Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.

Vierailija kirjoitti:

Älä hyvä ihminen tuollaisia mieti. Vaikka lähitulevaisuus olisi pimeä niin pitkällä tähtäimellä voi käydä hyviä hommia. Niin kävi  minullekin vaikka oli oli ysimillisen piippu suussa ja oikeaan osoitteeseen sihti eli aivorungosta läpitte. Sormi liipaisimella jo mutta sitten mieleeni tuli että joku jossain vielä tykkää musta niin harkitsin sen toisen kerran ja kannatti.

Hyvä viesti.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen  päivä, itkettää, surettaa ja hermostuttaa. Ei ole ketään kenelle edes soittaisin, ei maistu viinakaan, että saisin jotain lohtua edes siitä tähän synkkään elämääni.

Samanlainen päivä se tänäänkin on, nyt jopa alkanut ahdistamaan, mikä ei ole kiva asia ollenkaan.

Pitkän suhteen kuluessa aloin kokemaan olevani mielenterveysongelmaisen hankalan ihmisen omaishoitaja.

Koti täynnä koirankarvoja, ei siivousvälineitä. Kaikki huonekalut kirpparilta, asun kaupungin vuokratalossa, törkeän ruskeat hampaat jatkuvasta tupakoinnista, erektio pettää heti alkumetreillä sekstaillessa. Miehellä ikää 40+.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Se,että on yksin,on sattumaa.Sen kun ymmärtää,helpottaa kummasti.Kohdalle ei vaan ole sattunut samanhenkisiä ihmisiä,ei ole mitään syytä kieriskellä huonommuuden tunteessa.

 

No ei, mutta ei se silti tee yksinäisyydestä ainakaan mulle yhtään sen mukavampaa vaikka kuinka tietäisin että meitä on muitakin ja ettei yksinäisyys yleensä / useimmiten ole millään tavalla on syy. Ainakaan siis silloin kun  yksinäisyys / erakkous ei ole oma valinta. Eikä tosiaan tarvitse mitenkään erikseen kieriskellä missään koska ne kaikki tuntemukset on läsnä 24/7 mitä yksinäisyys aiheuttaa eikä niitä pääse pakoon yhtään sen paremmin kuin itseäänkään. Jotenkin sitä vaan on yritettävä tulla toimeen ja pärjätä sekä pitää vielä näin vuosien jälkeenkin sellaista pientä toivonkipinää yllä, että ei tämä ehkä / varmaan ole pysyvää vaikka vaikeaa se alkaa jo olla.

Lisäksi ainakin itse tiedostan oikein hyvin, että yksinäisyys on jo vaikuttanut minuun monella tapaa eikä välttämättä tosiaan mitenkään positiivisessa mielessä. Sitten kun se lähtökohtakin on ollut aika ujo, arka ja hiljainen eli ei mitenkään sosiaalinen suupaltti tai muutenkaan mutkaton tutustuja niin joopa. Ei taatusti lähde minkäänlainen luonteva smalltalk ja taitaa se elekieli ja olemuskin olla allekirjoittaneella melkoisen luotaantyöntävä ja torjuva vaikka siis en niin halua saati ajattele ihmisistä mitään ikäviä. En hirveästi ajattele mitään, mutta etenkin viimeisen parin vuoden aikana olen huomannut että monet ihmiset katsoo mua jotenkin pitkään / kummasti ja osa vähän kuin jotenkin hätkähtää / kavahtaa. Aina tulee ekana se tunne, että nonni kiva mulla on varmaan jäänyt hammastahnat leukaan tai roikkuu jotakin sukkaa jostain takin helmasta mutta sitten kun katsoo itseään peilistä niin ihan normaalin siisti itsensä sitä on. Ei ole yhtään mitään mikä tuon oudon katseen selittäisi. Se ei ole mitään sellaista "hoomoilasena" tuijottamista vaan jotenkin tosi outo, ihan kuin minusta huokuisi jokin vaara tai muu epäilyttävyys.

Olen kyllä jo miettinyt välillä sitäkin, että voisiko osa ihmisistä nähdä esim syövän ja minä sitten olisin heidän silmissään kuin jokin vilkkuvanvärinen huutomerkki, koska sillä tapaa minua katsotaan ja kavahdetaan kuin olisin joku tuollainen "joulukuusi" tai varoituskolmio. Siis samalla tavalla kun jotkut koirathan sen kykenee haistamaan ja vaistoamaan mutta eiköhän tähän ole jokin muu syy silti ja tämäkin ajatus vaan esimerkki siitä, ettei totaaliyksinäisyys tee minulle millään tavalla hyvää.

Entäs jos kaikkea yhteiskunnan tukea vastaan pitäisi tehdä jotain maailman yksinkertaisinta työtä, esimerkiksi katujen ja puistojen siistintää, julkisten tilojen pieniä korjauksia tai vaikkapa jätteiden lajittelua? Olisiko meillä sivistyneempi kaupunkikuva?

Ihana lumisade ulkona. Olen onnellinen, vaikka olen yksin. Ja yksin tulevan joulunkin. Se, että oppii vanhalla iällä ihmisten kiemurat (pettämiset, manipuloinnit, hyväksikäyttöyritykset, nk feikkiystävyydet) ja että on niistä viisastunut, ja niitä nykyään välttelee, johtaa väistämättä yksinäisyyteen. Joskus tuntuu, että viisaat meistä ovat yksin, yksinkertaisimmat sinnittelevät vielä parisuhteissa. Muita samoin ajattelevia?

Vierailija kirjoitti:

Ihana lumisade ulkona. Olen onnellinen, vaikka olen yksin. Ja yksin tulevan joulunkin. Se, että oppii vanhalla iällä ihmisten kiemurat (pettämiset, manipuloinnit, hyväksikäyttöyritykset, nk feikkiystävyydet) ja että on niistä viisastunut, ja niitä nykyään välttelee, johtaa väistämättä yksinäisyyteen. Joskus tuntuu, että viisaat meistä ovat yksin, yksinkertaisimmat sinnittelevät vielä parisuhteissa. Muita samoin ajattelevia?

Kannattaa mennä lasten luo. Itse en ehdi kaikille mutta on sovittu että vuorovuosin käyn aina kahdessa paikassa. Aatto ja Joulupäivä menee aina kyläillessä ja Tapanina onkin sitten uudet riennot,

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein tulkitsen, niin osalle siis piisaisi huonokin liitto tai epäsopiva kumppani, kunhan joku olisi fyysisesti paikalla. Mitään toimivaa ihmissuhdetta ei tarvittaisi. Erikoinen näkemys ehkä.

Minä taas niin, että monelle yksinäiselle olisi iso ilonaihe ja parannus nykytilanteeseen jo ihan se, että olisi joku tuttu ihminen jonka kanssa vaihtaa edes satunnaisesti pari sanaa. Tietenkin parisuhteessa pitää olla paljon enemmän (siksihän moni onkin mieluummin yksinäinen ikisinkku kuin parisuhteessa "kuhavaaonjoku"n kanssa) mutta yksinäisenä yksinasuvana sitä ei oikein vaan saa kiinni kuinka tässä olisi jotenkin yksinäisempi, jos elämässä olisi edes se yksi tuttu ihminen. 

Ei se parisuhteen perustaksi eikä edes jatkamiseksi riitä, ei tosiaan mutta on mielenkiintoinen ajatusmalli, että parisuhteessa eläessä on yksinäisempi kuin kokonaan yksinään eläessä kun elämässä ei ole sen enempää henkisesti kuin fyysisestikään ketään läsnä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihana lumisade ulkona. Olen onnellinen, vaikka olen yksin. Ja yksin tulevan joulunkin. Se, että oppii vanhalla iällä ihmisten kiemurat (pettämiset, manipuloinnit, hyväksikäyttöyritykset, nk feikkiystävyydet) ja että on niistä viisastunut, ja niitä nykyään välttelee, johtaa väistämättä yksinäisyyteen. Joskus tuntuu, että viisaat meistä ovat yksin, yksinkertaisimmat sinnittelevät vielä parisuhteissa. Muita samoin ajattelevia?

Suht samanlaisia ajatuksia etenkin tuon typerän pelailun ja joutavan draamailun suhteen. Hirveän kuluttavaa ja niin turhaa kun kaikilla olisi parempi olla, jos asiat uskallettaisiin hoitaa ihan reilusti naamatusten eikä selän takana kieroilemalla ja peetä puhumalla. Itsekin uskon, että ne rehdeimmät ja rehellisimmät jättäytyy herkimmin pois tuosta naurettavasta ihmissuhdesirkuksesta ja ovat mieluummin vaikka sitten yksin ja onnekkaimmat sen pienen, samanhenkisen lähipiirinsä seurassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niin yksinäinen olo ollut jo pitkään vaikka rakkaat lapset onkin. Kaikki tuntuu olevan parisuhteessa. Tänään meen yksin keikalle, jotenkin yksinolon huipentuma sekin.

Harmittaa olla yksin. Itkettääkin kun sen oikein myöntää itselleen. Tunnen olevani viallinen ja syytän itseäni siitä ettei kukaan mua halua. Kukaan ei tee mun eteen mitään ja se surettaa. Nuorempana olin jopa suosittu ja nyt kuin ilmaa vain. 

Yksi ihana mies on mielessä, mutta hänelläkin tietysti tyttöystävä. 

Se,että on yksin,on sattumaa.Sen kun ymmärtää,helpottaa kummasti.Kohdalle ei vaan ole sattunut samanhenkisiä ihmisiä,ei ole mitään syytä kieriskellä huonommuuden tunteessa.

Tuntuu kovin väärältä ja julmaltakin että tällainen sattuma osuu niin monen kohdalle. Kuin käänteinen lottovoitto. Ei kai yksinäisyydellä ole mitään vakiomäärää, että sen on osuttava määrän x kohdalle jotta maailma pysyisi radallaan ja olisi tasapaino että vastaavasti sitten määrä y saa edelleen pitää sen sosiaalisen elämän koska kohtaa elämässään niitä omannäköisiä ihmisiä.

Ärsyttää. Minä hyväuskoisena ihmisenä syksyllä luulin että tämä nykyinen firma missä oon töissä, saisin tästä vuosikausiksi hyvän työnantajan. Paskan marjat! Töitä ei anneta minulle, osa palkasta jää puuttumaan, selän takana puhutaan aivan varmasti minusta paskaa yms...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen  päivä, itkettää, surettaa ja hermostuttaa. Ei ole ketään kenelle edes soittaisin, ei maistu viinakaan, että saisin jotain lohtua edes siitä tähän synkkään elämääni.

Samanlainen päivä se tänäänkin on, nyt jopa alkanut ahdistamaan, mikä ei ole kiva asia ollenkaan.

Ikävä kuulla. Mulla taas on hieman parempi päivä koska sain nukuttua. En edelleenkään yöllä, mutta sitten aamulla vaan päätin että kerkiän hoitaa yhden asian vaikka ensi viikollakin ja yritän nukkua ne parjatut päikkärit vaikka enemmänkin aamu-unet kai nuo oli. Edelleen väsyttää kauheasti eikä tuo muutaman tunnin nukkuminen univelkoja kuittaa, mutta pikkuisen on parempi fiilis heti enkä edes ollut pahalla päällä herätessäni kuten normaalisti aina päikkärien jälkeen. En jaksa edes välittää siitä, että samalla meni toinen viikon vapaapäivistä aivan harakoille.

Lähen päikkäreille niin saan sitten valvoa koko yön.

Sairastan masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä. Asun yksin. Lapsenlapsia en saa tavata enkä heistä kuule mitään. Olen  erakkoluonne, viihdyn yksin. Eilen ja tänään on ollut paha ahdistus. Yritän silti selvitä ja saada kiinni joulumielestä vaikka väkisin. 

Vierailija kirjoitti:

Sairastan masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä. Asun yksin. Lapsenlapsia en saa tavata enkä heistä kuule mitään. Olen  erakkoluonne, viihdyn yksin. Eilen ja tänään on ollut paha ahdistus. Yritän silti selvitä ja saada kiinni joulumielestä vaikka väkisin. 

Voimia, ja joulun mieltä tälle joululle, jospa seuraava joulu parempi.

Vierailija kirjoitti:

Sairastan masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä. Asun yksin. Lapsenlapsia en saa tavata enkä heistä kuule mitään. Olen  erakkoluonne, viihdyn yksin. Eilen ja tänään on ollut paha ahdistus. Yritän silti selvitä ja saada kiinni joulumielestä vaikka väkisin. 

Jaxuhaleja sinnekin.

Olen yksin mutta en yksinäinen.

Tajusin tänään miten paljon Tykkään tästä pluskelisäästä. En kaipaa pakkasta enkä lunta.

Sen verta yksin on oltu että kerran kaksi 1-3 kk aikana näkee jonkun tutun kasvotusten. Perhe ottaa yhteyttä yleensä kun ovat rahaa vailla teksti viestillä. Kasvotusten näin heidät hmm 7-8 vuotta sitten. Lapsesta asti oppinut olemaan yksin, ilman normaaleja ihmisiä ja ilman perhettä. Tunnen jo varmaan lähikaupan kassatätit paremmin kuin oman perheen. T.Nuorisokoti kasvatti.

Vierailija kirjoitti:

Koti täynnä koirankarvoja, ei siivousvälineitä. Kaikki huonekalut kirpparilta, asun kaupungin vuokratalossa, törkeän ruskeat hampaat jatkuvasta tupakoinnista, erektio pettää heti alkumetreillä sekstaillessa. Miehellä ikää 40+.

Ihana tarina.