Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko 3-vuotias oikeasti päiväkotia mihinkään? Jos tilanne on se, ettei ole pakko viedä töiden tms takia?
Seurakunnan päiväkerhossa käy kerran viikossa pari tuntia kerrallaan ja viihtyy. Nyt harkinnassa 3-4 vuotiaiden temppujumppailun aloitus lisäksi, sekin kerran viikossa. Näiden lisäksi tavataan tuttuja perheitä vaihtelevasti. Ulkoillaan paljon metsässä, käydään leikkipuistoissa (sekä sisä- että ulkopaikoissa), luetaan tosi paljon kirjoja ja piirrellään / maalaillaan ja askarrellaan. Mua ei haittaisi olla vielä vaikka pari vuottakin tällä systeemillä kotona, mutta miten on, tarvitseeko lapsi oikeasti päiväkotia johonkin? Jääkö jostain oleellisesta paitsi?
Kommentit (278)
Olisi mielenkiintoista, jos joku lähtisi toteuttamaan massiivista tutkimusta onko lisääntyvä aloitekyvyttömyys ja varhaiskasvatus kytköksissä toisiinsa. Suomalainen sisu on vaihtunut somenillitykseen, jos ei kaikki toteudu juuri oman tahdon mukaan. Ryhmän suojiin on helppo piiloutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tartte! Lapsuus on niin lyhyt aika, joten ihana jos sen voi viettää kotona vanhemman kanssa sinne esikouluun asti, edes 3-4vuotiaaksi ja sittenkin jos pakko, niin mielellään se 4-6h päivässä. Siten kun alkaa koulut niin joka päivä on mentävä, satoi tai paistoi. Ihanaa jos lapsi saa rauhassa kasvaa. Ja oli hoidossa tai ei, niin paljon syliä, aikaa lapsille ja kivoja pieniä ylläreitä jne :)
Kunpa olisikin ollut niin. Valitettavasti lapsen isä ei ollut valmis jäämään hoitovapaalle minun jälkeeni. Minusta kohtuutonta vaatia, että äidin KUULUISI olla kotona jonkun 5 vuotta putkeen!?
Sama täällä. Mies luisti.
Jomman kumman vanhemman pitäisi älytä jous
Säästä paasaukses isille, niille kun se puolikin vuotta tuntuu olevan sula mahdottomuus joustaa lapsensa takia.
"Säästä paasaukses isille,"
Luitko mihin vastasit?? Kirjoitin NIMENOMAAN että JOMMANKUMMAN VANHEMMAN. Missään kohtaa ei viitattu vain äiteihin.
Jos vanhemmilla on resursseja pitää lapsi kotona ja pystyvät tarjoamaan ruuan ja sosiaalisuutta esmes harrastusten ja kerhojen kautta, niin mikäpä ettei. Tää tietysti v-uttaa kaikkia Kekkoslovakialaisia, kun kaikilla ei ole tähän mahdollisuuksia niin ei sitten yhtään kenelläkään pitäisi olla.
No ei tietenkään tarvitse. Päiväkoti on sitä varten, jos molempien vanhempien on käytävä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmat haluavat hoitaa lastensa varhainlasvatuksen ja myöhemmin vielä lapsi otetaan kotiopetukseen, se on selvä viesti poliittisille päättäjille palvelujen tarpeettomuudesta, koska ne ovat äärettämän kalliit veronmaksajille.
Oman alueen päiväkoteja oli vielä 2000-luvun alussa useampi 3km säteellä,.lähin 400 m päässä. Nyt lähipäiväkoti 7km kun ei ole palvelun käyttäjiä ja päiväkodit tyhjillään ja ne ovat tyhjillään. Sama kouluissa, lähikouluja lakkautetaan ja lapset kuskataan suuriin yksiköihin.
Jos vanhemmat eivät käytä palveluita ja lisäksi tulevat vielä syntyvyys väheneminen niin juuri uutisoitiin, niin 15v päästä satatuhatta lasta vähemmän, joka tarkoittaa monen päiväkodin ja koulun lakkauttamista.
Itse en ymmärrä, miksi lapset pidetään pois ikäistensä seurasta, vaan pidetään kotona, joka Suomessakin on uusi ilmiö, vasta muutama vuosikymmen, vaan ennen kun paljon ol
"Toisaalta, nykyään myös yhä useampi lapsi kärsii mielenterv.ongelmista, kun ei ole lapsena tarvinnut jakaa ja huomioida muita, eikä myöhemmin voi olla kaikkien keskipiste."
Siitäkö kuvittelet nuorten mt-ongelmien johtuvan?? Johan käänsit mustan valkoiseksi. Luuletko, että 15 muun lapsen kanssa aikuisen huomion jakaminen on lapselle jotenkin hyvästä? Lapsi oppii kyllä odottamaan ja jäämään sivuun, mutta itsetuntoa tai mielenterveyttä se ei tue.
Perehdy asiaan. Kaikki, siis ihan kaikki mt-ongelmat (poislukien selvästi perinnölliset kuten skitsofrenia, mutta se onkin nuorilla hyvin harvinainen, puhkeaa aikuisena) ... siis kaikki nuorten mt-ongelmat juontavat varhaislapsuudesta. Ahdistus, masennus, huono itsetunto, kaikki juontaa ensimmäisiin vuosiin.
Lapsi tarvitsee hyvään mielenterveyden perustaan hyvän katkeamattoman kiintymyssuhteen ja välittävän aikuisen. Sitä ei päiväkotiarki tarjoa. Aikuiset voi vaihtua vaikka joka päivä, joka viikko, puolen vuoden välein, mutta ne vaihtuu, se on fakta. Kuitenkin nykynuorista on suurin osa viettänyt varhaislapsuutensa PÄÄOSIN päiväkodissa. Yleensä yli 8 tuntia päivässä. Ja yöllä ne pienet nukkuu vähintään 10 - 11 tuntia, joten omien vanhempien kanssa on ehditty olemaan vain viikonloppuisin. Tuntimääränä VÄHEMMÄN, kuin päiväkodin vaihtuvien aikuisten kanssa.
**
Ennen kuin joku tulee syyllistämään minua, että syyllistän vanhempia / äitejä (ainahan "vain äidit") niin kerroin ketjussa jo aiemmin, että kadun katkerasti kun laitoin erityispiirteisen lapsen päiväkotiin ammattilaisten suosituksesta. Itseäni minä syytän, että nyt minulla on käsissä mt-ongelmainen nuori. Asiaan on perehdytty kantapään kautta. Ja olen katkera, että yhteiskunta tuuttaa joka suunnasta että "lapselle on hyvä" olla vieraiden hoidossa joka ikinen arkipäivä. Niin terapeutti kuin neuvola. Ei jumalauta ole hyvä. Millainen lapsen päivä oikeasti on? Kaikki eivät viihdy hälyssä eivätkä saa edes kavereita, eikä aikuisen huomiota muuten kuin osana ryhmää.
Yksin koko helvetin päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on himpun alle 2 v. ja on ollut nyt kuukauden verran päiväkodissa. Sisaruksia hänellä ei ole eikä tule, joten päiväkodissa toivottavasti oppii esimerkiksi odottamaan omaa vuoroaan ja jakamaan asioita muiden kanssa. En ymmärrä mistä tämä negatiivinen suhtautuminen päiväkoteihin kumpuaa. Oman lapsen ryhmässä on 7 lasta ja koko päiväkodissa on yhteensä 4 ryhmää.
Et ymmärrä? No et kai jos kokemusta on yksi kuukausi?? Herrajumala oikeasti.
Odotapa kun alkaa syksyn sairastelukierre, sinua arvostellaan kun lapsi tulee nuhaisena hoitoon vaikka se on lääkärin ohje, ja ne aikuiset loppuu sairasteluiden vuoksi sun lapsen ryhmästä, kierrätetään sijaisia ja ryhmään tupsahtaa ensimmäinen erityinen.
No toivotaan ettei mene niin, kuten kovin monessa muussa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi. Itse olin kotiäitinä kunnes nuorempikin meni kouluun, eikä siis lapset olleet käyneet missään kodin ulkopuolisissa jutuissa ennen koulua. Asuttiin aika syrjässä. Mitään ongelmia ei ollut koulussa silti. Lukemaan molemmat oli oppineet jo kauan ennen koulun alkamista, meillä myös piirrettiin, askarreltiin, tehtiin pieniä käsitöitä ja lapset osallistui ruoanlaittoon, eli kaikenlaisia taitoja olivat ihan kotonakin opetelleet. Eikä ollut kaverien saamisessakaan ongelmia, vaikkei ollut päiväkodissa olleet.
Vanhaan kommenttiin vastaan, mutta meillä oli vähän sama tilanne. Lapset meni esikouluun kylläkin ja kävivät kerhossa aina silloin kun sellainen paikkakunnalla toimi. Kavereita oli vähän siellä missä asuttiin, joten arvostivat jokaista tilaisuutta, jossa oli muita lapsia. Koulu alkoi todella hyvin ja opettajat kiitteli. Samoin sujui koulu erinomaisesti myös muilla tuttavaperheiden kotihoidetuilla lapsilla, eikä mielestäni ole sattumaa ollenkaan. Meillä oli hyvin virikkeinen ympäristö kotona ja leivottiin/kokattiin/siivottiin yhdessä. Työkaluja oli joka lähtöön ja maalaus-, piirustus-, askartelu-, rakentelutarvikkeita, joita sai vapaasti käyttää. Emme puuttuneet lasten suunnitelmiin enemmän kuin oli tarpeen. Vaikka muissa kotiäitiperheissä ei ollut tällaiset mahdollisuudet, vaan painotettiin eri asioita, kuten vaikka urheilua, niin tulos oli koulussa ja kaverimaailmassa ihan yhtä hyvä. Usein ne oli nämä tarhassa "kasvatetut", jotka kiusasi ja kiukutteli joka välissä. Olettaisin, että tarhassa joudut pitämään puolesi jo ihan pienestä saakka, eikä aikuiset välttämättä tajua, mitä on meneillään, niin kyllähän sitä oppii ne viidakon lait jo nuoresta. Koko varhaiskasvatus-ideologia on vain tietyn ajan kasvatustieteilijöiden luoma utopia. Sitä on onnistuneesti mainostettu ja nyt vanhemmat oikeasti kuvittelevat, että yksivuotias hyötyy päiväkodista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Lapselle tuo on hyvä paikka oppia jo nuoresta lähtien sosiaalisointia.
Hahah,salli mun nauraa. Jos tarkoitat sosialisoinnilla kyynärpäätaktiikkaa, alistamista ja kaikenlaista muuta röyhkeyttä sekä kiusaamista, niin ne "sosialisoinnit" siellä kyllä opitaan. Tämä näkyy hyvin koulussa.
Äidin helmoissa kasvavasta kasvaa tasapainoinen ja vahva.
Meinaat, että siellä pullantuoksuisen äidin helmoissa kasvanut pärjää noiden muiden joukossa? Osaa pitää puoliaan, kun äiti on hiekoittanut tien? :D
Joo, hyvä itsetunto auttaa aika hemmetin monessa asiassa. Kotikasvatetut ovat myös rauhallisempia eskariin mennessä, sen huomaa. Kyllä se on etu lapselle, jos haluaa että lapsi pärjää ja oppii koulumaailmassa.
Vai mitä tarkoitat puolien pitämisellä? Nyrkkitappelua samanikäisten kanssa ei kotikasvatettu kyllä opi. Olisiko se sinusta se siis joku pakollinen elämäntaito?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on himpun alle 2 v. ja on ollut nyt kuukauden verran päiväkodissa. Sisaruksia hänellä ei ole eikä tule, joten päiväkodissa toivottavasti oppii esimerkiksi odottamaan omaa vuoroaan ja jakamaan asioita muiden kanssa. En ymmärrä mistä tämä negatiivinen suhtautuminen päiväkoteihin kumpuaa. Oman lapsen ryhmässä on 7 lasta ja koko päiväkodissa on yhteensä 4 ryhmää.
Et ymmärrä? No et kai jos kokemusta on yksi kuukausi?? Herrajumala oikeasti.
Odotapa kun alkaa syksyn sairastelukierre, sinua arvostellaan kun lapsi tulee nuhaisena hoitoon vaikka se on lääkärin ohje, ja ne aikuiset loppuu sairasteluiden vuoksi sun lapsen ryhmästä, kierrätetään sijaisia ja ryhmään tupsahtaa ensimmäinen erityinen.
No toivotaan ettei mene niin, kuten kovin monessa muussa paikassa.
No en tosiaankaan ymmärrä. Täältä saa kuvan, että päiväkodin on suunnilleen helvetin esikartano. Ja näköjään muuta mieltä ei saa olla. Ja kyllä tässä on päästy ja sairastelukierteestä nauttimaan, samalla tavalla meillä ne pöpöt on perhekerhoistakin tarttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kolmella lapsella on jokaisella erilainen päiväkotipolku. Nyt ovat isoja koululaisia, eikä heissä ole suuria eroja sosiaalisissa tai akateemisissa taidoissa. Luonne-eroja on, yksi lapsista on sellainen introvertti/vapaa sielu joka ei viihtynyt päiväkodissa. Onneksi hän ei siellä joutunut olemaan kuin vuotena ennen eskaria. En usko, että hän olisi viihtynyt paremmin, vaikka olisi aloittanut nuorempana, koska päiväkotipäivä selkeästi kuormitti häntä. Lapsiryhmissä oli kuitenkin jo nuorempana (muskari, kerhot).
Nuorin teki pisimmän päiväkotiuran, ja hän taas viihtyi hyvin. Hän sai heti 2-vuotiaana aloittaessaan ystäviä joista osa on hänen elämässä edelleen, ja hän muistelee välillä miten he tapasivat. Ja koko päiväkotia muistelee lämmöllä. Hän meni päiväkotiin "olosuhteiden pakosta" noin nuorena, mutta hänelle se vaikutti olevan ok.
Eli, sanoisin, että mieti omaa lastasi ja hänen temperamenttiaan, ja mieti teidän perheen kokonaistilannetta. Tavallaan pidän ideaalina tuota, miten teillä asiat on nyt, jos taloustilanne ei aiheuta kuormitusta tai jos itse et ala kärsiä kotonaolosta, mikä sitten heijastuisi lapseen. Jos nautit elämästä noin, eikö kaikki ole hyvin. Eskari tulee sitten aikanaan kuitenkin, ja se on järkevä ikätasoinen paikka, koska siellä kaikki ovat saman ikäisiä ja harjoittelemassa samoja taitoja, mitä ei voi päiväkotiryhmästä sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Lapselle tuo on hyvä paikka oppia jo nuoresta lähtien sosiaalisointia.
Joo, oli ehkä 20 vuotta sitten vielä. Nykyään ryhmät täynnä uniikkeja lumihiutaleita, henkilökunta on uupunutta koska vasukirjaukset, vasukeskustelut, kirjaa sitä, kuvaa tätä, laita whatsappryhmään tietoa vanhemmille mitä nyt on tehty, suorittakaa orjallisesti vasuohjelmaa, lapset haluais askarrella mutta ei tänään koska nyt on joku lelutuokio merkitty ohjelmistoon. Hirveää suorittamista koko ajan. Ei semmosta rentoa touhuilua!
Henkilökuntahan sen viikko-ohjelman itse suunnittelee ja WhatsAppin käyttö tiedottamiseen on yleensä kielletty, mikäli päiväkoti on perillä asioista...
Hyvin toimivassa päiväkodissa, jossa on hyvä johto ja organisointikyky, tehdään ehkä kerran kuukaudessa (!) kuukausikirje tulevista tapahtumista. Suljettuun insta-ryhmään, jos kenkilökunta on sellaisen halunnut perustaa, laitetaan kuvia kun ehditään.. Viikottainen ohjelma riittää hyvin ulko-oveen laitettuna, eikä siinä tarvitse olla kuin yksi aihe/ pv.
Itse livenä nähnyt 2 täysin erilaist mallia, miten henkilökunta ihan itse voi toimia joko hyvin organisoidusti, rauhallisesti ja siten, että töissä viihdytään tai huonosti, huonolla asenteella varustettuna jolloin kaikki tuntuu työläältä, jopa maksetun työn tekeminen.
Va-su kirjaukset: nekin joko huomioidaan arjen työssä tai jätetään vain kansioihin ja suljetaan äkkiä, kun kuponkiin on saatu allekirjoitus...
Merkittävin asia on ihan henkilökunnan keskinäinen toiminta ja hyvinvointi töissä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kerholapsi enkä päiväkodissa, enkä mielestani saanut juuri lapsikontakteja ennen koulua.
Koulun aloituksessa auttaa se muiden lasten tunteminen
Eilisessä Iltalehdessä oli juttu päiväkotien ongelmista s. 4. Otsikko: Jättipäiväkodit lapsen oikeuksien tallaajina.
Siinä alalla vuosia työskennellyt ihmettelee, miten maassa, jossa kasvatustieteellinen tutkimus ja osaaminen ovat huippuluokkaa, ei toteuta näitä käytännössä. Missään päätöksissä ei katsota lasten etua. Rakennetaan jättiläispäiväkoteja ja kouluja, joissa ei ole edes seiniä. Valtava melu ja isot joukot. Hoitajat vaihtuu, lapset ei pysty kiintymään kehenkään. Tiedot ei kulje. Tarkat aikataulut kuin armeijassa. Sitten ihmetellään, kun lasten pahoinvointi kasvaa.
Hän kysyy, onko ratkaisut tehty aikuisen vai lasten etua ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiljalleen aletaan onneksi herätä siihen, etteivät nämä jättiyksiköt pidemmän päälle tulekaan halvemmiksi. Ne aiheuttavat lapsille ongelmia, joita voidaan pahimmillaan joutua hoitamaan monta vuotta. Se maksaa. Ja sitten vielä inhimillinen kärsimys.
Helsingissä ja Jyväskylässä on jo ryhdytty ajattelemaan uudella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Lapselle tuo on hyvä paikka oppia jo nuoresta lähtien sosiaalisointia.
Hahah,salli mun nauraa. Jos tarkoitat sosialisoinnilla kyynärpäätaktiikkaa, alistamista ja kaikenlaista muuta röyhkeyttä sekä kiusaamista, niin ne "sosialisoinnit" siellä kyllä opitaan. Tämä näkyy hyvin koulussa.
Äidin helmoissa kasvavasta kasvaa tasapainoinen ja vahva.
Meinaat, että siellä pullantuoksuisen äidin helmoissa kasvanut pärjää noiden muiden joukossa? Osaa pitää puoliaan, kun äiti on hiekoittanut tien? :D
Joo, hyvä itsetunto auttaa aika hemmetin monessa asiassa. Kotikasvatetut ovat myös rauhallisempia eskariin mennessä, sen huomaa. Kyllä se on etu lapselle, jos haluaa että lapsi pärjää ja oppii koulumaailmassa.
Vein lapsen päiväkotiin 3-vuotiaana. Hoitaja kertoi, että lapsella on hyvä itsetunto, valitsee seuransa eikä lähde hölmöilyihin mukaan, käyttäytyy aina hyvin. Kotona lapsi kyseli, miksi siellä monet potkii, huutaa ja lyö muita.
Meidän esikoisella oli kolmivuotiaana leikkikaverin kaipuu niin kova, että haettiin päiväkotipaikka, vaikka kuopus oli juuri syntynyt ja minä sen takia tietysti kotona. Leikkipuistossa ei välttämättä ollutkaan ketään juuri silloin, kun me sinne mentiin. On nyt innoissaan sinne aina menossa. Mutta varmasti lapset on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Meidän esikoisella oli kolmivuotiaana leikkikaverin kaipuu niin kova, että haettiin päiväkotipaikka, vaikka kuopus oli juuri syntynyt ja minä sen takia tietysti kotona. Leikkipuistossa ei välttämättä ollutkaan ketään juuri silloin, kun me sinne mentiin. On nyt innoissaan sinne aina menossa. Mutta varmasti lapset on erilaisia.
Saman olen huomannut itsekin. Asutaan alueella, jossa on paljon lapsia mutta arkisin harvoin on puistossa yhtäaikaa lapsia, varsinkaan samaa ikäluokkaa.
Olet onnekas, kun olet löytänyt hyvän päiväkodin.
Päiväkodit ovat erilaisia. Ne ovat kooltaan erilaisia, henkilökunta on erilaista, lasten etninen tausta on moninainen, erityislasten määrä vaihtelee, työilmapiiri on oma lukunsa. Joukossa on hyviä ja sitten niitä, joissa henkilökuntakin voi pahoin.