huutomerkki, mutta jos ihan aattona kävisi jossain.

Viikonloput sun muut pyhät ja sesonkitapahtumat ovat ylipäätään mulle vähän vaikeita. Vappu ei ole poikkeus. Vappuaattona yksi vuosi tuli kerran sellainen melkein tuskatila, siis ihan hirveä kaipaus jonnekin ihmisten keskuuteen. Tuntui että seinät tulee päälle. Että jonnekin nyt vaan, että kuulisi muiden puhetta ja jos joku hyvällä tuurilla puhuisi mullekin jonkun sanan. Se tunne ja taju, kun ei ole ketään kelle soittaa tai laittaa viestiä, että hei missä meette tai hei, teetkö jotain illalla, mennäänkö käymään jossain tms. (Varmaan tuttu tunne täällä monille.)
Oikeasti menin sitten kaupungille. Asuin silloin Helsingissä eli väkeä riitti, siinä mielessä maastouduin kyllä joukkoon. Mutta eihän valmiit porukat ulkopuolisia kaipaa eli eihän mulle jutellut kuin kaupan myyjä ja ravintolan ovimies. Oikeasti se ahdistus ja tunne siitä että on niin yksin että hävettää meni niin pitkälle, että ostin jonkun alkottoman mutta ison kuohupullon ja kolme halpaa skumppalasia. Kannoin sitten niitä että se tunne hellittäisi. Kai se oli joku ajatus ja paniikki-idea siitä, että niiden kanssa voisin näyttää ihmiseltä jota joku jossain odottaa. (Tiedän tietty ettei satunnaisia vieraita ihmisiä oikeasti kiinnosta, mutta mulle tuo oli semmoinen turva- tai lohtujuttu.)

Vapunpäivästä sama fiilis. Toritapahtumia olis taas, mutta tunnistan tuon huutomerkkifiiliksen. Joskus eri toritapahtumissa olen oikeasti tehnyt niin, että oon kantanut mukana ostoskassia tms. että näyttäisi siltä, että tässä vaan matkalla kotiin (jossa mua muka odotetaan) piipahdan. Voiko tällaisia edes sanoa muille kuin myös yksinäisyyttä kokeneille kuulostamatta ihan mielisairaalta? 

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä että pitäisikö sitä oikein lähteä johonkin ulos pyörähtämään vappuna. Vapputorilla on tullut vappupäivänä aina välillä käytyä mutta siellä on enimmäkseen koolla vain lapsiperheitä ja vanhempia pariskuntia eli yksin liikkuva on kuin huutomerkki, mutta jos ihan aattona kävisi jossain.

Varmaan ihan naurettavaa, lapsellista ja vaikka mitä mutta mua ärsyttää mennä vappuna mihinkään koska en ole ylioppilas eli mulla ei ole yo-lakkia. Joskus mietin jo sitäkin, että jos vaan ostan sellaisen mutta ei se nyt vaan ole sama. Lisäksi ärsyttää sekin, etten noiden lakkiaisten lisäksi saanut koskaan edes mahdollisuutta kokea vanhojen tansseja tai penkkareita. Mahdollista olisi, että ne olisi skipannut koska se tuntuu olevan story of my life että kaikki jää kokematta ja tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Typerää ärsyyntyä säätiloista, koska ei niille mitään voi, mutta mua taas ärsyttää että lähes koko ajan paistaa aurinko! 😅 Piti olla takatalvi tosiaan ja odotin kunnolla sateita, mutta satoi lopulta tosi vähän (Tampere). Tuntuu että koko huhtikuun on ollut vain aurinkoista ja tuulista, ja tänä viikonloppuna erityisesti! Kaipaan sellaisia keväisiä sadepäiviä väliin. Sellaisia, kun ulkona alkaa tuoksua sateelta ja on jo suht lämmintä.

Sateen syli on lämmin ja tuoksuu ihanalta. Voi miten kaipaan vanhaa omakotitaloa, sateen tullessa vaatteet pois ja ulos laulamaan Im singing in the rain. kerrostalossa se ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä että pitäisikö sitä oikein lähteä johonkin ulos pyörähtämään vappuna. Vapputorilla on tullut vappupäivänä aina välillä käytyä mutta siellä on enimmäkseen koolla vain lapsiperheitä ja vanhempia pariskuntia eli yksin liikkuva on kuin huutomerkki, mutta jos ihan aattona kävisi jossain.

Viikonloput sun muut pyhät ja sesonkitapahtumat ovat ylipäätään mulle vähän vaikeita. Vappu ei ole poikkeus. Vappuaattona yksi vuosi tuli kerran sellainen melkein tuskatila, siis ihan hirveä kaipaus jonnekin ihmisten keskuuteen. Tuntui että seinät tulee päälle. Että jonnekin nyt vaan, että kuulisi muiden puhetta ja jos joku hyvällä tuurilla puhuisi mullekin jonkun sanan. Se tunne ja taju, kun ei ole ketään kelle soittaa tai laittaa viestiä, että hei missä meette tai hei, teetkö jotain illalla, mennäänkö käymään jossain tms. (Varmaan tuttu tunne täällä monille.)
Oikeasti menin sitten kaupungille. Asuin silloin Helsingissä eli väkeä riitti, siinä mielessä maastouduin kyllä joukkoon. Mutta eihän valmiit porukat ulkopuolisia kaipaa eli eihän mulle jutellut kuin kaupan myyjä ja ravintolan ovimies. Oikeasti se ahdistus ja tunne siitä että on niin yksin että hävettää meni niin pitkälle, että ostin jonkun alkottoman mutta ison kuohupullon ja kolme halpaa skumppalasia. Kannoin sitten niitä että se tunne hellittäisi. Kai se oli joku ajatus ja paniikki-idea siitä, että niiden kanssa voisin näyttää ihmiseltä jota joku jossain odottaa. (Tiedän tietty ettei satunnaisia vieraita ihmisiä oikeasti kiinnosta, mutta mulle tuo oli semmoinen turva- tai lohtujuttu.)

Vapunpäivästä sama fiilis. Toritapahtumia olis taas, mutta tunnistan tuon huutomerkkifiiliksen. Joskus eri toritapahtumissa olen oikeasti tehnyt niin, että oon kantanut mukana ostoskassia tms. että näyttäisi siltä, että tässä vaan matkalla kotiin (jossa mua muka odotetaan) piipahdan. Voiko tällaisia edes sanoa muille kuin myös yksinäisyyttä kokeneille kuulostamatta ihan mielisairaalta? 

Lohdullista luettavaa vaikka ihan kamalaa. Mä esitän välillä puhuvani puhelimessa ja saatan jopa sanoa jotain sellaista, että nähdään kohta tai olen ihan just siellä jne. Se tosiaan tuo jotain turvallisuutta vaikka ketään ei varmasti kiinnosta eikä kukaan kuuntele. Olen myös ostanut kaksi muovista viinilasia piknikkiä varten vaikka en piknikkejä harrasta ja jos vaikka harrastaisinkin niin se yksi lasi olisi riittänyt. 

Omalla kohdalla olen jo diagnosoinutkin itseni vinksahtaneeksi ja ainakin puolihulluksi koska ei tällainen nyt vaan voi olla normaalia mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä että pitäisikö sitä oikein lähteä johonkin ulos pyörähtämään vappuna. Vapputorilla on tullut vappupäivänä aina välillä käytyä mutta siellä on enimmäkseen koolla vain lapsiperheitä ja vanhempia pariskuntia eli yksin liikkuva on kuin huutomerkki, mutta jos ihan aattona kävisi jossain.

Ei varmaan kiinnosta ketään, mutta tänään tuo vappumeno-ajatus ei tunnu enää ollenkaan hyvältä. Sen sijaan mietin, että josko tekisinkin pellillisen sellaista oikein kunnon retropizzaa kasarin-ysärin vaihteesta. Tosin tässäkin tuli jo sellainen tenkkapoo että olisiko se sitten parempaa kinkku-ananas(-herkkusieni) versiona vaiko jauhelihalla ja sipulilla.

No, aikansa kun arpoo niin lopulta ei huvita tehdä kumpaakaan. Siinä kun käy niin, että teki kumpaa vain niin se toinen olisi sitten kuitenkin ollut mieluisampi.

Tee molemmat pizzat ja pakasta mitä jää yli, niin sitten on pakkasessakin helposti sulatettavaa syötävää niille päiville kun ei jaksa ruokaa tehdä.

No mietin jo tuotakin, mutta en ole oikein noiden pakasteaterioiden ystävä eikä oikeastaan olekaan koskaan noita päiviä etten jaksaisi tehdä ruokaa. Sitä kun ei yksinasuvana edes tarvitse joka päivä kokata vaan kaikkea tulee aina useammaksi päiväksi samalla kertaa. Harmittaa nyt taas sekin, että jos olisi edes se toinen kaverina syömässä niin kaksi pellillistä pizzaa menisi viikonlopun aikana ja loput maanantaina vielä evääksi töihin.

Joko siis jätän pizzan kokonaan tekemättä tai sitten valitsen toisen (ja harmittelen väärää valintaa) ja teen sitten sen toisen vaikka juhannuksena (ja harmittelen taas kuinka se toinen olisi ollut sittenkin parempaa). Tätä tämä on ihan kaikessa nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä että pitäisikö sitä oikein lähteä johonkin ulos pyörähtämään vappuna. Vapputorilla on tullut vappupäivänä aina välillä käytyä mutta siellä on enimmäkseen koolla vain lapsiperheitä ja vanhempia pariskuntia eli yksin liikkuva on kuin huutomerkki, mutta jos ihan aattona kävisi jossain.

Ei varmaan kiinnosta ketään, mutta tänään tuo vappumeno-ajatus ei tunnu enää ollenkaan hyvältä. Sen sijaan mietin, että josko tekisinkin pellillisen sellaista oikein kunnon retropizzaa kasarin-ysärin vaihteesta. Tosin tässäkin tuli jo sellainen tenkkapoo että olisiko se sitten parempaa kinkku-ananas(-herkkusieni) versiona vaiko jauhelihalla ja sipulilla.

No, aikansa kun arpoo niin lopulta ei huvita tehdä kumpaakaan. Siinä kun käy niin, että teki kumpaa vain niin se toinen olisi sitten kuitenkin ollut mieluisampi.

Tee molemmat pizzat ja pakasta mitä jää yli, niin sitten on pakkasessakin helposti sulatettavaa syötävää niille päiville kun ei jaksa ruokaa tehdä.

No mietin jo tuotakin, mutta en ole oikein noiden pakasteaterioiden ystävä eikä oikeastaan olekaan koskaan noita päiviä etten jaksaisi tehdä ruokaa. Sitä kun ei yksinasuvana edes tarvitse joka päivä kokata vaan kaikkea tulee aina useammaksi päiväksi samalla kertaa. Harmittaa nyt taas sekin, että jos olisi edes se toinen kaverina syömässä niin kaksi pellillistä pizzaa menisi viikonlopun aikana ja loput maanantaina vielä evääksi töihin.

Joko siis jätän pizzan kokonaan tekemättä tai sitten valitsen toisen (ja harmittelen väärää valintaa) ja teen sitten sen toisen vaikka juhannuksena (ja harmittelen taas kuinka se toinen olisi ollut sittenkin parempaa). Tätä tämä on ihan kaikessa nykyisin.

Mikset tee samaan pizzaan kahta erilaista puolta?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä että pitäisikö sitä oikein lähteä johonkin ulos pyörähtämään vappuna. Vapputorilla on tullut vappupäivänä aina välillä käytyä mutta siellä on enimmäkseen koolla vain lapsiperheitä ja vanhempia pariskuntia eli yksin liikkuva on kuin huutomerkki, mutta jos ihan aattona kävisi jossain.

Ei varmaan kiinnosta ketään, mutta tänään tuo vappumeno-ajatus ei tunnu enää ollenkaan hyvältä. Sen sijaan mietin, että josko tekisinkin pellillisen sellaista oikein kunnon retropizzaa kasarin-ysärin vaihteesta. Tosin tässäkin tuli jo sellainen tenkkapoo että olisiko se sitten parempaa kinkku-ananas(-herkkusieni) versiona vaiko jauhelihalla ja sipulilla.

No, aikansa kun arpoo niin lopulta ei huvita tehdä kumpaakaan. Siinä kun käy niin, että teki kumpaa vain niin se toinen olisi sitten kuitenkin ollut mieluisampi.

Tee molemmat pizzat ja pakasta mitä jää yli, niin sitten on pakkasessakin helposti sulatettavaa syötävää niille päiville kun ei jaksa ruokaa tehdä.

No mietin jo tuotakin, mutta en ole oikein noiden pakasteaterioiden ystävä eikä oikeastaan olekaan koskaan noita päiviä etten jaksaisi tehdä ruokaa. Sitä kun ei yksinasuvana edes tarvitse joka päivä kokata vaan kaikkea tulee aina useammaksi päiväksi samalla kertaa. Harmittaa nyt taas sekin, että jos olisi edes se toinen kaverina syömässä niin kaksi pellillistä pizzaa menisi viikonlopun aikana ja loput maanantaina vielä evääksi töihin.

Joko siis jätän pizzan kokonaan tekemättä tai sitten valitsen toisen (ja harmittelen väärää valintaa) ja teen sitten sen toisen vaikka juhannuksena (ja harmittelen taas kuinka se toinen olisi ollut sittenkin parempaa). Tätä tämä on ihan kaikessa nykyisin.

Mikset tee samaan pizzaan kahta erilaista puolta?  

Tulee turhan paksusti täytettä jos änkeää pellillisen täytteet puolikkaaseen. Tuollaisessa retropizzassa on jo valmiiksi niitä ihan muhkeasti. Se 350g kinkkukimpale tai 400g jauhelihapaketti on passeli per pelti eikä noissa lähikaupoissa ole mitään irtomyyntejä tai erikokoisia valmispaketteja. Voi sitä paitsi hyvin olla että ratkaisun tekee mun puolesta kaupan sen päiväinen hyllyssä oleva valikoima.

Ei tästä tarvitse muiden ottaa ongelmaa ;-)  Mutta kiitos kuitenkin.

Kaikille teille yksin väkijoukoissa liikkuville (lukeudun itsekin suurimman osan ajasta tähän ryhmään): ei sitä kannata hävetä tai ajatella että näyttää naurettavalta. Ei teihin (meihin) kiinnitetä mitään huomiota ja sehän se ongelma juuri on, olla täysin näkymätön.

Huomaan sen itsekin omasta käytöksestä: jos olen yksin liikkeellä kaupungilla tms. niin kaipaan sitä että vastaantulijat katsoisivat silmiin, ehkä joku jossain tilanteessa vaihtaisi jonkun sanan, kahvilassa toinen yksin olija kysyisi saako istahtaa samaan pöytään ja alkaisi jutella, tms. (Itse en uskalla kysyä keneltäkään saako istua samaan pöytään mutta minusta olisi kiva jos joku tulisi kysymään sitä minulta... ristiriitaista) Mutta muiden seurassa liikkuvat ihmiset keskittyvät siihen omaan seuraansa, juttelevat keskenään, jne. Eivät he juuri huomaa ulkopuolisia. Ja muut yksinäiset ovat omissa oloissaan hekin.

Ja sitten kun itse joskus liikun jonkun kanssa (lähinnä oman lapseni, teini jo), niin yhtä lailla minusta tulee silloin se joka ei huomaa ympäristöään samalla tavalla vaan keskittyy siihen jo olemassa olevaan seuraan.

Tahdon siis sanoa, että älkää olko huolissanne että erottuisitte jotenkin huutomerkkeinä ihmisjoukoista jos olette yksin. Ei sieltä erotu, ja se siinä onkin niin surullista. Samalla tavalla itsekin tunnen itseni kahta yksinäisemmäksi jos lähden yksin jonnekin mihin tyypillisesti mennään jonkun kanssa, ja välttelen joitakin tuollaisia tilanteita tai vähintäänkin mietin tarkkaan että huvittaako lähteä kärvistelemän yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tässä että pitäisikö sitä oikein lähteä johonkin ulos pyörähtämään vappuna. Vapputorilla on tullut vappupäivänä aina välillä käytyä mutta siellä on enimmäkseen koolla vain lapsiperheitä ja vanhempia pariskuntia eli yksin liikkuva on kuin huutomerkki, mutta jos ihan aattona kävisi jossain.

Ei varmaan kiinnosta ketään, mutta tänään tuo vappumeno-ajatus ei tunnu enää ollenkaan hyvältä. Sen sijaan mietin, että josko tekisinkin pellillisen sellaista oikein kunnon retropizzaa kasarin-ysärin vaihteesta. Tosin tässäkin tuli jo sellainen tenkkapoo että olisiko se sitten parempaa kinkku-ananas(-herkkusieni) versiona vaiko jauhelihalla ja sipulilla.

No, aikansa kun arpoo niin lopulta ei huvita tehdä kumpaakaan. Siinä kun käy niin, että teki kumpaa vain niin se toinen olisi sitten kuitenkin ollut mieluisampi.

Tee molemmat pizzat ja pakasta mitä jää yli, niin sitten on pakkasessakin helposti sulatettavaa syötävää niille päiville kun ei jaksa ruokaa tehdä.

No mietin jo tuotakin, mutta en ole oikein noiden pakasteaterioiden ystävä eikä oikeastaan olekaan koskaan noita päiviä etten jaksaisi tehdä ruokaa. Sitä kun ei yksinasuvana edes tarvitse joka päivä kokata vaan kaikkea tulee aina useammaksi päiväksi samalla kertaa. Harmittaa nyt taas sekin, että jos olisi edes se toinen kaverina syömässä niin kaksi pellillistä pizzaa menisi viikonlopun aikana ja loput maanantaina vielä evääksi töihin.

Joko siis jätän pizzan kokonaan tekemättä tai sitten valitsen toisen (ja harmittelen väärää valintaa) ja teen sitten sen toisen vaikka juhannuksena (ja harmittelen taas kuinka se toinen olisi ollut sittenkin parempaa). Tätä tämä on ihan kaikessa nykyisin.

Mikset tee samaan pizzaan kahta erilaista puolta?  

Tulee turhan paksusti täytettä jos änkeää pellillisen täytteet puolikkaaseen. Tuollaisessa retropizzassa on jo valmiiksi niitä ihan muhkeasti. Se 350g kinkkukimpale tai 400g jauhelihapaketti on passeli per pelti eikä noissa lähikaupoissa ole mitään irtomyyntejä tai erikokoisia valmispaketteja. Voi sitä paitsi hyvin olla että ratkaisun tekee mun puolesta kaupan sen päiväinen hyllyssä oleva valikoima.

Ei tästä tarvitse muiden ottaa ongelmaa ;-)  Mutta kiitos kuitenkin.

Nyt on kyllä tosi tarkasti tarkoitukseensa räätälöity ongelma. :D

miksi ihmiset jo ennakkoon vöyhkäävät vapusta ja mitä tehdä, mulle se on ihan samanlainen päivä kun muutkin, en oo menossa mihinkään eikä kukaan ole koskaan mihinkään pyytänytkään, otetaan rennosti me yksinäiset

Minä en ole juhlinut vappua ikinä jos ei jotain lapsuuden vappua oteta lukuun. En siis ole ollut missään "juomingeissa" tai edes "sivistyneesti" kuoharia juonut. Yo-lakkia pidin päässä kaksi kertaa. Koulun juhlassa (voiko sitä rääkkiä, jossa ulkonäköni arvosteltiin täysin juhlaksi kutsua) ja toisen kerran kun isovanhemmille piti lakkia näyttää. Muuten jossain vintillä lojuu. En ikinä pistä sitä enää päähäni. 

Kamala masennus iskenyt, ei edes naamaa viitsi pestä, kävin samoilla  eilisillä ripsiväreillä kaupassa. En saa edes kampaajalle aikaa tilatuks, vaikka rahaakin siihen ois. Huomaan miten olen vuoden aikana tylsistynyt koko elämääni, mikään ei enää anna mielihyvää. Ja tämä kun yksin on aina vaan.

Vierailija kirjoitti:

Kamala masennus iskenyt, ei edes naamaa viitsi pestä, kävin samoilla  eilisillä ripsiväreillä kaupassa. En saa edes kampaajalle aikaa tilatuks, vaikka rahaakin siihen ois. Huomaan miten olen vuoden aikana tylsistynyt koko elämääni, mikään ei enää anna mielihyvää. Ja tämä kun yksin on aina vaan.

Mulla oli vastaava kausi tosin ilman ripsareita kun enää ole aikoihin jaksanut edes meikata. En jaksanut pestä naamaani sen paremmin illalla kuin aamullakaan ja jos oli kauppareissu niin sen verran katsoin ettei ole hammastahnat leuassa, mutta muuten en jaksanut kiinnostua.

Nyt sitten sain en nyt tiedä itseäni niskasta, mutta kuitenkin taas siihen rytmiin että illalla pestään kasvot ja laitetaan yörasva ja aamulla sitten pestään taas ja pistetään päivärasva ja nyt myös aurinkosuoja jos tiedän lähteväni ulos. Ihan kivalta tämä puljaaminen sinällään tuntuu tai siis mukavan normaalilta ja saa päivään vähän rytmiä ja raameja, mutta ilme ei kyllä piristy sitten yhtään. Ihan yhtä ankean nuutunut ilmestys on peilissä vastassa niin aamulla kuin illallakin ja tuntuu että silmistäkin on hävinnyt kokonaan elämä ja kaikki kirkkaus. Sitä on kuin joku ilmeetön zombi jonka katse on aivan tyhjä.

Tajusin miten yksin olen ja tulen aina olemaan lopunikäni. En ole kenenkään täti, sisko, kummi, mummi,,anoppi. En ole kenelekkään mitään, kyllä on taas tänään itkua tullut. Raskasta on elämä aivan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin miten yksin olen ja tulen aina olemaan lopunikäni. En ole kenenkään täti, sisko, kummi, mummi,,anoppi. En ole kenelekkään mitään, kyllä on taas tänään itkua tullut. Raskasta on elämä aivan yksin.

Surullista. Voisitko olla jonkun piha-/lukumummi. Sprystävä, tai leikkikaveri. Tuntuu, että sinusta olisi paljon apua ja lohtua monelle. Vapaaehtoisia tarvitaan aina, monenlaiseen toimintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin miten yksin olen ja tulen aina olemaan lopunikäni. En ole kenenkään täti, sisko, kummi, mummi,,anoppi. En ole kenelekkään mitään, kyllä on taas tänään itkua tullut. Raskasta on elämä aivan yksin.

Surullista. Voisitko olla jonkun piha-/lukumummi. Sprystävä, tai leikkikaveri. Tuntuu, että sinusta olisi paljon apua ja lohtua monelle. Vapaaehtoisia tarvitaan aina, monenlaiseen toimintaan.

Ei se ole kumminkaan sama asia, ventovieraan kanssa tässä iässä 62v kokemaan asioita, kun ois jotain omaan sukuun kuuluvaa.