Miten lasta on tarkoitus kasvattaa, jos sanoittaminen ei tehoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäähy ei ole mikään hyvä keino n. alle viisvuotiaalla. Lapsi oppii vain, että tunteita ei saa näyttää tai ne on jotenkin vääriä. Jäähy väkivallan jälkeen on minusta perusteltu, koska ei ole väliä miksi löi, koska ei yksinkertaisesti saa lyödä, mutta silloinkin vatsa noin viiden ikävuoden jälkeen.

Tuo ajatus siitä, että tunteet tulisi saada aina näyttää ja että huonoja tunteita ei ole olemassa on tunnekasvatuksen piirissä pyhä.

Mikään ei kuitenkaan voisi olla kauempana todellisuudesta.

 

Saa kai sentään pieni lapsi puhua mistä tahansa tunteista vanhemmilleen. Eri asia on sitten, jos esimerkiksi presidentti avautuu julkisesti tunteistaan omaa tytärtään kohtaan.

Kestikin taas aika kauan ennen kuin joku alkoi puhumaan politiikkaa.

No mitä olet tähän asti tehnyt niissä tilanteissa kun sanoittaminen ei ole tehonnut?

Kokeile tällaista sanoittamista:

ei saa puhelimella liikaa olla

siitä tulee kipeäksi polla!

Etkä sitten jaksa keskittyy

ja kene on sitten syy?

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisperhe tuli vanhemman tädin luo kylään. Lapsi ei suostunut sanomaan päivää. Isä vei lapsen takaisin ulos ja sanoi että tehdäänpä tämä sisääntulo uudestaan. Taisivat tehdä kaksi epäonnistunutta sisääntuloa, kolmannella käsipäivä ja silmiinkatsominen onnistui. Nykyään tämä poika on hurmaava nuorimies. Ja minä vielä vanhempi sukulaistäti. Arvostin isän kasvatusta. Sanoi , että  tuttujen kanssa on hyvä opetella, että käytöstavat oppii.

Ehkä sitä olisi voitu harjoitella jo etukäteen kotona.

Kaikenlaiset digilaitteet näyttävästi pois ja pieksetään henkisesti sopivalla tavalla,

Vieläkö täällä jauhetaan tätä paskaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisperhe tuli vanhemman tädin luo kylään. Lapsi ei suostunut sanomaan päivää. Isä vei lapsen takaisin ulos ja sanoi että tehdäänpä tämä sisääntulo uudestaan. Taisivat tehdä kaksi epäonnistunutta sisääntuloa, kolmannella käsipäivä ja silmiinkatsominen onnistui. Nykyään tämä poika on hurmaava nuorimies. Ja minä vielä vanhempi sukulaistäti. Arvostin isän kasvatusta. Sanoi , että  tuttujen kanssa on hyvä opetella, että käytöstavat oppii.

 

Ehkä sitä olisi voitu harjoitella jo etukäteen kotona.

Ai tuoda sukulaistäti kotiin harjoittelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö faktoilla oikeasti ole kasvatuksessa mitään väliä? Pelkästään puhutaan tunteista.

 

Miksi tunteista puhuminen tarkoittaisi sitä, ettei faktoilla ole väliä?

Tunnepohjainen argumentointi on faktapohjaisen argumentoinnin vastakohta. Tunnekasvattajat olettavat, että lapsi ei kykene analysoimaan asioiden syy- ja seuraussuhteita vaan toimii sanoittettujen tunteidensa orjana.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan annettiin lapsille risuvitsaa vai korvapuusti lapsen sitä vaatiessa ja lapsista kasvoi rehellisiä,  kohteliaita ja selkärankaisia ihmisiä  -  nykypäivänä lapsia ei saa kurittaa millään tavoin niin lapsesta tulee peukkua ja kokaiinia käyttäviä vihervasemmistolaisia ihmissaastoja.

Tässäpä se totuus pähkinän kuoressa.

Maailmamme ei tarvitse auktoriteettiuskovaisia,kuuliaisesti oppi-isää seuraavia ja hänen puheitaan toisetelevia kansalaisia, sellaisia on jo Pohjois-Koreassa ja Kiinassa rittämiin.

Maailma tarvitsee kaikilla osaäalueilla kyseenalaistajia ja uusien ideoiden keksijöitä. Sellaisia ei synny persukasvatuksella, sillä syntyy vain diktaattoreille uskollisia alamaisia, jotka eivät ajattele itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisperhe tuli vanhemman tädin luo kylään. Lapsi ei suostunut sanomaan päivää. Isä vei lapsen takaisin ulos ja sanoi että tehdäänpä tämä sisääntulo uudestaan. Taisivat tehdä kaksi epäonnistunutta sisääntuloa, kolmannella käsipäivä ja silmiinkatsominen onnistui. Nykyään tämä poika on hurmaava nuorimies. Ja minä vielä vanhempi sukulaistäti. Arvostin isän kasvatusta. Sanoi , että  tuttujen kanssa on hyvä opetella, että käytöstavat oppii.

 

Ehkä sitä olisi voitu harjoitella jo etukäteen kotona.

Onhan sitä voitukinharjoitella kotona. Kotona-tilanne ei vain olelapsenkananltalainkaan sama kuin vieraisille meno.

Hienosti toimi isä, ilmeisesti rauhallisesti ja päättäväisesti. Käytöstavat ovat myös hyödyksi elämässä.

Mä en edes ymmärrä miten pitäisi sanoittaa siis käytännössä? Otetaan esimerkkinä, että Viljami-Anniina vie Alma-Petteriltä kädestä lelun. Miten tässä pitäisi sanoittaa tilanne, siis sanotaanko tyyliin "Viljami-Anniina, ei saa viedä lelua Alma-Petterin kädestä" ja se oli siinä? Ja jos se sanoitetaan noin, niin miten lapsi oppii siitä, että kädestä vieminen oli rumasti tehty? Ymmärrän, että taaperoiden kanssa on noin, kun ei vielä vaan ymmärretä eikä kaikki vielä edes puhukaan, mutta kun tämän tyylistä meininkiä on teini-ikäisillekin käytössä 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan vieneeni ( syitä en muista) pari kertaa taaperon ( vai oliko  jo vanhempi) vaatteineen päivineen kylmän suihkun alle. Joku tilanne, että piti saada poikki. Asiasta on vuosikymmeniä, nyt kaveri tekee väitöskirjaa ja vaikuttaa ihan tasapainoiselta ja  hyväkäytöksiseltä;)

Eihän se automaattisesti sitä tarkoitakaan, että lapsi olisi älyllisesti vajaa, vaikka vanhemmalla ei riittäisi kapasiteetti hoitaa vaikeita tilanteita ilman, että retuuttaa taaperoa (!!!!) kylmän suihkun alle.

Tämä antaa toivoa. Vaikka olisin itse sadistinen  pölkkypää, joka rääkkään lapsiani, heistä voi silti kasvaa asiallisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo sanoittaminen on ihan viime vuosien ilmiö. Kummasti vaan lapsia on kasvatettu aiemminkin ja jos kuulopuheita on uskominen, niin hitokseen paljon paremmin onkin kasvatettu. Monelle tuo sanoittaminen tarkoittaa lässyttämistä sellaisissakin tilanteissa, joissa pitäisi toimia kasvattajana jämäkämmin. Esimerkiksi, jos lapsi lyö toista hiekkalapiolla naamaan. Silloin siihen ei mennä kyselemään, että mikäs tunne se pikku-NellaPetterin nyt valtasi, että pitäiskö meidän kultamuru vähän jutella tästä tunteesta.

Kyllähän tässä on sukupolvia välissä, jotka on hakattu remmein ja koivuniemen herroin, ei uskalleta puhua tunteistaan tai ajatuksista mitään. Joo, ehkä vanhempia kunnioitettiin, mutta pelon vuoksi. Että ei se minusta mikään ihannekasvatustapa ole, kuten ei myöskään tämä kaverikasvattaminen.

Tärkeä taito minkä "opettaminen" ei tullut mieleenkään vuosituhannen vaihteessa, lasten on kestettävä myös tylsyyttä ja osattava keksiä tekemistä itse, se oli itsestään selvyys silloin. 

Esihenkilö roudaa 12 ja 13 vuotiaansa töihin joka viikko, näiden käytös on kuin omien ollessa 5-6 vuotiaita, satunnaisesti.. nämä vinkuvat koko ajan kun on tylsää, todella raskasta kuunnella avokonttorissa..

Sanoisin lisäksi,että anna lelu takaisin toiselle ja ellei tapahdu toistaisin,että antaminen tapahtuu ja ellei sekään mene perille ottaisin lapsen kädestä kiinni ja yhdessä ojentaisin lelun takaisin.Lopulta kiittäisin,kun toimi 

Vierailija kirjoitti:

Mä en edes ymmärrä miten pitäisi sanoittaa siis käytännössä? Otetaan esimerkkinä, että Viljami-Anniina vie Alma-Petteriltä kädestä lelun. Miten tässä pitäisi sanoittaa tilanne, siis sanotaanko tyyliin "Viljami-Anniina, ei saa viedä lelua Alma-Petterin kädestä" ja se oli siinä? Ja jos se sanoitetaan noin, niin miten lapsi oppii siitä, että kädestä vieminen oli rumasti tehty? Ymmärrän, että taaperoiden kanssa on noin, kun ei vielä vaan ymmärretä eikä kaikki vielä edes puhukaan, mutta kun tämän tyylistä meininkiä on teini-ikäisillekin käytössä 🤔

 

Tuo on turhan lässyttämistä. Sanoittaminen tarkoittaa omien tunnetilojen kertomista. Lapsi ei vielä välttämättä osaa sanoa esim pahaa oloa, ja sen sijaan esim raivoaa. Asiat helpottuu, kun raivoava lapsi oppii käsitteleen ja sanoittaan tunteitaan. Osaa siis puhua asioista, että mikä pielessä. 

Tuossa esimerkissä lapselle yksinkertaisesti sanotaan ettei toisen kädestä saa ottaa. Ei mitään paapatipaapati lässytilää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja koirat kasvatetaan samalla tavalla: rakkautta ja rajoja.

Rajattomasti kasvatetut (sekä lapset että koirat) oireilevat, joskus kovaakin, koska rajat tuovat turvallisuutta.

Luonnevikaista koiraa ja lasta ei todellakaan kohdella samalla tavalla.

Miksi ihmeessä tässä ketjussa puhutaan koirista? Aiheena on tunteiden sanoittaminen. Koirat eivät ymmärrä sanoja.

Kyllä ymmärtää. Koirat on älykkäitä ja laumaeläiminä hyviä huomioimaan omistajiaan.

Ne tottelee asiallista puhetta ja niiden sanavarasto sanoista, jotka ne tunnistaa, on laaja. Ne kuuntelee ihmisten keskusteluja ja reagoi niihin. Jos sanon, että rupean kohta kokkaamaan, koira tunnistaa tutut sanat ja menee keittiöön odottamaan maistiaisia. 

Koira voidaan tuhota luonnevikaiseksi liian kovalla ja väkivaltaan perustuvalla kasvatuksella. Niin kuin ihminenkin.

Vierailija kirjoitti:

Muistan vieneeni ( syitä en muista) pari kertaa taaperon ( vai oliko  jo vanhempi) vaatteineen päivineen kylmän suihkun alle. Joku tilanne, että piti saada poikki. Asiasta on vuosikymmeniä, nyt kaveri tekee väitöskirjaa ja vaikuttaa ihan tasapainoiselta ja  hyväkäytöksiseltä;)

Huh huh. 

No taaperoikäiselle ei jää tietoiseen muistiin juuri mitään, mutta alitajuntaan ja / tai kehomuistiin jää. 

Lapsena koetut pahat teot tulee useimmiten pintaan vasta kun on samassa tilanteessa uudestaan, eli omien lasten kiukun puuskien kohdalla.

Odotapa kun lapsesi saa omia lapsia, ja miten hän toimii kiukkuavan lapsensa kanssa. Hänelle tulee selkärangasta tunne toimia kuten hänen itsensä kanssa on toimittu, eli satuttaa, kun lapsi kiukkuaa. (kylmä vesi satuttaa, kyllä sä varmasti tiedät.) Se tunne kun riepotettiin suihkuun ja kylmää vettä niskaan, se on kehomuistissa, vaikka hän ei tapahtumaa muistakaan, mutta keho muistaa sen tunteen. Sen hän välittää seuraavalle sukupolvelle, että näin toimitaan kun tulee samanlainen tunnekuohu. Ei välttämättä tee sitä kylmällä vedellä, vaan keino voi olla muukin. Ellei ehdi hillitsemään itseään.

Mitä luulet, pystyykö hillitsemään? Sun geeneillä? 

No jossei sanoittamalla niin varmaan sitten säveltämällä

Riippuu lastasta. Puinen on kovapäisempi.