Lue keskustelun säännöt.
Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (2375)
Huonekalujen siirtelystä: muutin kahden huoneen käyttötarkoituksen päittäin talomme huoltoyhtiön miesten avustuksella, jonkun kympin maksoi, mutta säästin selkääni.
Postikorteista: minullakin vino pino erilaisia, samoin postimerkkejä, eikä ketään muita kenelle lähettää paitsi itseni. Viesteistänne sain idean lähettää niitä itselleni, saanpa tänä jouluna yhden joulukortin. Ja ensi vuonna syntymäpäiväonnittelut!
Ilmaisjakeluista: lopetettuani sanomalehden tilauksen liian kalliina minäkin poistin mainospostikiellon kun tuntui kuitenkin kivalta saada "postia" Juuri äsken postiluukku kolahti, paikallislehdessä ei ole paljon luettavaa, mutta on mielenkiintoista lukea kastettujen nimiä, kauhistella ja joskus harvoin ihastellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OHO, tulikin ihan osoitteellista postia omalla nimelläni peräti kolme kappaletta, katsastusasemat muistivat tarjouksillaan!
Joku sentään muistaa!
Aivan ihana ketju vertaistukimielessä, mutta samalla niin kauhea koska muillakin on yhtä ankeaa. Yksinäisyys on kyllä yksi pirulainen joka tuhoaa pikkuhiljaa elämänhalun ja haaskaa elämän, kun se jää niin isolta osin elämättä ja sitä on vain elossa.
Vierailija kirjoitti:
Aivan ihana ketju vertaistukimielessä, mutta samalla niin kauhea koska muillakin on yhtä ankeaa. Yksinäisyys on kyllä yksi pirulainen joka tuhoaa pikkuhiljaa elämänhalun ja haaskaa elämän, kun se jää niin isolta osin elämättä ja sitä on vain elossa.
Sanopa muuta. Lisäksi menee fyysistä ja psyykkistä energiaa asioihin jotka muille on helpompia ja itsestään selviä, esim mainitut lähiomaisjutut, huonekalujen siirrot jne.
Kun selasin taas näitä sivuja aika pahalta näyttää. Vauva. fi nimi pitäisi muuttaa,
Sontaluukku.fi kuvaisi paremmin sisältöä. Lasten vihaajat ja velat melovat täällä ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun selasin taas näitä sivuja aika pahalta näyttää. Vauva. fi nimi pitäisi muuttaa,
Sontaluukku.fi kuvaisi paremmin sisältöä. Lasten vihaajat ja velat melovat täällä ihan liikaa.
Mikä pakottaa olemaan täällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitapa tuonne nollalinjaan tai mene chattiin. Parisuhdeväkivalta on tosi yleistä, sulla ei oo mitään hävettävää. Älä yritä selvitä yksin.
Kiitos vinkistä. Otinkin sinne jo yhteyttä, vaikka sekin oli vaikea askel. Nyt alkaa vasta tajuta tämän vuosikausien piinan, mitä on kestänyt jo pitkään. Sehän voi myös paheta, eikä tukiverkostoa juuri ole. Luin myös äskettäin neuvon, eli jos pitää koko ajan varoa, mitä uskaltaa sanoa kumppanilleen, silloinkaan yhteiselo ei ole hyväksi. Sekin pani alulle jotain.
Mulla tuli ihan kyyneleet silmiin, olen niin ylpeä susta! Edessä voi olla pitkäkin tie, ja se ei välttämättä ole suoraviivainen, mutta tästä se alkoi! Hyvä sinä!
Kiitos teille kaikille kannustuksesta! Tästä on alkamassa pitkä ja mutkikas tie. Vaikeakin kulkea, kun takana hyvin nuorena solmittu liitto ja itsenäistyminenkin jäi silloin kesken. Kun olin vielä työelämässä, ei tätä kaikkea epäsopua ehtinyt edes pohtia kiireen keskellä. Vasta eläkkeelle jäädessä silmät ovat avautuneet.
Pitäisi tietysti olla kiitollinen, kun on edes joku kumppani auttamassa. Mutta ei sekään tapahdu helposti, kun kumppanilla on tapana silloin hermostua, kiroilla, jopa töniä. Esimerkkinä vaikka yhteisen jääkaapin siirto pesun takia. Tätä miestä on taas kiiruhdettava auttamaan sekunnissa, kun tälle tulee usein ongelmia tietokoneen kanssa. Yritänkin selvitä enimmäkseen siis yksin ja opetella lisää asioita. Siihen suuntaanhan tässä ollaan menossa. Jospa apua sitten saisi ulkopuolisilta.
En enempää rasita teitä näillä pulmilla. Pärjäilemistä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen olin töitten jälkeen ihan naatti suorastaan, tänään parempi kun ei tarvinnut rehkiä niin kovasti. On se kova laji tuo työnteko.👍
Aloitin iltaisin jooga-harjoitukset. Jo muutaman kerran jälkeen liikkuminen on ollut helpompaa ja selkäkin taipuu notkeammin. Olin kauan sitten hatha-joogakurssilla, ja sieltä oli jäänyt talteen muistilappu, missä oli perusliikkeet piirretty tikku-ukkoina. Sain kuvista joten kuten selvää ja sitten harjoitukset alkoivat sujua vanhasta muistista. Rentoudun ja yritän karkottaa mieltä rassaavat ajatukset samalla pois. Saan keskittyä vain itseeni, enkä kaipaa siihen ketään. Ryhmäjumpista en ole koskaan oppinut pitämään.
Hämärässä sytytän kynttilän ja katselen sen liekkiä, ehkä haaveillen jostain tulevasta, vaikkei se olisikaan mahdollista.
Tänään kuuntelin cd:ltä metsälintujen ääniä, ja siinä tämä pimeä vuodenaika unohtui. Aivan kuin olisin vieraillut kesäisessä metsässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilen olin töitten jälkeen ihan naatti suorastaan, tänään parempi kun ei tarvinnut rehkiä niin kovasti. On se kova laji tuo työnteko.👍
Mielummin olisin töissä kun yksin kämpässä surullisissa ajtuksissani päivät pitkät, oisi edes syy nousta aamuisin.
Tänään mietin sitä kuinka yhteiskunnasta on hävinnyt parin viime vuosikymmenen aikana sellainenkin yhteisö kuin työkaverit. Monellakaan alalla ei enää ole sitä vakituista, tutuksi tulevaa työporukkaa vaan työsuhteet on muutamaa viikkoa/kuukautta ja työkaverit voi vaihtua joka vuorossa. Etätyöstä sitten puhumattakaan, mutta ei sitä työyhteisöä ja lounas/kahviseuraa ole enää lähityötä tekevilläkään siinä määrin kuin vaikka vuosituhannen vaihteessa.
Perheettömällä yksinäisellä on melko kurjaa nykymaailmassa. Sitä on ihan irrallaan kuin lastu laineilla tai lehti tuulessa eikä kuulu mihinkään. Silti yhteiskunta odottaa hänenkin olevan yhtä tuottava ja hyödyllinen jäsen kuin kenen tahansa muunkin vaikka vastineeksi ei tule oikein mitään.
Enää tule edes "kaupantädit" naamatutuiksi vaikka kuinka itse asioisi aina samassa kaupassa vaan henkilökunnan vaihtuvuus tulee tuossakin muodossa esiin. Sinällään on tietenkin sama kuka siinä kassan takana on, mutta jotenkin se olisi (ainakin itselle) tärkeää nähdä edes jossain tuttujakin kasvoja eikä näin, että kukaan ei ole edes tuolla tasolla tuttu vaan kaikki ihmiset on aivan vieraita. Nyt sitten vielä on visioita että vuosikymmenen päästä olisi vain itsepalvelukassoja. Tuntuu että viimeinenkin järki alkaa olla kadonnut ja samaan aikaan sitten taivastellaan sitä kuinka on niin paljon työttömiä ja mielenterveysongelmatkin on niin yleisiä.
Tähän kun vielä lisää sen vaihtuvuuden mikä nykyisin on naapureissakin niin harvemmin sitä onnistuu tapaamaan ketään naapuriaankaan toista kertaa. Tämä on vähän ehkä pelottavakin juttu että ainoat tutut kasvot näkee enää omassa peilissä eikä toisaalta sitäkään tyyppiä meinaa itsekseen tunnistaa vaan enemminkin näkee oman äitinsä/isoäitinsä sillä erotuksella, että on paljon surullisempi ilmestys. Kasvot on jotenkin ilmeettömät ja jähmettyneet ihan kummallisiksi kuin olisi käynyt hakemassa muutaman ampullin liikaa botoxia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin myös sitä juttua niistä ohjeista, jotka ehkäisevät tai ainakin hidastavat muistisairauden puhkeamista. Täytyykin aloittaa se soittoharrastus taas. Ostin joskus kosketinsoittimen ja opettelin sillä pari kappaletta. Siihen se sitten jäi, kun vasemman käden säestys tuntui haastavalta. Pianhan voisi yrittää soitella vaikka niitä joululauluja. Iltaisin tanssin joskus yksikseni, kun kuulen hyvän kappaleen. En enää uskaltaisikaan mennä tanssipaikoille, kun siitä on jo iäisyys.
Minä mietin kanssa tätä tai siis sitä, että osa ihmisistä on musikaalisia ja rytmitajuisia kun taas osa, kuten itse täydellisen epämusikaalisia joilla on kaksi vasenta jalkaa. Ei siis tule mitään jostain ryhmäjumpasta saati aerobicista tai tanssista kun ne koreografiat on kuin hepreaa eikä kroppaa vaan saa tottelemaan. Siitä on liikunnan riemu kaukana vaikka muuten olen ihan liikunnallinen ihminen.
Lähinnä siis mietin sitä, että voikohan tuossa olla jokin eroavaisuus aivoissa joka siis sekä antaa tuon rytmitajun / musikaalisuuden että samalla sitten se myös ihan luonnostaan suojaa muistisairauksilta. Että ne siis jotenkin olisi samaa pakettia ja tietysti vielä tukisivat toinen toistaan. Erilaisiahan me ollaan monessakin mielessä ja luovuuttakin on monenlaista, mutta onkohan kaikenlainen luovuus yhtä hyväksi? Siis jos miettii ihan vain aivoterveyttä.
Joo, ehkä tällaisten miettiminen ei ole hyväksi sen paremmin aivo- kuin mielenterveydellekään. Varsinkaan pyöritellä tällaisia yksinään ilman tois(t)en ihmisen näkökulmia ja normaalia kanssakäymistä. Tarpeeksi kun pohtii tällaisia niin varmasti saa aivonsa jengalle.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin iltaisin jooga-harjoitukset. Jo muutaman kerran jälkeen liikkuminen on ollut helpompaa ja selkäkin taipuu notkeammin. Olin kauan sitten hatha-joogakurssilla, ja sieltä oli jäänyt talteen muistilappu, missä oli perusliikkeet piirretty tikku-ukkoina. Sain kuvista joten kuten selvää ja sitten harjoitukset alkoivat sujua vanhasta muistista. Rentoudun ja yritän karkottaa mieltä rassaavat ajatukset samalla pois. Saan keskittyä vain itseeni, enkä kaipaa siihen ketään. Ryhmäjumpista en ole koskaan oppinut pitämään.
Hämärässä sytytän kynttilän ja katselen sen liekkiä, ehkä haaveillen jostain tulevasta, vaikkei se olisikaan mahdollista.
Tänään kuuntelin cd:ltä metsälintujen ääniä, ja siinä tämä pimeä vuodenaika unohtui. Aivan kuin olisin vieraillut kesäisessä metsässä.
Taisin kirjoittaa asiasta ketjuun jo aiemmin, mutta mullekin tuli tuollainen hirvittävän vahva tunne keväästä / alkukesästä joku reilu kuukausi sitten kun aurinko paistoi jotenkin niin keväisesti ja olkkarissa oli telkkari päällä ja sieltä tuli joku luonto-ohjelma keväisine linnunlauluineen. Siitä tuli tosi kumma olo ja sitten oikein piti muistuttaa itseään, että nyt on syksy vaikka oma ajantajukin oli jotenkin kevään kannalla.
Vähän pelottavakin kokemus ja kävi mielessä, että tällaistakohan se on muistisairaalla tai jossain psykoosissa. Kävi mielessä kyllä sekin että ties vaikka sitä olisikin jossain psykoosissa tai muistisairaus antaa ensimmäisiä vihjeiltään mutta ehkä sitten kuitenkin se oli vaan ihan normaalia seurausta ainaisesta yksinolosta vaikka liekö tuolla niin väliäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun selasin taas näitä sivuja aika pahalta näyttää. Vauva. fi nimi pitäisi muuttaa,
Sontaluukku.fi kuvaisi paremmin sisältöä. Lasten vihaajat ja velat melovat täällä ihan liikaa.
Mikä pakottaa olemaan täällä?
Ehkäpä hänelläkään ei ole muuta seuraa. Tosin tämä ketju on kyllä yksi asiallisimmista ja siisteimmistä mitä palstalta löytyy että siinä mielessä tuo kritiikki ei ihan oikeaan ketjuun tullut. Sikäli mikäli siis oli kritiikkiä. Ehkä se olikin vain toteamus palstan nykytilasta joka minusta aika lailla hyvin kuvastaa koko yhteiskunnan suuntausta. Huonompaan mennään ja on menty viimeiset reilun viisi vuotta. Ne koronarajoitukset aiheutti kyllä hirvittävää tuhoa joiden lopullista hintaa ei varmasti olla vielä päästy edes näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Kun selasin taas näitä sivuja aika pahalta näyttää. Vauva. fi nimi pitäisi muuttaa,
Sontaluukku.fi kuvaisi paremmin sisältöä. Lasten vihaajat ja velat melovat täällä ihan liikaa.
Voi kamala, laitoin haukut juuri sille sivulle josta tykkään. Anteeksi! Täällä on vaan niin kauhean paljon pahaa äitiydestä, lapsista ja vanhememisesta!
Vierailija kirjoitti:
Huonekalujen siirtelystä: muutin kahden huoneen käyttötarkoituksen päittäin talomme huoltoyhtiön miesten avustuksella, jonkun kympin maksoi, mutta säästin selkääni.
Postikorteista: minullakin vino pino erilaisia, samoin postimerkkejä, eikä ketään muita kenelle lähettää paitsi itseni. Viesteistänne sain idean lähettää niitä itselleni, saanpa tänä jouluna yhden joulukortin. Ja ensi vuonna syntymäpäiväonnittelut!
Ilmaisjakeluista: lopetettuani sanomalehden tilauksen liian kalliina minäkin poistin mainospostikiellon kun tuntui kuitenkin kivalta saada "postia" Juuri äsken postiluukku kolahti, paikallislehdessä ei ole paljon luettavaa, mutta on mielenkiintoista lukea kastettujen nimiä, kauhistella ja joskus harvoin ihastellakin.
Tuosta postikortin lähettämisestä itselle tuli mieleen herra Beanin tempaukset. Hänhän vietti syntymäpäiviään ravintolassa ja avasi siellä itselleen lähettämänsä kortin. Bean eleli yksikseen ihan tyytyväisenä ja keksi monenlaista, mikä usein meni överiksi. Sitten hän vain mulkoili takaisin ihmettelijöille ja jatkoi omalla tyylillään.
Aikamoinen romahdus tapahtui voinnissa, kun liikunnat ovat jääneet sivuun hetkiseksi. Eilen taas kävin fillarilla pidemmän matkan kirppiksillä ja takaisin palasin pilkkopimeässä pyörän valon ohjailemana. Toi rutiini vain piristää mieltäni, vaikka paljon sitä toistaisin. Eilen vieläpä oli tosi harmaa päivä ja sateinen. Eilen löysin elokuvat Dog Bite Dog (Gau Ngao Gau) (2006) ja Pako Alcatrazista (1979).
Tänään taas jäi liikunnat väliin, kun menin ravintolaan syömään eräiden kunniaksi. Ihan mukava olo on tällä erää. Ylihuomisesta tulee todella rankka päivä, kun on hautajaiset. Huomisesta sain vapaapäivän, joten aion keskittyä mukaviin asioihin lauantaihin asti.
Mä en edes uutisia jaksa lukea tai kuunnella. Yritän vain keskittyä omiin mukaviin asioihin, kun niitä mukavia asioita on hemmetin vähän nykyään.
Mä kävin siellä mammografiassa, en kyllä tiedä miksi kun en koskaan ennen ole käyttänyt tätä ilmaista seulonta mahdollisuutta vaikka olisi ollut mahdollisuus. N61v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonekalujen siirtelystä: muutin kahden huoneen käyttötarkoituksen päittäin talomme huoltoyhtiön miesten avustuksella, jonkun kympin maksoi, mutta säästin selkääni.
Postikorteista: minullakin vino pino erilaisia, samoin postimerkkejä, eikä ketään muita kenelle lähettää paitsi itseni. Viesteistänne sain idean lähettää niitä itselleni, saanpa tänä jouluna yhden joulukortin. Ja ensi vuonna syntymäpäiväonnittelut!
Ilmaisjakeluista: lopetettuani sanomalehden tilauksen liian kalliina minäkin poistin mainospostikiellon kun tuntui kuitenkin kivalta saada "postia" Juuri äsken postiluukku kolahti, paikallislehdessä ei ole paljon luettavaa, mutta on mielenkiintoista lukea kastettujen nimiä, kauhistella ja joskus harvoin ihastellakin.
Tuosta postikortin lähettämisestä itselle tuli mieleen herra Beanin tempaukset.&nb
Kiva yhteys Mr Beaniin. Hänellähän on paras kaveri, se pieni ruskea nalle, jolle hän lukee iltasadunkin.
Tykkään Mr Beanin asenteesta. Nolojen tilanteiden mies, mutta ei ole siitä moksiskaan. Aina putoaa jaloilleen. Kyllähän Mr Beanillä oli naisystäväkin joissakin jaksoissa ja oli hänenkin kanssaan oma aito, teeskentelemätön itsensä.
- eri
Tulee sellainen tuplasuru. Suree sitä ettei sille olekaan käyttöä ja sitten sitäkin kuinka iloisena ja toiveikkaana sitä aikanaan sen hankki olettaen tarvetta olevan. Ehkä jopa tavallaan triplakin, koska nuo tuollaiset tavarat vaan vie turhaan tilaa eli ainakin laskee elämänlaatua silläkin tavalla.
Nyt kun aloin ajattelemaan niin itselleni ei varmaan paljoa jäisi jos heittäisi pois kaiken sellaisen "sitku"-elämää varten hankitun. Toisaalta sellainen askeettisempi tyyli olisikin paljon enemmän "mua" eli ehkä pitää pistää harkintaan. Tuosta tuli nyt sitten se uusin "sitku" koska nyt ei viitsi tehdä minkäänlaisia päätöksiä kun tuntuu kaikki niin uuvuttavalta ja hankalalta taas vaihteeksi. Tietty mä tajuan, ettei noille tavaroille tule olemaankaan käyttöä eikä niillä nyt mitään tunnearvoakaan ole (positiivista ainakaan), mutta nyt ei ole voimia alkaa edes raivaamaan tavaraa kierrätykseen ja roskiin. Tuo pitäisi ehkä muutenkin saada tehtyä sellaisella apinanraivolla silmät kiinni ettei ala suremaan kaikkia niitä ihania suunnitelmia ja haaveita joita oli ja jotka ei koskaan todeksi tulleet. Joku kirppispöytä ei varmasti olisi se oikea ratkaisu omalle mielenterveydelle.
Hassusti tässä kirjoittaessa tuli ajatus kuinka olisi elänyt aina jotenkin sen lasikuvun allakin känkkä päällä. Itseasiassa eilen mietin, että olen aina ollut vähän kuin tilausajon bussikuski eli mahdollistanut muille asian x ja jeesannut saavuttamaan asian y. Olen sinällään ollut mukana, mutta kuitenkin se ulkopuolinen joka on matkassa vain siksi että sitä tarvitaan.