Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan

Vierailija kirjoitti:

Älysit kuitenkin mistä siinä on kyse, paitsi et tajunnut että sille joka ei jotain halua, ei ole koskaan olemassa mitään palkintoa asiasta. 

Ajatteletko ihmissuhteista ylipäätään noin negatiivisesti? Miksi se  ihmissuhde aikuiseen lapseen on ajatuksenkin tasolla niin karmea? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavaa että sinullekin on kertynyt tuota elämän kokemusta oikein noin paljon.  

Minä toki puhun nyt tästä hetkestä. Tällä hetkellä tuntuu että olipa lyhyt se pikkulapsiaika. Nyt suhteeni lapsiini on suhde kahden nuoren aikuisen kanssa.

Ap

Tuntuiko pikkulapsiaika lyhyeltä silloin kun elit sitä?

Minusta ei. Lapseni on nyt 6-vuotias ja kyllä nämä vuodet ovat aika pitkiltä tuntuneet. Tuntuu siltä, että pikkulapsiaikaa on eletty jo todella pitkään. Ja pieni hän on vielä tulevat lähivuodetkin. En ota kantaa siihen, onko tämä hyvä vai huono asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen kun sellainen vela, joka pistää koko elämänsä koirille, mouhkaa miten lapsi sitoo likaa.

Ei vee, keskity kuule ihan vaan siihen omaan elämääsi, en minäkään, vaikka mieti jonkun lapsettomuutta, vaikka itsellä on kolme. Tosin meillä on mennyt asioita vähän eri lailla kuin suunniteltiin, ei ole kaikki lapset olleet terveitä, ja yksi erityinen. Elämä on liian raskasta. Ihastuin liikaa pieniin lapsiin ja vauvoihin, jos nyt saisin päättää hankkisin vain yhden. Ja tosin hyvin ymmärtää niitäkin, jotka ei halua yhtään tälläiseen maailmaan.

Katooo, ihan järkeväkin äitsyli linjoilla. Harvinaista! 

Ai ainoa järkevä äityli on sellainen, joka katuu vanhemmuuttaan? :) Alapeukut tulee heti, jos pikkulapsiaika ei ollut mitenkään erityisen kamala ja teinit osoittautui mukaviksi :) just joo...

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle tiedoksi, se pikkulapsi-aika korostuu kun silloin äiti on yleensä aika nuori ja siinä menee se nuoruus, se ainoa asia elämässä, jota ei tulisi menettää, se minkä takia tänne moni kokee syntyvänsä.

Tuo on se ainoa aika elämässä, jolloin oikeasti voi elää itselleen ja on energiat ja ulkonäöt ja muut tallella, joka tämän myös mahdollistaa.

 Ajatteletko todella näin? Että nuoruus ja itselleen eläminen sekä ulkonäkö on se juttu, minkä vuoksi olet syntynyt? Ei se, minkä jäljen ja vaikutuksen jätät yhteisöösi? Ei se, että ylipäänsä olet osa yhteisöä ja sukupolvien ketjua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiaika on se hauskin aika. Hauskempaa myös kuin aika ennen lapsia. Elämä 2-5-vuotiaan kanssa on ihan Kummelia aamusta iltaan.

Kaipa se riittää silloin, kun vanhemman aivot ovat kummelitasoa.

Niin, eikä kaikille sovi sellainen toisesta ihmisestä huolehtiminen. Jotkut kykenevät ajattelemaan vain itseään. Kyllä sen sitten usein huomaakin, että on jäänyt yksi iso kehitysvaihe käymättä läpi. 

Vela voi esimerkiksi huolehtia lapsista töissä ja vanhuksista vapaa-ajalla.

Voi toki, mutta silloin on kyse yleensä muusta kuin vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Kaikki lapsettomat eivät ole lapsettomia siksi, että varsinaisesti ensisijaisesti sitä haluaisivat, vaan siksi, että se on elämäntilanteen tai biologisten syiden vuoksi heille paras vaihtoehto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etelänapa vertaus oli hyvä. Just tuo, että hehkuttaja kertoo "joo rakennusvaiheessa on kylmä mutta kun on tää paljon muutakin, etenkin kun se lämmin tila on rakennettu niin ei kylmäkäön haittaa" , niin ei se silti muuta asiaa miksikään siitä, että se etelänapa itsessään ei välttämättä nappaa yhtään. 

Mun mielestä ehkä huonoin vertaus koskaan minkä olen kuullut. Se etelänapa on ja pysyy kylmänä ja aina palelet, eikä sinne oikeasti kukaan halua muuttaa. Mikä vanhemmuudessa samalla tavalla pysyy ikuisesti raskaana ja negatiivisena? Miksei joku vähän neutraalimpi vertaus, ostat vaikka heikkokuntoisen kesämökin jonka laittamiseen menee aluksi paljon vaivaa ja aikaa? 

Se etelänavan kylmyys on ja pysyy, ja on mielestäni toimiva vertaus siksi

Se että jankutat tuota tarkoittaa että ymmärsit sen 100%. Sen tarkoitus oli avata miltä velasta lapset tuntuu. Olen pahoillani että näin on, mutta vain sitä kautta ymmärrät että ihan turha on kenenkään kertoa mitä hyvää heidän mielestään on asiassa missä ei meidän mielestä ole mitään hyvää. Se että koet tuon noin järjettömänä vertauksena kertoo että pääsit sen ytimeen. Nyt sinun pitää enää hyväksyä että muilla on tuntemuksia mitä sinä et tavoita. Se voi olla ärsyttävää ja järkyttävää. Mutta sillä ei ole mitään väliä. Ne ovat vain sinun tunteitasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etelänapa vertaus oli hyvä. Just tuo, että hehkuttaja kertoo "joo rakennusvaiheessa on kylmä mutta kun on tää paljon muutakin, etenkin kun se lämmin tila on rakennettu niin ei kylmäkäön haittaa" , niin ei se silti muuta asiaa miksikään siitä, että se etelänapa itsessään ei välttämättä nappaa yhtään. 

Mun mielestä ehkä huonoin vertaus koskaan minkä olen kuullut. Se etelänapa on ja pysyy kylmänä ja aina palelet, eikä sinne oikeasti kukaan halua muuttaa. Mikä vanhemmuudessa samalla tavalla pysyy ikuisesti raskaana ja negatiivisena? Miksei joku vähän neutraalimpi vertaus, ostat vaikka heikkokuntoisen kesämökin jonka laittamiseen menee aluksi paljon vaivaa ja aikaa? 

Siksi se onkin hyvä esimerkki, kun siitä pitäisi tajuta, että se vanhemmuus on etelänapa, jotain MITÄ EI HALUA. Ei vaikka sitä kuorruttaisi millä, se on silti etelänapa ja velalle jotain mitä ei kiinnosta edes harkita. Kun siis oikeasti se lastenteko on monelle ihan vaan asia mitä ei halua. Ei halua ei halua ei halua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen kun sellainen vela, joka pistää koko elämänsä koirille, mouhkaa miten lapsi sitoo likaa.

Koira ja lapsi sitovat eri tavalla. Koiran voi jättää kotiin työpäivän ja kauppareissun ajaksi, lasta ei voi. Koiran kanssa voi harrastaa lajeja, joita lapsen kanssa ei voi. Kiinnostuksen kohteet ajanvietolle ovat erilaisia.

Kyllä mä jätän lapset työpäivän ja kauppareissun ajaksi kotiin, onha niillä vettä ja ruokaa kipoissa. Lasten kanssa voi harrastaa ihan samoja juttuja kuin koiran kanssa, esim. agilitya, metsästystä, kepin heittoa, lenkkeilyä, näyttelyjä. Ainoa ero on se että muut saattaa katsoa pahalla kun lenkkeilyttää lasta hihnassa, varsinkin jos ite pyörällä ja lapsi juoksee.

Joo, meilläkin käyn nuorimman kanssa harrastamassa jälkeä. Anniina 3 v. siellä ryteikössä nuuskuttelee verijälkeä. Tuli kolmanneksi viime kisoissa. Vähän kun paranee, niin mennään SM-kisoihin seuraavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten kanssa taaksepäin katsottuna vaipparalli ja uhmaikä varmasti vaikuttaa lyhyeltä vaiheelta, mutta reaaliajassa vastoin tahtoa koettuna se on todella pitkä aika. Siihen päälle vielä raskausaika riskeineen, vanhemman velvollisuudet lasten harrastuksissa ja murrosiän ongelmat, niin puhutaankin jo - ylläri - parin vuosikymmenen raskaasta elämänvaiheesta.

Jo pienissä kunnissa on nykyään alakouluissa huumeongelmaa, saati sitten näissä suuremmissa kaupungeissa. Miksi ottaa riski saada huumeisiin kymmenvuotiaana sekoava kakara? Eihän siinä ole mitään järkeä! 

Ja minulle on sitten turha alkaa tuputtaa, että kyllä sinunkin mielesi vielä muuttuu. Olen ollut menopaussissa nyt kuusi vuotta. Hedelmällisyys on takana, lapsia nolla. 👍

Ja perustelet sitä, että et aikoinaan hedelmällises

En suinkaan. En puhunut itsestäni muuta kuin sen, että minulle on turha tuputtaa mielen muuttumista, koska osasin olla järkevä hedelmällisyyteni loppuun asti. Minun päätökseni olla hankkimatta lapsia syntyi (pun intened) jo ennen kuin olin täyttänyt kymmenen vuotta. Ja silloin kansakoulussa ja peruskoulun ala-asteella - kumpaakin kävin - ei ollut huumeongelmaa missään päin Suomea. Pikkulapset eivät päässeet sellaisiin käsiksi, toisin kuin nyky-Suomessa. Mitenkähän nämä nuoremmat sukupolvet ovat antaneetkaan sellaisen tilanteen syntyä?? 

Vierailija kirjoitti:

 Vanhemmuusko loppuu, kun lapsi menee eskariin? Ihan sama huoli ja vaiva siitä muksusta on 1-, 11- ja 21-vuotiaana, ne muuttavat vain muotoaan.

No ei tasan ole 21-vuotiaasta samaa vaivaa kuin 1-vuotiaasta. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etelänapa vertaus oli hyvä. Just tuo, että hehkuttaja kertoo "joo rakennusvaiheessa on kylmä mutta kun on tää paljon muutakin, etenkin kun se lämmin tila on rakennettu niin ei kylmäkäön haittaa" , niin ei se silti muuta asiaa miksikään siitä, että se etelänapa itsessään ei välttämättä nappaa yhtään. 

Mun mielestä ehkä huonoin vertaus koskaan minkä olen kuullut. Se etelänapa on ja pysyy kylmänä ja aina palelet, eikä sinne oikeasti kukaan halua muuttaa. Mikä vanhemmuudessa samalla tavalla pysyy ikuisesti raskaana ja negatiivisena? Miksei joku vähän neutraalimpi vertaus, ostat vaikka heikkokuntoisen kesämökin jonka laittamiseen menee aluksi paljon vaivaa ja aikaa? 

Etelänavan kylmyys on ihanaa, kun sinulla on lämmin tupa.Se että olet nähnyt kuvia etelänavalta ei tee sinusta pätevää

Etelänavan kylmyys ei ole kenellekään ihanaa, se on tappavaa. Miksei voisi käyttää edes hieman neutraalimpaa vertausta? Jotta voisi edes jotenkin samaistua ajatukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle tiedoksi, se pikkulapsi-aika korostuu kun silloin äiti on yleensä aika nuori ja siinä menee se nuoruus, se ainoa asia elämässä, jota ei tulisi menettää, se minkä takia tänne moni kokee syntyvänsä.

Tuo on se ainoa aika elämässä, jolloin oikeasti voi elää itselleen ja on energiat ja ulkonäöt ja muut tallella, joka tämän myös mahdollistaa.

 Ajatteletko todella näin? Että nuoruus ja itselleen eläminen sekä ulkonäkö on se juttu, minkä vuoksi olet syntynyt? Ei se, minkä jäljen ja vaikutuksen jätät yhteisöösi? Ei se, että ylipäänsä olet osa yhteisöä ja sukupolvien ketjua?

Olen eri, mutta ei kiitos, en todellakaan halua jättää jälkeeni yhtisön saasteita ja saastinutta maailmankuvaa. Sääli, että te halusitte. 

Ei se sun velaus ole yhtään sen parempi valinta. Ja jonkun mielestä se on paska valinta, vaikka sinulle se on ihan oikea valinta.

Pointti oli siinä, että ihmisillä on erilaiset arvot. Minun mielestäni velan ei missään tapauksessa pidä tehdä lapsia. Se on ihan oikea valinta sinulle ja varmasti paras valinta. Ei se silti muuta sitä tosiasiaa, että joku muu voi olla eri mieltä kanssasi. 

Vierailija kirjoitti:

 Näissä keskusteluissa häiritsee se, että vela ei voi ymmärtää äitiyttä, piste. Vela on "katsonut sivusta" jonkun tuttavan vaipparallia ja myhäilee tyytyväisenä, ettei tarvitse vaihtaa vaippoja. Koko sitä biologisen äitiyden ulottuvuutta on mahdotonta välittää ihmiselle, jolla ei ole takanaan raskautta ja synnytystä, koska ne muuttavat naisen maailman ja suhde siihen lapseen on jotain aivan muuta, kuin suhde vaikkapa sisaren lapseen. (Ja nyt joku pelle tietysti vetää tähän adoptiot, mutta niissäkin muututaan saman tyyppisesti, kuin raskauden aikana ja suhde adoptoituun lapseen on samanlainen, kuin bioäitiydessäkin.) 

Onko joillakin jotenkin vajavainen käsityskyky ja tunne-elämä, jos eivät osaa etukäteen yhtään kuvitella mitä äitiys/vanhemmuus on? Itse nimittäin en pidä äitiyttä minään sellaisena juttuna joka tulee täytenä yllätyksenä vasta kun saa lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkä rasti on käyttää edes 10 saatika 20 vuotta elämästään johonkin sellaiseen mitä ei halua ja mistä ei nauti.

Onko? Ihmiset elävät nykyään vanhoiksi. Siinä on elämässä monenlaista vaihetta, mistä ei erityisesti nauti, koska sellaista elämä on. Väliin mahtuu sitten myös vuosikymmeniä, joissa keskittyy enemmän just omiin juttuihin, mutta kenenkään elämä ei varsinkaan ihan loppua kohti ole vain mitä haluaa ja mistä nauttii. Sikäli se muutama vuosi pikkulapsiaikaa on yksi pieni, ohimenevä humahdus.

Etelänapavertaus toimisi, jos siellä olisi aiemmin onnistuneesti asuttu, ja nyt iso osa sieltä pois muuttaneista olisi ahdistuksen takia pitkillä sairauslomilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älysit kuitenkin mistä siinä on kyse, paitsi et tajunnut että sille joka ei jotain halua, ei ole koskaan olemassa mitään palkintoa asiasta. 

Ajatteletko ihmissuhteista ylipäätään noin negatiivisesti? Miksi se  ihmissuhde aikuiseen lapseen on ajatuksenkin tasolla niin karmea? 

En tietenkään. Eikä se olekaan. Mutta en halua sitä. Maailmassa on ihan hurjan paljon hyviä, kivoja asioita, joita en halua, mutta en pidä niitä karmeina. En halua olla oliivinviljelijä, mutta en vihaa heitä ja syön mielelläni oliiviöljyä. En silti aio hakeutua oliivinviljelijäksi ja käyttää elämääni siihen, kun en halua.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se sinun päänsärkysi ole, jos joku ei halua myyttistä sidettä alien-sikiönsä kanssa! Mikä ihme teitä vaivaa? Jos joku ei halua suhdetta omaan lapseen, niin hän ei silloin halua. Hän EI HALUA KOKEA sitä. Onko teillä aivoissa vikaa?

Yritän ymmärtää. Ehkä tämä joku on jollain tavalla jäänyt vajaaksi omassa kehityksessään tai hänellä on itsellään ollut hyvin traumaattinen lapsuus, josta ei ole päässyt yli, ja näkee sen vuoksi lapset jonain alien-sikiöinä. -Eri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etelänapa vertaus oli hyvä. Just tuo, että hehkuttaja kertoo "joo rakennusvaiheessa on kylmä mutta kun on tää paljon muutakin, etenkin kun se lämmin tila on rakennettu niin ei kylmäkäön haittaa" , niin ei se silti muuta asiaa miksikään siitä, että se etelänapa itsessään ei välttämättä nappaa yhtään. 

Mun mielestä ehkä huonoin vertaus koskaan minkä olen kuullut. Se etelänapa on ja pysyy kylmänä ja aina palelet, eikä sinne oikeasti kukaan halua muuttaa. Mikä vanhemmuudessa samalla tavalla pysyy ikuisesti raskaana ja negatiivisena? Miksei joku vähän neutraalimpi vertaus, ostat vaikka heikkokuntoisen kesämökin jonka laittamiseen menee aluksi paljon vaivaa ja aikaa? 

Se etelänavan kylmyys

että jankutat tuota tarkoittaa että ymmärsit sen 100%. Sen tarkoitus oli avata miltä velasta lapset tuntuu. Olen pahoillani että näin on, mutta vain sitä kautta ymmärrät että ihan turha on kenenkään kertoa mitä hyvää heidän mielestään on asiassa missä ei meidän mielestä ole mitään hyvää. Se että koet tuon noin järjettömänä vertauksena kertoo että pääsit sen ytimeen. Nyt sinun pitää enää hyväksyä että muilla on tuntemuksia mitä sinä et tavoita. Se voi olla ärsyttävää ja järkyttävää. Mutta sillä ei ole mitään väliä. Ne ovat vain sinun tunteitasi.

Miksi jankutat tuota että "lapset tuntuu tältä". Kun yritetään kysyä suhteesta aikuiseen lapseen. Onko sulla itselläsi myrkylliset suhteet lähisukulaisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etelänapa vertaus oli hyvä. Just tuo, että hehkuttaja kertoo "joo rakennusvaiheessa on kylmä mutta kun on tää paljon muutakin, etenkin kun se lämmin tila on rakennettu niin ei kylmäkäön haittaa" , niin ei se silti muuta asiaa miksikään siitä, että se etelänapa itsessään ei välttämättä nappaa yhtään. 

Mun mielestä ehkä huonoin vertaus koskaan minkä olen kuullut. Se etelänapa on ja pysyy kylmänä ja aina palelet, eikä sinne oikeasti kukaan halua muuttaa. Mikä vanhemmuudessa samalla tavalla pysyy ikuisesti raskaana ja negatiivisena? Miksei joku vähän neutraalimpi vertaus, ostat vaikka heikkokuntoisen kesämökin jonka laittamiseen menee aluksi paljon vaivaa ja aikaa? 

Siksi se onkin hyvä esimerkki, kun siitä pitäisi tajuta, että se vanhemmuus on etelänapa, jotain MITÄ EI HALUA. Ei vaikka

Ei se tajua. Se on jonkun nukkevaimo, joka on suorittanut elämäänsä aina, kuten muut haluavat hänen suorittavan elämää. Osahan näistä on myös uskovaisia, jotka eivät todellakaan tajua. Heidät on aivopesty uskon toimesta.