Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko 3-vuotias oikeasti päiväkotia mihinkään? Jos tilanne on se, ettei ole pakko viedä töiden tms takia?
Seurakunnan päiväkerhossa käy kerran viikossa pari tuntia kerrallaan ja viihtyy. Nyt harkinnassa 3-4 vuotiaiden temppujumppailun aloitus lisäksi, sekin kerran viikossa. Näiden lisäksi tavataan tuttuja perheitä vaihtelevasti. Ulkoillaan paljon metsässä, käydään leikkipuistoissa (sekä sisä- että ulkopaikoissa), luetaan tosi paljon kirjoja ja piirrellään / maalaillaan ja askarrellaan. Mua ei haittaisi olla vielä vaikka pari vuottakin tällä systeemillä kotona, mutta miten on, tarvitseeko lapsi oikeasti päiväkotia johonkin? Jääkö jostain oleellisesta paitsi?
Kommentit (457)
Jos kaikki päivähoitoikäiset jäisivät kotiin, kun pienempi sisarus syntyy, olisi leikkipuistoissa enemmän lapsia. Nyt kun tuntuu olevan se ongelma, että puistoissa ei lapsia ole, ja siksi lapset ovat etsimässä sosiaalisia kontakteja päiväkodissa.
Omat lapseni olivat kotihoidossa eskariin saakka. Kävivät ilman vanhempia seurakunnan päiväkerhossa 2 kertaa viikossa, jumpassa ja jalkapalloharkoissa. Lisäksi n. kerran kuussa kaupungin lapsiparkissa. Vanhemman kanssa perhekerhoissa, perhejumpassa, muskarissa, perheuinnissa ja tietenkin leikkipuistoissa. Kotipihan ulkoiluissakin oli useimmiten kavereita, sillä alueella asui myös muita kotihoidossa olevia. Tietenkin myös sisaruksista oli seuraa toisileen.
Eskari oli etenkin yhden lapsen kohdalla valtava pettymys. Joutui juuri sellaiseen suureen uuteen laitokseen, joka oli rakennettu minimineliöiden mukaan. Lapsia oli liikaa ja henkilökunnan vaihtuvuus suurta. Yhteiseen saliin liikuttiin muiden ryhmien tilojen läpi ja käytännössä tilojen väliset ovet olivat auki kokoajan. Melu oli korvia huumaava. Olivatkin enimmäkseen ulkona. Koko eskarin aikana askartelivat yhden kerran. Piirsivät ehkä 5 kertaa. Kouluvalmiudet oli kyllä jo opittu kotina ja kerhoissa, mutta ehkä sitten melunsieto piti vielä tuolla eskarissa oppia.
Muut lapset kävivät eskarin eri päiväkodissa, ja nämä olivat hyviä kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista, jos joku lähtisi toteuttamaan massiivista tutkimusta onko lisääntyvä aloitekyvyttömyys ja varhaiskasvatus kytköksissä toisiinsa. Suomalainen sisu on vaihtunut somenillitykseen, jos ei kaikki toteudu juuri oman tahdon mukaan. Ryhmän suojiin on helppo piiloutua.
Eikö varhaiskasvatuksessa opita juuri sitä, että kaikki ei aina toteudu oman tahdon mukaan? Päiväkodissahan lapsi on osa isoa ryhmää ja siihen on sopeuduttava, työntekijät eivät voi ottaa yksittäisen lapsen mieltymyksiä huomioon. Kotona on helpompi saada mitä haluaa, kun aikuisia on kaksi ja lapsia yleensä max. kolme.
Lisääntyvä aloitekyvyttömyys voi hyvinkin liittyä päiväkotitoimintaan. Se on varsin laitostavaa toimintaa. Jonotetaan, odotetaan, tehdään mitä aikuinen sanoo. Jonotetaan vessaan, jonotetaan
Minusta juuri tuo joustamattomuus on karmeinta nykypäivän päiväkodeissa. KAIKKI on ennalta määrättyä. Lasten mielikuvitus kuolee noissa oloissa tyystin. Sehän siinä varmaan on tarkoituskin. Kaikki tasapäistetään, meteli on korvia huumaavaa ja koko ajan on kiire sinne sun tänne. Vakaopettaja keksii arvosteltavia asioita jokaisesta lapsesta, aina on jotain vialla. Joku on liian eloisa, joku liian rauhallinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos pärjää porukassa muitten kanssa niin kaikki ok. Jos on seinäruusu tai leikkii vain yksin, niin huolestu.
Tämä. Opeta lapsesi tulemaan toimeeen muiden kanssa. Lapsi välttyy paljolta kun ei eristäydy koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki päivähoitoikäiset jäisivät kotiin, kun pienempi sisarus syntyy, olisi leikkipuistoissa enemmän lapsia. Nyt kun tuntuu olevan se ongelma, että puistoissa ei lapsia ole, ja siksi lapset ovat etsimässä sosiaalisia kontakteja päiväkodissa.
Omat lapseni olivat kotihoidossa eskariin saakka. Kävivät ilman vanhempia seurakunnan päiväkerhossa 2 kertaa viikossa, jumpassa ja jalkapalloharkoissa. Lisäksi n. kerran kuussa kaupungin lapsiparkissa. Vanhemman kanssa perhekerhoissa, perhejumpassa, muskarissa, perheuinnissa ja tietenkin leikkipuistoissa. Kotipihan ulkoiluissakin oli useimmiten kavereita, sillä alueella asui myös muita kotihoidossa olevia. Tietenkin myös sisaruksista oli seuraa toisileen.
Eskari oli etenkin yhden lapsen kohdalla valtava pettymys. Joutui juuri sellaiseen suureen uuteen laitokseen, joka oli rakennettu minimineliöiden mukaan. Lapsia oli liikaa ja henkilökunnan vaihtuvuus suurta. Yhteiseen saliin liikuttiin m
Jatkan vielä. Lapseni ovat nyt yläkoulussa ja lukiossa. Ovat pärjänneet hyvin koulussa tiedollisesti, taidollisesti ja sosiaalisesti. Kaikki ovat saaneet koulussa "hyvä kaveri" -stipendin, jonka saajan saavat luokkakaverit päättää. Kaikilla on tosi mukava kaveriporukka.
En toki tiedä, millaisia heistä olisi tullut, jos olisin joutunut viemään 1-vuotiaana päiväkotiin. Mutta en luultavasti heitä ole tuolla kotihoidolla ihan pilallekaan saanut.
Ahaa, eli tämän ketjun tarkoitus oli muokata asenteita siihen suuntaan, että subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettaisiin laista.
Sitä ei kuitenkaan uskallettu kysyä rehellisesti suoraan. Voisiko mielestänne subjektiivisen päivähoidon oikeuden poistaa?
Keskustelussa moni kommentti perustui nykyisen varhaiskasvatuksen heikkoon tilanteeseen, minkä vuoksi moni ei veisi lapsiaan mielellään hoitoon. Kritiikki kohdistui hoidon laatuun, ei sen saatavuuteen.
Ketjuun kirjoittavat vanhemmat, joilla on resursseja pohtia asiaa ja taloudelliset mahdollisuudet valintoihin. Muiden äänet jäävät kuulumattomiin.
Meillä on kuitenkin paljon lapsia, joille huonokin päiväkoti on parempi vaihtoehto, vaikka vanhemmat eivät kävisi työssä. Se tarjoaa strukturoidut päivät ja perustarpeet: ravintoa, lepoa, ulkoilua, leikkiä. Moni tavallinen perhe ei osaa kuvitella näiden lasten arkea. Vanhempien jaksaminen voi olla eri syistä koetuksella.
Osalla hoitoon tulo on sosiaalityön tukitoimi, mutta on paljon niitä, joiden kohdalla se ennaltaehkäisee suurempia ongelmia ilman, että sosiaalityötä tarvitaan.
Näiden heikossa asemassa olevien lasten elämää subjektiivisen oikeuden poisto sivaltaa ilkeästi. Varhaiskasvatus on nimenomaan lasten oikeus.
Nyt halutaan viedä lapsilta tämäkin mahdollisuus. Säästöä tämä ei pidemmän päälle tuo. Jatkotoimet lasten kohdalla tulevat maksamaan moninkertaisesti.
Tärkeintä olisi saada varhaiskasvatus toimimaan hyvin. Jos se onnistuu joissain päiväkodeissa, niin kuin tässä ketjussa on kerrottu, se onnistuu muissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äsken oli uutinen Ruotsista. Siellä lapsiperheiden tukena on kaikille 6-12-vuotiaille lakisääteinen iltapäiväkerho. Kunnat kärjestävät sen. Ruotsalaiset ihmettelevät, miten suomalaiset vanhemmat jaksaa.
Ei ne kohta jaksakaan. Lapsiperheitä ajetaan yhä ahtaammalle. Lapsilta on helppo ottaa.
Eikö ketään edes hävetä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse mikäli kotona osataan kasvattaa lapsesta ulospäin suuntautunut ja sosiaalisesti toimeen tuleva. Yleensä nämä lapset kyllä haluaa olla päiväkodissa keveiden takia ja sopeutuvat sinne hyvin. Vähintään paljon kerhoja ja kontakteja oltava. Jos lapsi on arka ja vetäytyvä niin kotona saatetaan vahvistaa näitä piirteitä ja se ei eskariin ja kouluun mentäessä ole kuin karhunpalvelus.
Voi olla järkytys koulussa erilaisten persoonien kirjo ja se mitä toisilta joutuu sietämään, jos vanhempi on suojellut ja tehnyt elämästä liian mukavaa. Yleisesti voisi sanoa, että onnellinen on se lapsi, jonka kanssa vanhemmat haluavat olla mahdollisimman paljon
Mutta päiväkodissa oppii luomaan ja ylläpitämään kontakteja muihin ilman että vanhempi on niissä mukana. Se on kouluun mennessä tärkeä taito. Siellä vanhemmat eivät ole hankkimassa lapselle kavereita tai ohjaamassa leikkejä, vaan hänen pitää ihan itse oma-aloitteisesti hakeutua muiden seuraan.
Miten se onnistuu, jos on seitsemän vuotta ollut vanhempien kanssa käytännössä koko ajan?
No ei kait kukaan lapsi tuommoisessa sosiaalisessa tyhjiössä elä ja sosiaalisuutta oppii myös vanhemmilta. Nykyisin lapsille on paljon kerhoja, ja suurin osa lapsista harrastaakin jo jotain 5-6-vuotiaasta lähtien. Varsinkin maaseudulla oli monesti aiemmin se tilanne, että 7-vuotiaana mentiin kouluun eikä mitään varhaiskasvatusta tai eskaria ollut ollut. Silti hyvin saatiin kavereita, joku saattoi alussa olla ujompi riippuen luonteesta. Mutta äkkiä tottuu. Ihminen on sosiaalinen laji. Joku on introvertimpi, heillä on myös omat vahvuutensa. Ei ihmisistä millään kasvatuksella yhtenäistä massaa saa. Mutta kouluikä on niin pitkä, että siinä kyllä oppii sisiaalisuutta sen, mitä täytyy oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse mikäli kotona osataan kasvattaa lapsesta ulospäin suuntautunut ja sosiaalisesti toimeen tuleva. Yleensä nämä lapset kyllä haluaa olla päiväkodissa keveiden takia ja sopeutuvat sinne hyvin. Vähintään paljon kerhoja ja kontakteja oltava. Jos lapsi on arka ja vetäytyvä niin kotona saatetaan vahvistaa näitä piirteitä ja se ei eskariin ja kouluun mentäessä ole kuin karhunpalvelus.
Voi olla järkytys koulussa erilaisten persoonien kirjo ja se mitä toisilta joutuu sietämään, jos vanhempi on suojellut ja tehnyt elämästä liian mukavaa. Yleisesti voisi sanoa, että onnellinen on se lapsi, jonka kanssa vanhemmat haluavat olla mahdollisimman paljon
Minun lapseni oli arka ja vetäytyvä. Alkoi 1-vuotiaana. Päiväkotipakko olisi ollut hänelle painajainen! 3-vuotiaana sai omaan tahtiin tutustua ja totutella srk:n päiväkerhoon. 5-vuotiaana arkuus helpotti. Olen erittäin kiitollinen, että hän sai kehittyä omassa tahdissaan, ja tähän kannustettiin sekä neuvolassa, että kerhossa. Pakottaminen olisi hänen kohdallaan murtanut perusturvallisuuden tunnetta ja vaikuttanut varmasti negatiivisesti hänen kehittykseensä.
Muut lapseni eivät olleet arkoja.
Sulle edellinen aran lapsen vanhempi: Totesinkin että oma vanhempi SATTAA vahvistaa sitä arkuutta, koska oman lapsen tunteille ja tarpeille herkistyy. Kiva että teillä se ei pahentunut vaan saitte ennemmin tilaa kasvaa.
Kaikki vanhemmat vaan ei osaa tehdä parhaita ratkaisuja lapsen hyväksi ja pitkällä aika välillä, vaikka parhaansa yrittäisikin. Ihmisiä tässä vaan ollaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vävyni äiti oli ollut perhepäivähoitajana että sai itse hoitaa myös omat lapsensa. Mutta...Poikansa sanoi että kouluun mennessä hänellä oli vaikeaa kun ei yhtään tiennyt miten siellä olla. Siis ryhmässä, lukea osasi ja hyvin pärjäsi. Nyt on itse isä ja lapset olleet päiväkodissa.
Tietenkin tämä on yksilöllistä kuten kaikki muukin.
Vierailija kirjoitti:
Vävyni äiti oli ollut perhepäivähoitajana että sai itse hoitaa myös omat lapsensa. Mutta...Poikansa sanoi että kouluun mennessä hänellä oli vaikeaa kun ei yhtään tiennyt miten siellä olla. Siis ryhmässä, lukea osasi ja hyvin pärjäsi. Nyt on itse isä ja lapset olleet päiväkodissa.
Tietenkin tämä on yksilöllistä kuten kaikki muukin.
Mäkin olin pph, että sain lapset hoitaa kotona. Ihan tavallisia on näistä lapsista kasvanut, toinen ujompi kuin toinen. Nuorimman taas hoidin kotona eskariin asti myös, mutta en ollut pph vaan tein kotoa käsin muita töitä. On oikeinkin reipas ja iloinen koululainen.
Lapset on niin erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse päivähoitoa, jos vanhemmat muuten huolehtivat siitä, että saa sosiaalisia kontakteja ym.
Kun olin nuoremman kanssa äitiyslomalla, mun kolmevuotiaani kävi juurikin seurakunnan kerhossa ja jumppatunnilla, lisäksi käytiin perhekerhossa tai avoimessa päviäkodissa ehkä kerran kerran viikkoon ja nähtiin leikkipuistoissa ym. muita äitejä ja lapsia.
Mutta kaverisuhteista tulee aika ohkaiset jos näkee muita kerran viikossa! Itse pidin tarhassa juurikin et on kavereita jotka tapaisi joka päivä. Tunnelma on ihan eri ja tulee toinen tutummaksi.
"Päiväkodit" eli lastentarhat, eli kindergarten on n a t s ien keksimä laitos, jossa kasvatetaan pienestä pitäen aatteeseen. Sama idea meilläkin, sen töissäoloajan säilömisen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään ihminen ei tarvitse "varhaiskasvatusta" mihinkään. Päivähoidon tarkoitus nimenomaan on lapsista huolehtiminen keskitetysti, jotta vanhemmat voivat tehdä töitä.
T. Komerosta peruskouluun.
Kyllä tarvitsee, muita ihmisiä.
MMMBBÄÄ, kontakteja muihin ihmisiin saa muuallakin kuin päiväkodissa. Mutta mielikuvituksettomalla lampaalla ei sellainen tietysti tule mieleenkään.Mutta päiväkodissa oppii luomaan ja ylläpitämään kontakteja muihin ilman että vanhempi on niissä mukana. Se on kouluun mennessä tärkeä taito. Siellä vanhemmat eivät ole hankkimassa lapselle kavereita tai ohjaamassa leikkejä, vaan hänen pitää ihan itse oma-aloitteisesti hakeutua muiden seuraan.
Miten se onnistuu, jos on
äh. Huijaat itseäsi. Ei tuon ikäisten tarvitse vielä olla vastuussa pitkistä ihmissuhteista.
Kuinka monta päiväkotikaveria sulla vielä on?
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse mikäli kotona osataan kasvattaa lapsesta ulospäin suuntautunut ja sosiaalisesti toimeen tuleva. Yleensä nämä lapset kyllä haluaa olla päiväkodissa keveiden takia ja sopeutuvat sinne hyvin. Vähintään paljon kerhoja ja kontakteja oltava. Jos lapsi on arka ja vetäytyvä niin kotona saatetaan vahvistaa näitä piirteitä ja se ei eskariin ja kouluun mentäessä ole kuin karhunpalvelus.
Voi olla järkytys koulussa erilaisten persoonien kirjo ja se mitä toisilta joutuu sietämään, jos vanhempi on suojellut ja tehnyt elämästä liian mukavaa. Yleisesti voisi sanoa, että onnellinen on se lapsi, jonka kanssa vanhemmat haluavat olla mahdollisimman paljon
Sä puhut jotenkin sekavia.
Että sosiaalista: vie päiväkotiin.
Onnellinen se kenen vanhemmat on kanssaan.
3 vuotias ei tarvitse päiväkotia. Hän tarvitsee isän ja äidin hellää syliä, rakastavaa rauhallista kotia jossa saa leikkiä, nukkua ja olla rauhassa. Toisia ikäisiään lapsi tapaa esim. leikkikentillä. Kyllä isä tai äiti sinne töihin ehtivät kolmen vuoden jälkeen. Vanhemmat ajatelkaa lapsen parasta, älkää omaanne.
Mun mielestä lapsi ei sitä päivähoitoa tarvi yhtään mihinkään, mutta vanhemmat toki tarvii hoitopaikan lapselleen jos ovat päivisin estyneitä lasta hoitamaan vaikka töiden/opiskelun/sairauden takia.