Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan
Kuitenkin jokainen vanhempi tietää kuinka lyhyt humaus se varhaislapsuus on. Kohta sulla onkin teini siinä, joka pian on nuori aikuinen. Tuon jälkeen se suhde omaan lapseen on kahden aikuisen välinen suhde ja se jatkuu vuosikymmeniä. Mutta harva vela puhuu mitään siitä, puhutaan vaan vaipparallista, uhmaikäisistä jne. Ikään kuin lapsi olisi pikkulapsi hyvinkin pitkän ajan.
Äiti, lapset 18 v ja 21 v
Kommentit (482)
Vierailija kirjoitti:
AP ei ihmetellyt sitä miksi joku ei halua lapsia, vaan sitä miten lapsista puhuttaessa korostetaan kohtuuttomasti pikkulapsiaikaa, vaikka se on vain ohikiitävän lyhyt hetki ihmisen elämässä.
Myönnän myös itse loukkaantuvani siitä, kun osa täällä vihjailee, että nauttiakseen "aivottomasta puuhailusta lasten kanssa" pitää olla itsekin aivoton. 😅 Rakastan omaa lastani ja hänen kanssaan puuhailu on tällä hetkellä parasta mitä tiedän. Olen kuitenkin maisteri matemaattiselta tieteenalalta ja teen asiantuntijatyötä. Lapseni kanssa höpsöttely ja leikkiminen on kuitenkin mielestäni ihanaa ja nyt jo suren sitä miten pian tämäkin hetki on muisto vaan.
Pikkulapsiaika on kuitenkin useamman vuoden ajanjakso, eikä se todellakaan ole ohikiitävän lyhyt hetki silloin kun se on yhtä tuskaa.
Eihän se sinun päänsärkysi ole, jos joku ei halua myyttistä sidettä alien-sikiönsä kanssa! Mikä ihme teitä vaivaa? Jos joku ei halua suhdetta omaan lapseen, niin hän ei silloin halua. Hän EI HALUA KOKEA sitä. Onko teillä aivoissa vikaa?
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä pointti, tuohon se tuntuu keskittyvän. Ei ikään kuin ajatella pitemmälle. Ehkä osa tuosta porukasta on muutenkin lyhytjänteisempää, tyyppiä "valitsen mieluummin heti kymmenen euroa kuin kuukauden päästä sata" tai "mieluummin heti satanen kuin kymmenen vuoden päästä kymppitonni".
Nämä velat on muutenkin suurimmaksi osaksi nuoria ja suurin osa niistä tulee tekemään lapsia, niin se nyt vain menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiaika on se hauskin aika. Hauskempaa myös kuin aika ennen lapsia. Elämä 2-5-vuotiaan kanssa on ihan Kummelia aamusta iltaan.
Kaipa se riittää silloin, kun vanhemman aivot ovat kummelitasoa.
Kummelitaso on tosi korkea. Siksi kaikki eivät sille yllä. Pahoittelen puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle tiedoksi, se pikkulapsi-aika korostuu kun silloin äiti on yleensä aika nuori ja siinä menee se nuoruus, se ainoa asia elämässä, jota ei tulisi menettää, se minkä takia tänne moni kokee syntyvänsä.
Tuo on se ainoa aika elämässä, jolloin oikeasti voi elää itselleen ja on energiat ja ulkonäöt ja muut tallella, joka tämän myös mahdollistaa.
Ainoa aika elämässä kun on nuo lopussa mainitsemasi asiat? Niin, niillä jotka jossain vaiheessa hankkii lapsia. Veloilla on todennäköisempää että on "energiat, ulkonäöt ja muut" tallella ja voi elää itselleen koko elämänsä (ellei ole/tule sairauksia tai vaikkapa päädy hoitamaan huonokuntoisia vanhempiaan tms).
Ei minun ulkonäköni mennyt pilalle lapsista. Eivät kaikki liho muodottomiksi palleroiksi lasten myötä, tai lopeta elämistä
Hahaa, johan alkoi äippien puolustelut. Kuule, väitä vastaan tuolle aiemmalle kommentoijalle joka aloitti "Aloittajalle tiedoksi..." hän se otti ulkonäöt ja energiat puheeksi ja kuin niitä vain olisi nuoruudessa. Minä vaan valaisin häntä että kyllä ainakin mulla ja tuntemillani veloilla on nuo edelleen kondiksessa, todennäköisimmin juuri siksi että lapsia ei ole. Näköjään ainakin hän haikailee sitä nuoruuden energiaansa ja ulkonäköään, kerta siitä tuohon tyyliin puhuu.
No miksikä ne lapset muuttuu, kun heille tulee ikää? Eivät ole enää sinun lapsiasi? Lapsia he on aina erilaisine ongelmineen, vanhempiin moni turvautuu myös silloin. Vanhemmat auttaa ja tukee, ainakin jos ovat hyvät ja rakastavat vanhemmat. Onneksi itselle on sellaiset suotu, eikä kohdalle osunut narsistinen itsensä monistaja, joka ajattelee olevansa niin erinomainen, että omia geenejä pitää saada maailmaan lisää.
--Lainaus:
Näissä keskusteluissa häiritsee se, että vela ei voi ymmärtää äitiyttä, piste. Vela on "katsonut sivusta" jonkun tuttavan vaipparallia ja myhäilee tyytyväisenä, ettei tarvitse vaihtaa vaippoja. Koko sitä biologisen äitiyden ulottuvuutta on mahdotonta välittää ihmiselle, jolla ei ole takanaan raskautta ja synnytystä, koska ne muuttavat naisen maailman ja suhde siihen lapseen on jotain aivan muuta, kuin suhde vaikkapa sisaren lapseen. (Ja nyt joku pelle tietysti vetää tähän adoptiot, mutta niissäkin muututaan saman tyyppisesti, kuin raskauden aikana ja suhde adoptoituun lapseen on samanlainen, kuin bioäitiydessäkin.)
---
Vastaus: Niin siis miksi häiritsee? Ei minua häiritse että tavalliset ihmiset ei tiedä miltä tuntuu olla maanviljelijä. Kyllä moni varmaan tyytyväisenä myhäilee, että ei tarvitse herätä neljältä lypsämään lehmiä. Maanviljelyyden ulottuvuutta on täysin mahdotonta välittää ihmiselle, joka ei ole tähän kasvanut. Suhde tekemiseen on jotain ihan muuta kuin oman puutarhapalstan hoito.
Minua ei häiritse tämä lainkaan.
Jos joku haluaa lapsia ja viihtyy heidän kanssaan, ei se ole poissa niiltä, jotka eivät lapsia tahdo ja päinvastoin.
Kaikille on tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Mutta tämän ääneen sanominen on täysin turhaa, koska ei vela myöskään ymmärrä sitä, mitä ei ymmärrä ja tulee huutamaan, että kyl mä ymmärrän kun mun naapurilla on lapsia ja olen nähnyt niitä ulkona.
Olen nähnyt niitä myös sisällä. En silti halua omaa lasta. Ehkä teitä veetuttaakin juuri se, että teidän pykimänne lapset antavat niin huonon esimerkin lapsista, etteivät velat halua niitä. Silloin se on loukkaus teitä kohtaan: Sinä et kelpaa ja sinun lapsesi ei kelpaa ja sitä sinä et kestä. Siksi vongut päivät pääksytysten, että miksi velat eivät tee lapsiaa , ää ää , velojen on pakko muuttaa mielensä, ää ää . En muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kyse on siitä, että ei halua olla äiti tai vanhempi. Ihan puhtaasti siitä, Sen jälkeen vuosien varrella tarpeeksi ehdollistuu sille, että asia pitää jotenkin selittää ja perustella.
Mitä vastaisit siihen, että miksi et halua muuttaa Etelänavalle? No varmaan ihan että kun en halua. Jos vuosia tulee eteen tilanteita, että tällaista muiden normalisoimaa halua mietitään mediassa, lähipiirissä jne, niin sulla alkaa olla niitä selityksiä. Siellä on kylmä. Siellä on yksinäistä. Jne
Jonka jälkeen olet loputtomassa suossa, koska joku tulee selostamaan että en ymmärrä miten Etelänavalla asuessa korostetaan aina sitä ett
Kyllähän montaakin kiinnostaa kertoa niille joita sitä kiinnostaa kysyä. Miksi hyväksyt nämä ihme argumentit itseltäsi mutta et muilta? Kai minäkin voisin kysyä että miksi kukaan lapsellinen miettii näin paljon lapsettomuutta
En yhtään tiedä mihin kommenttiin viittaat mutta sanon nyt vielä tämän että en todellakaan livenä keneltäkään tivaa syitä lapsettomuuteen, saati että alkaisin jotain näkemyksiäni tuputtaa. Minä viittaan vain siihen miten asiaa esimerkiksi keskustelupalstalla käsitellään. Turhauttaa kun puhutaan jotenkin ihan eri asioista. Ja toisaalta joskus joutuu ihan itsekin jollain tapaa puolustelemaan sitä että on äiti. Tai että oletetaan että olisin jotenkin uhrannut "hyvät vuoteni" vaikka tuollainen ajatus tuntuu hyvin vieraalta omalla kohdalla.
Ap
Eniten ihmettelen kun sellainen vela, joka pistää koko elämänsä koirille, mouhkaa miten lapsi sitoo likaa.
Kun samaa asiaa joutuu selittämään kerta toisensa jälkeen, niin selitystä alkaa lyhentää ja lyhentää, ja silloin korostuu erityisesti pikkulapsiaika. Olisikin aiheellisempaa miettiä, miksi lapsettomuutta yleensäkään pitää perustella ja selittää kenellekään, tai miksi ei hyväksytä pelkästään sitä että ei halua lapsia, vaan tivataan syitä siihen.
Antaa velojen olla veloja. Turha antaa turhaa huomiota heille. Kaikki tekee omat valintansa. Toiset on sitten enemmän vieraantuneita ihmisyydestä kuin toiset - sillekään ei voi mitään. Keskitytään vaan omaan ja toisten hyvinvointiin ja autetaan muita kun mahdollisuus on. Ei tämä maailma paremmaksi ainakaan muutu tuomalla vela-asiaa tiskille.
Hyvää päivää teille kaikille!
Vierailija kirjoitti:
No voi hitsi, nythän me velat ruvetaankin tekemään kiireellä lapsia, kun ei olla aiemmin tajuttu, että niistä lapsista kasvaakin aikuisia.
Eiku ei sittenkään. Taidat pitää veloja ihan tyhminä? Kyllä mekin tajuamme, että lapsuus ei kestä ikuisesti, emme silti halua lapsia, ei minkään ikäisiä.
Hyvin sanottu.
Kaikista ei ole edes siihen vaipparalliin. Olisiko näillä mitään annettavaa lapsilleen myöhemminkään?
Ja minua häiritsee näissä keskusteluissa se, että tämän maagisen raskauden ja synnytyksen ja sen tuoman siteen lapseen kokenut kuvittelee, että se kokemus on sama kaikilla. Maailma on väärällään ihmisiä, jotka ovat kokeneet sen, eivätkä silti tunne läheistä suhdetta lapseensa. Jos tietää mistä etsii, netistä löytyy lukemattomia anonyymejä kertomuksia, joissa vanhemmat puhuvat siitä, kuinka heitä kaduttaa, koska tuota maagista sidettä ei ole ikinä syntynyt. Kuinka he uskoivat kun heille sanottiin, että asia on eri kun saa oman lapsen, mutta sitä sidettä ei sitten tullutkaan, ja sitä tuntee itsensä aivan hirveäksi ihmiseksi. Ja toisaalta maailmassa on järjetön määrä ihmisiä, jotka ovat päätyneet hoitamaan vaikka juuri sitä siskon lasta, ja kiintymys siihen on suurinta ikinä, isompaa kuin mikään muu maailmassa, ja saa näkemään maailman ihan eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Mutta tämän ääneen sanominen on täysin turhaa, koska ei vela myöskään ymmärrä sitä, mitä ei ymmärrä ja tulee huutamaan, että kyl mä ymmärrän kun mun naapurilla on lapsia ja olen nähnyt niitä ulkona.
Olen nähnyt ahman ulkona, enkä halua ahmaa kotiini.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmettelen kun sellainen vela, joka pistää koko elämänsä koirille, mouhkaa miten lapsi sitoo likaa.
Mikä tahansa asia jota ei halua sitoo liikaa suhteessa asiaan mitä ei halua. En usko että alligaattori loppujen lopuksi sitoisi minua liikaa, mutta kyllä voisin sanoa että jo pelkästään ajatuksen tasolla mun elämäni olisi pilalla, jos mulle tulisi sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmettelen kun sellainen vela, joka pistää koko elämänsä koirille, mouhkaa miten lapsi sitoo likaa.
Koira ja lapsi sitovat eri tavalla. Koiran voi jättää kotiin työpäivän ja kauppareissun ajaksi, lasta ei voi. Koiran kanssa voi harrastaa lajeja, joita lapsen kanssa ei voi. Kiinnostuksen kohteet ajanvietolle ovat erilaisia.
Näinhän se on. Mutta tämän ääneen sanominen on täysin turhaa, koska ei vela myöskään ymmärrä sitä, mitä ei ymmärrä ja tulee huutamaan, että kyl mä ymmärrän kun mun naapurilla on lapsia ja olen nähnyt niitä ulkona.