Kävittekö lapsena vanhempienne kanssa teattereissa, museoissa, oopperassa, konserteissa jne?

Kesälomareissulla saatettiin käydä museoissa, mutta muissa jutuissa olen käynyt vasta aikuisena. Teatterissa kävin kaverin kanssa, joka oli mukana nuorisoteatteritoiminnassa. Olen ollut aina kiinnostunut kulttuurista.

Kyllä, joskin oopperassa vasta teininä. Kai se on vaikuttanut jotenkin, en osaa sen kummemmin ajatella. Erilaiset museot on edelleen lähellä sydäntä, konsertit ja teatterit ei niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytiin teattereissa ja museoissa, myös vanhoissa kirkoissa kävimme ja  kaikissa Suomen linnoissa. Opin rakastamaan taidetta, kulttuuria, historiaa.

Myös lastemme kanssa olemme myös käyneet. Lisäksi olemme käyneet konserteissa, elokuvissa, historiallisilla paikoilla, urheilukilpailuissa. Myös ulkomailla liikkuessamme olemme käyneet lasten kanssa museoissa, linnoissa, kirkoissa, historiallisilla paikoilla jne. Hyvä keino kasvattaa lapsia arvostamaan kulttuuria ja historiaa. 

Koita ny kuitenkin siinä leuhkiessa tajuta että osa ihmisistä on niin köyhiä että hyvä kun ruuvat saa ostettua.

Vaikka olisi köyhä, voisi sen verran sivistystä harrastaa, että oppisi oikeinkirjoitusta. Omakaan koti ei ollut varakas, mutta ei se mitään maksa, että vie lapsensa vaikka keskiaikaisiin kivikirkkoihin, muinaishaudoille tai ilmaiskonsertteihin. 

Oma lapsihan on hyvä tekosyy alkaa käydä kulttuuririennoissa. Siinä lapsen kanssa oppii itsekin ja avautuu maailma. Ei tarvitse elää kuten omat vanhemmat elivät. 

En muista käyneeni kuin muutaman kerran elokuvissa vanhempieni kanssa.

 

Kun omat lapset olivat pieniä, kävimme museoissa, näyttelyissä, lasten konserteissa yms. Jossain vaiheessa toinen lapsista laittoi jarrut päälle eikä suostunut lähtemään teatteriin, konsertteihin yms enkä sitten pakottanut. 

Olisin itse toivonut enemmän yhteisiä kokemuksia kulttuuritaphtumien parissa. Joka tapauksessa omien lasten kanssa kulttuuri on ollut enemmän läsnä mitä omassa lapsuudessani ja nuoruudessani. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan ihmetelleet, että te keiden vanhemmat ole vieneet teitä juuri mihinkään, että miksi eivät vieneet? Ja harmittaako se teitä, että olette jääneet jostain paitsi?

Maaseutuperiferiassa ei ollut mitään kulttuuririentoja eikä vanhemmilla aikaa, rahaa tai kulkuneuvoja millä mennä isommille paikkakunnille sellaisia katsomaan. Ei ollut totuttu käymään. Kun ei ennenkään käyty. Rikkaiden kotkotuksia. "Menet sitten kun itse tienaat"

Kävimme elokuvissa ja teatterissa. Käyn usein teattereissa, konserteissa ja elokuvissa. Kuulun erään teatterin  kannatusyhdistykseen, on paljon toimintaa. Oopperassa käyn harvemmin, baletissa kyllä.

Tosi vähän. Siis ehkä pari kertaa. Mutta heti teininä jo kävin itse paljon konserteissa ja teatterissa (tämä ja elokuvissa käynti oli silloisessa pienessä kunnassa tosi edullista) kavereiden kanssa ilman vanhempia.

Aikuisena olen myös nauttinut teatterista ja konserteista yms. eli lapsuus ei varsinaisesti vaikuttanut asiaan. Omat lapseni ovat käyneet myös. Esikoinen käynyt ihan älyttömän määrän kulttuuririentoja jo nyt 5vuotiaana ja kuopuskin kävi ensimmäisen kerran teatterissa jo 2vuotiaana ja lastenkonsertissa jo vauvana.

Vierailija kirjoitti:

Tosi vähän. Siis ehkä pari kertaa. Mutta heti teininä jo kävin itse paljon konserteissa ja teatterissa (tämä ja elokuvissa käynti oli silloisessa pienessä kunnassa tosi edullista) kavereiden kanssa ilman vanhempia.

Aikuisena olen myös nauttinut teatterista ja konserteista yms. eli lapsuus ei varsinaisesti vaikuttanut asiaan. Omat lapseni ovat käyneet myös. Esikoinen käynyt ihan älyttömän määrän kulttuuririentoja jo nyt 5vuotiaana ja kuopuskin kävi ensimmäisen kerran teatterissa jo 2vuotiaana ja lastenkonsertissa jo vauvana.

Niin ja kun jotkut sanoneet, ettei maalla pystynyt. Itse olen pienestä maaseutukunnasta kotoisin ja sielläkin oli paljon teatteria (pienemmät puitteet tietty, kuin isossa kaupungissa) ja kavereiden kanssa käytiin aina katsomassa, kun tuli uusi näytös. Elokuvissa myös käytiin huonotkin leffat katsomassa kavereiden kanssa, koska oli halpaa, kun ei ollut kunnon leffateatteria, vaan sellainen sali, jossa niitä pyöritettiin.

Ja konsertteihin mentiin eri kaupunkiin ihan keskenämme kun oltiin 15v.+

Maalaisuus ei estä mitään. Muutin tosin pois heti, kun pystyin.

Ei viety ja asuttiin pienellä paikkakunnalla mut löysin noi kyl sit aikuisena 

Kun olin yläasteella, kaksi suomalaista huippuluokan oopperalaulajaa kiersi esiintymässä Suomen kouluissa. En ollut oopperaa aiemmin kuullut, joten kokemus oli ihan järisyttävä. He esittivät aarioita eri oopperoista. Joissain kohdissa tuntui, että sielu lähtee lentoon, niin upeaa se oli.

Telkkarissa Teemalla esitettiin joku aika sitten oopperataltiointi Metropolitanista (?). Mies surffaili kanavalta toiselle ja jäi sitä kuuntelemaan. Kiinnitin itsekin siihen huomiota ja menin vilkaisemaan, mikä siellä on. Sitten me katsottiin se parituntinen ja oltiin molemmat sitä mieltä, että hieno on. Miehen musiikkimaku on lähinnä Popedaa.

Helsingissä on tosi hyvät mahdollisuudet kulttuuriin, ihan nollabudjetillakin. Aloitetaan vaikka kirjastosta, jossa on vaikka mitä, jopa elokuvateatteri

Kävin, mutta asuttiin pikkupaikkakunnalla, eli se tarkoitti sitä, että teatteriin piti mennä Helsinkiin, ja museoissa käytiin lähinnä matkoilla (kotimaassa ja ulkomailla). Mistäs sitä voin tietää, miten tuo on vaikuttanut?

Museoissa käytiin.

Teatterissa olen käynyt vain koulun tapahtumien myötä. Konsertissa tai oopperassa en ole ikinä ollut, eikä kyllä kiinnostakaan. Ei teatterikaan.

En sit tiedä, kiinnostaako mua käydä aikuisena yllä mainituissa vain museossa, koska vanhempien kanssa en noissa muissa ole käynyt.