Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Kävin entisen (nykyään asumattoman) lapsuudenkotini pihalla tyhjentämässä sadevesisaavin ja haravoimassa. Oli lämmin etelätuuli, ja mieleeni tuli laulu "Syksyn tuuli soittaa jo latvaa pihlajan..." Kurjenkello ja syysasteri kukkivat vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tänään synttäripäivä, siis sellainen isompi, jolloin tavan mukaan sukulaiset ja tuttavat tulevat kahville, lahjapakettien paperit kahisevat, on kukat ja kakut, otetaan kuvia ym. 

Luonani ei ole tänään käynyt kukaan, ei kukaan ole soittanut, ei kukaan ole lähettänyt mitään viestiä. 

Sain viikolla ainoan kortin, jossa valmiiksi printattu teksti jossa toivotettiin "ikimuistoisen riemukasta synttäripäivää"

No onhan tämä ikimuistettavan riemukasta. 

Onnittelut minulta 🍰miten on otatko itse yhteyttä ihmisiin ja onnitteletko toisia ? On kurjaa uhriutua kun voi jotenkin itse vaikuttaa.

Onpas jännä miten tuo edellisen kommentin onnittelija ensin onnittelee ja samalla kuitenkin ns hyökkä sanallisesti s

...

Ei ole todellakaan hyvin tehty laittaa onnittelujen yhteyteen moitteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aika paljon yksin. Sukulaisia ja pari tuttua kyllä on, ja harrastuksesta saisin ehkä lisää. Töissä tulee joskus ihan kivoja keskusteluja. En silti halua sotkea työ- ja yksityiselämää.

En kuitenkaan juuri pidä yhteyttä kehenkään, koska nämä suhteet ei välttämättä anna mitään.

Olen liian erilainen tai väärässä porukassa. Jos sanon kohteliaastikin jonkun mielipiteeni, se herättää kovaa vastustusta. Vain näiden muiden mielipiteet on oikeita. 

En puutu kenenkään elämään, mutta jo pelkästään se, että olen ollut jollain matkalla, tuntuu edellyttävän, että vähättelen sitä ja vakuuttelen, että on ihan ok olla matkustamatta mihinkään koskaan.

Nämä ihmiset kokevat jotenkin uhaksi sen, että joku ajattelee tai elää eri tavalla kuin he. En siis tyrkytä mielipiteitäni, mutta täytyy olla todella varovainen, ettei vahingossa kommentoi mitään.

 

Konsensus tuntuu olevan se että yhdestä asiasta ei voida puhua vaan siihen pitää ottaa mukaan aidat ja seipäät, ihan joka kerta. Eli keskustelu ei ole keskustelua vaan kilpailu siitä kuka osaa kaivaa eniten eri puolia ja ymmärtää mahdollisimman paljon ihan kaikkea  mikä asiaan edes etäisesti voisi liittyä kun oikein kaivaa. Tuosta syystä itse en juurikaan jaksa yrittää edes keskustelua kuin niiden kanssa jotka osaavat pysyä asiassa. Esimerkkinä esim nyt se että keskustellaan naisen kokemuksesta johonkin, niin mukaan pitää ottaa välittömästi miehet ja vanhukset ja intialaiset ja metsän hirvet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta me tunnistetaan toisemme kaupassa kaaliruoka- ja sämpylä-aineksista ;-)

Tai tajutaan asuvamme samassa rapussa toisen yksinäisen kanssa, kun kotiin tullessa huomaa rapussa tuoksuvan kypsyvä kaali ja tuoreet sämpylät.

Hahahaa, rakastan tätä ajatusta :D Ap

Ehkä tästä tulee vielä Suomen isoin discord-yhteisö ja teetetään jäsenille tunnuksiksi kaalikaulakorut ja -rotsit.

En taida kuulua tähän ketjuun, koska nykyään minulla on perhe... 

Olin yksinäinen ja toivonsa menettänyt ikisinkku melkein kolmekymppiseksi, kunnes työasioissa tapasin nykyisen ja ainoa puolisoni. Tulin vain kertomaan, että oma identiteettini ehti noina vuosina kehittyä yksinäiseksi ja en ole päässyt siitä osasta itsessäni koskaan eroon.

Vielä näin 20 vuotta myöhemminkin tunnen syvällä sisimmässäni yksinäisyyttä. Kun luen teidän kommetteja, vanhat tunteet salpaa hengityksen, ja kouraisee vatsan pohjasta. Muistot eivät ole hävinneet minnekään. Vieläkin, kun teen kaupassa vain pienet täydentävät ostokset perheelle, ajattelen, että nyt kaikki katsoo säälien, että tuo elää yksin. Muistan miten suuri kynnys oli lähteä vaikka perjantai-iltana kauppaan, jos iski herkkunälkä, koska oli valtavan säälittävää ja noloa näyttäytyä yksin iltana, jota kaikki muut nuoret vietti ystävien tai kumppanin seurassa. Monesti en saanutkaan itseäni ovesta ulos. 

Vasta näin viisikymppisenä olen alkanut nauttia joidenkin asioiden tekemisestä yksin, enkä pidä sitä enää säälittävänä. Aiemmin mulle oli ihan kauhistus näyttäytyä missään yksin. Otin vähintään jonkun lapsista mukaan. Meni myös kauan luottaa, että puoliso pysyy rinnalla. Valmistelin itseäni koko ajan siihen, että jonain päivänä se sanoo, että ei enää huvitakkaan. Tai löysin jonkun muun. 

Yksinäisyys voi jättää ikuiset jäljet. En osaa oikein muuta neuvoa, kuin että yrittäkää yksinäisyydestä huolimatta jotenkin rakentaa ja ylläpitää tervettä itsetuntoa. Ette ole yksinäisinäkään säälittäviä ihmisiä. 

Olin vanhempien mökillä. He jo muistisairaita eivätkä pysty huolehtimaan siitä. Mökki on rapistunut mutta pihalla on kaunista vaikka umpeenkasvanutta. On ennen ollut vilkas kylä. Nyt vain vanhuksia naapurissa. Olen yksin, eronnut ja työtön nelikymppinen. Haluaisin kunnostaa mökin, mutta en näe miten se olisi mahdollista. Näen vain miten kaikki hiljaa hiipuu pois.

Vierailija kirjoitti:

Olin vanhempien mökillä. He jo muistisairaita eivätkä pysty huolehtimaan siitä. Mökki on rapistunut mutta pihalla on kaunista vaikka umpeenkasvanutta. On ennen ollut vilkas kylä. Nyt vain vanhuksia naapurissa. Olen yksin, eronnut ja työtön nelikymppinen. Haluaisin kunnostaa mökin, mutta en näe miten se olisi mahdollista. Näen vain miten kaikki hiljaa hiipuu pois.

Minullakin on tuollaiset tiimalasisilmät.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tästä tulee vielä Suomen isoin discord-yhteisö ja teetetään jäsenille tunnuksiksi kaalikaulakorut ja -rotsit.

Tunnussana: Kaali ja sämpylä

Vierailija kirjoitti:

Olin vanhempien mökillä. He jo muistisairaita eivätkä pysty huolehtimaan siitä. Mökki on rapistunut mutta pihalla on kaunista vaikka umpeenkasvanutta. On ennen ollut vilkas kylä. Nyt vain vanhuksia naapurissa. Olen yksin, eronnut ja työtön nelikymppinen. Haluaisin kunnostaa mökin, mutta en näe miten se olisi mahdollista. Näen vain miten kaikki hiljaa hiipuu pois.

Äitini omakotitalo entisellä kotipaikkakunnallani myytiin. Uusi omistaja on jostain syystä jättänyt sen ja piha on kasvanut umpeen. En usko, että enää kestän nähdä sitä. Kerran se oli kotini. Nyt äiti on poissa ja kohta kai talokin.

Samaan aikaan sekä surullinen että hulvaton ajatus, että ensi viikolla olisi kaikissa kaupoissa sämpyläjauhohyllyt ja kaalilaarit tyhjinä ja lopulta ip-lehdissäkin jo ihmeteltäisiin mitä tämä nyt on kun toimittajat selaisi tiktokkejaan, että ei täällä ole mitään kaali- tai jauhohaastettakaan. Lopulta sitten viikonloppuna ihmeteltäisiin ympäri Suomen leijailevaa kaalinhajua ja viranomaiset ja asiantuntijat vaan raapisi päätään ja levittelisi käsiään.

Me sitten tiedettäisiin syy ja samalla myös se, että meitä yksinäisiä onkin aivan julmettu määrä.

"Onnittelut minulta 🍰miten on otatko itse yhteyttä ihmisiin ja onnitteletko toisia ? On kurjaa uhriutua kun voi jotenkin itse vaikuttaa." 

Minusta se on jotenkin julmaa, että joku kommentoi tuntemattoman ihmisen viestiin näin, kun ei tiedä mitä kaikkea taustalla on ja ei mitään siitä mikä on johtanut siihen, ettei kukaan muista. Et sinä tiedä sitä kaikkea ja silti pitää arvostella toista. Tuo uhriutua on jo sanana sellainen.että se on kuin märkä rätti yksinäisen naamaan, mutta juu hyvää syntymäpäivää vaan tässä samalla. En minä alkaisi täällä tavallaan kenenkään elämää ainakaan sen synkemmäksi tekemään, kun en tiedä taustoja. Sivusta. 

Olen ollut aina yksin, tosin tämä on oma valintani. En ole koskaan nähnyt tässä elämänmuodossa mitään säälittävää. Pikemminkin päin vastoin. Pitää olla aika vahva pärjätäkseen yksin. Toisaalta ei tietty tarvitsekaan pärjätä yksin. Joka tapauksessa koen, että yksin eläminen kasvattaa tyyneyttä ja rohkeutta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut aina yksin, tosin tämä on oma valintani. En ole koskaan nähnyt tässä elämänmuodossa mitään säälittävää. Pikemminkin päin vastoin. Pitää olla aika vahva pärjätäkseen yksin. Toisaalta ei tietty tarvitsekaan pärjätä yksin. Joka tapauksessa koen, että yksin eläminen kasvattaa tyyneyttä ja rohkeutta. 

Se, ettet pidä itseäsi säälittävä, taitaa johtuakin siitä, että yksinäisyys on ollut oma valintasi? Ihan ymmärrettävää, jos toiveissa on kumppani, perhe tai ystäviä, että tuntee itsensä niistä vaille jäävänä vähän säälittäväksi muihin verrattuna. Harvoinpa yksinäinen kuitenkaan pitää muita yksinäisiä säälittävinä, tunne on varmasti hyvin itseensä kohdistuva. 

Olen aina viihtynyt todella hyvin yksin. Ja erityisesti silloin, kun minulla oli vielä kissa kaverina, niin en todellakaan kaivannut työpäivän jälkeen ihmisseuraa.

Sairastuin keväällä yhtäkkisesti ja rajusti ja nyt iski sitten todellinenpaniikki tämän yksinäisyydenkin kanssa; mitä käy, kun kunto menee todella huonoksi eikä ole ketään, joka auttaisi missään!?

Yhteiskunnassakin ollaan menossa semmoista alamäkeä, että sieltä tuskin on apuja ainakaan tulossa!

Nainen, 53v, lapseton

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun ei ole oikein mitään tekemistä, ulkona on harmaata ja vettä tulee eikä voi edes lähteä kävelemään. Kumpa ois jo huominen aamu et pääsis duuniin. 

Ettekä voi kuvitella sitä raivon tunnetta ku lähes verisuoni katkee päästä, kun tiputan keittiön tasolta lähes täyden bioastian kädestäsi lattialle isolle vaaleanharmaalle matolle kaikkinen kahvinporoineen ja munankuorineen ja mädäntynein omananraatoineen.  

No nyt sinulla on tekemistä, pese se matto.

Nykyisestä keskustelukulttuurista.

Monilla on tosiaan tapana kaivaa aidanseipäät ja serkunkumminkaimatkin mukaan jos niistä on apua "vastapuolen" nitistämisessä koska joillekin se vaan ei käy, että asioista voitaisiin olla eri mieltä eikä kumpikaan ns voita. Niiden avulla saa keskustelun rönsyämään täysin sivupoluille, jolloin ei ole enää tarvetta edes hyväksyä / kunnioittaa sitä toisen näkemystä asiasta x koska pääsee jo syyttelemään ja ylenkatsomaan toista myös asioista y ja z.

Melko usein nämä itse kuvittelee olevansa hyviä keskustelijoita.

Eilen oli taas idea pyöräillä Haagan läpi lännestä itään, mutta päädyin ensin entiselle Haagan hyppyrimäelle ja siitä Ohjaajantien ja Tolarintien risteykseen, joka on hyvin idyllinen ja kaunis. Haaga on semmoinen ruutukaavaspaghetti että aina oppii uutta kun läpi ajaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut aina yksin, tosin tämä on oma valintani. En ole koskaan nähnyt tässä elämänmuodossa mitään säälittävää. Pikemminkin päin vastoin. Pitää olla aika vahva pärjätäkseen yksin. Toisaalta ei tietty tarvitsekaan pärjätä yksin. Joka tapauksessa koen, että yksin eläminen kasvattaa tyyneyttä ja rohkeutta. 

Yksinolo ja yksinäisyys ovatkin kaksi eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kävin entisen (nykyään asumattoman) lapsuudenkotini pihalla tyhjentämässä sadevesisaavin ja haravoimassa. Oli lämmin etelätuuli, ja mieleeni tuli laulu "Syksyn tuuli soittaa jo latvaa pihlajan..." Kurjenkello ja syysasteri kukkivat vielä. 

'Illan tuuli soittaa...' Uralin pihlaja, upea valssi