Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Syntymäpäiviä itselläni ei tavallaan ole ollut sen jälkeen, kun täytin 11-vuotta. Se oli viimeinen kerta, kun joku syntymäpäivänä muisti ja sain yhden lahjan jos ei katsota vanhempieni antamia lahjoja. Nuoruudessa kiusaamista ja jäin täysin yksin. Näin elämä on jatkunut samoin aikuisuudessa.

Rippijuhlat olivat vielä sellainen johon sukua kutsuttiin ja jotkut vaivaantuivat paikalle. Ihan ok juhlat kuitenkin. Yo-juhlia en enää viitsinyt edes pitää. Lukio aika itselle kaikin tavoin vaikeaa ja voin melko huonosti. Sain kuitenkin sen käytyä. Jotkut sukulaiset lähettivät kuitenkin kortin ja vähän rahaa. Heille kiitoksen laitoin.

Nykyisin en tavallaan enää osaa odottaa mitään muutosta tähän kaikkeen. En minä toisaalta enää itsekään pidä syntymäpäiviä yms tärkeänä niin, että jonkun pitäisi muistaa. Lähinnä välillä se asia tuntuu vaikealta, että olen taas elänyt yhden vuoden eteenpäin ja tavallaan ihmiset eivät "muista", että olen olemassa. Tämä sukuun liittyen.

Samalla taas tietysti, kun ei ole ystäviä muutenkaan niin kuka edes muistaisi jos ei ole ketään. Samalla en hakua vaikuttaa itsekkäältä. Lähinnä vaan joskus mietin, että on näkymätön ole jotenkin jos elää niin irrallaan kaikesta ja vuosia kuluu eteenpäin. Kirjoitan itsestäni, mutta sama toisinkin päin ja mielelläni muistaisin muitakin. Joskus katselen kortteja tai mietin jotain lahjoja yms miettien, ettei ole ketään kenelle niitä lähettäisi. 

Tänään kävin yksin näyttelyssä, juttelin pitkään taiteilijan kanssa. Sitten pienessä putiikissa mehuostoksilla, juteltiin myyjän kanssa kaikenlaista. Itselleni tein sitten ruoan, onneksi into ruoanlaittoon ei ole kaikonnut vaikka elän yksin. Baariin tekisi mieli oluelle, mutta siinä tulee mulla raja vastaan. KAikkea muuta teen yksin, tajuan että moni muukin tekee, enkä ole mikään ainutlaatuinen kummajainen käydessäni jossain yksin. Aina on muitakin jotka ovat itsekseen. Mutta baariin en lähde yksin, siitä tulee outo olo.

Jos teen Discord kanavan teille, niin olisiko hyvä idea? 

"Discord on pikaviestintä- ja VoIP-sovellus, joka toimii Windowsilla, macOS:llä, Androidilla, iOS:llä, Linuxilla ja selaimessa. Alkuvuonna 2023 sovelluksella oli arviolta yli 560 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää."

Vastaan tuohon työaikalakia kyselleelle. Tasoittumisjärjestelmä mahdollistaa monipuolisia ja mielenkiintoisia työvuorolistoja eikä tällaista la-su-vapaata taida olla pakko olla edes kerran kuukaudessa vaan sekin siis käy, että se viikonloppuvapaa / tuplavapaa on se pe-la tai su-ma. Lisäksi siitäkin on tessissä ihan maininta, että vapaapäivää pitäisi edeltää aamuvuoro ja vastaavasti vapaata seurata iltavuoron, mutta vain JOS vapaita on enemmän kuin yksi. Oletusarvokin siis on, että vapaa on yksittäinen.

Usein on niin, että iltavuorosta jää vapaapäivälle ja sitten onkin aamuvuoro. Ja tuollaista edes osin viikonloppuun osuvaa tuplavapaata ei ole kuin max kerran kuukaudessa eli hyvinkin se oma "viikonloppu" on tiistai ja keskiviikko. Itse olen niin tottunut jo, että oikeastaan paremmin jopa sopiikin nuo yksittäiset sinkkuvapaat kun siinä ei ehdi nauttia vapaasta eikä lamaantua kuten tällaisessa tuplassa ehtii. Sitten on taas vaikea saada itseään siihen arkimoodiin kun just ehtii hoksata kuinka kivaa on vaan olla kotona ja oikeasti ulkopuolisena erakkona koko maailmasta.

Tällainen epäsäännöllinen vuorotyö on myös melko tehokas estämään kaikki mahdolliset säännöllistä kokoontumista vaativat harrastukset eli sitäkään kautta ei edes niitä moikkaustuttuja ole mahdollista saada kun ei voi sitoutua siihen, että olisi paikalla joka torstai klo 18. Harrastuksetkin on siis valikoitava sen mukaan, että ne voi sovittaa työvuoroihin eikä niihin tarvitse kaveria.

Olen yksinelävä kissan kanssa, mutten koe olevani yksinäinen. Olen eläkkeellä, minulla on lapsia ja lapsenlapsia, mutten ole heidänkään kanssa edes viikottain tekemisissä. Sallin heille oman elämän, minulla on oma. En kaipaa muita ihmisiä lähelle päivittäin, viikottain.

Noh, viestin whatsapissa parin ystäväporukan kanssa, molemmat aivan vuosikymmenien takaa. Mietin, että yksinäisyys on mielessä, miten haluaa itsensä kokea. Voisin itsekin kokea itseni yksinäiseksi, mutta en sitä tiedosta näin, koska osin olen näin elämäni järjestänyt. Halunnut järjestää työvuosien jälkeen hiljaisuuden, rauhan ja sovinnon ihmisten kanssa.

Minulla on yksi "ystävä", joka haluaa "ystävystyä" kanssani niin,että esim. kahvilla ollessamme hän puhuu omasta elämästään pari tuntia. Olen joutunut rajoittamaan hänen tapaamisiaan, sillä yksipuolinen puhe ei ole vastavuoroista, ei. Tiedän hänen olevan  yksinäinen, mutta nämä tapaamiset eivät ole kuuntelua, katselua, kommentointia...Kertakaan hän ei ole kysynyt minulta:"No, mutta mitäs sinulle kuuluu?" Ja pysähtynyt kuuntelemaan..En ole terapautti kenellekään enää.

Olen pahoillani, että tässäkin viestiketjussa moni kokee syvää yksinäisyyttä. Olen siis etuoikeutettu, kun voin määritellä, ketä ja milloin tapaan, olen yhteydessä ja millä tavoin. Olen sen verran iäkäs, että lähettelen kortteja, tekstailen onnitteluja, kirjoittelen sposteja ihmisille, jotka olen kokenut merkityksellisiksi. Ja noita whatsapp-viestejäkin nuoremmille. Kyllä sieltä tulee vastauksia... Nuo ihmiset nykyään tuntuvat pelkäävän ottaa yhteyttä. Kun ottaa, niin palaute on kuitenkin ihana.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te yksinäiset ette tee live-chat kanavaa, jossa mahdollisuus jutella myös yksityisesti? Ensinäkin keskustelu olisi luontevampaa ja voisi "tutustua" tuttuihin nimimerkkeihin. Lisäksi ajan myötä voisi verkostoitua jne. Suomi24keskusteluissa oli vastaava ketju ja siellä ihmiset piti miittejä, eli kävivät kävelyillä tai kahvilla jne.

En minä ainakaan osaa tehdä semmoista

Vierailija kirjoitti:

Miksi te yksinäiset ette tee live-chat kanavaa, jossa mahdollisuus jutella myös yksityisesti? Ensinäkin keskustelu olisi luontevampaa ja voisi "tutustua" tuttuihin nimimerkkeihin. Lisäksi ajan myötä voisi verkostoitua jne. Suomi24keskusteluissa oli vastaava ketju ja siellä ihmiset piti miittejä, eli kävivät kävelyillä tai kahvilla jne.

Miten tehdään live-chat -kanava?

Kirjoittajalle 303, tee ihmeessä se ohjelma, ja opasta sitten, miten se toimii. Olen ensimmäinen "asiakas".

Katsoin nyt tuon jakson ja kelasin oikein kaksi kertaa kohtauksen, jossa väitetään Tuuren käyttäytyneen huonosti. Eihän se pitänytkään paikkaansa, haha, odotin jotain ihan muuta näiden kommenttien perusteella. Tuure paljasti kaikille, myös Piian ollessa paikalla, että tämä oli valehdellut kysyttäessä edellispäivän keskustelusta. Piia oli koettanut seivata valheensa väittämällä ettei vaan muistanut, josta Tuure tokaisi ettei 50-vuotiaalla vielä niin huono muisti ole ettei edellsipäivän tapahtumia muistaisi.

Ihan turhaa kohua ja hälinää olemattomista taas. Myöhemmin jaksossa Piia itse totesi ettei tilanteessa ollut kun Tuure halkusiu pyytää anteeksi. Piia oikein painotti, että peliä ei henkilökohtaista.

Jaahas, se ois sit lauantai-illan huumaa ;)

Kuuntelin Antin matka-podcastia. Se jotenkin piristää aina.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, se ois sit lauantai-illan huumaa ;)

Kuuntelin Antin matka-podcastia. Se jotenkin piristää aina.

Mistä tulikin mieleeni: suositelkaa hyviä podcasteja! Mitä te kuuntelette?

Oon huomannut, että haen yhteyttä muihin silläkin tavalla, että katson iltaisin mielummin perinteistä telkkaria kuin jotain suoratoistoa. On jotenkin kiva ajatella, että muutkin katsovat samaan aikaan samaa ohjelmaa.

Tein sämpylätaikinan valmiiksi, niin on jotain kivaa heti aamulla luvassa 😊

Sänkypäivä, edes lääkkeillä ei kestänyt tänään nousta. Näin yöllä kummallista unta, joka toistui päivällä. Olin unessa erään miehen tilalla, johon olin kymmenisen vuotta sitten syvästi rakastunut. Nyt unessa en ollut häneen enää rakastanut, mutta olimme hyvissä väleissä, mitä todellisuudessa emme ole. Tilalla oli omituiset kinkerit; jonkinlaiset kyläkuhlat joihin minäkin osallistuin. Unessa pystyin kävelemään normaalisti ilman apuvälineitä tai kipua. Ehkä olin terve kokonaan. Jostakin syystä siellä jaettiin ehtoollista (!), johon päätin osallistua (!) Kun minun vuoroni tuli, pappi kuitenkin ilmoitti, ettei voi minulle ehtoollista jakaa, ja näytti kovasti vaivaantuneelta. Tämä sama episodi toistui uusintaunessa päivällä. Jäi kaivelemaan.

Minulla ei ole edes arkisia tapahtumia, niinpä avaudun unistani. Voikaa hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Sänkypäivä, edes lääkkeillä ei kestänyt tänään nousta. Näin yöllä kummallista unta, joka toistui päivällä. Olin unessa erään miehen tilalla, johon olin kymmenisen vuotta sitten syvästi rakastunut. Nyt unessa en ollut häneen enää rakastanut, mutta olimme hyvissä väleissä, mitä todellisuudessa emme ole. Tilalla oli omituiset kinkerit; jonkinlaiset kyläkuhlat joihin minäkin osallistuin. Unessa pystyin kävelemään normaalisti ilman apuvälineitä tai kipua. Ehkä olin terve kokonaan. Jostakin syystä siellä jaettiin ehtoollista (!), johon päätin osallistua (!) Kun minun vuoroni tuli, pappi kuitenkin ilmoitti, ettei voi minulle ehtoollista jakaa, ja näytti kovasti vaivaantuneelta. Tämä sama episodi toistui uusintaunessa päivällä. Jäi kaivelemaan.

Minulla ei ole edes arkisia tapahtumia, niinpä avaudun unistani. Voikaa hyvin!

Huh, aikamoinen uni! Toivottavasti sulla on huomenna parempi päivä!

Vierailija kirjoitti:

Tein sämpylätaikinan valmiiksi, niin on jotain kivaa heti aamulla luvassa 😊

Hei, tuo kuulostaa ihanalta! Taidan matkia ja tehdä saman ensi viikonloppuna. Joku kirjoitti ketjuun kaalilaatikosta josta tuli himo kaalikeittoon ja sen kanssa passaa hyvin itsetehdyt sämpylät. Kiitti ideoista!

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittajalle 303, tee ihmeessä se ohjelma, ja opasta sitten, miten se toimii. Olen ensimmäinen "asiakas".

Sama!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas, se ois sit lauantai-illan huumaa ;)

Kuuntelin Antin matka-podcastia. Se jotenkin piristää aina.

Mistä tulikin mieleeni: suositelkaa hyviä podcasteja! Mitä te kuuntelette?

Mä kuuntelen arenaata kultturiykköstä, ja stilleriä

Hyvää yötä kaikille! Huomenna täällä taas!

Yksinäisyydestä. Aloin tänään miettiä miksi olen yksinäinen. Kyllä minulla kokemukset ihmisistä vaikuttavat hyvin paljon. Olin koko nuoruuteni kiusattu toiselle asteelle saakka. Puhuttiin paljon pahaa ja levitettiin valheita. Kukaan ei puolellani ollut ja jäin täysin yksin. 

Myöhemmin tilanne meni siihen, että kaikki levisi vapaa-ajallekin. Tuo toi pelkoa elämääni tietyllä tapaa. Myöhemmin muutin, mutta ikävät valheet ja pahat puheet olivat jo levinneet muuallekin. Esim eräs aiempi tuttuni oli niistä kuullut ja samalla moni muu. Minulle on huudeltu kaikkea ja kuvattu kaupoissa. On aivan sairaita juttuja kerrottu ja suorastaan häpäisty minut monia kertoja.

Joku sanoo, että älä välitä, mutta olen sellainen ihminen joka arvostaa totuutta ja samalla tutustu siinä sitten ihmisiin jos moni luulee sinusta kaikkea perätöntä. Kyllä tuo kaikki tuo häpeää elämääni, vaikka minulla ei pitäisi olla syytä hävetä. Silti kuka haluaa tavallaan olla se mistä on puhuttu mitä sattuu.

Välillä en jaksa välittää, mutta samalla jännitän ihmisiä ja koen hyvin vaikeaksi luottaa muihin. Joskus mietin, että tämä kaikki vaan jatkuu. Kunnianloukkaus tms on jo kohdallani kyseessä jos tarkemmin miettii. Toisaalta kuka näitä selvittää ja itsekin yritän vaan unohtaa. Silti koen epävarmuutta, surua ja välillä jopa pelkoa tästä kaikesta. En toivosi muille samaa. Tämä vaikuttaa eniten ihmisten seurassa ollessa. Muuten yritän unohtaa ja samalla ehkä rajoitan elämääni, kun jännitän asioita.