Kävittekö lapsena vanhempienne kanssa teattereissa, museoissa, oopperassa, konserteissa jne?

Tietysti, koska itsekin kävivät vaikka ja missä. Vanhempien kanssa myös matkustettiin ja molemmat on olleet kiinnostuneita erilaisista kulttuureista.

En käynyt. Enkä muista muutenkaan juuri viettäneeni vanhempieni kanssa aikaa. Omat lapset ovat saaneet kyllä ihan eri tavalla vanhempiensa seuraa, josta tykkäävät ja minä vanhempana myös. Teini-ikäisiin on nyt hyvät välit ja äiti kelpaa seuraksi vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan ihmetelleet, että te keiden vanhemmat ole vieneet teitä juuri mihinkään, että miksi eivät vieneet? Ja harmittaako se teitä, että olette jääneet jostain paitsi?

Minua ei viety edes uimahalliin. En muista yhden yhtä tapahtumaa tai tavallistakaan asiaa, johon olisin vanhempieni kanssa mennyt. En tiedä oliko se tavallista 80-luvulla. Ehkä oli.

Vierailija kirjoitti:

Älkää ruokkiko trollia.

Sehän se. Hyvin epämiellyttävä otus. Ihmettelen vain mitä tuollaiset ihmiset tällaisesta saavat? Jollekin se on hupi mutta mitä ihmeen hupia noin typerä ja lapsellinen käytös voi tuoda? Tuntee että on valtaa ja kykyä hallita ja manipuloida muita? Riemua siitä että aiheuttaa hämminkiä ja ehkä riitaakin? Oli mikä oli niin ei käy kateeksi moinen onneton ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te olette olevinanne, kun koette tarvetta puuttua kommentteihini toistuvasti? Jättäkää minut jo herranjumala rauhaan. Täällä on kymmeniä keskustelijoita ja silti hyökkäätte toistuvasti minun kimppuuni.

Me olemme saaneet lapsena kaiken ja enemmän. Olemme kokeneet, matkanneet ja tehneet vaikka ja mitä. Minua ei ole kiinnostanut pätkän vertaa mikään ooppera tai museoiden töllistely, ja vanhemmat ovat sen hyvin tienneet. Silloin on turha raahata lasta kiukuttelemaan, kun ei hän viihdy eikä asiaa arvosta. Mikä tässä on niin hemmetin vaikeaa ymmärtää? Olemme saaneet kotoa mallin kirjojen lukemiseen, sivistyneeseen käytökseen yms. Emme ole tarvinneet mitään teennäistä museokiertelyä ja oopperapaskaa egoa kohottamaan. En edelleenkään mene elävänä oopperaan. En ymmärrä miksi haluaisin mennä, kun se ei ole nautinnollista yhtään millään tavalla. En pidä, in

Käytän karkeaa kieltä, koska minulla ei ole tarvetta näyttää ulospäin yhtään mitään. Tiedän itse mistä tulen ja mitä olen. Sitä ei minun karkeat kieleni muuksi muuta. Aito sivistys on sitä, että tietää olevansa sivistynyt eikä koe tarvetta yrittää käyttäytyä tietyn mallin mukaisesti näyttääkseen ulkopuolisille.

Äidin kanssa käytiin. Isä oli pienyrittäjä ja lähes  aina töissä, joten hyvin harvoin isä oli mukana. On vaikuttanut ainakin siten, että tykkään kuvataiteista ja tein sitä itsekin paljon ennenkuin hankin lapsia. Noh, nyt taas, kun työelämä on ohi, hankin tarvittavat  välineet. Niin ja tykkään historiasta ja katson monenlaisia dokumenttiohjelmia liittyen just historiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ruokkiko trollia.

Sehän se. Hyvin epämiellyttävä otus. Ihmettelen vain mitä tuollaiset ihmiset tällaisesta saavat? Jollekin se on hupi mutta mitä ihmeen hupia noin typerä ja lapsellinen käytös voi tuoda? Tuntee että on valtaa ja kykyä hallita ja manipuloida muita? Riemua siitä että aiheuttaa hämminkiä ja ehkä riitaakin? Oli mikä oli niin ei käy kateeksi moinen onneton ihminen.

Huomion saaminen lienee yksi syy.

Vanhemmat oli köyhiä ja kaikki rahat meni isän kaljoihin, tupakoihin ja siihen s-tanan mersuun. Missään ei käyty, kerran isä tarjos grillillä lihapiirakat kun maksoi markan kpl. Ei siis mitään lisätäytteitä. 

Käytiin teatterissa, vaikka oltiin pienituloinen perhe ja asuttiin kaupungin ankealla vuokra-alueella.

Muistan pitäneeni teatterista. Siellä tuli aina hyvä olo. Se tuntui todella hienolta.

Varmasti se on vaikuttanut siihen millaisen elämän olen itselleni halunnut. Pelkkä köyhyyden näkeminen olisi varmasti ohjannut minua toisenlaiseen suuntaan elämässäni. Teatterissa pääsin näkemään, että toisenlaistakin elämää voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää ruokkiko trollia.

Sehän se. Hyvin epämiellyttävä otus. Ihmettelen vain mitä tuollaiset ihmiset tällaisesta saavat? Jollekin se on hupi mutta mitä ihmeen hupia noin typerä ja lapsellinen käytös voi tuoda? Tuntee että on valtaa ja kykyä hallita ja manipuloida muita? Riemua siitä että aiheuttaa hämminkiä ja ehkä riitaakin? Oli mikä oli niin ei käy kateeksi moinen onneton ihminen.

Onneton ihminen 😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂 Minulla on AIVAN SAMANLAINEN OIKEUS KUIN KAIKILLA MUILLAKIN kommentoida täällä joutumatta kiusatuksi. Jättäkää minut rauhaan!!!

Vierailija kirjoitti:

Ei käyty. Käytiin kirkossa, hihhulileireillä, hihhulitapahtumissa ja kylässä muilla hihhuleilla. Musiikkia ja yhteislaulua oli kyllä paljon tarjolla.

Samat sanat täältä! 

Ei todellakaan käyty.

Ei viety mihinkään. Isän vanhemmilla käytiin välillä. Siellä ei kukaan puhunut mitään, kovasti marjoja piti kerätä ja vanhemmat tekivät töitä tuppisuina, me lapset juostiin ulkona. Teininä aloin käydä elokuvissa ja taidenäyttelyissä. Mitään kulttuuria ei harrastettu. Halusin tanssitunneille mutta se oli liian kallista ja liian kaukana. Koulussa taisi olla pari teatteriesitystä.

Omia lapsia olen vienyt lastentapahtumiin, teatteriin, konsertteihin, museoihin. 

Käytiin teattereissa ja museoissa, myös vanhoissa kirkoissa kävimme ja  kaikissa Suomen linnoissa. Opin rakastamaan taidetta, kulttuuria, historiaa.

Myös lastemme kanssa olemme myös käyneet. Lisäksi olemme käyneet konserteissa, elokuvissa, historiallisilla paikoilla, urheilukilpailuissa. Myös ulkomailla liikkuessamme olemme käyneet lasten kanssa museoissa, linnoissa, kirkoissa, historiallisilla paikoilla jne. Hyvä keino kasvattaa lapsia arvostamaan kulttuuria ja historiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te olette olevinanne, kun koette tarvetta puuttua kommentteihini toistuvasti? Jättäkää minut jo herranjumala rauhaan. Täällä on kymmeniä keskustelijoita ja silti hyökkäätte toistuvasti minun kimppuuni.

Me olemme saaneet lapsena kaiken ja enemmän. Olemme kokeneet, matkanneet ja tehneet vaikka ja mitä. Minua ei ole kiinnostanut pätkän vertaa mikään ooppera tai museoiden töllistely, ja vanhemmat ovat sen hyvin tienneet. Silloin on turha raahata lasta kiukuttelemaan, kun ei hän viihdy eikä asiaa arvosta. Mikä tässä on niin hemmetin vaikeaa ymmärtää? Olemme saaneet kotoa mallin kirjojen lukemiseen, sivistyneeseen käytökseen yms. Emme ole tarvinneet mitään teennäistä museokiertelyä ja oopperapaskaa egoa kohottamaan. En edelleenkään mene elävänä oopperaan. En ymmärrä miksi haluaisin mennä, kun se ei ole nau

Samasta syystä en mene mihinkään oopperapaskaan. Minulla ei ole tarvetta esittää kenellekään, että katsokaas kun minä käyn oopperassa sivistyneen ihmisen tapaan. Minä en halua, minä en pidä, minä en nauti. Museotkaan eivät jaksa kiinnostaa. Ehkä ohimennen voisin käydä, mutta varta vasten en museoon lähde. Tämän enempää en itseäni selittele. Jättäkää minut rauhaan. Aivan sairasta kiusaamista.

Kyllä, 80- ja 90-luvuilla. Kotona kuunneltiin paljon klassista musiikkia. Käytiin myös pienemmissä konserteissa ja taidenäyttelyissä. Isäni koulutukseltaan MMT, äiti KTT.

Ja sanon vielä kerran: en ole sanonut sanaakaan mistään nuolista tai peukuista missään vaiheessa. Älkää yhtään yrittäkö laittaa muiden kommentteja minun ongelmakseni.

Ei käyty, kun ei oikein ollut aikaa tai rahaakaan. Viisi lasta perheessä.

Kuitenkin nyt aikuisena käyn monista noista säännöllisesti siskojeni kanssa. Ollaan käyty teattereissa, oopperoissa, opereteissa, baleteissa, flamenco-esityksissä, musikaaleissa, museoissa yms.

Ei se siis aina mene niin, että jos ei lapsena käy, ei käy aikuisenakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, 80- ja 90-luvuilla. Kotona kuunneltiin paljon klassista musiikkia. Käytiin myös pienemmissä konserteissa ja taidenäyttelyissä. Isäni koulutukseltaan MMT, äiti KTT.

 

      Otan  osaa, tylsää

Me ei käyty missään, ei edes kirjastossa. Olen edelleen kiitollinen naapurin sisaruksille, jotka vei minut kirjastoon, kun olin kuusivuotias. Mikä ihmemaa sieltä löytyikään. Kun me käytiin sukulaisissa, sinne ajettiin suoraa reittiä eikä pysähdytty missään. Ei puhettakaan, että oltaisiin käyty tutustumassa paikkakuntiin, nähtiin vain sukulaisten asunnot ja pihat. Muistan kun lukemaan oppineena luin aikakauslehdestä juttua jostain, jossa mainittiin sana "kulttuurikoti". Haaveilin pitkään, että olisin sen perheen lapsi.

Omia lapsia olen kuljettanut ihan pienestä pitäen kirjastoon, teatteriin, konsertteihin, elokuviin, näyttelyihin, museoihin ja ravintoloihin. Heistä on tullut kulttuurin kuluttajia oopperasta balettiin ja taidenäyttelyistä konsertteihin.