Miten lasta on tarkoitus kasvattaa, jos sanoittaminen ei tehoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys taisi kuulua , että mitä jos puhe , sanoittaminen, ei kertakaikkiaan auta. Miten sitten toimitaan? Täällä tarjotaan puhumista , joka tietenkin on se paras keino. Puhua ja selittää. Mutta JOS se ei ole tehonnut eikä tehoa. Mitä sitten.?  Ja toisia ei saa häiritä, vahingoittaa esim päiväkodissa tai koulussa.

 

No viime kädessä sitten mikään ei auta. Viimeistään aikuisena ihmisen täytyy tulla muiden kanssa toimeen, eihän sitten ole enää vanhempia kasvattamassa. Esimerkiksi parisuhteessa puoliso ei voi käyttää jäähyjä tai lyömistä, joten jos siinä puhuminen ei auta niin ehkä sitten pitää vain erota.

Jos sanoitus ei auta, niin ainoa keino voi olla erota lapsesta eli antaa lapsi huostaanottoon. Jäähyjä tai lyömistä ei tule käyttää.

Ja sitten joku muu kasvattaa sitä lasta, joka ei reagoi siihen että hänen tunteitaan pyritään ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäähy ei ole mikään hyvä keino n. alle viisvuotiaalla. Lapsi oppii vain, että tunteita ei saa näyttää tai ne on jotenkin vääriä. Jäähy väkivallan jälkeen on minusta perusteltu, koska ei ole väliä miksi löi, koska ei yksinkertaisesti saa lyödä, mutta silloinkin vatsa noin viiden ikävuoden jälkeen.

Tuo ajatus siitä, että tunteet tulisi saada aina näyttää ja että huonoja tunteita ei ole olemassa on tunnekasvatuksen piirissä pyhä.

Mikään ei kuitenkaan voisi olla kauempana todellisuudesta.

Et selkeesti ymmärrä tunnekasvatuksesta mitään tai sitten minä en ymmärrä sun kommenttia. Tunnekasvatuksessa koko idea on siinä, että oppii käsittelemään tunteita siten, että aikuisena esim ei ole niiden vietävissä eikä ne aiheuta konflikteja. Tunnekasvatus estää sen, ettei esimerkiksi ala riehumaan kuin pikkulapsi jos harmittaa tai mene aivan sekasin jos kumppani haluaa jättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttämällä mitä huonosta käytöksestä seuraa. 

Lapsi viskoo ruokaa-> pois pöydästä ja vasta seuraavalla ruualla uusi yritys 

Lapsi lyö hiekkalaatikolla -> lapsi nostetaan laatikosta pois, lähdetään kotiin

Lapsi lyö toista -> sanotaan tiukasti EI, annetaan lohdutusta, huomiota lyödylle. Näytetään aikuisen pettynyt ilme lyöjälle. 

Lapsi kiukuttelee pelin poislaittamisesta-> pelitauko useaksi päiväksi. Ennen seuraavaa kertaa puhutaan milloin ja miten pelaaminen lopetetaan. Jos ei taaskaan toimi-> peli on pidempään jäähyllä

Vähemmän sanoja, enemmän selkeää, rauhallista, konkreettista rajan näyttämistä. 

Tässä esimerkkejä vanhan ajan pelolla kasvattamisesta.

Niinkö se pitää olla,että elämässä ei saa olla pienintäkään palkoa omien tekojen seurauksista? Surutta pitää saada tehdä mitä vaan, ei pelkoa! Kukaan ei puutu.

Eri asia on selkäsaunat, huutaminen, räyhääminen ja epäjohdonmukaiset seuraamukset.

No sarkasmiahan tuo kommentti taisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäähy ei ole mikään hyvä keino n. alle viisvuotiaalla. Lapsi oppii vain, että tunteita ei saa näyttää tai ne on jotenkin vääriä. Jäähy väkivallan jälkeen on minusta perusteltu, koska ei ole väliä miksi löi, koska ei yksinkertaisesti saa lyödä, mutta silloinkin vatsa noin viiden ikävuoden jälkeen.

Tuo ajatus siitä, että tunteet tulisi saada aina näyttää ja että huonoja tunteita ei ole olemassa on tunnekasvatuksen piirissä pyhä.

Mikään ei kuitenkaan voisi olla kauempana todellisuudesta.

Et selkeesti ymmärrä tunnekasvatuksesta mitään tai sitten minä en ymmärrä sun kommenttia. Tunnekasvatuksessa koko idea on siinä, että oppii käsittelemään tunteita siten, että aikuisena esim ei ole niiden vietävissä eikä ne aiheuta konflikteja. Tunnekasvatus estää sen, ettei esimerkiksi ala r

Tunnekasvatuksesta lapsi oppii sen, että ei koskaan pidä salata mitään tunnetilaa vaan tölväistä se suoraan. Kuten myös sen, että kiellettyjä tekoja ei joudu sovittamaan millään rangaistuksella koska kaikki voidaan aina kuitata tunteiden ilmaisuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja koirat kasvatetaan samalla tavalla: rakkautta ja rajoja.

Rajattomasti kasvatetut (sekä lapset että koirat) oireilevat, joskus kovaakin, koska rajat tuovat turvallisuutta.

Luonnevikaista koiraa ja lasta ei todellakaan kohdella samalla tavalla.

Mutta kasvatuksessa rakkaus ja rajat on molempien ryhmien kohdalla hyvä juttu. Rajat ei tarkoita väkivaltaa. Tarkoittaa, että opetetaan, mikä ei ole ok ja mikä on. Mikä tuossa on väärin?

Koiran kanssa voi pärjätä kevyin keinoin koska vaikeammissa tapauksissa koirasta hankkiudutaan eroon. Lapsen kanssa taas pelkät kevyet keinot eivät usein riitä vaan tarvitaan myös kovempia keinoja (

Kyllä jotkut hankkiutuu lapsistakin eroon vaikka höyrypesurilla tai teippaamalla hengitystiet. Joillain aikuisillaei ole rajoja. Siksi niitä rahoja pitäisi tiukasti vahtia, eikä yhtään ylitystä sallia. Anna pikkusormi pi rulle, se vie koko käden.

Ennen vanhaan annettiin lapsille risuvitsaa vai korvapuusti lapsen sitä vaatiessa ja lapsista kasvoi rehellisiä,  kohteliaita ja selkärankaisia ihmisiä  -  nykypäivänä lapsia ei saa kurittaa millään tavoin niin lapsesta tulee peukkua ja kokaiinia käyttäviä vihervasemmistolaisia ihmissaastoja.

Tässäpä se totuus pähkinän kuoressa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnekasvatuksesta lapsi oppii sen, että ei koskaan pidä salata mitään tunnetilaa vaan tölväistä se suoraan. Kuten myös sen, että kiellettyjä tekoja ei joudu sovittamaan millään rangaistuksella koska kaikki voidaan aina kuitata tunteiden ilmaisuna.

Ja millähän perusteella?  Ihan höpöjuttuja puhut eikä noista kumpikaan pidä paikkaansa.

Mitä tarkoittaa wt - meininki?  En tunne termiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnekasvatuksesta lapsi oppii sen, että ei koskaan pidä salata mitään tunnetilaa vaan tölväistä se suoraan. Kuten myös sen, että kiellettyjä tekoja ei joudu sovittamaan millään rangaistuksella koska kaikki voidaan aina kuitata tunteiden ilmaisuna.

Ja millähän perusteella?  Ihan höpöjuttuja puhut eikä noista kumpikaan pidä paikkaansa.

Siksi koska juuri sillä tavoin tunnekasvatuksessa lapsia kohdellaan. Minkään tunteen ilmaisua ei saa kieltää. Eikä mitään rangaistuksia antaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäähy ei ole mikään hyvä keino n. alle viisvuotiaalla. Lapsi oppii vain, että tunteita ei saa näyttää tai ne on jotenkin vääriä. Jäähy väkivallan jälkeen on minusta perusteltu, koska ei ole väliä miksi löi, koska ei yksinkertaisesti saa lyödä, mutta silloinkin vatsa noin viiden ikävuoden jälkeen.

Tuo ajatus siitä, että tunteet tulisi saada aina näyttää ja että huonoja tunteita ei ole olemassa on tunnekasvatuksen piirissä pyhä.

Mikään ei kuitenkaan voisi olla kauempana todellisuudesta.

 

Saa kai sentään pieni lapsi puhua mistä tahansa tunteista vanhemmilleen. Eri asia on sitten, jos esimerkiksi presidentti avautuu julkisesti tunteistaan omaa tytärtään kohtaan.

Tilanteet on selvitettävä heti, kun ne on päällä.  Pienille ei auta, että illalla, tilanteen mentyä ohi annetaan palautetta. Toki silloinki voi tilannetta setviä, mutta heti reagoiminen on a ja o.   Kasvatusta voi tarvita hektisessä tilanteessa, vauvalla on tarpeensa, aikataulu on kiireinen esim on lähtö neuvolaan tai lääkäriin muu tarkka aika.  Auto reistaa. Puoliso työmatkalla. Avaimet hävyksissä. Ja keskimmäinen lapsi esim repii kasveja ruukuista kieltämisenkin jälkeen. Tilanteet voi olla kaoottisia.  Silloin tarvitaan selkeitä otteita. 

Aikuisen pitää käsittää olevansa aikuinen ja toimia sen mukaan. Lapsen pitää oppia käsittelemään myös pettymyksiä, tunteista lässyttämisellä ei elämässä pärjätä.

Eikö faktoilla oikeasti ole kasvatuksessa mitään väliä? Pelkästään puhutaan tunteista.

Sukulaisperhe tuli vanhemman tädin luo kylään. Lapsi ei suostunut sanomaan päivää. Isä vei lapsen takaisin ulos ja sanoi että tehdäänpä tämä sisääntulo uudestaan. Taisivat tehdä kaksi epäonnistunutta sisääntuloa, kolmannella käsipäivä ja silmiinkatsominen onnistui. Nykyään tämä poika on hurmaava nuorimies. Ja minä vielä vanhempi sukulaistäti. Arvostin isän kasvatusta. Sanoi , että  tuttujen kanssa on hyvä opetella, että käytöstavat oppii.

Kokeile säveltämistä.

Ei hemmetti, onko nämä "Lapsi pelkää ja alistat, jos otat kännykän pois, kun viskelee ruuat seinille ja lähdette puistosta, kun hän on suurin piirtein listinyt jonkun itseään pienemmän" jne. trolleja???? :o

Miten te itse toimitte? Lässytätte ensin jotain kullannuppua, pyytelette anteeksi ja kerrotte ettei yhteiskunnan tule olla mikään poliisivaltio, kiellot ja rajat täytyy laittaa vaan lainsäätäjille ja kultamuru saa tehdä ihan mitä huvittaa?

Miksi niin monet tässä ketjussa puhuvat lässyttämisestä? Mitä se tässä yhteydessä tarkoittaa? Aloituksessa ei edes ole sanaa lässyttäminen ja silti siihen palataan yhä uudestaan pitkin ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisperhe tuli vanhemman tädin luo kylään. Lapsi ei suostunut sanomaan päivää. Isä vei lapsen takaisin ulos ja sanoi että tehdäänpä tämä sisääntulo uudestaan. Taisivat tehdä kaksi epäonnistunutta sisääntuloa, kolmannella käsipäivä ja silmiinkatsominen onnistui. Nykyään tämä poika on hurmaava nuorimies. Ja minä vielä vanhempi sukulaistäti. Arvostin isän kasvatusta. Sanoi , että  tuttujen kanssa on hyvä opetella, että käytöstavat oppii.

Miten tämä liittyy aiheeseen?

Jos sanoittaminen ei oikeasti tehoa, se voi johtua siitä, että lapselle ei ole kehittynyt minkäänlaista kiintymyssuhdetta sinuun. Hän ei yksinkertaisesti välitä vähääkään siitä, miltä sinusta tuntuu, eikä kaipaa ymmärrystä sinulta, eikä hänellä ole mitään tarvetta elää sovussa kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö faktoilla oikeasti ole kasvatuksessa mitään väliä? Pelkästään puhutaan tunteista.

Miksi tunteista puhuminen tarkoittaisi sitä, ettei faktoilla ole väliä?