Lue keskustelun säännöt.
Nainen, voisitko olla suhteessa jossa joutuisit olemaan koko ajan pärjäävä ja itsenäinen?
06.09.2025 |
Mies ei kykenisi osoittamaan minkäänlaista huolenpitoa, ottamaan tilanteita haltuun tai kannattelemaan.
Ei olisi kalliota johon nojata huonona/vaikeana hetkenä.
Kommentit (95)
Varmasti on mennyt jotain vikaan omassa lapsuudessa, mutta hermo menisi jos joku olisi koko ajan "kannattelemassa"... aikuista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luonnostani itsenäinen ja pärjäävä. Ollut teinistä saakka. Enkä koe, että minun olisi PITÄNYT olla (no emotionaalisesti ehkä, valitettavasti), mutta ei ole ikinä ollut tilannetta, että vanhemmat eivät olisi huolehtineet meistä. Halusin silti pitää huolen omista asioistani, viettää öitä yksin kotona ja olla itsenäinen. Suhteessa kaipaan kuitenkin pientä huolenpitoa, vaikka kenenkään holhottavaksi en ikinä tulekaan heittäytymään. Koska en halua.
Kaipaan: että mies haluaa auttaa minua ostoksissa esimerkiksi tuomalla kaupasta jotain tullessaan. Siis jos ei asuta yhdessä.
Että mies tarjoaa jotain hyvää hyvyyttään.
Että mies haluaa minun avautuvan.
Että mies toivoo, etten kulje yksin keskellä yötä, ainakaan ilman autoa.
En kaipaa: että mies yrittää holhota.
Että mies yrittää ostaa minulle jatkuvasti jotain mitä ostan kuukausittain tai viikoittain itsekin, koska siitä tulee tunne että hän pitää minua kykenemättömänä huolehtimaan omista asioistani.
Jne.
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä olen aina ollut se kallio, sekä taloudellisesti että henkisesti. Harkitsen eroa...
Tämä. Valitettavasti. Pärjään ja pystyn luottamaan, että selviän tilanteesta kuin tilanteesta. Mutta keiltämättä olisi ihanaa, jos mies ottaisi omatoimisesti ohjat ja saisin joskus romahtaa. Että voisin luottaa siihen, että toinen kannattelee. Olisi ihanaa olla oma herkkä itseni, eikä kannatella, hoitaa, organisoida niin omia, lasten, kuin koko perheenkin asioita käydä vähän itkemässä piilossa ja jatkaa, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Ja tähän liittyy myös muu hellyys. Kaipaan myös hellyyttä. Osoitusta siitä, että olen tärkeä. En tosin harkitse eroa vielä. Kun lapset ovat lähteneet pesästä, lähden myös minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luonnostani itsenäinen ja pärjäävä. Ollut teinistä saakka. Enkä koe, että minun olisi PITÄNYT olla (no emotionaalisesti ehkä, valitettavasti), mutta ei ole ikinä ollut tilannetta, että vanhemmat eivät olisi huolehtineet meistä. Halusin silti pitää huolen omista asioistani, viettää öitä yksin kotona ja olla itsenäinen. Suhteessa kaipaan kuitenkin pientä huolenpitoa, vaikka kenenkään holhottavaksi en ikinä tulekaan heittäytymään. Koska en halua.
Kaipaan: että mies haluaa auttaa minua ostoksissa esimerkiksi tuomalla kaupasta jotain tullessaan. Siis jos ei asuta yhdessä.
Että mies tarjoaa jotain hyvää hyvyyttään.
Että mies haluaa minun avautuvan.
Että mies toivoo, etten kulje yksin keskellä yötä, ainakaan ilman autoa.
En kaipaa: että mies
AIka vahvasti näyttää siltä että et osaa huolehtia omisa asioistasi, vaan olet täysin holhottava.
Siis suomeksi sanottuna mies olisi joku vätys? Ei kiitos. Pärjään kyllä hyvin ilmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jäät helposti kannattalemaan muita ihmisiä, kannattaa opetella romahtamista. Eli sitä ettet tue muita, vaan annat muiden pärjätä omillaan.
Olen pärjäävä ja itsenäinen, juuri se johon aina luotetaan ja jolta aina löytyy ratkaisut. En ole voinut turvautua kuin itseeni, lapsesta asti. Tästä syystä olen myös hyvin ratkaisukeskeinen ja kuulemma "kylmä", sanoi lapseni. Olen opetellut muuttamaan käytöstäni, mutta se on vaikeaa ja kuitenkin minä yhä olen se, joka kannattelee muita ja joka joutuu työntämään omat tarpeensa ja tunteensa sivuun romahtamatta.
Miesystävääni en voi luottaa monessakaan asiassa, mutta hän tahtoo minulle hyvää, se riittäköön, vaikka se ei ehkä käytännön tasolla näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pärjäävä ja itsenäinen miehen kanssa tai ilman. Ei ole mitään tarvetta heittäytyä kädettömäksi tiskirätiksi parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkään en etsi parisuhteelta mitään terapiatyyppistä asteelmaa, missä mies odottaa romahdustani. Sellainen tuottaa onnettomuuksia ja ongelmia.
Toisekseen olen itsenäinen ja onnellinen sinkkuna, enkä tarvitse miestä tai läheisyyttä, joten neuvottelu alkaa siitä. Seksuaalista hyväksikäyttöä en siedä, enkä ole kiinnostunut lyhyistä, hedelmättömistä suhteista.
Oikeastaan ainoa syy minkä näkisin minkäänlaiselle """"suhteelle"""" mieheen on perheen perustaminen ja siinä hänen tlisi ottaa kyllä se ihan perinteinen rooli. Apinan poikaset eivät kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Olen pärjäävä ja itsenäinen, juuri se johon aina luotetaan ja jolta aina löytyy ratkaisut. En ole voinut turvautua kuin itseeni, lapsesta asti. Tästä syystä olen myös hyvin ratkaisukeskeinen ja kuulemma "kylmä", sanoi lapseni. Olen opetellut muuttamaan käytöstäni, mutta se on vaikeaa ja kuitenkin minä yhä olen se, joka kannattelee muita ja joka joutuu työntämään omat tarpeensa ja tunteensa sivuun romahtamatta.
Miesystävääni en voi luottaa monessakaan asiassa, mutta hän tahtoo minulle hyvää, se riittäköön, vaikka se ei ehkä käytännön tasolla näy.
Mieslapseeni*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan nykyiseltä elämältä. No nyt ei oo edes miestä. Tilanne ei siis muuttuisi paljon. Ehkä kuitenkin haluaisin suhteen jossa mies olisi kuitenkin jotenkin läsnä. Muutenhan onko edes suhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luonnostani itsenäinen ja pärjäävä. Ollut teinistä saakka. Enkä koe, että minun olisi PITÄNYT olla (no emotionaalisesti ehkä, valitettavasti), mutta ei ole ikinä ollut tilannetta, että vanhemmat eivät olisi huolehtineet meistä. Halusin silti pitää huolen omista asioistani, viettää öitä yksin kotona ja olla itsenäinen. Suhteessa kaipaan kuitenkin pientä huolenpitoa, vaikka kenenkään holhottavaksi en ikinä tulekaan heittäytymään. Koska en halua.
Kaipaan: että mies haluaa auttaa minua ostoksissa esimerkiksi tuomalla kaupasta jotain tullessaan. Siis jos ei asuta yhdessä.
Että mies tarjoaa jotain hyvää hyvyyttään.
Että mies haluaa minun avautuvan.
Että mies toivoo, etten kulje yksin keskellä yötä, ainakaan ilman autoa.
En kaipaa: että mies
Sori mutta jos mies tarjoaa sinulle jotakin kun sinä tarjoat hänelle seksiä, kyse ei ole "hyvästä hyvyydestä" vaan bare minimumista, tai jopa sen alituksesta. Seksityöläinen voi joka panon jläkeen ostaa itselleen "jotain hyvää" miehen tarjoamalla rahalla. Parisuhdenaiset myyvät itsensä todella halvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tuo ainakin menee niin, että jos mulla on pää poikki ja miehellä haava sormessa, niin laastaroin sitä miehen sormea ja koitan pärjäillä sen irronneen pääni kanssa ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen luonnostani itsenäinen ja pärjäävä. Ollut teinistä saakka. Enkä koe, että minun olisi PITÄNYT olla (no emotionaalisesti ehkä, valitettavasti), mutta ei ole ikinä ollut tilannetta, että vanhemmat eivät olisi huolehtineet meistä. Halusin silti pitää huolen omista asioistani, viettää öitä yksin kotona ja olla itsenäinen. Suhteessa kaipaan kuitenkin pientä huolenpitoa, vaikka kenenkään holhottavaksi en ikinä tulekaan heittäytymään. Koska en halua.
Kaipaan: että mies haluaa auttaa minua ostoksissa esimerkiksi tuomalla kaupasta jotain tullessaan. Siis jos ei asuta yhdessä.
Että mies tarjoaa jotain hyvää hyvyyttään.
Että mies haluaa minun avautuvan.
Että mies toivoo, etten kulje yksin keskellä yötä, a
Sairas kommentti, toivottavasti tämän kirjoittaja saa äkkiä apua.
Vierailija kirjoitti:
Jos jäät helposti kannattalemaan muita ihmisiä, kannattaa opetella romahtamista. Eli sitä ettet tue muita, vaan annat muiden pärjätä omillaan.
Niin tai ihan vaan loman ottamista. Ei tarvitse esittää mitään draamanäytelmää levätäkseen. Kerran viikossa lomapäivä ei ole ylimitoitettua. Pärjäilkööt, ja itse voi nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuo ainakin menee niin, että jos mulla on pää poikki ja miehellä haava sormessa, niin laastaroin sitä miehen sormea ja koitan pärjäillä sen irronneen pääni kanssa ihan itse.
Ja miksi tarkalleen ottaen on näin?
En minä mitään kannattelua kaipaa. Ei se ole suomalaista. Mene takaisin Venäjälle ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni molempien kuuluu olla toistensa turva ja peruskallio. Molempien on hyvä osata olla itsenäisiä mutta kuitenkin viihtyä paljon yhdessä.
Näinhän se kuuluisi olla vaan totuus on toinen.
Kalliot eivät nojaile toisiinsa. Miksi teette elämästä näin dramaattista?
Ja tämän takia kaikkia naisia haukutaan golddiggereiksi