Vela-kommenteissa minua usein ihmetyttää se kun ne puhuu lapsista kuin ne olisi lapsia aina, etenkin pikkulapsiaikaa korostetaan

Vierailija kirjoitti:

Ap on alistettu ajatukseen, että pitää tehdä ja sietää asioita, joista ei nauti ja joita ei halua. Otatko kakkoseenkin vain siksi, että miehesi mielestä "kaikkea pitää kokeilla", "eihän se kestä kuin hetken", "voit miellyttää toista, vaikka et itse siitä pidä", jne.? Kuule kun elämässä ei tarvitse sietää kakkalapsia, eikä kakkapanoja. Jatkaa vaan omaa elämäänsä ja antaa muiden hoitaa kakkelit.

Rumastipa kirjoitit. Toisekseen kuulosti siltä, että sinä luulet, että elämässä voi valita pelkkää nautintoa koko ajan.

Toivottavasti kukaan ei ryhdy äidiksi, jos ei äidiksi halua. Äidiksi haluavat taas on valmis kestämään sellaistakin äitiyteen liittyvää, mistä ei koko ajan nauti.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Vanhemmuusko loppuu, kun lapsi menee eskariin? Ihan sama huoli ja vaiva siitä muksusta on 1-, 11- ja 21-vuotiaana, ne muuttavat vain muotoaan.

No ei tasan ole 21-vuotiaasta samaa vaivaa kuin 1-vuotiaasta. :D

Paljon pahempi vaiva

Vai niin.

-Vela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä sivusta seuranneena en ikinä halunnut samaa itselleni. En edes vaikka olisi kuinka lyhyt aika. Lisäksi ei ole ikinä ollut mitään mielenkiintoa tai halua olla äiti. 

Pidin itsekin esimerkiksi vauva-aikaa ja uhmaikää raskaana. En ole mikään "perheenäiti-tyyppi". Mutta silti ihmetyttää miksi usein se pikkulapsiaika näkyy niin merkittävänä, vaikka se on niin häviävä lyhyt aika vanhemmuudessa.

En tällä hetkellä keksi mitään negatiivista siinä että olen äiti. On ihanaa seurata läheltä kahden nuoren aikuisen elämää, ovat myös mitä parhainta keskusteluseuraa. 

Ap

Ihmettelen suuresti joidenkin äitien kyvyttömyyttä ymmärtää, etteivät kaikki nauti samoista asioista.

T. Kahden jo aikuisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Niin, koiran ulostamiseen pitää omistajan osallistua sen koko elämän ajan. Lapsilla jää yleensä pariin vuoteen. Kultainen noutaja ei myöskään tuo aamupalaa sänkyyn äitienpäivänä.

Nytkö sitten verrataan koiria ja lapsia toisiinsa? Epätoivoiseksi on tämä ketju mennyt. Tsot tsot. 

Miten niissä perheissä, joissa on lapsia ja koiria, niissä koiria sitten ilmeisesti kidutetaan ja kiusataan, koska aikuinen voi tykätä joko a) lapsista tai b) koirista. Minä usuttaisin eläinsuojeluvalvojat tarkastuskäynnille perheisiin, joissa on molempia. Toivottavasti näin tekevät muutkin. Eläinten kaltoinkohtelu on Suomessa rikos. 

Mitä väärää on siinä että pyrkii onnellisuuteen, ts. että elämä on nautintoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu varmaan siitä, että yleensä lapsia hankkineille tai niitä haluaville ei ikinä riitä syyksi "en halua", vaan pitää listata 800 asiaa minkä takia se lasten hankkiminen olisi muka niin paha asia. Ja pikkulapsiajasta niitä nyt löytyy vain ylivoimaisesti eniten.

Ja ihan rehellisesti; pikkulapsiaika on PITKÄ aika. Ei se lopu kun lapsi on 3 tai 5. Joo, vaippoja ei ehkä tarvi enää vaihtaa tai heräillä yöllä, mutta se muksu on sinusta silti aivan täysin riippuvainen. Minua on aina karmaissut ajatella, että pitäisi elää ainakin 10 vuotta elämästäni aivan sumussa ja hampaat irvessä taistellen, koska "se kestää vain hetken". 10 VUOTTA elämästäni! Se ei ole "pieni hetki", jonka olen valmis heittämään helvettiin jotain myöhempää palkintoa varten, joka ehkä tulee tai on tulematta.

Tässäkin oli oletus, että jos lapsi syntyy terveenä ja kilttinä. Entä jos lapsel

Tässä iso syy sille miksi harkitsen lasten hankkimista tällä hetkellä todella tarkkaan. Alan kallistua siihen että se on liian iso riski Suvussani ikäisistäni on terveitä kaksi seitsemästä, ja ei-terveiden ongelmat vaihtelevat sairauteen parivuotiaana kuolleesta kehitysvammaisuuteen ja todella pahoihin käytös- ja huumeongelmiin.

Olen kasvanut sen keskellä että tuttujen ja sukulaisten raskaudet ovat aina vaikeita ja lapsilla on vakavia ongelmia. Itsellänikin on neurologisia vaivoja joita on selvitelty, mutta mitään ei ole löytynyt. Väsyn myös herkästi. Tiedän että itselleni sairas lapsi olisi liikaa, jättäisin lapsen isälleen ja lähtisin pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen kun sellainen vela, joka pistää koko elämänsä koirille, mouhkaa miten lapsi sitoo likaa.

Koira ja lapsi sitovat eri tavalla. Koiran voi jättää kotiin työpäivän ja kauppareissun ajaksi, lasta ei voi. Koiran kanssa voi harrastaa lajeja, joita lapsen kanssa ei voi. Kiinnostuksen kohteet ajanvietolle ovat erilaisia.

Ja taas. Tässä taas näkemys että se lapsi on aina pikkulapsi. Toisekseen pienet lapset on esimerkiksi päiväkodissa. Koiraa harva vie päivähoitoon. 

Juu, eikä pieni lapsi ole pieni kuin lyhyen ajan. Jos otat koiran, se vaatii seuraa, ulkoiluttamista ja ruokkimista ainakin 10-15 vuotta, joskus pitempäänkin. Lapset ovat yleensä tosiaan päiväkodissa työpäivän ajan. Eikä se päiväkotiaikakaan kovin mo

Miksi lapsi nauttisi automaattisesti elämästä, jonka hän viettää päiväkodissa ja koulussa? Onko lapselta kysytty? Onko lapsella valinnan mahdollisuutta?

Vierailija kirjoitti:

Etelänapavertaus toimisi, jos siellä olisi aiemmin onnistuneesti asuttu, ja nyt iso osa sieltä pois muuttaneista olisi ahdistuksen takia pitkillä sairauslomilla.

No minä varmasti meen pitkälle sairauslomalle kun lapset joskus muuttaa omilleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten kanssa taaksepäin katsottuna vaipparalli ja uhmaikä varmasti vaikuttaa lyhyeltä vaiheelta, mutta reaaliajassa vastoin tahtoa koettuna se on todella pitkä aika. Siihen päälle vielä raskausaika riskeineen, vanhemman velvollisuudet lasten harrastuksissa ja murrosiän ongelmat, niin puhutaankin jo - ylläri - parin vuosikymmenen raskaasta elämänvaiheesta.

Jo pienissä kunnissa on nykyään alakouluissa huumeongelmaa, saati sitten näissä suuremmissa kaupungeissa. Miksi ottaa riski saada huumeisiin kymmenvuotiaana sekoava kakara? Eihän siinä ole mitään järkeä! 

Ja minulle on sitten turha alkaa tuputtaa, että kyllä sinunkin mielesi vielä muuttuu. Olen ollut menopaussissa nyt kuusi vuotta. Hedelmällisyys on takana, lapsia nolla. 👍

Olet kaukana siitä totuudesta, joka se voisi olla, tuot mukaan uhkakuvat, jotka toki on hyvä ottaa huomioon! Itse lapsia kasvattaneena oli hyvinkin kiinnostavaa olla mukana lasten suunnitelmissa tulevaisuuden suhteen. Ei ole mahdottomuus olla läsnä, siinä kehittää myös itseään. Perhe on ollut aikojen alusta asti instituutio, ja ihan hyvä sellainen!

Vierailija kirjoitti:

Mitä väärää on siinä että pyrkii onnellisuuteen, ts. että elämä on nautintoa?

Paradoksaalisesti se ei tuo onnellisuutta, vaan ahdistusta. Kuuluminen johonkin itseä suurempaan, johon liittyy myös velvollisuuksia, tuo elämään merkitystä ja onnea. 

Nuoret aikuiset, jotka keskittyvät omaan mielihyvään, ovat kaikkein ahdistuneimpia.

Vierailija kirjoitti:

Ap on alistettu ajatukseen, että pitää tehdä ja sietää asioita, joista ei nauti ja joita ei halua. Otatko kakkoseenkin vain siksi, että miehesi mielestä "kaikkea pitää kokeilla", "eihän se kestä kuin hetken", "voit miellyttää toista, vaikka et itse siitä pidä", jne.? Kuule kun elämässä ei tarvitse sietää kakkalapsia, eikä kakkapanoja. Jatkaa vaan omaa elämäänsä ja antaa muiden hoitaa kakkelit.

Vai oikein alistettu ajatukseen.. Se on varmaan hyvässä lykyssä prosentti ihmisistä , tuskin sitäkään, joiden ei oikeasti tarvitse tehdä asioita joista ei nauti tai halua tehdä.

Suurin osahan ihmisen elämässä on asioita/tapahtumia, jotka parhaimmillaankin on neutraaleja, yleensä sinne tympeään kallellaan ja silti ne on vain tehtävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etelänapa vertaus oli hyvä. Just tuo, että hehkuttaja kertoo "joo rakennusvaiheessa on kylmä mutta kun on tää paljon muutakin, etenkin kun se lämmin tila on rakennettu niin ei kylmäkäön haittaa" , niin ei se silti muuta asiaa miksikään siitä, että se etelänapa itsessään ei välttämättä nappaa yhtään. 

Mun mielestä ehkä huonoin vertaus koskaan minkä olen kuullut. Se etelänapa on ja pysyy kylmänä ja aina palelet, eikä sinne oikeasti kukaan halua muuttaa. Mikä vanhemmuudessa samalla tavalla pysyy ikuisesti raskaana ja negatiivisena? Miksei joku vähän neutraalimpi vertaus, ostat vaikka heikkokuntoisen kesämökin jonka laittamiseen menee aluksi paljon vaivaa ja aikaa?&nb

Alat kadottamaan nyt itse jonkun loogisen langan ajattelustasi. Minulla on iso perhe, rakkaita sisaruksia, joiden kanssa hoidan dementoitunutta äitiämme. Siskontytöt ovat elämässäni lähes päivittäin. Kai sinäkin ymmärrät että vaikka metsästyskoiran kanssa voi olla todella hyvä ja läheinen suhde, ja minä en ajattele että olet joku maaninen koirienpotkija vaikka et sitä haluaisi.

En halua tehdä itselleni omaa ihmistä. Minulla ei silti ole ongelmaa muiden tekemien ihmisten kanssa, oli ne isoja tai pieniä. Yksi yhden naisen tekemä oma ihminen on elämäni tärkein ihminen, aviomieheni. En koe häntä kohtaan väkivaltaisia tunteita tai vihaa vaikka en halua tehdä omaa ihmistä.

Ymmärrätkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älysit kuitenkin mistä siinä on kyse, paitsi et tajunnut että sille joka ei jotain halua, ei ole koskaan olemassa mitään palkintoa asiasta. 

Ajatteletko ihmissuhteista ylipäätään noin negatiivisesti? Miksi se  ihmissuhde aikuiseen lapseen on ajatuksenkin tasolla niin karmea? 

En tietenkään. Eikä se olekaan. Mutta en halua sitä. Maailmassa on ihan hurjan paljon hyviä, kivoja asioita, joita en halua, mutta en pidä niitä karmeina. En halua olla oliivinviljelijä, mutta en vihaa heitä ja syön mielelläni oliiviöljyä. En silti aio hakeutua oliivinviljelijäksi ja käyttää elämääni siihen, kun en halua.

Miksi keksit noin absurdeja vertauksia? Jokaisella on taatusti kokemus ihmissuhteista. Suhde aikuisen lapseen on yksi ihmissuhde muiden joukossa. Eikä se välttämättä ole ihmissuhde, joka vaatii eniten vastuuta. Vaikkapa iäkkäät vanhemmat voivat kuormittaa paljon enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmettelen kun sellainen vela, joka pistää koko elämänsä koirille, mouhkaa miten lapsi sitoo likaa.

Koira ja lapsi sitovat eri tavalla. Koiran voi jättää kotiin työpäivän ja kauppareissun ajaksi, lasta ei voi. Koiran kanssa voi harrastaa lajeja, joita lapsen kanssa ei voi. Kiinnostuksen kohteet ajanvietolle ovat erilaisia.

Kyllä mä jätän lapset työpäivän ja kauppareissun ajaksi kotiin, onha niillä vettä ja ruokaa kipoissa. Lasten kanssa voi harrastaa ihan samoja juttuja kuin koiran kanssa, esim. agilitya, metsästystä, kepin heittoa, lenkkeilyä, näyttelyjä. Ainoa ero on se että muut saattaa katsoa pahalla kun lenkkeilyttää lasta hihnassa, varsinkin jos ite pyörällä ja lapsi juoksee.

Joo, meilläkin käyn nuorimman kanss

Mitä rotua Anniina 3 v on? Tummaa vai vaaleata? 

Vierailija kirjoitti:

Ei se sun velaus ole yhtään sen parempi valinta. Ja jonkun mielestä se on paska valinta, vaikka sinulle se on ihan oikea valinta.

Pointti oli siinä, että ihmisillä on erilaiset arvot. Minun mielestäni velan ei missään tapauksessa pidä tehdä lapsia. Se on ihan oikea valinta sinulle ja varmasti paras valinta. Ei se silti muuta sitä tosiasiaa, että joku muu voi olla eri mieltä kanssasi. 

Ap ja kumppanit ovat sitä mieltä, että on pakko tehdä lapsia. Lapselliset tässä räkyttävät lapsettomille, eikä toisin päin. Veloille yksi ja sama muiden perheet, kunhan eivät nenille tule.

Olen pian synnyttävä (ex)vela, joka sai tietää raskaudesta liian myöhään ja joka yrittää totutella ajatukseen koko identiteetin ja elämän muuttumisesta. Olen kuitenkin myös huolehtiva ja rationaalinen ihminen, ja uskon että elämäni ei ole sentään pilalla vaikka muuttuukin varmaan ainakin jonkin verran huonompaan suuntaan. Toivon kuitenkin että saan luotua läheisen siteen lapseeni.

Se minua ihmetyttää, että niin moni lapsia saanut kertoo just tuota, että se pikkulapsiaika on todella lyhyt ja äkkiä ohi. Ymmärrän että haluavat etukäteen lohduttaa minua että raskas vaihe on pian takana, mutta kun siis luulin, että nimenomaan se on ollut heille sitä antoisinta aikaa aiempien puheidensa perusteella. Nyt kun kerrankin olisin voinut ajatuksella kuunnella niitä pikkulapsiajan ihania puolia, niin ovatkin heidän suussaan typistyneet muotoon äkkiä se on ohi :D ja onko se nyt kovin äkkiä, monta vuotta kestää kuitenkin. Jää mielikuva, että tuntuu lyhyeltä kun mitään ei jää väsymyksen keskellä mieleen ja käteen.

No, itse menen päivä kerrallaan, toivottavasti opin löytämään hyviä puolia enkä pilaa lapsen lapsuutta.

Miksi täällä mesotaan vain äideistä ja jostain maagisesta yhteydestä lapseen joka äidille muodostuu.

Itse olen vela mies jolla silti tahtomattaan lapsia. 

No, jos Etelänapa on liian vaikea vertaus, niin muutetaan se vaikka Grönlanniksi. Sielläkin on kylmä ja silti monet haluavat asua siellä.

Mietipä nyt miltä tuntuisi, kun jossain vaiheessa elämää sinulta alettaisiin jokaisissa sukujuhlissa kysellä, että milloinkas sinä aiot muuttaa Grönlantiin tai eikö nyt todella olisi jo aika muuttaa Grönlantiin. Ja kun sanot ettet halua, joudut joka kerta selittämään miksi et halua. Ja luonnollisesti kärsit työmarkkinoilla pari ensimmäitä vuosikymmentä siitä, että olet potentiaalinen Grönlantiin muuttaja, vaikka olisitkin sataprosenttisen varma ettet milloinkaan ole muuttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Vanhemmuusko loppuu, kun lapsi menee eskariin? Ihan sama huoli ja vaiva siitä muksusta on 1-, 11- ja 21-vuotiaana, ne muuttavat vain muotoaan.

No ei tasan ole 21-vuotiaasta samaa vaivaa kuin 1-vuotiaasta. :D

Ei ole, jos kyseessä on terve lapsi. Mutta niin se on, että lapsen synnyttyä ei täysin huoletonta päivää enää koe. Aina siitä lapsestaan huolta kantaa, vaikka kaikki menisi hyvin.