Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älysit kuitenkin mistä siinä on kyse, paitsi et tajunnut että sille joka ei jotain halua, ei ole koskaan olemassa mitään palkintoa asiasta. 

Ajatteletko ihmissuhteista ylipäätään noin negatiivisesti? Miksi se  ihmissuhde aikuiseen lapseen on ajatuksenkin tasolla niin karmea? 

En tietenkään. Eikä se olekaan. Mutta en halua sitä. Maailmassa on ihan hurjan paljon hyviä, kivoja asioita, joita en halua, mutta en pidä niitä karmeina. En halua olla oliivinviljelijä, mutta en vihaa heitä ja syön mielelläni oliiviöljyä. En silti aio hakeutua oliivinviljelijäksi ja käyttää elämääni siihen, kun en halua.

Tämä oli kaunis velan kirjoitus, kiitos <3 Niin moni vela vihaa, ja elämän käyttäminen vihaan (oli kohde mikä vain) on niin surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väärää on siinä että pyrkii onnellisuuteen, ts. että elämä on nautintoa?

Paradoksaalisesti se ei tuo onnellisuutta, vaan ahdistusta. Kuuluminen johonkin itseä suurempaan, johon liittyy myös velvollisuuksia, tuo elämään merkitystä ja onnea. 

Nuoret aikuiset, jotka keskittyvät omaan mielihyvään, ovat kaikkein ahdistuneimpia.

Minä, keski-ikäinen aikuinen, keskityn omaan mielihyvään enkä ole lainkaan ahdistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen kun sellainen vela, joka pistää koko elämänsä koirille, mouhkaa miten lapsi sitoo likaa.

Koira ja lapsi sitovat eri tavalla. Koiran voi jättää kotiin työpäivän ja kauppareissun ajaksi, lasta ei voi. Koiran kanssa voi harrastaa lajeja, joita lapsen kanssa ei voi. Kiinnostuksen kohteet ajanvietolle ovat erilaisia.

Ja taas. Tässä taas näkemys että se lapsi on aina pikkulapsi. Toisekseen pienet lapset on esimerkiksi päiväkodissa. Koiraa harva vie päivähoitoon. 

Juu, eikä pieni lapsi ole pieni kuin lyhyen ajan. Jos otat koiran, se vaatii seuraa, ulkoiluttamista ja ruokkimista ainakin 10-15 vuotta, joskus pitempäänkin. Lapset ovat yleensä tosiaan päiväkodissa työ

Niin pielessä tämä nykyajan nautinto-narratiivi. Ei, elämän tarkoitus ei ole pelkästään nauttia koko ajan.  Vasta taivaan ilossa tilanne on toinen.

Jotenkin tosi alentavaa miten täällä puhutaan, että kukaan, jolla ei ole omia lapsia ei voi ymmärtää sitä ja tätä ja tuota, aivan kuin sinun pitäisi kokea kaikki maailman asiat henkilökohtaisesti voidaksesi antaa niistä valistunut mielipide, että sopiiko se omalle kohdallesi.Moni vela on harkinnut lasten hankintaa hyvin monelta eri kantilta paljon enemmän kuin moni vanhempi, joille osa lapsista on vielä tullut suunnittelematta. Itse olen ainakin tarkkaan miettinyt asiaa oman luonteenlaatuni, jaksamiseni, sosiaalisen verkostoni, parisuhdetilanteeni, työni, rahatilanteeni, tulevaisuuteni jne kannalta, enkä vain todennut mielessäni "lol vaippojen vaihtaminen on ällö ajatus".

Ja lisäksi mielestäni on tärkeää punnita myös asiaa sen tulevan kasvavan ihmisen kannalta; voinko tarjota hänelle sen kaiken lämmön, rakkauden, huolenpidon ja asioiden hoitamisen, mitä pitääkin? Omalla kohdallani voin sanoa, että en, eikä se johdu vain vomavarojen vähyydestä, vaan siitä, että jokaisen lapsen tulisi mielestäni olla haluttu ja toivottu, ja omani ei sitä olisi. Vaikka kaikki muut taivaan merkit olisivat lottovoitosta lähtien puolellani, en ole ikinä kokenut halua saada omaa lasta. Olisi mahdotonta elää koko elämä näytellen roolia. Jossain kohtaa se kasvava ihminen hoksaisi, etten halunnut tätä oikeasti, vaikka kuinka yrittäisin parastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älysit kuitenkin mistä siinä on kyse, paitsi et tajunnut että sille joka ei jotain halua, ei ole koskaan olemassa mitään palkintoa asiasta. 

Ajatteletko ihmissuhteista ylipäätään noin negatiivisesti? Miksi se  ihmissuhde aikuiseen lapseen on ajatuksenkin tasolla niin karmea? 

En tietenkään. Eikä se olekaan. Mutta en halua sitä. Maailmassa on ihan hurjan paljon hyviä, kivoja asioita, joita en halua, mutta en pidä niitä karmeina. En halua olla oliivinviljelijä, mutta en vihaa heitä ja syön mielelläni oliiviöljyä. En silti aio hakeutua oliivinviljelijäksi ja käyttää elämääni siihen, kun en halua.

Miksi keksit noin absurdeja vertauksia? Jokaisella on taatusti kokemus ihmissuhteista. Suhde

Ei ole kenenkään lapsen vastuulla huolehtia vanhemmistaan. Lapsi ei ole tehnyt valintaa syntyä maailman eikä ole siitä vanhemmilleen mitään velkaa. Jos joku on päättänyt haluta lapsia, hän huolehtii myös itsestään, lasten asia se ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

No, jos Etelänapa on liian vaikea vertaus, niin muutetaan se vaikka Grönlanniksi. Sielläkin on kylmä ja silti monet haluavat asua siellä.

Mietipä nyt miltä tuntuisi, kun jossain vaiheessa elämää sinulta alettaisiin jokaisissa sukujuhlissa kysellä, että milloinkas sinä aiot muuttaa Grönlantiin tai eikö nyt todella olisi jo aika muuttaa Grönlantiin. Ja kun sanot ettet halua, joudut joka kerta selittämään miksi et halua. Ja luonnollisesti kärsit työmarkkinoilla pari ensimmäitä vuosikymmentä siitä, että olet potentiaalinen Grönlantiin muuttaja, vaikka olisitkin sataprosenttisen varma ettet milloinkaan ole muuttamassa.

Olet syntynyt Grönlannissa (= vanhemmillasi on lapsia). Olet muuttanut pois Grönlannista (=et itse halua lapsia). Tilastojen valossa Grönlannista pois muuttaneet ovat muita ahdistuneempia. 

Kai siinä ihmetyttää, miksi olet halunnut pois isiesi mailta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen kun sellainen vela, joka pistää koko elämänsä koirille, mouhkaa miten lapsi sitoo likaa.

Koira ja lapsi sitovat eri tavalla. Koiran voi jättää kotiin työpäivän ja kauppareissun ajaksi, lasta ei voi. Koiran kanssa voi harrastaa lajeja, joita lapsen kanssa ei voi. Kiinnostuksen kohteet ajanvietolle ovat erilaisia.

Ja taas. Tässä taas näkemys että se lapsi on aina pikkulapsi. Toisekseen pienet lapset on esimerkiksi päiväkodissa. Koiraa harva vie päivähoitoon. 

Juu, eikä pieni lapsi ole pieni kuin lyhyen ajan. Jos otat koiran, se vaatii seuraa, ulkoiluttamista ja ruokkimista ainakin 10-15 vuotta, joskus pitempäänk

Niin pielessä tämä nykyajan nautinto-narratiivi. Ei, elämän tarkoitus ei ole pelkästään nauttia koko ajan. Vasta taivaan ilossa tilanne on toinen.

Minkö vatun taivaan? Ei ole taivasta, jumalaa, jeebusta tai mitään satujuttuja. 

Kun kuolet ruumis mätänee, siinäpä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on alistettu ajatukseen, että pitää tehdä ja sietää asioita, joista ei nauti ja joita ei halua. Otatko kakkoseenkin vain siksi, että miehesi mielestä "kaikkea pitää kokeilla", "eihän se kestä kuin hetken", "voit miellyttää toista, vaikka et itse siitä pidä", jne.? Kuule kun elämässä ei tarvitse sietää kakkalapsia, eikä kakkapanoja. Jatkaa vaan omaa elämäänsä ja antaa muiden hoitaa kakkelit.

 

Rumastipa kirjoitit. Toisekseen kuulosti siltä, että sinä luulet, että elämässä voi valita pelkkää nautintoa koko ajan.

Toivottavasti kukaan ei ryhdy äidiksi, jos ei äidiksi halua. Äidiksi haluavat taas on valmis kestämään sellaistakin äitiyteen liittyvää, mistä ei koko ajan nauti.  

Olen puoli vuosisataa valinnut vain asioita, joista nautin. Miksi sinä et ole ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älysit kuitenkin mistä siinä on kyse, paitsi et tajunnut että sille joka ei jotain halua, ei ole koskaan olemassa mitään palkintoa asiasta. 

Ajatteletko ihmissuhteista ylipäätään noin negatiivisesti? Miksi se  ihmissuhde aikuiseen lapseen on ajatuksenkin tasolla niin karmea? 

En tietenkään. Eikä se olekaan. Mutta en halua sitä. Maailmassa on ihan hurjan paljon hyviä, kivoja asioita, joita en halua, mutta en pidä niitä karmeina. En halua olla oliivinviljelijä, mutta en vihaa heitä ja syön mielelläni oliiviöljyä. En silti aio hakeutua oliivinviljelijäksi ja käyttää elämääni siihen, kun en halua.

Miksi keksit noin absurdeja vertauksia? Jokaisella on taatusti kokemus ihmissuhteista. Suhde

Sinulle absurdeja. Minulle valideja. Kyllä, minulla on vanha vanhempi. Kyllä se kuormittaa. Mutta en valitse asioita siten, että teen niitä jotka kuormittaa vähiten. Teen asioita joita haluan. ja vanhan 1800-luvun talon remontointi on melkein vienyt hengen. Varmasti voisi olla helpompaa hankkia lapsia. Mutta en halua niitä niin en hanki. Ei se silti tarkoita etteikö minulla voisi tosiaan olla antoisia hetkiä aikuisen lapseni kanssa. SInun pitäisi ymmärtää että sinäkin valitset jatkuvasti asioita pois elämästäsi, jotka voisi olla tosi maailmaa mullistavia. Et vain joudu pistämään aivojasi mutkalle selittämällä itsestäänselvyyksiä muille, siksi että he eivät ymmärrä että ne ovat sinulle sellaisia. Ei sinun tarvitse selittää absurdisti että et halua olla oliivinviljelijä. Minun pitää selittää absurdisti miksi en halua lapsia. Ymmärrätkö? Minulle nuo asiat on 2 samaa. Sinulle ei. Minulle on. Sinun ja minun ero, Sinun pitäisi se hyväksyä.

Ehkä aikaisemmin oli helpompaa, kun näitä asioita ei sen kummemmin pohdittu. Naimisiin meno oli naiselle elämän päämäärä yleensä jo ihan oman hengissä selviämisen vuoksi, ja lapsia vain tuli. En sano, että ennen olisi ollut paremmin, vaikka siltä osin oli helpompaa, ettei noita asioita tullut mieleenkään kyseenalaistaa. 

 

Mitä höpötät? Velaus on valinta kuten vanhemmuus. Sitä pitää "tuoda tiskille" kuten vanhemmuutta, koska se on normaali elämänvalinta.

 

Pardon me, velasta ei ole normaali elämänvalinta. Sen tekevät ilmeisen traumatisoituneet ihmiset, jotka ovat menettäneet otteensa siihen mitä on olla ihminen. 

Myös terapiaan meno, tai siitä kieltäytyminen on valinta. 

Vierailija kirjoitti: Niin pielessä tämä nykyajan nautinto-narratiivi. Ei, elämän tarkoitus ei ole pelkästään nauttia koko ajan.  Vasta taivaan ilossa tilanne on toinen.

Arvasin, että kysymys on uskiksista -taas. Normaalit vanhemmat eivät näitä velavihaketjuja avaa tai kommentoi. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä mesotaan vain äideistä ja jostain maagisesta yhteydestä lapseen joka äidille muodostuu.

Itse olen vela mies jolla silti tahtomattaan lapsia. 

Et ole vela jos olet lisääntynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun velaus ole yhtään sen parempi valinta. Ja jonkun mielestä se on paska valinta, vaikka sinulle se on ihan oikea valinta.

Pointti oli siinä, että ihmisillä on erilaiset arvot. Minun mielestäni velan ei missään tapauksessa pidä tehdä lapsia. Se on ihan oikea valinta sinulle ja varmasti paras valinta. Ei se silti muuta sitä tosiasiaa, että joku muu voi olla eri mieltä kanssasi. 

Ap ja kumppanit ovat sitä mieltä, että on pakko tehdä lapsia. Lapselliset tässä räkyttävät lapsettomille, eikä toisin päin. Veloille yksi ja sama muiden perheet, kunhan eivät nenille tule.

Aivan tasapuolisesti molemmat leirit käyttäytyvät huonosti. Mutta ei kai siinä, jatkakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä mesotaan vain äideistä ja jostain maagisesta yhteydestä lapseen joka äidille muodostuu.

Itse olen vela mies jolla silti tahtomattaan lapsia. 

Et ole vela jos olet lisääntynyt. 

Olenki varmaan vasten tahtoisesti lapsellinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väärää on siinä että pyrkii onnellisuuteen, ts. että elämä on nautintoa?

Paradoksaalisesti se ei tuo onnellisuutta, vaan ahdistusta. Kuuluminen johonkin itseä suurempaan, johon liittyy myös velvollisuuksia, tuo elämään merkitystä ja onnea. 

Nuoret aikuiset, jotka keskittyvät omaan mielihyvään, ovat kaikkein ahdistuneimpia.

Minä en keskittynyt mielihyvään, minä vain elin elämääni nuorena. Te äitsylit olette niin kovin mustavalkoisia. Nainen on lapsineen pyhä madonna tai ilman lapsia kylmä hedonisti. Minä en ole ikinä ollut kumpaakaan, enkä halunnut olla kumpaakaan. 

Miksi muuten tässä ketjussa kirjoittavat vain vuosikymmeniä saman miehen kanssa asuneet ja lapsia tehneet ja suurempaan kuuluneet? Kun näitä avioeroja nyt tulee liukuhihnalta ja miehet lähtevät toteuttamaan itseään hyvin äkkiä, kun pari- kolme lasta on tehty. Olisi kiva kuulla niitäkin äideiltä, jotka hoippuvat väsymyksen ja itseinhon ja ex-miehen vihaamisen reunamilla, kun lapsiaan retuuttavat päivähoitoon kuudelta aamulla ja hakevat taas iltapäivällä ja matkustavat tunteja sen takia ruuhkabusseissa tai -junissa. Miten te kestitte sen parikymmentä vuotta ja millaista teillä on lukea myyttisestä suurempaan kuulumisesta? 

Vierailija kirjoitti:

No, jos Etelänapa on liian vaikea vertaus, niin muutetaan se vaikka Grönlanniksi. Sielläkin on kylmä ja silti monet haluavat asua siellä.

Mietipä nyt miltä tuntuisi, kun jossain vaiheessa elämää sinulta alettaisiin jokaisissa sukujuhlissa kysellä, että milloinkas sinä aiot muuttaa Grönlantiin tai eikö nyt todella olisi jo aika muuttaa Grönlantiin. Ja kun sanot ettet halua, joudut joka kerta selittämään miksi et halua. Ja luonnollisesti kärsit työmarkkinoilla pari ensimmäitä vuosikymmentä siitä, että olet potentiaalinen Grönlantiin muuttaja, vaikka olisitkin sataprosenttisen varma ettet milloinkaan ole muuttamassa.

Huoh. Et selvästi ymmärtänyt pointtia. Ja nuo  vertaukset muuttamisesta ihmeellisiin paikkoihin on niin monta kertaa kuultu ennenkin. Mikset voi käyttää jotain normaalimpaa vertausta vaikka sen kesämökin hankkiminen? Kyllä ihmiset ymmärtää etteivät kaikki ole "mökki-ihmisiä". 

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa häiritsee se, että vela ei voi ymmärtää äitiyttä, piste. Vela on "katsonut sivusta" jonkun tuttavan vaipparallia ja myhäilee tyytyväisenä, ettei tarvitse vaihtaa vaippoja. Koko sitä biologisen äitiyden ulottuvuutta on mahdotonta välittää ihmiselle, jolla ei ole takanaan raskautta ja synnytystä, koska ne muuttavat naisen maailman ja suhde siihen lapseen on jotain aivan muuta, kuin suhde vaikkapa sisaren lapseen. (Ja nyt joku pelle tietysti vetää tähän adoptiot, mutta niissäkin muututaan saman tyyppisesti, kuin raskauden aikana ja suhde adoptoituun lapseen on samanlainen, kuin bioäitiydessäkin.) 

Tämähän on kaikille isillekin mukava tieto, että vanhemmuudesta ja sen vastuista, iloista ja suruista ei tajua yhtään mitään jos ei ole ollut raskaana ja synnyttänyt 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos Etelänapa on liian vaikea vertaus, niin muutetaan se vaikka Grönlanniksi. Sielläkin on kylmä ja silti monet haluavat asua siellä.

Mietipä nyt miltä tuntuisi, kun jossain vaiheessa elämää sinulta alettaisiin jokaisissa sukujuhlissa kysellä, että milloinkas sinä aiot muuttaa Grönlantiin tai eikö nyt todella olisi jo aika muuttaa Grönlantiin. Ja kun sanot ettet halua, joudut joka kerta selittämään miksi et halua. Ja luonnollisesti kärsit työmarkkinoilla pari ensimmäitä vuosikymmentä siitä, että olet potentiaalinen Grönlantiin muuttaja, vaikka olisitkin sataprosenttisen varma ettet milloinkaan ole muuttamassa.

Huoh. Et selvästi ymmärtänyt pointtia. Ja nuo  vertaukset muuttamisesta ihmeellisiin paikkoihin on niin monta kertaa kuultu ennenkin. Mikset voi käyttää jotain normaalimpaa vertausta vaikka sen kesämökin hankkiminen? Kyllä ihmiset ymmärtää etteivät kaikki ole "mökki-ihmisiä".

No jos lapsiperheen äitylillekin on selvää, että kaikki eivät ole "mökki-ihmisiä", niin miksi samalle henkilölle ei sitten olisi selvää, että kaikki eivät ole "lapsiperheihmisiä"? Eivät "pikkulapsiperheihmisiä", eivät "teinilapsiperheihmisiä" eivätkä edes "aikuinenlapsiperheihmisiä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on alistettu ajatukseen, että pitää tehdä ja sietää asioita, joista ei nauti ja joita ei halua. Otatko kakkoseenkin vain siksi, että miehesi mielestä "kaikkea pitää kokeilla", "eihän se kestä kuin hetken", "voit miellyttää toista, vaikka et itse siitä pidä", jne.? Kuule kun elämässä ei tarvitse sietää kakkalapsia, eikä kakkapanoja. Jatkaa vaan omaa elämäänsä ja antaa muiden hoitaa kakkelit.

Kakkoseen ottamalla ei lapsia synny. Taidat olla sinä joka ottaa kakkoseen aina, kun ei lapsia synny..

Tämä kommentti ylitti parodiahorisontin aika reippaalla marginaalilla. Kun ei tajua yhtään alkuperäisen kommentin ajatusta, mutta silti piti kommentoida, ja AIVAN metsään.