Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko 3-vuotias oikeasti päiväkotia mihinkään? Jos tilanne on se, ettei ole pakko viedä töiden tms takia?
Seurakunnan päiväkerhossa käy kerran viikossa pari tuntia kerrallaan ja viihtyy. Nyt harkinnassa 3-4 vuotiaiden temppujumppailun aloitus lisäksi, sekin kerran viikossa. Näiden lisäksi tavataan tuttuja perheitä vaihtelevasti. Ulkoillaan paljon metsässä, käydään leikkipuistoissa (sekä sisä- että ulkopaikoissa), luetaan tosi paljon kirjoja ja piirrellään / maalaillaan ja askarrellaan. Mua ei haittaisi olla vielä vaikka pari vuottakin tällä systeemillä kotona, mutta miten on, tarvitseeko lapsi oikeasti päiväkotia johonkin? Jääkö jostain oleellisesta paitsi?
Kommentit (457)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse päivähoitoa, jos vanhemmat muuten huolehtivat siitä, että saa sosiaalisia kontakteja ym.
Kun olin nuoremman kanssa äitiyslomalla, mun kolmevuotiaani kävi juurikin seurakunnan kerhossa ja jumppatunnilla, lisäksi käytiin perhekerhossa tai avoimessa päviäkodissa ehkä kerran kerran viikkoon ja nähtiin leikkipuistoissa ym. muita äitejä ja lapsia.
Mutta kaverisuhteista tulee aika ohkaiset jos näkee muita kerran viikossa! Itse pidin tarhassa juurikin et on kavereita jotka tapaisi joka päivä. Tunnelma on ihan eri ja tulee toinen tutummaksi.
Täällä ainakin samat lapset käy samoissa päiväkehoissa ja avoimissa kerhoissa ja jopa samoissa harrastuksissa. Myös leikkipuistotreffit tehdään näiden samojen jo tutuksi tulleiden kavereiden kanssa.
Eli samat lapset näkevät toisiaan helposti 4-5 kertaa viikossa, vaikka eivät päiväkodissa olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, eli tämän ketjun tarkoitus oli muokata asenteita siihen suuntaan, että subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettaisiin laista.
Sitä ei kuitenkaan uskallettu kysyä rehellisesti suoraan. Voisiko mielestänne subjektiivisen päivähoidon oikeuden poistaa?
Keskustelussa moni kommentti perustui nykyisen varhaiskasvatuksen heikkoon tilanteeseen, minkä vuoksi moni ei veisi lapsiaan mielellään hoitoon. Kritiikki kohdistui hoidon laatuun, ei sen saatavuuteen.
Ketjuun kirjoittavat vanhemmat, joilla on resursseja pohtia asiaa ja taloudelliset mahdollisuudet valintoihin. Muiden äänet jäävät kuulumattomiin.
Meillä on kuitenkin paljon lapsia, joille huonokin päiväkoti on parempi vaihtoehto, vaikka vanhemmat eivät kävisi työssä. Se tarjoaa strukturoidut päivät ja perustarpeet: ravintoa, lepoa, ulkoilua, leikkiä. Moni tavallinen perhe ei osaa kuvitella näiden lasten arkea. Vanhempien jaksaminen voi olla eri syistä
"Ahaa".
No voi sen noinkin nähdä. Tämän hetkinen näiden resurssien päivähoito ei toimi, lapset ovat levottomia ja mt-ongelmia näkyy jo alakoululaisilla. Yhdistävä tekijä eri perhetaustojen lapsill on varhainen päivähoito. Se on pakko saada sanoa ääneen, tai mikään ei muutu.
Ja on aivan hullua että pientä sisarusta kotona hoitava äiti / isä voi viedä isommat hoitoon. Mitä vittua ihan oikeasti. Missä siinä on järki? Miksi ne lapset on tehty?
Subjektiivista oikeutta voitaisin rajata, alkamaan vaikka 5-vuotiaasta? kun aina nostetaan se esiin, että lasten täytyy päästä samalle viivalle ennen koulua. Riittäisikö, jos tasapäistäminen aloitetaan viisivuotiaana?
Numerolle 323 tiedoksi, että aikainen päivähoito ei suinkaan ole yhteydessä mielenterveysongelmien kanssa. Muutenhan joissakin maissa kuten Hollannissa olisi moninkertainen määrä mielenterveysongelmia Suomeen verrattuna.
Kun on tutkittu aikaisin ja myöhään päivähoidon aloittaneita, on huomattu sekä hyötyjä että haittoja. Aiemmin aloittaneilla on paremmat kognitiiviset kyvyt mutta myös enemmän aggressiivisuutta. Selvää syy-yhteyttä hoidon aloituksen ja näiden asioiden välillä on kuitenkin vaikea osoittaa.
Jos on mahdollisuus olla kotona hyvässä ja turvallisessa kodissa, jossa saa aidosti huomiota, ikätasoisia virikkeitä ja kaverisuhteita, ja vanhemmilla on ymmärrys siitä, mitä tulisi harjoitella missäkin iässä kehityksen puolesta, niin totta kai kotona on parempi olla, jos vain on mahdollisuus. Niin tekisin itsekin, jos olisi omia pieniä lapsia, eikä olisi velvoitteita kuten työssäkäymistä.
Mutta monessa kodissa lasten "vapaa oleskelu" ei ole lapselle kehittävää, joissakin perheissä lapsi jää vaille vähintäkin turvaa ja tarpeitaan, ei opi kieltä kunnolla (edes suomalaisessa perheessä, jos lapselle ei puhuta ym).
Ja tietenkin vertailussa paljon riippuu päiväkodista, millainen se on; osa on superihania ja ammattilaisilla on riittävästi aikaa ja huomiota lapsille, mutta sitten on niitäkin katastrofitapauksia, joista saadaan uutisista lukea.
Yksi tärkeä asia, jonka lapsi oppii päiväkodissa, on ryhmässä toimiminen. Olen hoitanut kotona viisivuotiaaksi olleita muuten aivan ihania lapsia, joille on iso kriisi, kun ei voikaan koko ajan tehdä vain sitä, mitä mieli tekee ja päähän juolahtaa. Esikoulussa ja koulussa tarvitaan taitoa noudattaa aikuisen antamia ohjeita ilman vänkäämistä ja harmistusta siitä, että ei voida tehdä vain sitä, mikä omasta mielestä on sillä hetkellä kivempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, eli tämän ketjun tarkoitus oli muokata asenteita siihen suuntaan, että subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettaisiin laista.
Sitä ei kuitenkaan uskallettu kysyä rehellisesti suoraan. Voisiko mielestänne subjektiivisen päivähoidon oikeuden poistaa?
Keskustelussa moni kommentti perustui nykyisen varhaiskasvatuksen heikkoon tilanteeseen, minkä vuoksi moni ei veisi lapsiaan mielellään hoitoon. Kritiikki kohdistui hoidon laatuun, ei sen saatavuuteen.
Ketjuun kirjoittavat vanhemmat, joilla on resursseja pohtia asiaa ja taloudelliset mahdollisuudet valintoihin. Muiden äänet jäävät kuulumattomiin.
Meillä on kuitenkin paljon lapsia, joille huonokin päiväkoti on parempi vaihtoehto, vaikka vanhemmat eivät kävisi työssä. Se tarjoaa strukturoidut päivät ja perustarpeet: ravintoa, lepoa, ulkoilua, leikkiä. Moni tavallinen perhe ei osaa kuvitella näiden lasten arkea. Vanhempien jaksaminen voi olla eri syistä
Samaa mieltä. Normaalia elämää elävä ihminen ei pysty edes kuvittelemaan, millaista lasten elämä joissakin perheissä saattaa olla. Päiväkoti voi olla ainut paikka, jossa lapsi saa ruokaa säännöllisesti, turvallisen aikuisen läheisyyttä ja huomiota, jossa voi hengittää rauhassa ilman pelkoa. Lamaantunut, masentunut vanhempi ei jaksa parhaasta tahdostakaan huolimatta välttämättä antaa lapselle tämän tarvitsemaa tukea kasvamiseen. Päihdeperheistä puhumattakaan. Muualta muuttaneilla kieleen ja kulttuuriin integroituminen ehkäisee syrjäytymistä ja monia tulevia ongelmia.
Tiedoksi myös, että kaikkialla Suomessa varhaiskasvatuksen tilanne ei ole kuten pääkaupunkiseudulla. Monin paikoin on lapsilla erittäin hyvät oltavat päiväkodeissa ja asiakastyytyväisyys hipoo täydellisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tiedoksi myös, että kaikkialla Suomessa varhaiskasvatuksen tilanne ei ole kuten pääkaupunkiseudulla. Monin paikoin on lapsilla erittäin hyvät oltavat päiväkodeissa ja asiakastyytyväisyys hipoo täydellisyyttä."
En asu pääkaupunkiseudulla. N. 50 000 asukkaan kaupunki. Ja päiväkodit on suuria jättiyksiköitä, joissa ei viihdy lapset eikä aikuiset. Tai no, lapset sipeutuvat, mutta ovat todella levottomia.
Ei tosiaan, täytyy vain muutoin huolehtia sitten virikkeistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse mikäli kotona osataan kasvattaa lapsesta ulospäin suuntautunut ja sosiaalisesti toimeen tuleva. Yleensä nämä lapset kyllä haluaa olla päiväkodissa keveiden takia ja sopeutuvat sinne hyvin. Vähintään paljon kerhoja ja kontakteja oltava. Jos lapsi on arka ja vetäytyvä niin kotona saatetaan vahvistaa näitä piirteitä ja se ei eskariin ja kouluun mentäessä ole kuin karhunpalvelus.
Voi olla järkytys koulussa erilaisten persoonien kirjo ja se mitä toisilta joutuu sietämään, jos vanhempi on suojellut ja tehnyt elämästä liian mukavaa. Yleisesti voisi sanoa, että onnellinen on se lapsi, jonka kanssa vanhemmat haluavat olla mahdollisimman paljon
Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että koulu on 9 vuoden sietämistaistelu ykslölle, joka on esimerkiksi ikäistään huomattavasti älykkäämpi, kypsempi tai jonkin muun ominaisuuden vuoksi eroaa räikeästi massasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista, jos joku lähtisi toteuttamaan massiivista tutkimusta onko lisääntyvä aloitekyvyttömyys ja varhaiskasvatus kytköksissä toisiinsa. Suomalainen sisu on vaihtunut somenillitykseen, jos ei kaikki toteudu juuri oman tahdon mukaan. Ryhmän suojiin on helppo piiloutua.
Eikö varhaiskasvatuksessa opita juuri sitä, että kaikki ei aina toteudu oman tahdon mukaan? Päiväkodissahan lapsi on osa isoa ryhmää ja siihen on sopeuduttava, työntekijät eivät voi ottaa yksittäisen lapsen mieltymyksiä huomioon. Kotona on helpompi saada mitä haluaa, kun aikuisia on kaksi ja lapsia yleensä max. kolme.
Lisääntyvä aloitekyvyttömyys voi hyvinkin liittyä päiväkotitoimintaan. Se on varsin laitostavaa toimintaa. Jonotetaan, odotetaan, tehdään mitä aikuinen sanoo. Jonotetaan vessaan, jonotetaan
On hyvä, jos lapsi joutuu leikkimään joskus myös yksin. Samalla ottamaan myös vastuuta siitä mitä tekee eli äiti mitä mä tekisin kyselyihin ei reagoida kuin sanoen keksi itse mitä haluat leikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti näkee muita ihmisiä ja lapsia joiden kanssa leikkiä. Jos siellä neljän seinän sisällä ollaan vain äidin tississä kiinni, kuten vaikuttaa, olisin huolestunut. Ja myös millä rahalla sinä siellä kotona revaasi levität?
Hyi saakeli minkälaisia ihmisiä täällä kirjoittelee! Mikä se suinkin motiivisi tuohon rääpystykseen oli?
Minunkin äitini oli kotiäitinä koko sen ajan, kun me lapset oltiin pieniä ja vielä vähän sen jälkeenkin.
Se oli ihanaa, että äiti oli kotona. Meillä oli aina ruoka valmiina kun isä tuli töistä kotiin. Äiti oli koko perheen sydän ja sielu. Hän huolehti meistä erinomaisesti, meillä oli aina puhdasta ja siistiä, äiti ompeli, leipoi ja laittoi hyvää ruokaa, kuulusteli läksyt ja huolehti, että menimme ajoissa nukkumaan.
Katson kirjoituksesi äärettömän loukkaavaksi omaa hyvää ja rakasta, nyt jo edesmennyttä äitiäni kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap tietää hyvin, että hänen lapsensa tilanne on hyvä noin. On täällä selvästi kalastelemassa kehuja äitiydestään. Tiedoksi, etttä moni muukin haluaisi tehdä noin, mutta ei pysty. Kunpa saisikin herätä joka aamu rauhassa ilman aikatauluja, ulkoilla päivällä ja ottaa omaa aikaa lapsen kerhoillessa. T: työssäkäyvä äiti
En kalastele kehuja, vaan kysyn täällä muiden kokemuksia ja näkökulmia. Arvaa miksi? No siksi, kun monet tuputtaa sitä miten päiväkoti muka tekee kaikki niin autuaaksi. Satun tietämään että miltei joka lastenkasvatuspaikassa työntekijät ovat hyvin uupuneita. Kerhoryhmät poikkeavat tästä räikeästi: siellä kun kaikki lapset ovat vain pari-kolme tuntia kerrallaan. Ei siinä ajassa väsy henkilökunta eikä lapset. Päiväkodit pursuaa lapsia, sellaisiakin jotka voisivat yhtä hyvin olla kotona (esim. toinen vanhempi kotona pienemmän kanssa). Tai edes puolipäiväisenä hoidossa, mutta ei, täysiä päiviä kaikki. Ymmärrän runsaan hoidon tarpeen töissäkäynnin takia. Summa summarum: en tajua mitä minä tai lapseni voitettaisiin päiväkotiruljanssilla? Miksi se tuntuu olevan niin kummajaismainen ratkaisu monille, että hoitaa sitä 3-vuotiasta tai vielä vanhempaakin kotona? Totta kai lapsi tarvitsee kontakteja muihin, mutta niitä saa kyllä muutoinkin kuin hälyisessä päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä opin kolmevuotiaana lukemaan, kun olin kotona, en missään päiväkodissa. Kotona oli seinän kokoinen kirjahylly täynnä kirjoja. En usko missään päiväkodissa olevan sellaista ja vaikka olisi ollutkin, niin ei minun olisi sallittu siellä vain kirjoja ja kirjaimia tutkia ihan itsekseni.
Naapurin tytöstä tuli elinikäinen ystäväni, muitahan ei ollut. Lähistöllä asui yksi meitä vanhempi poika, joka teki meille lumilinnat ja pulkkamäet ja hiihtoladut. En minä kaivannut mitään enempää, elämä kotona oli rauhallista ja mukavaa. Kyllä minä kouluunkin hyvin sopeuduin. Mutta olen ihan onnellinen siitä, ettei minua pienenä revitty sängystä ylös ja raahattu mihinkään, sain heräillä ihan omaan tahtiin. Tietysti edellytti sen, että äiti ei käynyt työssä, mutta se oli vielä aika yleistä 50-luvulla. Äiti meni töihin kun aloitin koulun.
Nykyään lapset pitää kuulemma sosiaalistaa jo pieninä. Mitä se sitten sisältääkään. En tiedä onko tehty tutkimuksia siitä, miten nykyajan aikuiset, jotka on lähes kaikki olleet päivähoidossa ennen kouluikään, eroavat edukseen niistä entisajan lapsista, jotka suurimmaksi osaksi ovat olleet ihan vain kotihoidossa alusta asti. Suomihan oli maatalousvaltainen maa eikä maalaislapset missään päiväkodeissa vielä olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tietää hyvin, että hänen lapsensa tilanne on hyvä noin. On täällä selvästi kalastelemassa kehuja äitiydestään. Tiedoksi, etttä moni muukin haluaisi tehdä noin, mutta ei pysty. Kunpa saisikin herätä joka aamu rauhassa ilman aikatauluja, ulkoilla päivällä ja ottaa omaa aikaa lapsen kerhoillessa. T: työssäkäyvä äiti
En kalastele kehuja, vaan kysyn täällä muiden kokemuksia ja näkökulmia. Arvaa miksi? No siksi, kun monet tuputtaa sitä miten päiväkoti muka tekee kaikki niin autuaaksi. Satun tietämään että miltei joka lastenkasvatuspaikassa työntekijät ovat hyvin uupuneita. Kerhoryhmät poikkeavat tästä räikeästi: siellä kun kaikki lapset ovat vain pari-kolme tuntia kerrallaan. Ei siinä ajassa väsy henkilökunta eikä lapset. Päiväkodit pursuaa lapsia, sellaisiakin jotka voisivat yhtä hyvin olla kotona (esim. toinen vanhempi kotona pienemmän kanssa). Tai edes puo
En laittaisi päiväkotiin, vaan tekisin kuten sinä teet. Hyvä sä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse mikäli kotona osataan kasvattaa lapsesta ulospäin suuntautunut ja sosiaalisesti toimeen tuleva. Yleensä nämä lapset kyllä haluaa olla päiväkodissa keveiden takia ja sopeutuvat sinne hyvin. Vähintään paljon kerhoja ja kontakteja oltava. Jos lapsi on arka ja vetäytyvä niin kotona saatetaan vahvistaa näitä piirteitä ja se ei eskariin ja kouluun mentäessä ole kuin karhunpalvelus.
Voi olla järkytys koulussa erilaisten persoonien kirjo ja se mitä toisilta joutuu sietämään, jos vanhempi on suojellut ja tehnyt elämästä liian mukavaa. Yleisesti voisi sanoa, että onnellinen on se lapsi, jonka kanssa vanhemmat haluavat olla mahdollisimman paljon
Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että koulu on 9 vuoden sietämistaistelu ykslölle, joka on esimerkiksi ikäistään huomattavasti älykkäämpi, kypsempi tai jonkin muun ominaisuuden vuoksi eroaa räikeästi massasta.&nbs
Voiko lapsen elämä olla "liian mukavaa?"
Mitä hittoa?
Me ihmiset nyt vain ollaan erilaisia. Hiljainen ja vetäytyvä lapsi on samanlainen aikuisenakin. Mitä häneltä oikein odotetaan? Mehän tarvitsemme kaikenlaisia ihmisiä. Yhteiskunta tarvitsee myös niitä, jotka eivät kaipaa toisten seuraa kaiken aikaa, vaan hakeutuvat aloille, joissa voivat tehdä töitä rauhassa ja keskittyneesti.
Hyvä lapsuus on kaiken perusta. Liian mukavaa lapsuutta ei ole olemassakaan.
Joku kirjoitti, ettei subjektiivista päivähoitoa pitäisi olla kuin korkeintaan 5-vuotiaasta lähtien.
Perustelut oli oudot. Teksti muistutti keskustelua heikkolaatuisista maahanmuuttajista sillä erotuksella, että nyt puhuttiin myös kantaväestön lapsista.
Millainen ihminen luokittelee elämänsä alussa olevat lapset näin? Aivan kuin he olisivat kuonaa, joka pitäisi lakaista pois. Kaikuja 1930-luvun Saksasta?
Muistutuksena, että aika monella on kokemuksia varakkaiden, pitkälle koulutettujen perheiden lapsista, jotka oireilevat pahasti ja kiusaavat muita. Lapseni koulussa pahin kiusaaja oli rehtorin poika.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että parempaa paikkaa pienille lapsille kuin päiväkoti ei ole. Kolmen lapsen äitinä en olisi ikinä keksinyt niin kehittävää tekemistä lapsille kuin ammattilaiset. Kotona kun täytyy tehdä muutakin; ruoka, pyykit yms. kodin työt. Kaikista kolmesta on kasvanut hyvin käyttäytyviä, elämässään pärjääviä nuoria aikuisia. Kohdallani ei myöskään ole ollut kiinni varallisuudesta, molemmat vanhemmat alle keskituloisia työssäkäyntiä ilman tukia. Suuri kiitos loistavalle päiväkoti henkilökunnalle yhteistyöstä lasteni kasvatuksessa.💕
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tietää hyvin, että hänen lapsensa tilanne on hyvä noin. On täällä selvästi kalastelemassa kehuja äitiydestään. Tiedoksi, etttä moni muukin haluaisi tehdä noin, mutta ei pysty. Kunpa saisikin herätä joka aamu rauhassa ilman aikatauluja, ulkoilla päivällä ja ottaa omaa aikaa lapsen kerhoillessa. T: työssäkäyvä äiti
En kalastele kehuja, vaan kysyn täällä muiden kokemuksia ja näkökulmia. Arvaa miksi? No siksi, kun monet tuputtaa sitä miten päiväkoti muka tekee kaikki niin autuaaksi. Satun tietämään että miltei joka lastenkasvatuspaikassa työntekijät ovat hyvin uupuneita. Kerhoryhmät poikkeavat tästä räikeästi: siellä kun kaikki lapset ovat vain pari-kolme tuntia kerrallaan. Ei siinä ajassa väsy henkilökunta eikä lapset. Päiväkodit pursuaa lapsia, sellaisiakin jotka voisivat yhtä hyvin olla kotona (esim. toinen vanhempi kotona pienemmän kanssa). Tai edes puo
Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa. Ei toisten tilannetta voi tietää. Elämässä voi tulla eteen vaikka mitä ja kenelle tahansa. Toisten ratkaisuja ei kannata tuomita tai moralisoida. Eikä toisten arvosteluja ottaa vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
"Tiedoksi myös, että kaikkialla Suomessa varhaiskasvatuksen tilanne ei ole kuten pääkaupunkiseudulla. Monin paikoin on lapsilla erittäin hyvät oltavat päiväkodeissa ja asiakastyytyväisyys hipoo täydellisyyttä."
En asu pääkaupunkiseudulla. N. 50 000 asukkaan kaupunki. Ja päiväkodit on suuria jättiyksiköitä, joissa ei viihdy lapset eikä aikuiset. Tai no, lapset sipeutuvat, mutta ovat todella levottomia.
Kannattaa pitää mielessä, kun tulee kunta- ja aluevaalit.
Vierailija kirjoitti:
Äsken oli uutinen Ruotsista. Siellä lapsiperheiden tukena on kaikille 6-12-vuotiaille lakisääteinen iltapäiväkerho. Kunnat kärjestävät sen. Ruotsalaiset ihmettelevät, miten suomalaiset vanhemmat jaksaa.
Ei ne kohta jaksakaan. Lapsiperheitä ajetaan yhä ahtaammalle. Lapsilta on helppo ottaa.
Eikö ketään edes hävetä?
Mahtavaa jos näin. (Tosin onko se pakko pitää pitkä päivä myös ilttiksessä, jos toinen vanhempi on kotona?)
Ei alakoululaisen kuulukaan olla 4-5 tuntia päivässä yksinään. Monissa muissa maissa koulupäivät on pitkiä, mutta kevyitä, varmaan vastaisi Suomen koulu+ilttis systeemiä.
Ei. Mutta eri taitoja voi kotona oppia. Esimerkiksi hahmotus, piirtäminen, käden koordinaatio ja liiketaidot jne. Entä äänen kehittäminen ja tasainen puhuminen, tai rytmi ja laulu, ei liikaa tietysti.