Tarvitseeko 3-vuotias oikeasti päiväkotia mihinkään? Jos tilanne on se, ettei ole pakko viedä töiden tms takia?
Seurakunnan päiväkerhossa käy kerran viikossa pari tuntia kerrallaan ja viihtyy. Nyt harkinnassa 3-4 vuotiaiden temppujumppailun aloitus lisäksi, sekin kerran viikossa. Näiden lisäksi tavataan tuttuja perheitä vaihtelevasti. Ulkoillaan paljon metsässä, käydään leikkipuistoissa (sekä sisä- että ulkopaikoissa), luetaan tosi paljon kirjoja ja piirrellään / maalaillaan ja askarrellaan. Mua ei haittaisi olla vielä vaikka pari vuottakin tällä systeemillä kotona, mutta miten on, tarvitseeko lapsi oikeasti päiväkotia johonkin? Jääkö jostain oleellisesta paitsi?
Kommentit (292)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on himpun alle 2 v. ja on ollut nyt kuukauden verran päiväkodissa. Sisaruksia hänellä ei ole eikä tule, joten päiväkodissa toivottavasti oppii esimerkiksi odottamaan omaa vuoroaan ja jakamaan asioita muiden kanssa. En ymmärrä mistä tämä negatiivinen suhtautuminen päiväkoteihin kumpuaa. Oman lapsen ryhmässä on 7 lasta ja koko päiväkodissa on yhteensä 4 ryhmää.
Olet onnekas, kun olet löytänyt hyvän päiväkodin.
Päiväkodit ovat erilaisia. Ne ovat kooltaan erilaisia, henkilökunta on erilaista, lasten etninen tausta on moninainen, erityislasten määrä vaihtelee, työilmapiiri on oma lukunsa. Joukossa on hyviä ja sitten niitä, joissa henkilökuntakin voi pahoin.
Monet vanhemmat eivät halua edes ajatella, ettei päiväkoti olisikaan hyvä valinta. Ummistavat silmänsä kaikelta, mikä voisi viitata siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeisto demonisoi päivähoitoa, joka on kaikkien oikeus.
He haluavat parhaat paikat omille lapsilleen.
Mitä lääkkeitä pitää vetää, että saa itsensä noin sekaisin?
Taisi osua ja upota.
Koska niinhän se historiassa on mennyt, ja sitä yritetään nyt kovasti palauttaa takaisin.
Kerro jo mitä lääkkeitä vedät! Kiinnostaa oikeasti, miten joku saa päänsä niin sekaisin, että kuvittelee nyky-Suomessa päiväkodeissa olevan jotain "parhaita paikkoja".
Ehkei. Mutta"parhainta hoitoa" kyllä on. Omin silmin olen tämän nähnyt. Yhteiskunnan silmäätekeviä, lapsia ja vanhempia, kohdellaan eri tavoin. Tätä ei haluta ajatellakaan, mutta tämä on valitettavasti tänäkin päivänä ihan totta. Ehkä he maksavat enemmän päiväkodin kuluja hoitomaksujen muodossa?🤔
Tottakai suhteilla on merkitystä. Jos vanhemmat on merkittävässä asemassa, se silottaa lapsen polkua päiväkodissa, koulussa ja jopa opiskelussa ja työelämässä. Niitä, joilla on valtaa, mielistellään ja pelätään.
Kodin ja rakastavat vanhemmat lapsi tarvitsee.
Jos sisaruksia, upeeta. Ihana asia.
Päiväkotia ei tarvita mihinkään.
Häpeäisin viedä lasta. Niin.
239 Jos ei ole pakko työssä käymisen vuoksi viedä lasta päiväkotiin, en veisi. Anna lapsen kasvaa rauhallisessa kotiympäristössä, ei kiirettä mihinkään. Leikit voi leikkiä loppuu, nukkua voi tarpeen mukaan, ruokailussa ei ole hälinää. Jos löytyy joku kaveri omasta kodista tai naapurista, niin hyvä. Näin voisi mennä aivan hyvin esikouluun asti. Kyllä ryhmässä olemisen oppii ja silloin on jo valmiuksia.
Tämä varhaiskasvatushöpötys on mennyt liian pitkälle. Tuon ikäisten päivä on täynnä pukemista, syömistä nukkumista eli perustarpeita. Esikoulussa voi alkaa varhaiskasvatuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään ihminen ei tarvitse "varhaiskasvatusta" mihinkään. Päivähoidon tarkoitus nimenomaan on lapsista huolehtiminen keskitetysti, jotta vanhemmat voivat tehdä töitä.
T. Komerosta peruskouluun.
Kyllä tarvitsee, muita ihmisiä.
MMMBBÄÄ, kontakteja muihin ihmisiin saa muuallakin kuin päiväkodissa. Mutta mielikuvituksettomalla lampaalla ei sellainen tietysti tule mieleenkään.
Mutta päiväkodissa oppii luomaan ja ylläpitämään kontakteja muihin ilman että vanhempi on niissä mukana. Se on kouluun mennessä tärkeä taito. Siellä vanhemmat eivät ole hankkimassa lapselle kavereita tai ohjaamassa leikkejä, vaan hänen pitää ihan itse oma-aloitteisesti hakeutua muiden seuraan.
Miten se onnistuu, jos on seitsemän vuotta ollut vanhempien kanssa käytännössä koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista, jos joku lähtisi toteuttamaan massiivista tutkimusta onko lisääntyvä aloitekyvyttömyys ja varhaiskasvatus kytköksissä toisiinsa. Suomalainen sisu on vaihtunut somenillitykseen, jos ei kaikki toteudu juuri oman tahdon mukaan. Ryhmän suojiin on helppo piiloutua.
Eikö varhaiskasvatuksessa opita juuri sitä, että kaikki ei aina toteudu oman tahdon mukaan? Päiväkodissahan lapsi on osa isoa ryhmää ja siihen on sopeuduttava, työntekijät eivät voi ottaa yksittäisen lapsen mieltymyksiä huomioon. Kotona on helpompi saada mitä haluaa, kun aikuisia on kaksi ja lapsia yleensä max. kolme.
Niin että pystytkö sinä yksin olemaan lapselle koko maailma? Syystäkin mietit.
Yle.fi uutinen tänään.
Imatralla päiväkodin pihalta katosi kaksi lasta. Löytyivät ulkopuolisten ihmisten avulla K-marketista, jonne on matkaa lähes kilometri. Ehtivät olla reissussa puoli tuntia.
Henkilökuntaa oli päiväkodissa riittävästi ja portit lukossa, kerrotaan kaupungilta.
Asian selvittely jatkuu huomenna, jolloin käydään läpi mm. kuka valvoo missäkin.
Näitä katoamistapauksia on kesän aikana ollut Suomessa jo muitakin.
Miten voidaan puhua laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, jos lapset katoavat tämän tästä ilman että kukaan huomaa?
Eikö kukaan ymmärrä, että lapset ovat hengenvaarassa kulkiessaan karkumatkoilla ilman aikuisia autoteillä ja kaupungilla?
Sitten vielä kehdataan puhua laadukkaasta varhaiskasvatuksesta.
Varhaiskasvattajan lasten suusta kuultua siitä asti, kun lapset osasivat puhua: äiti, mitä mä teen? Sama jatkui isompanakin. Sillä aikaa omat ja naapurin lapset keksivät vaikka mitä mielikuvituksellisia leikkejä ja puuhasteluja itsekseen ja keskenään.