Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä yksinäisyys on alkanut kääntymään masennuksen puolelle, en edes naamaa viitsinyt enää pestä, eilisiä meikkejä korjailin jos nyt satun kauppaan lähtee. Mietin joisiko jägeriä, antaidko se jotain virtaa minulle, yksin juominrnkin on masentavaa mutta ei ole ketään kaveriakaan.

Olen miettinyt samaa. Pitäiskö alkaa helpottamaan tätä yksinäisyyttä ja ahdistusta alkoholilla? Pienellä kevyellä tissuttelulla. Oon jo 55v eli ei niin haittais vaikka hitaasti alkoholisoituisinkin. Mutta vielä en oo ruvennut, koska se pelottaa.

Siinä on se paha, että alkoholi aiheuttaa mielialan laskua, ja sitten onkin äkkiä niin kurja olo, että on pakko tissutella lisää siihen oloon. Liikunta sen sijaan aiheuttaisi mielialan nousua, jopa tehokkaammin kuin masennuslääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä yksinäisyys on alkanut kääntymään masennuksen puolelle, en edes naamaa viitsinyt enää pestä, eilisiä meikkejä korjailin jos nyt satun kauppaan lähtee. Mietin joisiko jägeriä, antaidko se jotain virtaa minulle, yksin juominrnkin on masentavaa mutta ei ole ketään kaveriakaan.

Olen miettinyt samaa. Pitäiskö alkaa helpottamaan tätä yksinäisyyttä ja ahdistusta alkoholilla? Pienellä kevyellä tissuttelulla. Oon jo 55v eli ei niin haittais vaikka hitaasti alkoholisoituisinkin. Mutta vielä en oo ruvennut, koska se pelottaa.

Siinä on se paha, että alkoholi aiheuttaa mielialan laskua, ja sitten onkin äkkiä niin kurja olo, että on pakko tissutella lisää siihen oloon. Liikunta sen sijaan aiheuttaisi mielialan nousua, jopa tehokkaammin kuin masennuslääkkeet.

Totta, mutta toisaalta mitä sillä on väliä? Ihan tasan yhtä yksinäisen ankeaa se elämä on oli sitten ahdistuksen helpotuskeinona alkoholin tissuttelu yksinään vaiko lenkkeily jumppailuineen yksinään.

Kumpaakin olen kokeillut eikä mikään muutu paremmaksi. Korkeintaan elämä ehkä muuttuu pidemmäksi tuolla lenkkeilyllä mutta ei se mikään hyvä asia ole. Päivien määrä ei korvaa niiden laatua ja tämä superpaska versio päiväni murmelina-leffasta on nähty jo nyt liian monta kertaa.

sivusta

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä keskustelusta yhtäkkiä tuli parisuhde- ja seksiongelmien kuvailuketju?

Nehän ovat avain pois yksinäisyydestä! Ratkaisu. Keskeinen keino parantaa yksinäisyyttä. Tärkeimpiä puheenaiheita tässä aihepiirissä. Oletko muutenkin rajoittunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä yksinäisyys on alkanut kääntymään masennuksen puolelle, en edes naamaa viitsinyt enää pestä, eilisiä meikkejä korjailin jos nyt satun kauppaan lähtee. Mietin joisiko jägeriä, antaidko se jotain virtaa minulle, yksin juominrnkin on masentavaa mutta ei ole ketään kaveriakaan.

Olen miettinyt samaa. Pitäiskö alkaa helpottamaan tätä yksinäisyyttä ja ahdistusta alkoholilla? Pienellä kevyellä tissuttelulla. Oon jo 55v eli ei niin haittais vaikka hitaasti alkoholisoituisinkin. Mutta vielä en oo ruvennut, koska se pelottaa.

Siinä on se paha, että alkoholi aiheuttaa mielialan laskua, ja sitten onkin äkkiä niin kurja olo, että on pakko tissutella lisää siihen oloon. Liikunta sen sijaan aiheuttaisi mielialan nousua, jopa tehokkaammin kuin masennuslääkke

Olisko vielä muita vaihtoehtoja kuin juominen tai liikunta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä keskustelusta yhtäkkiä tuli parisuhde- ja seksiongelmien kuvailuketju?

Nehän ovat avain pois yksinäisyydestä! Ratkaisu. Keskeinen keino parantaa yksinäisyyttä. Tärkeimpiä puheenaiheita tässä aihepiirissä. Oletko muutenkin rajoittunut?

Lapsilla maanantaiaamun riidanhaku näemmä menossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä yksinäisyys on alkanut kääntymään masennuksen puolelle, en edes naamaa viitsinyt enää pestä, eilisiä meikkejä korjailin jos nyt satun kauppaan lähtee. Mietin joisiko jägeriä, antaidko se jotain virtaa minulle, yksin juominrnkin on masentavaa mutta ei ole ketään kaveriakaan.

Olen miettinyt samaa. Pitäiskö alkaa helpottamaan tätä yksinäisyyttä ja ahdistusta alkoholilla? Pienellä kevyellä tissuttelulla. Oon jo 55v eli ei niin haittais vaikka hitaasti alkoholisoituisinkin. Mutta vielä en oo ruvennut, koska se pelottaa.

Sama juttu täällä. Liikkumaan en pääse ja rahaakaan ei työttömällä oikein ole, joten en ole vuosikausiin edes maistanut alkoholia. Olen jo pitkään ajatellut tilata ulkomailta puoli lavallista viiniä, jota voisin tissutella iltaisin, kun ajatus yksinäisestä vanhuudesta tuntuu ikävältä. Ei vielä kuitenkaan ole ollut niin paljon rahaa tai halua, että olisin tilannut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä yksinäisyys on alkanut kääntymään masennuksen puolelle, en edes naamaa viitsinyt enää pestä, eilisiä meikkejä korjailin jos nyt satun kauppaan lähtee. Mietin joisiko jägeriä, antaidko se jotain virtaa minulle, yksin juominrnkin on masentavaa mutta ei ole ketään kaveriakaan.

Olen miettinyt samaa. Pitäiskö alkaa helpottamaan tätä yksinäisyyttä ja ahdistusta alkoholilla? Pienellä kevyellä tissuttelulla. Oon jo 55v eli ei niin haittais vaikka hitaasti alkoholisoituisinkin. Mutta vielä en oo ruvennut, koska se pelottaa.

Siinä on se paha, että alkoholi aiheuttaa mielialan laskua, ja sitten onkin äkkiä niin kurja olo, että on pakko tissutella lisää siihen oloon. Liikunta sen sijaan aiheuttaisi mieli

Seksi. Joko ostettuna, saatuna tai soolona. Seksi tuottaa hyvänolon hormonia ja laukaisee stressiä, saa verenkierron toimimaan ja pitää limakalvot joustavina.  Vanhanakin kannattaa harrastaa viikoittain ainakin. Liukuvoiteet mukaan, jos on jo kuivuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä keskustelusta yhtäkkiä tuli parisuhde- ja seksiongelmien kuvailuketju?

Nehän ovat avain pois yksinäisyydestä! Ratkaisu. Keskeinen keino parantaa yksinäisyyttä. Tärkeimpiä puheenaiheita tässä aihepiirissä. Oletko muutenkin rajoittunut?

Lapsilla maanantaiaamun riidanhaku näemmä menossa.

Aikuisten juttuja nämä seksijutut. Oletko täysjärkinen?

Mite te vietätte joulua? Itseäni surettaa ajatus siitä, että joulu pitäisi viettää yksin ja samalla katsoa kavereiden insta-stooreista heidän täydellisiltä vaikuttavia joulujaan. Harmittaa, että itselle joulu tarkoittaa yhtä kaljanhuuruista päivää muiden joukossa. Toinen vanhempani on ulkomailla, äiti asuu kaukana pohjoisessa ja siskoon en ole väleissä perheessämme olevan talousriidan takia. En olisi uskonut, että näin 32-vuotiaana tilanne on tämä. Oletin, että kokisin tämän ikäisenä esikoislapseni ensimmäisiä jouluja aviomieheni kanssa perheenä ja alkaisimme tekemään omia perinteitä. En todellakaan ajatellut olevani avioeronnut, lapseton, yksinäinen, väsynyt nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä yksinäisyys on alkanut kääntymään masennuksen puolelle, en edes naamaa viitsinyt enää pestä, eilisiä meikkejä korjailin jos nyt satun kauppaan lähtee. Mietin joisiko jägeriä, antaidko se jotain virtaa minulle, yksin juominrnkin on masentavaa mutta ei ole ketään kaveriakaan.

Olen miettinyt samaa. Pitäiskö alkaa helpottamaan tätä yksinäisyyttä ja ahdistusta alkoholilla? Pienellä kevyellä tissuttelulla. Oon jo 55v eli ei niin haittais vaikka hitaasti alkoholisoituisinkin. Mutta vielä en oo ruvennut, koska se pelottaa.

Sama juttu täällä. Liikkumaan en pääse ja rahaakaan ei työttömällä oikein ole, joten en ole vuosikausiin edes maistanut alkoholia. Olen jo pitkään ajatellut tilata ulkomailta puoli lavallista viiniä, jota voisin tissutella iltaisin, kun ajatus yksinäisestä vanhuudesta tuntuu i

Itse pääsen liikkumaan ja liikunkin, mutta samanlaisia ajatuksia olen pyöritellyt jo pidemmän aikaa päässäni alkoholin suhteen. Mullakin on reilusti vuosikymmen siitä kun edellisen kerran otin sen lasillisen kuohuvaa ja humalasta vielä paljon kauemmin. Joskus nuorempana kun saattoi olla, että oli jo ongelmakäyttö lähellä joten siksi se jäi vaikka silloinkin se oli just vain keino lievittää yksinoloa.  Lisäksi kuvittelin tyhmänä, että elämä muuttuisi omalla kohdallanikin paremmaksi kun jättäisin alkoholinkäytön, koska aina kaikkialla väitetään sen olevan väistämätön seuraus. Ei tämä muuttunut muuten kuin sen suhteen, että enää ei ole krapulaa. Jee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä yksinäisyys alkaa mielenterveyteen vaikuttaa.Vatvon mennyttä elämää mielessäni ja joskus olen vihaa täynä.

Nyt taas on surullinen olo, miksi olen syntynyt ainoaksi lapseksi aikoinaan, olen tosi yksin kun vanhemmat kuolleet, ei omaa perhettä, ei parisuhdetta, ei työkavereita. Kukaan ei vältä vaikka minua ei enää huomenna olisikaan.

Mitä annettavaa elämällä minulle on, tätä miettinyt vuosikymmenen?

Saan hyvin kiinni kuvaamastasi lohduttomasta olosta. Se on hirveää, jos tuntuu, ettei kukaan välitä, vaikka ei olisi olemassa.

Mietit, että mitä annettavaa elämällä sulle olisi. Olisikohan sulla jotain annettavaa jollekin, jos vain löytyisi väylä siihen?

Eipä ole ketään, kateellisena kuuntelen miten toiset äidit hekuttavat lapselnapsiaan.

Kyllä monet käyttävät alkoholia yksinäisyyteen, yleensä ryyppykavereia löyty ainakin nuorempana. Monet parisuhteetkin on saanut alkunsa ravintolasta. Paikallinen baari on monen yksinäisen henkireikä, ei se viinan juonti nyt niin kamalaa ole, jos osaa oikein ottaa. Suosittelen, mitä sitä elämäänsä tuhlaa yksin kämpässä istumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä yksinäisyys on alkanut kääntymään masennuksen puolelle, en edes naamaa viitsinyt enää pestä, eilisiä meikkejä korjailin jos nyt satun kauppaan lähtee. Mietin joisiko jägeriä, antaidko se jotain virtaa minulle, yksin juominrnkin on masentavaa mutta ei ole ketään kaveriakaan.

Olen miettinyt samaa. Pitäiskö alkaa helpottamaan tätä yksinäisyyttä ja ahdistusta alkoholilla? Pienellä kevyellä tissuttelulla. Oon jo 55v eli ei niin haittais vaikka hitaasti alkoholisoituisinkin. Mutta vielä en oo ruvennut, koska se pelottaa.

Ei siinä mitään pelottavaa ole, kokeile ja jos huomaat, että se ei ole sinun juttusi niin jätä se siihen.

Mä päätin tänä vuonna käydä tuollaisessa kauneimmat joululaulut -tapahtumassa, mutta ylläri että se lähikirkossa illalla ollut tapahtuma oli ehtinyt jo mennä kun vasta aloin katselemaan tarkempaa päivämäärää. No, onneksi oli sitten toinen päivätapahtuma, mutta ei se fiilis nyt ihan samanlainen ollut ja tuolla oli mun lisäksi vaan pari eläkeläistä eli aika vähäistä olisi se laulu, mutta kanttori kyllä soitti kivasti. Kaiken lisäksi ulkona oli tuota loskaa ja mun hyvät talvikengät (siis just tuohon loskapaskaan tarkoitetut) päättikin päästää vedet sisään. Yritin kyllä tsempata itseäni tuonne kävellessä että kerrankin on jotain kivaa tekemistä ja muistutella ettei aina pidä valittaa, mutta jotenkin enää vaan ärsytti kun pääsin sinne perille.

Ja sitten alkoi palella. Mulla oli varpaat ihan umpijäässä jo siellä istuessa ja oli hirveää lähteä ulos ja takaisin kotiin vaikka eipä ne kengät (ja sukat) sen märemmiksi enää tulleet. Olin vielä suunnitellut että kävisin samalla reissulla yhdessä kauempana olevassa kaupassa kun olisin ollut valmiiksi jo puolimatkassa mutta sekin sitten jäi ja nyt harmittaa sekin. Lisäksi harmittaa ihan turha rahanmeno kun pitänee ostaa uudet kengät vaikka nuokin olisi vielä ainakin yhden talven välttäneet. Nyt on sitten kolmet villasukat päällekkäin mutta varpaat on ja pysyy jäässä.

Miksi aina kaikki on tällaista kun jotain kivaa yrittää tehdä? Ei saa kuin pelkkää lisäharmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä keskustelusta yhtäkkiä tuli parisuhde- ja seksiongelmien kuvailuketju?

Nehän ovat avain pois yksinäisyydestä! Ratkaisu. Keskeinen keino parantaa yksinäisyyttä. Tärkeimpiä puheenaiheita tässä aihepiirissä. Oletko muutenkin rajoittunut?

Ketjussahan on jo moneen kertaan kerrottu ettei kukaan ole yksinäisempi kuin parisuhteessa elävä ihminen. Tuskin ne seksiongelmat ja haisevat kalutkaan yksinäisyyttä poistaa mihinkään. Ainakaan niistä lukeminen ei sitä tee.

Vierailija kirjoitti:

Mite te vietätte joulua? Itseäni surettaa ajatus siitä, että joulu pitäisi viettää yksin ja samalla katsoa kavereiden insta-stooreista heidän täydellisiltä vaikuttavia joulujaan. Harmittaa, että itselle joulu tarkoittaa yhtä kaljanhuuruista päivää muiden joukossa. Toinen vanhempani on ulkomailla, äiti asuu kaukana pohjoisessa ja siskoon en ole väleissä perheessämme olevan talousriidan takia. En olisi uskonut, että näin 32-vuotiaana tilanne on tämä. Oletin, että kokisin tämän ikäisenä esikoislapseni ensimmäisiä jouluja aviomieheni kanssa perheenä ja alkaisimme tekemään omia perinteitä. En todellakaan ajatellut olevani avioeronnut, lapseton, yksinäinen, väsynyt nainen.

Monesti elämä ei mene, kuten on halunnut/suunnitellut, mutta se ei tarkoita, etteikö hyviä muutoksia olisi edessä päin. Ole kärsivällinen ja elä päivä kerrallaan. Itse en olisi koskaan uskonut eroavani, mutta niin vain kävi. Se oli kauhea shokki, mutta nyt näyttää jo paremmalle.

Äläkä ole insta-stooreille kateellinen. Ne näyttävät pinnan ei todellisuutta. Omakin vuoden takainen joulustoori varmaan näytti täydelliselle, mutta kuvan takana oli toinen totuus.

Minä olen omasta tahdostani lapseton 70-vuotias nainen. Toimin n. 40 v lapsiperheiden parissa, ja minusta lapset ovat kivoja.Olen onnellisesti naimisissa, ja mieheni on unelmieni täyttymys. Minulla on monia harrastuksia ja matkustelenkin. Teen vapaaaehtoistyötä. 

Mutta seuraa valitusosuus...JOULU tuntuu jotenkin typerältä kliseeltä. Minulla ei ole sukulaisia. Joulu on lapsiperheiden juttu, ja silloin  minun pitää olla sivussa kaikesta: ei saa olla muiden tiellä. 

On totta että, nuoret naiset puhuvat vielä itsestään ja työstään, asioista -  vaikka filosofiasta tai mailmanpolitiikasta. Vanhat naiset puhuvat joko sairauksistaan tai kehuvat lapsenlapsiaan. Olen huomannut, että minun pitää väistyä nykyisin myös naisten yhdistystoiminnasta ja -tapahtumista. Tuntuu hassulta istua jossain kahvipöydässä, jossa vuoronperään kaikki selittävät lapsenlapsiaan ja näiden touhuja. Toki kommentoin aina hymyilen toisten juttuja ja katson kuvat ihastellen. Mutta tuntuu kuitenkin siltä, että olisi toisille parempi, jos jäisin pois, koska olen kelvoton ja kiinnostusta herättämätön lapseton nainen. No, omapa on syyni! Silti en kadu.

Täytyy vain hyväksyä joulun yms. yksinäisyys  tai kaksinaisuus aviopuolison kera- ja lukea kirjoja. Kirjoissa on paljon ihmisiä, ajatuksia ja tunnelmia, tapahtumia. Touhua ja meininkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä yksinäisyys on alkanut kääntymään masennuksen puolelle, en edes naamaa viitsinyt enää pestä, eilisiä meikkejä korjailin jos nyt satun kauppaan lähtee. Mietin joisiko jägeriä, antaidko se jotain virtaa minulle, yksin juominrnkin on masentavaa mutta ei ole ketään kaveriakaan.

Olen miettinyt samaa. Pitäiskö alkaa helpottamaan tätä yksinäisyyttä ja ahdistusta alkoholilla? Pienellä kevyellä tissuttelulla. Oon jo 55v eli ei niin haittais vaikka hitaasti alkoholisoituisinkin. Mutta vielä en oo ruvennut, koska se pelottaa.

Siinä on se paha, että alkoholi aiheuttaa mielialan laskua, ja sitten onkin äkkiä niin kurja olo, että on pakko tissutella lisää siihen oloon. Liikunta sen sijaan aiheuttaisi mieli

Parisuhde ja seksi varmaan paras ja luonnollisin lääke yksinäisyyteen vaikka joku täällä kovin tyrmää sosiaalisten suhteiden merkityksen.

Yksinäisyys. Kun oisi joku kenelle edes soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys. Kun oisi joku kenelle edes soittaa.

Soita näihin auttaviin puhelimiin ja mielenterveys apuihin.