Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (2787)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä monet käyttävät alkoholia yksinäisyyteen, yleensä ryyppykavereia löyty ainakin nuorempana. Monet parisuhteetkin on saanut alkunsa ravintolasta. Paikallinen baari on monen yksinäisen henkireikä, ei se viinan juonti nyt niin kamalaa ole, jos osaa oikein ottaa. Suosittelen, mitä sitä elämäänsä tuhlaa yksin kämpässä istumiseen.
Jatkuva kaljan tissuttelu,huonot hampaat (pelkään hammaslääkäriä ja tunsin myötätuntoa kun ajattelin että mies pelkää myös,myöhemmin tajusin että ei pelkää vaan pesee hampaat joskus ja jouluna ja siksi lahot),aina huppari päällä ja huppu syvällä päässä, ei osanut nukkua ellei stereoista pauhannut black metal täysillä (voi naapureita),iso penis mutta ei taitoa käyttää sitä niin että nainenkin nauttisi.. joo. Puoli vuotta katseltiin toisiamme kunnes sanoin sen klassisen "olemme liian erilaiset".
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys. Kun oisi joku kenelle edes soittaa.
Niinpä. Itse tajusin tässä yksi päivä lenkillä, että en ole tänä vuonna puhunut kenenkään kanssa puhelimessa. En ole soittanut kenellekään eikä kukaan ole soittanut myöskään minulle. Ihme kyllä, ei edes lehtimyyjät. Itseasiassa on jo päälle vuosi mennyt ilman puheluita, koska viimeisin puhelu näkyy olevan viime vuoden lokakuun 11.päivältä ja silloin soitti varmaankin se hoonosoomi-nainen joka yritti tarjota jotain ilmaista kasvohoitoa. Siinäkin on melkein puoli vuotta väliä toiseksi viimeiseen ja silloin soitin itse pankin asiakaspalveluun.
Välillä tai siis aika usein mietin, että miksi mulla edes on puhelin. Vähemmän mitään sovelluksiakaan tarvitsen tai käytän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä yksinäisyys alkaa mielenterveyteen vaikuttaa.Vatvon mennyttä elämää mielessäni ja joskus olen vihaa täynä.
Nyt taas on surullinen olo, miksi olen syntynyt ainoaksi lapseksi aikoinaan, olen tosi yksin kun vanhemmat kuolleet, ei omaa perhettä, ei parisuhdetta, ei työkavereita. Kukaan ei vältä vaikka minua ei enää huomenna olisikaan.
Mitä annettavaa elämällä minulle on, tätä miettinyt vuosikymmenen?
Saan hyvin kiinni kuvaamastasi lohduttomasta olosta. Se on hirveää, jos tuntuu, ettei kukaan välitä, vaikka ei olisi olemassa.
Mietit, että mitä annettavaa elämällä sulle olisi. Olisikohan sulla jotain annettavaa jollekin, jos vain löytyisi väylä siihen?
Eipä ole ketään, kateellisena kuuntelen miten toiset äidit hekuttavat lapselnapsiaan.
Mutta se on harha, että pitää olla oma perhe, jotta voi olla tärkeä jollekin.
Vierailija kirjoitti: Haluaisitko laittaa linkin johonkin sun ASMR-videoista? Kiinnostaisi testata.
Joo, mielelläni. :) Makuja näissäkin on toki monia, mutta itse tykkään näistä tällaisista, missä tekijä ei ole vain koostanut geneerista AI-videota ja laittanut luupilla pyörimään samaa vartin ääniklippiä tunnista toiseen. Näistä tällaisista, missä "perusäänimaiseman" ohella tulee pieniä ohimeneviä ääniä; lumi tai lattia narisee kuin joku kävelisi ohi, puheensorinaa, kahvikuppien kilinää jne.
Tästä tekijästä olen tykännyt paljon, käyttänyt olen varsinkin noita "yö mökissä" tai "jouluyö viktorianaikaisessa olohuoneessa" jne. videoita: https://www.youtube.com/@ambienceofyesteryear6871/videos
Näistäkin on osa ollut aika onnistuneita juuri siksi, ettei ole sitä geneeristä AI-videota ja samaa jazz/luonnonääniluuppia tunnista toiseen: https://www.youtube.com/@InvolvingAmbience/videos
Näin joulukuussa tämän olen lykännyt jonkun kerran juuri "ateriaseuraksi": https://www.youtube.com/watch?v=wynCqA81ZSE
Vierailija kirjoitti:
Mite te vietätte joulua? Itseäni surettaa ajatus siitä, että joulu pitäisi viettää yksin ja samalla katsoa kavereiden insta-stooreista heidän täydellisiltä vaikuttavia joulujaan. Harmittaa, että itselle joulu tarkoittaa yhtä kaljanhuuruista päivää muiden joukossa. Toinen vanhempani on ulkomailla, äiti asuu kaukana pohjoisessa ja siskoon en ole väleissä perheessämme olevan talousriidan takia. En olisi uskonut, että näin 32-vuotiaana tilanne on tämä. Oletin, että kokisin tämän ikäisenä esikoislapseni ensimmäisiä jouluja aviomieheni kanssa perheenä ja alkaisimme tekemään omia perinteitä. En todellakaan ajatellut olevani avioeronnut, lapseton, yksinäinen, väsynyt nainen.
Etkö voi kutsua äitiä luoksesi jouluksi? Tai mennä itse Lappiin. Junamatkat ei ole kovin kalliita. Jos kaljaankin on rahaa.
Lopetin lyhyen tapailun, kun selvisi miehen arvomaailma ja kuinka näki minut pelkkänä seksiobjektina ja hyvin nopeasti olisi halunnut vaan siihen yhteen asiaan keskittyä eikä hänen ajatuksissaan muuta vilissyt kuin seksi sitä, asento sitä ja sitten tehdään. Mieheltä unohtui tyystin tututuminen minuun, ei kysellyt enää mitään mutta kaikki keskustelu liittyi seksiin. Hyvin ahdistavaa oli ja tapailun päättyessä ei suostunut päästämään irti, koska väitti minun jäävän velkaa edes sen yhden panon verran. Arvatkaa vain annoinko? En.