Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onnittelut minulta 🍰miten on otatko itse yhteyttä ihmisiin ja onnitteletko toisia ? On kurjaa uhriutua kun voi jotenkin itse vaikuttaa." 

Minusta se on jotenkin julmaa, että joku kommentoi tuntemattoman ihmisen viestiin näin, kun ei tiedä mitä kaikkea taustalla on ja ei mitään siitä mikä on johtanut siihen, ettei kukaan muista. Et sinä tiedä sitä kaikkea ja silti pitää arvostella toista. Tuo uhriutua on jo sanana sellainen.että se on kuin märkä rätti yksinäisen naamaan, mutta juu hyvää syntymäpäivää vaan tässä samalla. En minä alkaisi täällä tavallaan kenenkään elämää ainakaan sen synkemmäksi tekemään, kun en tiedä taustoja. Sivusta. 

Olen päätellyt, että joillakin ihmisillä (näennäinen) itseluottamus ja turvallisuuden tunne perustuu järkevyydeksi verhotun lapsenomaisen taikauskon pohjalle. Eli muiden epäsuotuisat olosuhteet ovat heidä

Voit olla oikeassa.

Toisaalta ihmiset ovat erilaisia. Se, miten he suhtautuvat vastoinkäymisiin, vaihtelee. 

Toiset ovat ratkaisukeskeisiä ja pyrkivät tekemään ei-toivotuille asioille jotain. He katsovat itse olevansa vastuussa  ja pyrkivät asioitten muuttamiseen omilla teoillaan.

Toiset haluavat pohtia asioitten taustoja ja  kuunnella omia tunteitaan. Heistä tuntuu, että he ovat joutuneet vasten tahtoaan erilaisiin tilanteisiin ja muut ihmiset ovat kohdelleet heitä väärin. He toivovat toisilta tukea ja ymmärtämistä tilanteelleen.

Nämä kaksi ihmistyyppiä ei helposti ymmärrä toisiaan.

Ratkaisukeskeinen yrittää auttaa muita suosittelemalla konkreettisia ratkaisuja. Hän tuskastuu, kun huomaa, että joku on hänen mielestään jäänyt tuleen makaamaan. Hän yrittää saada toisen ymmärtämään muutoksen tärkeyden. Hän haluaa hoitaa asiat kuntoon nopeasti.

Tunneihmiset taas loukkaantuvat tästä ja kokevat, ettei heitä ole kuultu eikä ymmärretty, että heidän kokemuksiaan vähätellään ja heille tyrkytetään patenttiratkaisua. He eivät kaipaa neuvoja, vaan empatiaa ja lohdutusta. He kokevat muutosehdotukset uhkaavana ja torjuttavana asiana. Heille pysyvä tilanne, ehkä huonokin, merkitsee turvallisuutta.

Tässä ei missään ole kysymys paremmuudesta tai huonommuudesta tai siitä, että toinen olisi oikeassa ja toinen väärässä. 

Ehkä voisi hyväksyä ihmisten erilaisuuden.  Kukaan ei ole erilainen aiheuttaakseen meille vahinkoa tai kiusaa. Annetaan arvo toisillemme.

Karmean pitkä paasaus, nyt lähden lenkille.

Minäkin olen yksinäinen, vaikka olen naimisissa. Ei olla kumpikaan kovin puheliaita ja puolisoa ei juuri kiinnosta mun juttuja kuunnella silloinkaan, kun jotain sanottavaa on. Ymmärrän sen kyllä, eihän mulle tapahdu koskaan mitään mielenkiintoista, kun kotona vaan olen, eikä ole mitään sosiaalista elämää.

En minä silti koko ajan tunne itseäni yksinäiseksi. Olen tottunut siihen, ettei ole ketään, kelle soittaa, paitsi äiti ja sisarukset, joiden kanssa ollaan yhteydessä säännöllisesti, ja pyytää yhdessä jonnekin. Lapsuudenperhe asuu sen verran kaukana, ettei kovin usein nähdä, eikä onnistu mikään hetken mielijohteesta yhdessä lenkille meneminen tai muu. Olen siis yksinäinen siten, ettei ole kavereita/ystäviä.

Siitä huolimatta tänäänkin on ollut ihan kiva päivä.  Mulla on kaksi koiraa, joiden kanssa kävin pitkällä lenkillä. Yritän opettaa niitä kulkemaan löysällä hihnalla, joten eteneminen oli aika hidasta. Tosi kova tuuli kävi, muttei se haittaa, kun muuten oli nätti ilma. Tietokoneella vähän jotain näpräsin ja laitoin ruokaa. Aika perus arkipäivä itselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tästä tulee vielä Suomen isoin discord-yhteisö ja teetetään jäsenille tunnuksiksi kaalikaulakorut ja -rotsit.

Tunnussana: Kaali ja sämpylä

Mukana 😃

Vierailija kirjoitti:

Hei te kaalin-sämpylän pureksijat jospa lähtisitte ulos kun kiva ilma, ja katselisitte vähän oman napanne ulkopuolelle. Vois kummasti piristää.

En pureskele sämpylää, kaunis ilma ? Tuulee ja sataa vettä onko se niin kaunis, koirakaan ei lähde ulos, olen yrittänyt saada, lämpötila +10 tuntuu +4 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei te kaalin-sämpylän pureksijat jospa lähtisitte ulos kun kiva ilma, ja katselisitte vähän oman napanne ulkopuolelle. Vois kummasti piristää.

En pureskele sämpylää, kaunis ilma ? Tuulee ja sataa vettä onko se niin kaunis, koirakaan ei lähde ulos, olen yrittänyt saada, lämpötila +10 tuntuu +4 

Kävin lenkillä. Ei satanut, mutta tuuli kyllä. Syksy on kivaa aikaa. Nytkin tuuli pyöritti lehtiä ja jouduin koivunlehtisateeseen. Tapasin matkalla uuden naapurin ja muutama sana vaihdettiin. Vinkkasin paikallisista palveluista. Lenkkeilen usein huonollakin säällä. Sopivat vaatteet vaan niskaan ja menoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onnittelut minulta 🍰miten on otatko itse yhteyttä ihmisiin ja onnitteletko toisia ? On kurjaa uhriutua kun voi jotenkin itse vaikuttaa." 

Minusta se on jotenkin julmaa, että joku kommentoi tuntemattoman ihmisen viestiin näin, kun ei tiedä mitä kaikkea taustalla on ja ei mitään siitä mikä on johtanut siihen, ettei kukaan muista. Et sinä tiedä sitä kaikkea ja silti pitää arvostella toista. Tuo uhriutua on jo sanana sellainen.että se on kuin märkä rätti yksinäisen naamaan, mutta juu hyvää syntymäpäivää vaan tässä samalla. En minä alkaisi täällä tavallaan kenenkään elämää ainakaan sen synkemmäksi tekemään, kun en tiedä taustoja. Sivusta. 

Olen päätellyt, että joillakin ihmisillä (näennäinen) itseluottamus ja turvallisuuden tunne perustuu järkevyydeksi verhotun lapsenomaisen taikauskon pohjalle. Eli muiden epäsuotuisat olosuhteet ovat heidä

Kaikki kohtaa elämässä ongelmia. Niitä ei voi kukaan välttää. Joskus tulee itse mokattua, joskus on joku ulkopuolinen syy. Oleellista on, miten näitä ongelmia ratkoo.

En usko, että kellään on motiivia ryhtyä syyllistämään muita näitten ongelmista.

Jos joku kertoo ongelmistaan, ehkä moni yrittää tarjota neuvoksi vastuun ottamista omasta hyvinvoinnista hakemalla muutosta nykytilanteeseen. Tarkoitus on auttaa.

Aina ihminen ei ole valmis tähän vastuunottoon, vaan kokee itsensä uhriksi. Hän saattaa kyllä ollakin vaikka lapsuuden kaltoinkohtelun uhri,  mutta vain hän itse voi muuttaa nykytilanteessa, onpa se aiheutunut mistä tahansa.

Tähän ei ketään kuitenkaan pidä yrittää pakottaa. Jos toinen torjuu muutoksen, se on hänen valintansa. Hän itse vastaa siitä, millaista elämää päättää elää. 

Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta se, miten siihen suhtautuu ja miten sen antaa vaikuttaa elämäänsä, on jokaisen oma valinta. Se ei kuulu muille.

Väistyi individualismi kun osallistuin " Kuninkaan tyttärien" naistenpvään toissapvnä. Satojen joukkoon mahtui monilahjakkuutta, rohkeutta,(ilon)kyyneleitä, naurua, perusteluja Sanalle, huumoria, pyhyyttä, etenkin totuudellisuutta..yhteiskristillinen naiseus kukoisti. Kotona nyt jatkan mm.hartaushetkiä uusin voimin, välillä "työkalupakit" esillä Tv7  kirjat, netti ym. Suosittelen aikalaisille - yksinolo väistyy yhteyteen.

Ratkaisukeskeisinkin ihminen tuskastuu ja uupuu yksinäisyyteensä, kun kukaan ei voi korjata ja muuttaa yksinään yksinäisyyttään vaan siinä pitäisi edes yhden ihmisen tulla puolimatkaan vastaan.

Sen uupumuksen jälkeen on aika tympeää kuunnella / lukea kenties hyväntahtoistakin neuvontaa kuinka pitäisi tehdä sitä eikä saisi tehdä tätä eikä missään tapauksessa saisi jäädä tulee makaamaan. Monikaan ei ymmärrä, että se kaikki ja paljon muuta on jo kokeiltu moneen kertaan, mutta lopputulos on aina sama. Harvempi vaan jaksaa loputtomiin hakata päätään seinään ja vielä sen yhden kerran yrittää ja kokeilla jotain uutta.

Siinä kun väistämättä herää toivo muutoksesta ihan joka ikinen kerta ja se on aina yhtä hirveää kun huomaa, että tyhjän olisi saanut pyytämättäkin eli ihan yhtä yksinään sitä saa jatkaa elämäänsä. Jossain vaiheessa on vain pakko suojella jo itseään ja lakata toivomasta / yrittämästä jotain mitä ei ole saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisukeskeisinkin ihminen tuskastuu ja uupuu yksinäisyyteensä, kun kukaan ei voi korjata ja muuttaa yksinään yksinäisyyttään vaan siinä pitäisi edes yhden ihmisen tulla puolimatkaan vastaan.

Sen uupumuksen jälkeen on aika tympeää kuunnella / lukea kenties hyväntahtoistakin neuvontaa kuinka pitäisi tehdä sitä eikä saisi tehdä tätä eikä missään tapauksessa saisi jäädä tulee makaamaan. Monikaan ei ymmärrä, että se kaikki ja paljon muuta on jo kokeiltu moneen kertaan, mutta lopputulos on aina sama. Harvempi vaan jaksaa loputtomiin hakata päätään seinään ja vielä sen yhden kerran yrittää ja kokeilla jotain uutta.

Siinä kun väistämättä herää toivo muutoksesta ihan joka ikinen kerta ja se on aina yhtä hirveää kun huomaa, että tyhjän olisi saanut pyytämättäkin eli ihan yhtä yksinään sitä saa jatkaa elämäänsä. Jossain vaiheessa on vain pakko suojella jo itseään ja lakata toivomasta / yrittämästä jotain m

Hyvin sanoitettu! Juuri tuo, että kaikkea on yritetty moneen kertaan, mutta tilanne ei vaan muutu. Silti itse on vaikea analysoida sitä, miksi joka kerta päätyy samaan lopputulokseen. Ja jos hetkellisesti toivo viriääkin, niin takaraivossa tykyttää jo valmiiksi, että tätä kestää vain pienen hetken ja sen jälkeen yksinäinen elämä taas jatkuu kuten aina ennenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onnittelut minulta 🍰miten on otatko itse yhteyttä ihmisiin ja onnitteletko toisia ? On kurjaa uhriutua kun voi jotenkin itse vaikuttaa." 

Minusta se on jotenkin julmaa, että joku kommentoi tuntemattoman ihmisen viestiin näin, kun ei tiedä mitä kaikkea taustalla on ja ei mitään siitä mikä on johtanut siihen, ettei kukaan muista. Et sinä tiedä sitä kaikkea ja silti pitää arvostella toista. Tuo uhriutua on jo sanana sellainen.että se on kuin märkä rätti yksinäisen naamaan, mutta juu hyvää syntymäpäivää vaan tässä samalla. En minä alkaisi täällä tavallaan kenenkään elämää ainakaan sen synkemmäksi tekemään, kun en tiedä taustoja. Sivusta. 

Olen päätellyt, että joillakin ihmisillä (näennäinen) itseluottamus ja turvallisuuden tunne perustuu järkevyydeksi verhotun lapsenomaisen taikauskon pohja

Melko dikotominen käsitys ihmistyypeistä. Loukkaamisen tai syyttelyn ei tarvitse kuulua ratkaisukeskeisyyteen, vaikka sitä sillä joskus perustellaan. Tehokasta ratkaisua tavoiteltaessa myös keinoilla on merkitystä ja puolustautumistilaan joutuminen ei yleensä edesauta tehokkuutta: uusien tapojen omaksumista, oppimista tai vaihtoehtojen löytämistä. Eli ratkaisukeskeiselläkin yhteistyö alkaa omien tunteiden hallinnasta, jotta ne eivät haittaa rakentavaa vuorovaikutusta välitettäessä ideoita muille. Toisaalta ratkaisukeskeiselläkin saattaa kulua jokunen hetki eri ratkaisuja ongelmaan testatessa, erehtyessä ja yrittäessä. Tämä voi näyttää ulospäin siltä, että joku muu tahtoisi jo neuvoa jos oikeaa, pysyvää ratkaisua ei suoraan löydy jne. :)

Sade- ja kotipäivä ajatteluineen, vaikka eihän mulla työttömäksi jäämisen jälkeen ja näin pienellä ja sisäänpäinkääntyneellä paikkakunnalla asuvana oikein mitään hektistä elämää oo muutenkaan; lenkillä käyn josta saan tiettyä energiaa, sekä luen ja katson telkkaria.. päivä kerrallaan -metodilla ja fiiliksiä kuunnellen. Hyvin yksinäinen mutta siihen tottunut, joten sellainen normaali seuraelämä/illanistujaiset tuskin lähtis enää luonnostaan kulkemaan eli olisin lähinnä hyvin varautunut, jännittynyt ja hermostunut.. varmaan nakkaisin tässä ketjussa puheena olleet sämpylätkin ilmaan jonkunlaisena pakkoliikkeenä.

Haluaisin muuttaa takaisin kaupunkiin josta piti lähteä 6,5v sitten muttei vielä voi, joten jumissa ollaan toistaiseksi.. paikallisia kavereitakin (ehkä myös se kumppani) olis joskus voinut olla, mutten viihdy pubissa ja menin reagoimaan toistuvaan huonoon kohteluun itseäni kohtaan joten myös ulkopuolelle jäänyt outolintu jolta ei koskaan kysytty/kysytä suoraan asioita, tangoon kun tarvitsee aina kaksi. Toisaalta; ennemmin yksin mitä huonossa seurassa, joten sinällään en mitään hävinnyt/menettänyt. Seniorikissa elelee ja kehräilee samassa taloudessa, ja vaikka rajoittanut menemisiä niin en silti halua jättää tuntemattomien hoitoon.. olisin kuitenkin huolissani enkä luota.

Kai sitä olis pääkin jo hajoillut aikoja sitten jos ei myös viihtyis itsekseen, mutta silti koen tämän ketjun ja kommentit ihanana vertaistukena ihan näin tavallisten ihmisten kesken, huumoria unohtamatta. 💖 Oon myös naamatuttujen kanssa huono pitämään sellaisia pinnallisia "moimitäkuuluu" -yhteyksiä jotka ei johda mihinkään, mutta silti tällainen rupattelu voittaa sellaiset aina 6-0, vaikka periaatteessa samaa asiaa ajaakin. 🤭

Ja mitäkö puuhaillut? Tämän päivän laiskottelua laskematta eilen puhuin vanhempieni kanssa, että pitäisi mennä heillä käymään pitkästä aikaa, sekä samalla käydä myös autioksi jääneellä kotitalolla/lapsuudenkodissa jossa oli käyty särkemässä paikkoja viimeisen päälle. Vihaksi pistää, mutta kameroitten puute ihan omaa mokaa. Kaukana tuntuu olevan ne ajat, kun toisten omaisuutta kunnioitettiin. 👎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun nimeni on Seija, ja se on mielestäni kaunis nimi, vaikka ketään ei kiinnosta.

Sinulla on nimi jonka soisi tulevan uudelleen muotiin. 

Olen täysin samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Minun nimeni on Seija, ja se on mielestäni kaunis nimi, vaikka ketään ei kiinnosta.

Musta Seija kuulostaa kauniilta, kun sen sanoo ääneen. Googlatkaapa, mitä Seija tarkoittaa, tosi mielenkiintoinen syntyhistoria nimellä. Veikkaan, että Seija tulee kauniin äänneasunsa vuoksi olemaan taas suosittu pienten tyttöjen nimi seuraan 20 vuoden sisään. Hauskaa iltaa sulle, Seija!

Töistä tulin. Tein ruoan ja lähdin metsä kävelylle. Kuuntelin luontoa ja kiinnitin siellä huomiota erilaisiin yksityiskohtiin. Sitten kotiin ja varmaan nukkumaan seuraavaksi. Hiljaista on iltaisin. Välillä haikeaa, välillä vähän pelottavaakin, mutta toisaalta on oma rauha.

Tulipa tästä ihana ketju :)! Toisten syytteleminen ja kiusaaminen eivät kuulu tänne. Koitetaan jättää reagoimatta ilkeisiin kommentteihin, niin tukahtuvat alkuunsa. Musta on tosi arvokasta, että täällä saa aidosti jakaa ajatuksiaan, oli sitten synkkä hetki tai parempi.

Niina Junttilan kirjoja suosittelen minäkin. Ne auttavat mm. ymmärtämään yksinäisyyttä synnyttäviä mekanismeja, ja näkemään sen, miten valtava osuus syyllisyydellä ja häpeällä on yksinäisyyden jatkumisessa. Yksinäisyys on tosi yleistä, eikä se ole oma syy. Vaikka aina on jotain tehtävissä, ja toivoa on, kehoitukset ottaa itseä niskasta kiinni ovat täysin hyödyttömiä. Ne kertovat enemmän sanojasta itsestään kuin yksinäisestä.

Ap

Oma yksinäisyyteni alkoi, kun parisuhde yllättäen loppui. Siinä vähän painostettiin että en voi nähdä kavereita. Ja ne harvatkin sitten katosivat. Muuttivat ja aidosti hävisivät jonnekin. Suhteisiin, ulkomaille, hautaan. Olen kävellyt, kohta syön. Olisi ruoasta riittänyt toisellekin.

Itsellä niin perusmaanantai missä ei ole kertomista kenellekään, mutta hieman tässä tuumailin että voisin tänä vuonna mennä käymään sekä hulluilla päivillä että noilla 3+1- päivillä. En ole kummissakaan käynyt vuosiin ja edellisen kerran joskus kauan ennen koronaa, mutta nyt tuo ajatus tuntuu yllättävänkin kivalta ja sellaiselta tekemiseltä jota ihan vähän jopa odottaa. Ja nimenomaan just sellaista tekemistä joka on minusta kivointa yksin.

Muistin just kun ennustelivat kylmempiä säitä, että ne uudet talvikengät olisi tarpeen ja alkaa olla nuo lenkkaritkin jo siinä kunnossa ettei niillä enää ensi keväänä tarvitse lenkkejä jatkaa eli menee ehkä tsägällä vielä tämän syksyn mutta sitten kutsuu roskis. Voisi ostaa valmiiksi ne uudet jos löytyisi sopivat ja kivat mukavalla alella.

Hassua että tulikin näin intopiukea olo.

Mun taas pitää pysyä pois kampanjapäiviltä, kun tulee ostettua vähemmän tarpeellista tavaraa, 'kun halvalla saa'.

Eli ei kiinnostele päiväohjelmana shoppailu.

Olen nyt mökillä, ja täällä on ihan parasta, kun ei kulu rahaa mihinkään. Tuon ruoat aina tullessani ja olen niin kauan, mihin eväät riittää.  Rahaa ei saa menemään mökillä ollessa, kun kaupoille on niin pitkä matka. 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun nimeni on Seija, ja se on mielestäni kaunis nimi, vaikka ketään ei kiinnosta.

Musta Seija kuulostaa kauniilta, kun sen sanoo ääneen. Googlatkaapa, mitä Seija tarkoittaa, tosi mielenkiintoinen syntyhistoria nimellä. Veikkaan, että Seija tulee kauniin äänneasunsa vuoksi olemaan taas suosittu pienten tyttöjen nimi seuraan 20 vuoden sisään. Hauskaa iltaa sulle, Seija!

Kiitos samoin! 🥰

Vierailija kirjoitti:

Väistyi individualismi kun osallistuin " Kuninkaan tyttärien" naistenpvään toissapvnä. Satojen joukkoon mahtui monilahjakkuutta, rohkeutta,(ilon)kyyneleitä, naurua, perusteluja Sanalle, huumoria, pyhyyttä, etenkin totuudellisuutta..yhteiskristillinen naiseus kukoisti. Kotona nyt jatkan mm.hartaushetkiä uusin voimin, välillä "työkalupakit" esillä Tv7  kirjat, netti ym. Suosittelen aikalaisille - yksinolo väistyy yhteyteen.

Mulla on Asperger eli olen autistinen.  Olen tullut uskoon n. 35 vuotya sitten, mutta en ole kokenut tätä yhteyttä muiden uskovien kanssa. En ole koskaan saanut ystäviä, en edes yhtä, vaikkamolen käynyt monissa eri seurakunnissa vuosien varrella. 🤷🏼