Vaarantaako minimalisti-äiti lastensa hyvinvoinnin?
Lueskelin juuri juttua perheestä, jotka elävät hyvin minimalistisessa kodissa. Heillä ei ole sohvaa eikä sänkyjä, vaan nukkuvat futoneilla, jotka ovat päivällä taiteltu kirjahyllyyn. Olohuoneessa pöytä, kirjahylly ja kovia tuoleja. Seinillä ei tauluja, missään ei viherkasveja tai mitään nättiä. Ikkunoissa lakanalta näyttävät valkoiset verhot.
Mietin nyt lähinnä talviaikaa, kun pakostakin ollaan paljon sisällä. Itsestä tuntuisi tuollainen asuminen juuri talvella tosi kylmän kalsealta. Lapset ja aikuisetkin kuitenkin yleisesti hakeutuvat pehmeisiin ja lämpimiin paikkoihin (eläimetkin tietty!). Mietin, onko lapsen hyvä kasvaa tuollaisessa kodissa? Mitä mieltä olette?
Kuuluin jonkun aikaa Facebookin minimalismi-ryhmään, koska mua viehättää ajatus siitä, että ei olisi turhaa tavaraa ja kaikki olisi sitä myötä selkeämpää ja helpompaa. Aika pian kuitenkin huomasin, että ryhmässä oli paljon näitä, joilla juttu alkoi mennä hieman "överiksi", eli siellä kyseltiin voisiko pyykkikorista luopua jos laittaa likaiset pyykit aina koneeseen säilöön. Tuntuu, että tuo on monelle kilpailu, että katsotaan kuka pärjää vähimmällä.
Minusta esim. sohva ei ole turha tavara, enkä näe mitään syytä miksi mun pitäisi elää ilman sohvaa. Tai kaunis taulu seinällä, jota katselen päivittäin - ei todellakaan turha. Kukin tietty tyylillään ja aikuiset saa elää miten haluaa, mutta jotenkin tuo menee vähän kulttimaiseksi ja ei ehkä paras kotiympäristö pienille lapsille.
Kommentit (155)
Juu lapset menee ehdottomasti piloille, kun niiden elämää ei täytetä leluilla ja tavaroilla🙄
Voi olla, että noin tiukasti rajatut asiat tulevat lapsille myöhemmin sellaisiksi mitä yrittävät korvata. Tuskin elävät aikuisina minimalistisesti.
Melko varmasti lapset hankkivat isona kotinsa täyteen tavaraa kompensoidakseen sitä, mitä lapsena ei saanut. Voi olla myös yksinäinen vanhuus tulossa perheen vanhemmille. Luuletteko, että lapset saapuvat joulupöytään perheineen vieraaksi?
Vaikuttaa vähän somea varten rakennetulta näyttämöltä.
Tuo on sellaista rajatilaminimalismia, ettei tiedä pitäiskö ihailla vai tehdä huoli-ilmoitus.
Vierailija kirjoitti:
Melko varmasti lapset hankkivat isona kotinsa täyteen tavaraa kompensoidakseen sitä, mitä lapsena ei saanut. Voi olla myös yksinäinen vanhuus tulossa perheen vanhemmille. Luuletteko, että lapset saapuvat joulupöytään perheineen vieraaksi?
Moni tavarapaljouden keskellä elänyt taas on minimalisti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sellaista rajatilaminimalismia, ettei tiedä pitäiskö ihailla vai tehdä huoli-ilmoitus.
Mä olen elänyt paljon minimalistisemmin..Ja työkseni selvittänyt niiden palvelutarvetta, joista tehty huoli- ilmoitus.
Vierailija kirjoitti:
Melko varmasti lapset hankkivat isona kotinsa täyteen tavaraa kompensoidakseen sitä, mitä lapsena ei saanut. Voi olla myös yksinäinen vanhuus tulossa perheen vanhemmille. Luuletteko, että lapset saapuvat joulupöytään perheineen vieraaksi?
Ei sinne mahdu muutenkaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sellaista rajatilaminimalismia, ettei tiedä pitäiskö ihailla vai tehdä huoli-ilmoitus.
Mä olen elänyt paljon minimalistisemmin..Ja työkseni selvittänyt niiden palvelutarvetta, joista tehty huoli- ilmoitus.
Niin mitä sitten? Oliko sulla pieniä lapsia kun elit minimalistisesti? Ei tässä nyt kukaan ole oikeasti huoli-ilmoitusta tekemässä, mutta on mielenkiintoista kuulla ihmisten mielipiteitä siitä, onko tuollainen koti lapselle hyvä elää ja kasvaa.
Ihan kamala, ahdistuisin tuollaisessa ympäristössä. Kaipaan ympärilleni kauneutta ja värejä.
En edes halua ajatella ruuanlaittoa kuudelle hengelle noilla välineillä.
Lapsi tottuu siihen mitä on. Ihmettelen miksi arvostelet toisen perheen valintoja elää jos ne eivät menee massan mukaan. Mutta olet muka huolissasi lapsista.
Teini varmasti kiittelee kun ei ole yhtään yksityisyyttä, ja tuskin kavereitakaan viitsii kutsua kylään. Sanokaa mitä sanotte niin kyllä lapsilla pitää olla omat huoneet. Jos niitä ei ole, niin sitten ulkotilaa tai edes joku tila mihin voi vetäytyä omaan rauhaan. Tuolla ei ole minkäänlaista.
Joku kommentoi sitä karttapalloa. Se taitaa olla yövalo niille pienemmille (jos eskarilainen nyt on pieni) kun nukkuvat olohuoneessa perhepedissä.
Mutta joo, ei lapsilla taida olla juuri mitään omaa. Lelut ja välineet, jotka mahtuu yhteen pärekoriin neljälle lapselle.
Vauvojen ja taaperoiden kanssa varmaan toimii, en kyllä isompien kanssa enää noin pieniin neliöihin ahtautuisi.
En usko että todellisuus on aivan sitä, mitä nuo kuvat kertovat. Äidin kaikki vaatteet tuossa yhdessä kuvassa? Hänellä ei siis ole esimerkiksi yhtään kesämekkoa, juhlamekkoa tai urheiluvaatetta?
Luin artikkelin.
Kuusi asuu kotona, elikkä yksi lapsista maailmalla.
Olisi jännä saada tietää tulevaisuudessa tuleeko lapsilta vastareaktio omissa kodeissaan?
Monestihan just esm 40 ja 50 luvulla syntyneet hilloaa kaiken omistamansa. Ja siinä onkin sitten jälkikasvulla töitä kun perkaavat näitten kuolinpesiä. Syy hilloamiseen kun lapsena ei omistanut mitään ja kaikesta puutetta.
Vai riittääkö tietokoneitten kautta tarjottu ajanviete ja todellisuudesta pakeaminen estämään tunnetta puutteessa kasvamisesta?
Kaikilla omat koneet, nykyäähän lapsien aikaa näillä rajoitetaan. Mites tässä perheessä?
Äiti ja isä ovat minimalisteja, täten pakko lastenkin olla, kunnes muuttavat kotoaan.
Vai saako ne kaksi vähä vanhempaa lasta jo toivoa ja saada esm sängyt jos haluavat sinne huoneeseensa? Ja voi olla meikkejä t m s siellä. Siellä huoneessahan voi hyvin vallita minimalismin vastakohta.
Sääli jos lasten on pärjttävä samoilla vaatteilla koulussa. Helppo tulla kiusatuksi.
Tämä elämäntyyli on kun uskonto, kun muuttaa kotoonta saa vihdoin päättää jatkaako lahkossa vai alkaako elämää toisin.
Vierailija kirjoitti:
Juu lapset menee ehdottomasti piloille, kun niiden elämää ei täytetä leluilla ja tavaroilla🙄
Se kultainen keskitie? Olisko jotain?
Jos on koneella 24/7 kotona ollessa, miinus nukkuminen ja syöminen, niin minusta pahempi juttu kun entäpä olis leluja millä leikkiä.
Ihana? Katsoitko kuvaa keittiöstä?
Itse mietin millaista yhdessä syömisen tai tekemisen kulttuuria tuossa asunnossa voi olla. Mä en voi välttyä jotenkin surulliselta tunteelta. Tällainen lähtee myös aina vanhemman tarpeesta/halusta.