Te, jotka olette seurustelleet alkoholin suurkuluttajan kanssa

Vierailija kirjoitti:

Tiesin kun aloimme seurustelemaan. Nykyään ei ole suurkuluttaja. Juo vähän ja harvoin.

Tämä on uskomatonta. Miten te teitte sen?

Paljonko teidän tuntemat suurkuluttajat käyttää alkoholia?

Vierailija kirjoitti:

Suhteen ensimmäisten vuosien aikana en hahmottanut miehen juomismääriä, sillä join itsekin. Tullessani raskaaksi tajusin, ettei ole normaalia juoda joka ilta, vaikka kuinka perusteli että saunakalja on vain saunakalja. Toki, mutta sen saunakaljan jälkeen joi vielä kolme tai neljä ja viikonloput päälle. 

Kun palasin vuorotöihin ja iltavuorosta palatessani mies oli humalassa, otin eron ja vaihdoin päivätyöhön. 

Tää vois olla aivan niinkuin yhden mun tutun kirjoittama sillä erotuksella että ei jättänyt alkoholistimiestään, vaan jäi juopon kanssa koska äitinsä on elänyt juopon kanssa myös ja hänellä sellainen teoria että jossain kohtaa sen juopon vaan korjaa rakkaudella kuiville siitä viinasta. Joivat tämä kaverini ja tämä sen mies yhdessä paljon, mies oikein ylisti tätä naista kuinka oli paras tyttöystävä ikinä kun toisin kun muut takakireät exät niin tämä ei turhaan nalkuttanut juomisesta. Alkoivat odottamaan vauvaa niin kaverilla silmät aukesi, usemman kerran sanoi että mies ei juo silloin kun on yksin vastuussa lapsesta ja sillä sit aina yritti kikkailla vauvan miehensä vastuulle niin että mies oli selvinpäin. Järkyttävä kuvio seurata vierestä, jossain kohtaa ei enää puhunut miehensä juomisesta mitään, veikkaan että joku teki lasun näistä.

Oli suurkuluttaja puolisona, sellainen ärsyttävä, joka paheksui skumppalasia brunssilla tai saunakaljaa, mutta itse myöhään illalla/yöllä joi kirkasta viinaa 1-2 pulloa. 

Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt tajuta, mutta olin nuori ja silloin kaikki joi reippaammin viikonloppuisin. Mutta ei siinä alussa ollut kuin ne silloin tällöin viikonloppuisin eli kuitenkin suurin osa ajasta selvinpäin. Mutta överit oli helposti ja siitä olisi pitänyt hälytyskellojen soida että siihen sammumispisteeseen asti juominen ei ole normaalia.

mutta ajanmyötä tuli joka viikonloppu juominen vähän, sitten vähän enemmän ja sitten pe ja la molempina päivinä juominen. Sitten arki-illoille saunakaljat, nekin ensin silloin tällöin kunnes se olut oli kädessä arkenakin vaikkei saunonutkaan. Ensin pari, sitten kuusi vaikka seuraavana päivänä töitä.

Koska kaikki on tapahtunut vuosien kehityksen aikana niin omat silmät avautui kunnolla vasta vähän aikaa sitten erään yksittäisen tilanteen johdosta enkä tiedä mitä tehdä. Ei vähennä pyynnöistä huolimatta. Elämä yhdessä olisi muuten hyvää, mutta hävettää humalassa oleva mies viikonloppuisin julkisilla paikoilla tai jos vetää överit keikalla missä on tuttuja. Ahdistaa mies joka sammuu sohvalle ja jonka hengitystä välillä kuuntelen että onhan vielä hengissä. Inhoan sitä vanhan viinan hajua aamuisin sekä humalaisen miehen lähentely yrityksiä. Pelkään että juomisen takia sattuu jotain tai sairastuu. Ja kun koko ajan määrät kasvaa. 

 

Oltiin liki absolutisteja kun alettiin seukkaan.  Nyt 30 vuotta myöhemmin maistuu molemmille 🤣

Tuli selville jo aika alkuvaiheessa koska soitin miehelle ja mies oli mielestäni kännissä jo perjantai aamuna. JA sitten kun oltiin sovittu jotain yhteistä menoa niin mies perui ja olikin kaverin luona kännnissä kun soitin sille. Oli selvää että mies juo arkisinkin joten jätin miehen. 

Nykyinen mieheni on ihan erilainen. Ei juo arkisin eikä joka viikonkoppuna. Saa juoda ja rentoutua mutta miehelläni on muutakin tekemistä ja sen pitää olla selvinpäin aamuisin esimerkiksi koska kalastaa paljon. Eli ajaa venettä ja lähtee kalaverkkoja nostamaan ja sitä tapahtuu viikonloppuisinkin. Tykkään siitä että tiedän ettei alkoholi määrittele arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesvihaketju naamioitu alkoholin suurkulutusaiheen taakse

Minä en ainakaan vihaa miehiä, mutta juoppoja vihaan (sukupuoli mikä tahansa).

Miksi vihaat? Vihaatko myös vammaisia, lihavia, tai muuten vain erilaisia ihmisiä? 

Vierailija kirjoitti:

Ruma, määräilevä, nalkuttava vaimo ajaa miehen usein ryyppäämään. Ja muut negatiiviset asiat kuten oma vakava sairaus, työttömyys, puolison sairaus, rahattomuus ym. elämän vaikeat asiat. 

Sama suomeksi: Jotkut ei kestä mitään sanomista tai vastoinkäymisiä. Heti pitää vetää pää täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin suurkulutuksen juurisyy on useimmiten surkea puoliso. 

Juuri näin. Se alkoholisti on todella surkea puoliso. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesvihaketju naamioitu alkoholin suurkulutusaiheen taakse

Minä en ainakaan vihaa miehiä, mutta juoppoja vihaan (sukupuoli mikä tahansa).

Miksi vihaat? Vihaatko myös vammaisia, lihavia, tai muuten vain erilaisia ihmisiä? 

Olen eri, mutta ei vammaiset, lihavat tai muuten vaan erilaiset ihmiset aiheuta ympäristölleen mitään tuhoa niin kuin juopot. Alkoholismin haitat on järkyttäviä. Maksaa yhteiskunnalle miljardiluokan kulut vuodessa. Inhimillinen kärsimys päälle. Vastuutonta sakkia.

Mä tajusin tapailevani alkkista vasta siinä kohti, kun alkoi virtsaamaan unissaan sänkyyn.

Oli hyvin naamioinut itseltäänkin varmasti alkoholin liikakäyttönsä, kutsui itseään "beer geekiksi" eli olutnörtiksi. Joi päivittäin kalliita erikoisoluita ja kalliita viinejä, vietti illat pubeissa joista sai kalliita oluita, matkusteli oluttapahtumien perässä, pani itse olutta ja tilaili ulkomailta asti juomia.

Eli elämä pyöri ihan alkoholin ympärillä, hänellä vaan sattui olemaan rahaa paljon käytössä siihen hommaan. Tapailtiin 8kk kunnes tajusin, etten ole koskaan nähnyt häntä ilman että joisi sinä päivänä useamman vahvan olusen tai pullon viiniä. Ja viikonloppuisin ja välillä arkisinkin kunnon lärvit.

Olen ollut yhdessä alkoholistimiehen kanssa 25 vuotta. Selvinpäin hän on oikein ihana, eikä humalassakaan mitenkään ilkeä tai muuten ikävä. Ei juo viikolla. Arkisin hän käy töissä, hoitaa asiansa hyvin, lauantaisin hän on joka viikko sitten tainnoksissa. Itse juon ehkä 6pacin pikkulonkeroita kuukaudessa.

Me olemme ratkaisseet asian siten, että kun lauantai koittaa, hän menee meidän kaupunkikämpille, hotelliin tai minne nyt meneekin. En soittele enkä kysele perään, eikä hänestäkään mitään kuulu ennenkuin sunnuntai-iltapäivästä ilmestyy kotiin.

Käännekohta mielestäni parisuhteessa oli asian hyväksyminen. Alkuun mäkätin ja motkotin asiasta, mikä aiheutti riitaa, salailua, valehtelua ja hampaiden kiristelyä. Jos toinen haluaa juoda, niin juominen menee kaiken edelle, kyllä mä sen tiedän, ei siinä vaimon sanomiset auta.

Nyt kun asia on sovittu että lauantaisin olet poissa, ei asiasta tarvitse kinastella. Olemme aikuisia ihmisiä, ehdimme kyllä kaikkina muina päivinä olla riittävästi yhdessä.

Kun hän on poissa, minä käyn salilla, hoidan puutarhaa, sisustan, katson hömppäsarjoja ym itseasiassa on ihan kiva kun välillä saa olla ihan yksin.

Moni varmasti tässä nyt sanoo että on ihan paskaa ja mies voi olla juomatta jos oikeesti rakastaa, jätä se sika ymym mutta itse olen sitä mieltä että hänessä on suunnattomasti enemmän hyviä puolia kuin huonoja, eikä kukaan ole täydellinen.

Mielestäni parisuhteemme voi hyvin ja olemme onnellisia. N41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin kun aloimme seurustelemaan. Nykyään ei ole suurkuluttaja. Juo vähän ja harvoin.

Tämä on uskomatonta. Miten te teitte sen?

Minä sairastuin vakavasti niin loppui miehelläkin into juoda.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin suurkulutuksen juurisyy on useimmiten surkea puoliso. 

Alkoholisti syyttää aina muita, ei tarvitse näin ollen olla vastuussa itsestään, sanomisistaan eikä tekemisistään. Kun viitsit vähän edes katsoa sinne peiliin, niin juuri(kin) se syy löytyy sieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin suurkulutuksen juurisyy on useimmiten surkea puoliso. 

Alkoholisti löytää aina syyn juoda. On iloa, surua, arkea, tylsää, juhlaa, stressiä, raskas työviikko tai paska puoliso. Vika on aina muissa kuin itsessä. Kaikkiin ongelmiin ja tunnetiloihin juodaan. 

On siellä taustalla traumojakin esimerkiksi. Voi siis olla.

Joo, niin voi olla, mutta ne traumat pitää itse hoitaa, niistä voi kyllä selvitä. Viina vaan pahentaa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yhdessä alkoholistimiehen kanssa 25 vuotta. Selvinpäin hän on oikein ihana, eikä humalassakaan mitenkään ilkeä tai muuten ikävä. Ei juo viikolla. Arkisin hän käy töissä, hoitaa asiansa hyvin, lauantaisin hän on joka viikko sitten tainnoksissa. Itse juon ehkä 6pacin pikkulonkeroita kuukaudessa.

Me olemme ratkaisseet asian siten, että kun lauantai koittaa, hän menee meidän kaupunkikämpille, hotelliin tai minne nyt meneekin. En soittele enkä kysele perään, eikä hänestäkään mitään kuulu ennenkuin sunnuntai-iltapäivästä ilmestyy kotiin.

Käännekohta mielestäni parisuhteessa oli asian hyväksyminen. Alkuun mäkätin ja motkotin asiasta, mikä aiheutti riitaa, salailua, valehtelua ja hampaiden kiristelyä. Jos toinen haluaa juoda, niin juominen menee kaiken edelle, kyllä mä sen tiedän, ei siinä vaimon sanomiset auta.

Nyt kun asia on sovittu että lauantaisin olet poissa, ei asiasta tarvitse kinastella. Olemme ai

Eikö sua pelota yhtään vanhuus paljon juovan kanssa? Hän aika todennäköisesti sairastuu jossain kohti. Juo maksansa, aivonsa tms. Ryhdytkö omaishoitajaksi? 

 

minulla myös runsaasti alkoholia käyttävä mies, joka yrittää vihdoin raitistua. Terveyssyistä ja koska pelkää, että jätän. Olen sanonut, että tiedän jo etukäteen että jossain kohtaa minulla napsahtaa tämä juominen ja se oli sitten siinä. Mieheni on ns. Kiltti juopottelija. Ei väkivaltaa tai muita lieveilmiöitä. Itse myöntää ongelman. Itseäni huolestuttaa eniten terveys. Enkä halua olla alkkiksen omaishoitaja. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli selville jo aika alkuvaiheessa koska soitin miehelle ja mies oli mielestäni kännissä jo perjantai aamuna. JA sitten kun oltiin sovittu jotain yhteistä menoa niin mies perui ja olikin kaverin luona kännnissä kun soitin sille. Oli selvää että mies juo arkisinkin joten jätin miehen. 

Nykyinen mieheni on ihan erilainen. Ei juo arkisin eikä joka viikonkoppuna. Saa juoda ja rentoutua mutta miehelläni on muutakin tekemistä ja sen pitää olla selvinpäin aamuisin esimerkiksi koska kalastaa paljon. Eli ajaa venettä ja lähtee kalaverkkoja nostamaan ja sitä tapahtuu viikonloppuisinkin. Tykkään siitä että tiedän ettei alkoholi määrittele arkea.

Ennemmin ottaisin puolisokseni alkoholin suurkuluttajan, kuin miehen joka nauttii eläinten tappamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yhdessä alkoholistimiehen kanssa 25 vuotta. Selvinpäin hän on oikein ihana, eikä humalassakaan mitenkään ilkeä tai muuten ikävä. Ei juo viikolla. Arkisin hän käy töissä, hoitaa asiansa hyvin, lauantaisin hän on joka viikko sitten tainnoksissa. Itse juon ehkä 6pacin pikkulonkeroita kuukaudessa.

Me olemme ratkaisseet asian siten, että kun lauantai koittaa, hän menee meidän kaupunkikämpille, hotelliin tai minne nyt meneekin. En soittele enkä kysele perään, eikä hänestäkään mitään kuulu ennenkuin sunnuntai-iltapäivästä ilmestyy kotiin.

Käännekohta mielestäni parisuhteessa oli asian hyväksyminen. Alkuun mäkätin ja motkotin asiasta, mikä aiheutti riitaa, salailua, valehtelua ja hampaiden kiristelyä. Jos toinen haluaa juoda, niin juominen menee kaiken edelle, kyllä mä sen tiedän, ei siinä vaimon sanomiset auta.

Nyt kun asia on sovittu että lauantaisin ol

En ole koskaan uhannut miestäni erolla. Mielestäni kahden aikuisen ihmisen parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen, eikä kiristämiseen ja uhkailuun. Olisi kamalaa uhata toista erolla ja toinen sitten ikäänkuin alistuu siihen ja tekee temppuja kuin koira, peläten että toinen hylkää. Joillekin se toimii, mutta ei ole minun juttu.

Omaishoitajuutta en pelkää, omat vanhempani ja anoppini kuolivat vakaviin sairauksiin 55-65 vuoden iässä, vaikka olivat kaikki alkottomia, tupakoimattomia ja fyysistä työtä ikänsä tehneet. Toki alkoholin käyttö nostaa riskiä sairastua, mutta ihan yhtälailla sitä voi sairastua muutenkin vakavasti, enkä suostu elämään peläten elämää tai kuolemaa. N41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut yhdessä alkoholistimiehen kanssa 25 vuotta. Selvinpäin hän on oikein ihana, eikä humalassakaan mitenkään ilkeä tai muuten ikävä. Ei juo viikolla. Arkisin hän käy töissä, hoitaa asiansa hyvin, lauantaisin hän on joka viikko sitten tainnoksissa. Itse juon ehkä 6pacin pikkulonkeroita kuukaudessa.

Me olemme ratkaisseet asian siten, että kun lauantai koittaa, hän menee meidän kaupunkikämpille, hotelliin tai minne nyt meneekin. En soittele enkä kysele perään, eikä hänestäkään mitään kuulu ennenkuin sunnuntai-iltapäivästä ilmestyy kotiin.

Käännekohta mielestäni parisuhteessa oli asian hyväksyminen. Alkuun mäkätin ja motkotin asiasta, mikä aiheutti riitaa, salailua, valehtelua ja hampaiden kiristelyä. Jos toinen haluaa juoda, niin juominen menee kaiken edelle, kyllä mä sen tiedän, ei siinä vaimon sanomiset auta.

juu, siitä täysin samaa mieltä, että ei ne toisen sanomiset auta. Tai nalkutus. Mä olen todennut sen tosiasian, että todennäköisesti mittani tulee jossain kohti täyteen ja lähden. Hän tekee omat päätöksensä. 

Mulla on omaishoitajuusasioista niin paljon valitettavasti siunaantunut näkökulmaa, että käy mielessä. Lähiomaiseni myös joi itsensä siihen kuntoon että läheltä näin miten paljon se vaati hoivaa lähimmiltä. Ei sitä tulevaisuutta kiitos. En tiedä sitten miten reagoisin jos mies joisi aivonsa tms. Lähtisinkö? Eiköhän lähdöt ja jäämiset ilmene jo ennen sitä.