Lue keskustelun säännöt.
YLE: 24-vuotias Saara Ronkainen ei halua lapsia, eivätkä kaikki hyväksy päätöstä: Pelkään muiden reaktioita
10.09.2025 |
Tosi iso harmi jos ihmisten pitää piilotella itseään, koska toiset ihmiset ovat niin ilkeitä! Hyvä että tästä puhutaan. Ei kenenkään tarvitse kuulla ilkeilyä siitä, että ei halua saada lapsia. Mistä tällaiset synkeät asenteet veloja kohtaan opitaan, jos ei kotoa vanhemmilta? Miettimisen paikka miten asiaa voidaan korjata.
Kommentit (129)
Näitä keskusteluja lukiessa mietin aina, että olenko onnistunut elämään elämäni jotenkin tavallista kohteliaammassa seurassa, koska en ole saanut keneltäkään negatiivisia reaktioita omaan lapsettomuuteeni? Toki työpaikan vanhemmat miehet välillä heittivät jotain "mieles ehtii vielä muuttua", mutta he nyt aina muutenkin hölisivät omiaan joihin kukaan ei jaksanut kiinnittää suurempaa huomiota. Muuten kukaan ei ole kyseenalaistanut tai arvostellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se nykyään on ennemmin niin päin, että ketään ei kiinnosta, jos et tee lapsia, paitsi ehkä jotain eläkkeellä olevaa sukulaista. Mutta sitten kun teet eli saat lapsia niin teet kaiken aina väärin ja jokainen kokee oikeudekseen kommentoida mitä vain. Töihin et enää kelpaa, koska aina on joku vela, joka voi omistaa koko elämänsä työlle, mutta ei saa jäädä kotiinkaan hoitamaan lapsia. Sitten kun koitat hoitaa työt kunnolla niin ihmetellään miksi edes hankkia lapsia, jos ne on joka päivä monta tuntia hoidossa. Ja esimerkkejä riittää. Sanompahan vaan, että harvan velan nahka tätä kestäisi, jos ei kestä sitä, että joku entisiin aikoihin tottunu sukulainen kyselee serkun häissä lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Voi näitä keskusteluja, joissa ei ole keskustelijoilla kuin yksi totuus ja se on se oma mielipide. Yritettäisiin edes ymmärtää muidenkin valintoja.
Joku tuolla aikaisemmin oli pahoittanut mielensä jopa siitä, että on veloja, jotka pitävät lapsista ja uskaltavat sanoa sen ääneen. Miksi sitä ei saisi sanoa? Olen kohdannut niin paljon kuvitelmia, että olisin lapseton koska inhoan ja vihaan lapsia että katson aiheelliseksi korjata sellaiset käsitykset heti alkuunsa.
"Oli pahoittanut mielensä". No voi kuule, en ole pahoittanut mieltäni, vaan ihmettelen tarvetta korostaa pitävänsä lapsista, koska jos joku sanoo ettei halua lapsia, sen ei kuvitella tarkoittavan että ei pidä lapsista ja ei halua siksi.
Se, että pitää erikseen kertoa pitävänsä lapsista on outoa. Miksi omaa valintaa, jonka kanssa on sinut, pitää puolustella?
Sinun kommenttisi, että olen pahoittanut mieleni, on taas sitä samaa... Kateus tai mielensäpahoitus. Ei tuollainen tee yhtään helpommaksi ymmärtää teitä, kun luet rivien välistä omaa totuuttasi.
Miksi kaikki on sinulle henkilökohtaista, ja kuvittelet niin olevan muillekin?
Edelleen, jos joku kertoo, ettei halua lapsia, asia on ihan ok. Ei siihen odoteta mitään perusteluja. Ei sitä edes odoteta kerrottavan, mutta ilmeisesti on tarve kertoa.
No lapseni toivoisin kertovan, niin en turhaa haaveilisi lapsenlapsesta.
Edelleenkään ei ole mitään syytä tarkentaa että kyllä mä tykkään lapsista mutta... Enemmänkin siitä tulee olo, että ei pidä lapsista, mutta kun tietää toisella olevan lapsia, pitää selitellä. Eihän asialla ole merkitystä! Eikä mitään muutakaan asiaa selitellä noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan aiheellista tästä on puhua. Jotkut eivät vieläkään millään voi käsittää ettei joku vaan halua itse lapsia eikä siinä sen kummempaa.
Olen itse vela ja joskus tuli tämä asia sukulaistytön kanssa puheeksi. Hän ei halua lapsia mutta joutuu valehtelemaan äidilleen ettei voi tehdä lasta huonon työtilanteensa takia. Äitinsä ei kuulemma ymmärtäisi eikä hyväksyisi asiaa ja tyttö ei halua turhaa kitkaa heidän välilleen.
Usein vanhemmat kyllä ymmärtävät, ja äitikin varmasti olisi lopulta helpottunut totuuden kuullessaan. Nythän hän turhaa toivoo lapsenlasta, jota ei tule.
Minun siskoni on myös vela. Hän mainitsi minulle asiasta ohimennen. Selvisi, että äitini tuputti hänelle toisen siskon lapsilta jääneitä tavaroita. Sisko ei ollut saanut sanottua, että ei aio lapsia hankkia. Tästä on jo muutama vuosi. Nyt sitten ohime
"Usein vanhemmat ymmärtävät...."
Ja aika usein ei ymmärrä, ja työpaikalla, sukulaisten keskuudessa sama. Niin kauan kun tätä asiaa joutuu nuorten ja vähän vanhempienkin miettiä, on olemassa ongelma.
Jotkut uhkaavat leikata perinnön pois, osa alkaa pahaa selän takana jne... näitä tarinoita on netti pullollaan.
kenen reaktiota tässä pitäs pelätä ja millon ?
49v,ei lapsia vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi lumihiutale joka tekee itsestään tärkeää. Minä ja minun valinnat. Ihan tavis päätös olla haluamatta lapsia kuin myös se että haluaa lapsia. Ei mitään uutta auringon alla.
Se on hänelle tärkeä valinta, kenties yksi elämän isoimmista. Sinullakin voi olla elämässäsi tärkeitä asioita. Lapset? Työ? Harrastus? Ei se ole tärkeilyä vaan omien arvojen esiintuomista. Tämänkin ketjun kommentit kertovat kuinka suuri tarve velauutisille ja velaikoneille on. Miksi lyttäät ihmisiä alaspäin, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään?
Jokaisella on omat mielipiteet ja valinnat. Miksi niitä pitää julkisuudessa esitellä?
Vierailija kirjoitti:
Veloissa hämmentää siis tarve kertoa siitä omasta vakaumuksesta. Luulen että se on se asia, mitä moni ihmettelee tai oudoksuu. Ja sitten on aina se oletus että vanhemmat on kateellisia. sitähän sinäkin epäilit
Ensin sanot että sinulle velaus on asia siinä missä muukin mutta heti sen jälkeen pidät outona että velat kertovat velaudestaan. Huomaatko ristiriidan?
Jos se olisi nornaali asia sinulle, suhtautuisit siihen kuin joku kertoisi sinulle lapsestaan tai uudesta autostaan. "Ai onpa kova kuulla!"
Mutta kun et selvästi suhtaudu joten jää käsitys että sulla on jotain hampaankolossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 v? En minäkään halunnut lapsia 24 v.
27 v. sitten synnytin lapsen.
Sama tarina työkaverilla. Synnytti 2 lasta putkeen 28 v.
Joten hohhoijaa.
So? Itse ilmoitin etten halua lapsia 24 v ja mulla ei ole edeleenkään lapsia päälle 30v enkä niitä halua. Joten kaikkien mielipide ei tuosta muutu ja se ok.
Mutta tää Saara on vasta 24 v. Aika harva ton ikäinen haluaa lapsia. Siinä ei ole mitään erikoista. Niin.. sinäkin olet vasta päälle 30. Katsotaan taas uudestaan ku olet lähemmäs 40 v.
Vierailija kirjoitti:
Kysytään uudestaan kun ikää on 34v.
En minäkään halunnut lasta vielä 24-vuotiaana, oli niin paljon muuta, eikä sellaista poikaystävää, jonka olisi kelpuuttanut lapsilleni isäksi. 27-vuotiaana tilanne muuttui, tapasin elämäni rakkauden ja hänen kanssaan halusin lapsia. Nyt he ovat +-50v ja molemmat lapsellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sillä synnyttäjän iällä ole mitään merkitystä, vaan sillä koska löytää elämänsä puolison. On tyhmää, jos hankkii jonkun ikäisenä lapsen vain siksi, että on lapsi, vaikka ei rakastaisi lapsen isää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24 v? En minäkään halunnut lapsia 24 v.
27 v. sitten synnytin lapsen.
Sama tarina työkaverilla. Synnytti 2 lasta putkeen 28 v.
Joten hohhoijaa.
So? Itse ilmoitin etten halua lapsia 24 v ja mulla ei ole edeleenkään lapsia päälle 30v enkä niitä halua. Joten kaikkien mielipide ei tuosta muutu ja se ok.
Mutta tää Saara on vasta 24 v. Aika harva ton ikäinen haluaa lapsia. Siinä ei ole mitään erikoista. Niin.. sinäkin olet vasta päälle 30. Katsotaan taas uudestaan ku olet lähemmäs 40 v.
Mutta kun hän on vela. Usko jo.
Lähes puolet veloista tietää velautensa 18v mennessä.
24v on ihan tarpeeksi ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vela tai pikemminkin "vela" missään vaiheessa muuttaa mielensä hän ei sitten lopulta ole/ollutkaan vela.
Kukaan vanhemmaksi omasta halusta ja vapaasta valinnastaan lopulta tullut ei siis olekaan vela tai 'ex-vela'.
Ei täten tarvitse koskaan kyräillä, inttää ja kysellä: kylläsemielivielämuuttuu ja joko mielimuuttunut "oikeaksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veloissa hämmentää siis tarve kertoa siitä omasta vakaumuksesta. Luulen että se on se asia, mitä moni ihmettelee tai oudoksuu. Ja sitten on aina se oletus että vanhemmat on kateellisia. sitähän sinäkin epäilit
Ensin sanot että sinulle velaus on asia siinä missä muukin mutta heti sen jälkeen pidät outona että velat kertovat velaudestaan. Huomaatko ristiriidan?
Jos se olisi nornaali asia sinulle, suhtautuisit siihen kuin joku kertoisi sinulle lapsestaan tai uudesta autostaan. "Ai onpa kova kuulla!"
Mutta kun et selvästi suhtaudu joten jää käsitys että sulla on jotain hampaankolossa.
Pidän outona siksi, että usein asiaa vain julistetaan ilman asiayhteyttä. Ehkä sinulle tosiaan on luontaista saapastella sukulaisiin, ystävän luo tai työpaikan kahvihuoneeseen kailottaen että olet vela. Ymmärrän kyllä, että asia tulee esiin keskustelun yhteydessä, mutta usein nuo tilanteet ovat sellaisia kaapista tuloja. Se oudoksuttaa, että mitä siinä on taustalla.
Totta, että uudesta autosta kyllä kerrotaan usein samalla tavoin, kuin kuvasin, saavutaan paikalle ja kerrotaan että ostin uuden auton/ varasin etelänloman jne.
Itse pidän niitä eri kaliiberin asioina.
Jos joku kertoisi minulle lapsestaan tai uudesta autostaan (käytit tätä esimerkkinä) niin en kyllä sano että onpa kiva kuulla,vaan kysyn jatkokysymyksiä. Millainen auto? Tai mikä lapsella on, jos siis lapsi on vaikka kipeä. Tai jos lapsi on päässyt opiskelemaan paikkaan x keskustelu jatkuu jotenkin opiskeluihin liittyen.
Jos toinen vain kertoo, että on vela tai ei halua lapsia, en minä oikein siihen osaa sanoa mitään. En ole ihminen, joka alkaa tivaamaan syytä, ja sehän se jatkokysymys olisi, että miksi. En minä oikein osaa sanoa siihen että onpa kiva! En minä sano jonkun mummon kuolemaankaan onpa kiva, vaan mumisen osanotot. Mutta olisi outoa kommentoida velalle että onpa mahtavaa. Ei se minusta ole mahtavaa. Usein tyydyn toteamaan ettei monikaan halua nykyään tai muuta sellaista. Mutta usein ei tarvitse sanoa mitään, koska vela jatkaa sen lauseensa että tykkää kyllä lapsista.
Ehkä se sanotaankin juuri siksi, että kuulijat eivät oikein tiedä, mitä sanoa, ja vela on tottunut sitten jotenkin selittelemään asiaa? En siis ole asiaa näin pitkälle miettinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos toinen vain kertoo, että on vela tai ei halua lapsia, en minä oikein siihen osaa sanoa mitään.
Kannattaisiko opetella sanomaan jotain? Käytöstavat?
En ole ihminen, joka alkaa tivaamaan syytä, ja sehän se jatkokysymys olisi, että miksi.
Ei pidäkään tivata. Se on moukkamaista. Käytöstavat.
En minä oikein osaa sanoa siihen että onpa kiva! En minä sano jonkun mummon kuolemaankaan onpa kiva, vaan mumisen osanotot.
Suruun otetaan osanotot, ihmisen omaan positiivisen elämänvalintaan tsempit. Ei ole vaikea asia. Perus käytöstavat.
Mutta olisi outoa kommentoida velalle että onpa mahtavaa.
Miksi? Miksi et onnittele toista, kun hän on tehnyt iloisen valinnan itselleen? Käytöstavat?
Ei se minusta ole mahtavaa.
Vela on eri ihminen kuin sinä. Ihmiset tykkäävät eri asioista. Ihmiset eivät ole sinun kopioita.
Usein tyydyn toteamaan ettei monikaan halua nykyään tai muuta sellaista. Mutta usein ei tarvitse sanoa mitään, koska vela jatkaa sen lauseensa että tykkää kyllä lapsista.
Vela onkin miettinyt näitä asioita enemmän kuin sinä, joten siksi lapsesta tai lapsettomuudesta keskustelu on hänelle luontevampaa kuon sinulle joka et ole näitä asioita pohtinut loppuun saakka.
Vierailija kirjoitti:
Jos vela tai pikemminkin "vela" missään vaiheessa muuttaa mielensä hän ei sitten lopulta ole/ollutkaan vela.
Kukaan vanhemmaksi omasta halusta ja vapaasta valinnastaan lopulta tullut ei siis olekaan vela tai 'ex-vela'.
Ei täten tarvitse koskaan kyräillä, inttää ja kysellä: kylläsemielivielämuuttuu ja joko mielimuuttunut "oikeaksi".
Näin se on. Ei ole vaikeaa.
En oikein ymmärrä, mikä järki tuossa iässä on julistaa ultimatumeja että en halua ikinä lapsia, olen vela jne?
Sehän on ihan riittävä toteamus että en toistaiseksi halua lapsia. Thats it. Täysin fiksu päätös jos ei koe tarvetta, eikä ole siihen valmis.
Itsekin olin kolmekymppiseksi asti vannoutunut vela, kunnes sen jälkeen iski niin kova tarve saada oma lapsi että se yllätti totaalisesti itsenikin. Ihan kuin olisin muuttunut ihan toisenlaiseksi ihmiseksi.
Kaikille ei tietenkään käy näin, mutta minulle kävi. Jälkeenpäin vähän nolostelen omia uhoamisiani asian suhteen, kun tyttäreni on nyt kolmevuotias.
Hyvähän se vain on, jos itsekin sisäistää, että näitä geenejä ei ehkä kannata siirtää eteenpäin.
Asun yhdes toises EU-maassa ja multa tätä kysytään usein. Ei riitä vastaukseksi, että tod näk lapseni olisi nepsy ja mulla on sairauksia. Sanotaan, että se on liian heikko syy kun tarkoittaa, etten luota elämään/kohtaloon/luojaan. Tunnen kyl et on tietty häpeä tän päätöksen ympärillä.
Kannattaako tällaisia asioita julistaa? Yksityisasiat ovat yksityisasioita. Jokainen tekee omat valintansa ja vastaavat niistä.
Usein vanhemmat kyllä ymmärtävät, ja äitikin varmasti olisi lopulta helpottunut totuuden kuullessaan. Nythän hän turhaa toivoo lapsenlasta, jota ei tule.
Minun siskoni on myös vela. Hän mainitsi minulle asiasta ohimennen. Selvisi, että äitini tuputti hänelle toisen siskon lapsilta jääneitä tavaroita. Sisko ei ollut saanut sanottua, että ei aio lapsia hankkia. Tästä on jo muutama vuosi. Nyt sitten ohimennen lipsautin asian isälleni, luulin että he tiesivät. No eivät tienneet. Tiedän, että isä on kertonut äidille, mutta sehän on hyvä vain. Sisko on vain halunnut säästää kovin lapsi rakkaan äidin mielipahalta, ja on ajatellut, ettei äiti ymmärtäisi. tottakai hän ymmärtää, ja on varmasti harmissaan ettei häneen ole luotettu siten, että olisi noin suuri ja ehkä arkakin asia kerrottu. Ei kukaan halua läheisiään ahdistelua vaikkapa vauvajutuilla jos tietäisi, että toinen ei lapsia tahdo
Siis toki poikkeuksiakin on, mutta nyt puhun normaaleista, empaattisista ihmisistä jotka välittävät läheisistään