Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kutsuin naisystävän mökilleni viikonloppuna ensimmäisen ja viimeisen kerran, sai jonkun ihme raivokohtauksen keskellä metsää

Vierailija
18.05.2026 |

Miten ihmeessä kukaan aikuinen ihminen voisi kuvitella, että tuollaisen pyhäkön rauhan tuhoaminen olisi mitenkään puolusteltavissa jollain naishormoneilla. 

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
18.05.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olipa taas kattavasti kuvailtu. Not.

Vierailija
2/6 |
18.05.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Raahasitko sinne väkisin?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
18.05.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olipa taas kattavasti kuvailtu. Not.

Ei trolli aina jaksa keksiä tarinaa, doh. 

Vierailija
4/6 |
18.05.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osta itsellesi päiväkirja ja kerro sille. 

Vierailija
5/6 |
18.05.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olipa taas kattavasti kuvailtu. Not.

Mökki oli hänelle enemmän kuin rakennus. Se oli hiljaisuuden keskipiste, paikka jossa metsän humina tasoitti ajatukset ja järven pinta teki kaikesta yksinkertaisempaa. Sinne ei tuotu melua, ei kiirettä — eikä varsinkaan draamaa.

Kun hän kutsui naisystävänsä mukaan, se tuntui hetken hyvältä idealta. Ehkä hän halusi jakaa sen paikan, testata voisiko joku toinenkin ymmärtää sen arvon. Perjantai-iltana kaikki vaikutti lupaavalta: sauna lämpeni, tuli rätisi, ja järvi oli tyyni kuin lasi.

Mutta lauantaina jokin muuttui.

Se alkoi pienestä. Jostain väärin ymmärretystä kommentista, ehkä liian suorasta sanasta tai väärästä äänensävystä. Metsä ei vastannut, mutta ihminen vastasi. Ääni nousi, kiihtyi, muuttui teräväksi. Hän seisoi siinä, keskellä polkua, ja katsoi kun rauha mureni pala palalta.

Raivokohtaus ei sopinut siihen ympäristöön. Se oli kuin vieras elementti — kuin myrsky täysin tyyneen maisemaan. Hän ei oikein edes ymmärtänyt, mistä oli kyse. Selityksiä tuli, mutta ne tuntuivat irrallisilta, kuin ne eivät koskisi sitä hetkeä lainkaan.

Hän huomasi ajattelevansa jotain yksinkertaista mutta lopullista: tänne ei tuoda tätä uudestaan.

Ei siksi, etteikö toisella olisi oikeus tunteisiinsa. Vaan siksi, että kaikilla paikoilla ei ole sama tarkoitus. Mökki ei ollut paikka purkaa, vaan paikka rakentaa — tai ainakin olla rikkomatta.

Sunnuntaina he lähtivät aikaisin. Automatka oli hiljainen, mutta eri tavalla kuin mökki. Se ei ollut rauhaa, vaan etäisyyttä.

Ja kun hän palasi seuraavana viikonloppuna yksin, metsä tuntui taas omalta. Mutta jokin oli muuttunut pysyvästi: nyt hän tiesi, ettei kaikkia ihmisiä tai puolia ihmisistä kannata tuoda jokaiseen paikkaan.

Vierailija
6/6 |
18.05.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis oli alla kun strap onin solki petti

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän neljä kaksi