Miten lasta on tarkoitus kasvattaa, jos sanoittaminen ei tehoa?

Sitten 19v valtio määrää ihmisentappokouluun, tehokkaaseen sellaiseen, käskytettäväksi asevelvolliseksi. Elämä on raadollista tässä maailmassa. Lessun, lessun kasvatuksesta tällaiseen touhuun, siinä on ristiriitaa kerrakseen. Tapa tai tule tapetuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni puhuu kovemmasta linjasta. En käyttäisi tuollaisia sanoja. Mutta sanoittamisen pitää pitää sisällään se, että kerrotaan mitä mistäkin seuraa. Ja sitten se olennaisin pointti: Seurauksista ei saa valehdella, vaan sinun täytyy pitää huoli, että asioista myös oikeasti tulee ne seuraukset mitä on sanottu.

Eli ei riitä, että sanot kerta toisensa perään, että jos otat siskon tutin, niin lempilelusi menee vaatehuoneen hyllylle. Vaan seuraavasta tutin varastamisesta pitää seurata oman lelun menetys.

Voisi tietysti pohtia MIKSI lapsi vie sen tutin. Hakeeko huomiota ja turvaa, eikö saa tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa. Kannustetaanko ja arvostetaanko isompaa sisarusta omassa roolissaan vai saako pikkusisarus kaiken positiivisen huomion. Lelun vieminen ei ole paras seuraamus. 

Lasten rankaisu tähtää siihen, että vanhemman halu toteutuu. Ei ole osaamista tai voimia miettiä, mitä tarpeita lapsi yrittää omilla keinoillaan ilmaista. Tunnekontakti puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei jätetä yksikseen henkisesti eikä fyysisesti, digilaite ei ole kelvollinen lapsenlikka. Lapsella tulee mieluiten olla ikäisiään leikkitovereita. Näitä suhteita tulee seurata, mutta aikuinen ei ole mikään leikkikaveri. Lasta voi kuitenkin mieluusti pitää mukana arjen monissa askareissa "aputyövoimana" oppimassa myös käytöstä ja kieltä, mutta sitäkin kautta saamassa vanhempansa läsnäoloa ja läheisyyttä sekä oppimassa aikuisuuden ja lapsena olon rajoja. 

 

Äh. Digilaite on ihan kelvollinen lapsenlikka, vaikkapa jos äidin / isän täytyy päästä VESSAAN. 

Ja aikuinen voi olla myös leikkikaveri, miksi ei. Että mun välillä turhauttaa ehdottomat mustavalkoiset neuvot. Luovia saa ja pitääkin, ei tarvi suorittaa sitä vanhemmuutta. Harva asia on ihan täysin kiellettyä. 

Kunhan et sitten valita, ettei lapsi kunnioita sinua eikä tottele. Et kai sitten kysele neuvoja tällaisilla tai muilla foorumeilla. Ole vain kaveri, ole veltto vanhempi, älä ihmettele tuloksia.

Miksi valittaisin? Sinulla tässä ongelma tuntuu olevan. 

Jos haluan käydä rauhassa vessassa, se tekee minusta velton kaverivanhemman? Tai jos lapsen kanssa myös leikkii, on kuri menetetty, oikeastiko?

Onko toi sun logiikka omastakaan mielestäsi vedenpitävä? Onko siinä mitään päätä tai häntää? Siihen sen kuitenkin auki kirjoitit, kaikkien naureskeltavaksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei jätetä yksikseen henkisesti eikä fyysisesti, digilaite ei ole kelvollinen lapsenlikka. Lapsella tulee mieluiten olla ikäisiään leikkitovereita. Näitä suhteita tulee seurata, mutta aikuinen ei ole mikään leikkikaveri. Lasta voi kuitenkin mieluusti pitää mukana arjen monissa askareissa "aputyövoimana" oppimassa myös käytöstä ja kieltä, mutta sitäkin kautta saamassa vanhempansa läsnäoloa ja läheisyyttä sekä oppimassa aikuisuuden ja lapsena olon rajoja. 

 

Äh. Digilaite on ihan kelvollinen lapsenlikka, vaikkapa jos äidin / isän täytyy päästä VESSAAN. 

Ja aikuinen voi olla myös leikkikaveri, miksi ei. Että mun välillä turhauttaa ehdottomat mustavalkoiset neuvot. Luovia saa ja pitääkin, ei tarvi suorittaa sitä vanhemmuutta. Harva asia on ihan täysin kiellettyä. 

Ne rajat ja niiden pitäminen on luonnollisesti mustavalkoista. Sitä rajat tarkoittavat. Mutta jos aikuinenkin on tuulilla käyvä eli rajaton, rajojen pitäminen on vähintään haaste. Lapsi tarvitsee tietyt rutiinit ja rajat, mutta myös läsnäoloa. Lapsella tulee olla lapsen rooli ja aikuisella aikuisen rooli. Se lapselle annettu digilaite tuottaa riippuvuutta. Toinen asia onkin, miten lapsi ei  hetkeäkään pysty olemaan yksin vanhemman vessakäynnin ajankaan. Lapsi voi leikkiä lähettyvillä yksikseen sillä aikaa, kun aikuinen tekee kotitöitä tai muita töitä tai on vain läsnä. 

Kymmenen minuutin ruutuaika ei kenellekään aiheuta riippuvuutta. Pikkukakkostakin useimmat katsoo kauemmin, en ole kuullut että joku olisi ollut riippuvainen Pikkukakkosesta? Sehän on huimat puoli tuntia.

Ja kaikilla lapsilla ei kyse ole takertuvuudesta, vaan että täytyy vahtia koko ajan. Lapsi menee vessakäynnin aikana vaikkapa keittiön tasoille seisomaan. Onko se sitten ok? Maalaisjärjen käyttö ja kahdesta pahasta pienempi ei vaan joillain mene jakeluun. Siinä ei ole mitään pahaa, että lapsi katsoo ruutua hyvin pienen ajan päivässä, jos se sillä tavoin pysyy turvassa. Aivan varmasti siitä ei tule riippuvuutta, jos ruutuaika pysyy aikuisen hanskassa. 

***

Minun lapsista yksi oli sen verran vauhdikas, etten käyttänyt ruutua "apuna", koska ei pysynyt koskaan telkkarinkaan edessä paikallaan. Kiipeili melkein pitkin seiniä. Hänet otin vessaan mukaan johonkin viisivuotiaaksi asti, sitten ei pysynyt enää vessassakaan "seurana" vaan keksi että voi häipyä sieltäkin. Eli ymmärrän oikein hyvin, erilaisia lapsia kasvattaneena, että joskus pitää keksiä keinoja eikä tuntea turhaa syyllisyyttä, jos kokeilee sitten vaikka sitä kymmenen minuutin ruutuaikaa. Silkkaa ilkeyttä tulla sanomaan jonkun erityisvilkkaan (tai takertuvan) lapsen vanhemmalle, että kunnollinen vanhempi ei käytä ruutuja. Ihan silkkaa ilkeyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei jätetä yksikseen henkisesti eikä fyysisesti, digilaite ei ole kelvollinen lapsenlikka. Lapsella tulee mieluiten olla ikäisiään leikkitovereita. Näitä suhteita tulee seurata, mutta aikuinen ei ole mikään leikkikaveri. Lasta voi kuitenkin mieluusti pitää mukana arjen monissa askareissa "aputyövoimana" oppimassa myös käytöstä ja kieltä, mutta sitäkin kautta saamassa vanhempansa läsnäoloa ja läheisyyttä sekä oppimassa aikuisuuden ja lapsena olon rajoja. 

 

Äh. Digilaite on ihan kelvollinen lapsenlikka, vaikkapa jos äidin / isän täytyy päästä VESSAAN. 

Ja aikuinen voi olla myös leikkikaveri, miksi ei. Että mun välillä turhauttaa ehdottomat mustavalkoiset neuvot. Luovia saa ja pitääkin, ei tarvi suorittaa sitä vanhemmuutta. Harva

Kymmenen minuutin ruutuaika ei kenellekään aiheuta riippuvuutta. Pikkukakkostakin useimmat katsoo kauemmin, en ole kuullut että joku olisi ollut riippuvainen Pikkukakkosesta? Sehän on huimat puoli tuntia.

Ja kaikilla lapsilla ei kyse ole takertuvuudesta, vaan että täytyy vahtia koko ajan. Lapsi menee vessakäynnin aikana vaikkapa keittiön tasoille seisomaan. Onko se sitten ok? Maalaisjärjen käyttö ja kahdesta pahasta pienempi ei vaan joillain mene jakeluun. Siinä ei ole mitään pahaa, että lapsi katsoo ruutua hyvin pienen ajan päivässä, jos se sillä tavoin pysyy turvassa. Aivan varmasti siitä ei tule riippuvuutta, jos ruutuaika pysyy aikuisen hanskassa. 

***

Minun lapsista yksi oli sen verran vauhdikas, etten käyttänyt ruutua "apuna", koska ei pysynyt koskaan telkkarinkaan edessä paikallaan. Kiipeili melkein pitkin seiniä. Hänet otin vessaan mukaan johonkin viisivuotiaaksi asti, sitten ei pysynyt enää vessassakaan "seurana" vaan keksi että voi häipyä sieltäkin. Eli ymmärrän oikein hyvin, erilaisia lapsia kasvattaneena, että joskus pitää keksiä keinoja eikä tuntea turhaa syyllisyyttä, jos kokeilee sitten vaikka sitä kymmenen minuutin ruutuaikaa. Silkkaa ilkeyttä tulla sanomaan jonkun erityisvilkkaan (tai takertuvan) lapsen vanhemmalle, että kunnollinen vanhempi ei käytä ruutuja. Ihan silkkaa ilkeyttä.

Viisivuotias tuskin enää putoaa keittiön tasolta vaikka siellä seisoisikin. Tai jos putoaa niin laita lapsi valjaisiin siksi aikaa, kun et pysty vahtimaan. Jos riehumisesta palkitaan ruudulla, niin herkästi se riehuminen myös silloin jatkuu ja jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei jätetä yksikseen henkisesti eikä fyysisesti, digilaite ei ole kelvollinen lapsenlikka. Lapsella tulee mieluiten olla ikäisiään leikkitovereita. Näitä suhteita tulee seurata, mutta aikuinen ei ole mikään leikkikaveri. Lasta voi kuitenkin mieluusti pitää mukana arjen monissa askareissa "aputyövoimana" oppimassa myös käytöstä ja kieltä, mutta sitäkin kautta saamassa vanhempansa läsnäoloa ja läheisyyttä sekä oppimassa aikuisuuden ja lapsena olon rajoja. 

 

Äh. Digilaite on ihan kelvollinen lapsenlikka, vaikkapa jos äidin / isän täytyy päästä VESSAAN. 

Ja aikuinen voi olla myös leikkikaveri, miksi ei. Että mun välillä turhauttaa ehdottomat mustavalkoiset neuvot. Luovia saa ja pitä

 

Plääh. Jos sitä ruutuaikaa antaa riittävästi lapselle, on rajaton ruutuaika lähinnä rangaistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei jätetä yksikseen henkisesti eikä fyysisesti, digilaite ei ole kelvollinen lapsenlikka. Lapsella tulee mieluiten olla ikäisiään leikkitovereita. Näitä suhteita tulee seurata, mutta aikuinen ei ole mikään leikkikaveri. Lasta voi kuitenkin mieluusti pitää mukana arjen monissa askareissa "aputyövoimana" oppimassa myös käytöstä ja kieltä, mutta sitäkin kautta saamassa vanhempansa läsnäoloa ja läheisyyttä sekä oppimassa aikuisuuden ja lapsena olon rajoja. 

 

Äh. Digilaite on ihan kelvollinen lapsenlikka, vaikkapa jos äidin / isän täytyy päästä VESSAAN. 

Ja aikuinen voi olla myös leikkikaveri, miksi ei. Että mun välillä turhauttaa ehdottomat mustavalkoiset neuvot. Luovia saa ja pitä

Viisivuotias tuskin enää putoaa keittiön tasolta vaikka siellä seisoisikin. Tai jos putoaa niin laita lapsi valjaisiin siksi aikaa, kun et pysty vahtimaan. Jos riehumisesta palkitaan ruudulla, niin herkästi se riehuminen myös silloin jatkuu ja jatkuu.

Lapsettomilta tulee aina ne "parhaat" neuvot näköjään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasta ei jätetä yksikseen henkisesti eikä fyysisesti, digilaite ei ole kelvollinen lapsenlikka. Lapsella tulee mieluiten olla ikäisiään leikkitovereita. Näitä suhteita tulee seurata, mutta aikuinen ei ole mikään leikkikaveri. Lasta voi kuitenkin mieluusti pitää mukana arjen monissa askareissa "aputyövoimana" oppimassa myös käytöstä ja kieltä, mutta sitäkin kautta saamassa vanhempansa läsnäoloa ja läheisyyttä sekä oppimassa aikuisuuden ja lapsena olon rajoja. 

 

Äh. Digilaite on ihan kelvollinen lapsenlikka, vaikkapa jos äidin / isän täytyy päästä VESSAAN. 

Ja aikuinen voi olla myös leikkikaveri, miksi ei. Että mun välillä turhauttaa e

Plääh. Jos sitä ruutuaikaa antaa riittävästi lapselle, on rajaton ruutuaika lähinnä rangaistus.

Mitä enemmän ruutuaikaa on niin sitä voimakkaampi on riippuvuus. Tällöin lyhytkin hetki jolloin joutuu olemaan ilman ruutua on rangaistus.