Haluatko kysyä entiseltä huumenuorelta?

Mua vähän ihmetyttää aloittajan tarinassa, että käykö se irrottautuminen tosiaan noin helposti? Oon siis ajatellut, että epäonnistuneita yrityksiä olisi useita ja sitä rajaa. Ettei tollain, että nyt sai riittää ja sitten vaan lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Mua vähän ihmetyttää aloittajan tarinassa, että käykö se irrottautuminen tosiaan noin helposti? Oon siis ajatellut, että epäonnistuneita yrityksiä olisi useita ja sitä rajaa. Ettei tollain, että nyt sai riittää ja sitten vaan lopettaa.

Ei varmaan ainakaan kannata aloittaa huumeiden käyttöä ajatellen, että ainahan voi lopettaa, kun kyllästyy. Ei onnistu kaikilta. Toisaalta lopettaminen ei ainakaan onnistu ilman tuota omaa päätöstä ja näkemystä, että nyt riitti. Ehkä Ap:llakin meni aikaa päätöksen kypsymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mua vähän ihmetyttää aloittajan tarinassa, että käykö se irrottautuminen tosiaan noin helposti? Oon siis ajatellut, että epäonnistuneita yrityksiä olisi useita ja sitä rajaa. Ettei tollain, että nyt sai riittää ja sitten vaan lopettaa.

Ei ollut mun mielestä helppoa kun voi pahoin kaksi kuukautta. Siihen vielä henkisiä vaivoja lisäksi. Ne on ne kovat huumeet oikeasti vaarallisia.

Jotenkin ristiriitaiset fiilikset jäi tästä ketjusta. Ap vaikuttaa tavallaan olosuhteiden uhrilta ja tosi symppikseltä tyypiltä, mutta sitten toisaalta kuitenkin diilannut ja tehnyt rikoksia. Tavallaan vielä ymmärrän sen käytön, mutta että on pitänyt lähteä mukaan rikoksiin niin ei hyvä.

Haluaisin sanoa AP:lle jotain, mutten oikein tiedä mitä. Ainakin että tunnen häntä kohtaan aivan hirmuisesti myötätuntoa ja lämpöä.

Arvostan halukkuuttasi ja kykyäsi avautua näin traumaattisista ja henkilökohtaisista asioista ja ennen kaikkea sitä, miten hienosti olet selvittänyt itsellesi ja eritellyt tunteitasi katkeroitumatta. Olisi varmaankin helppoa vaipua synkkyyteen ja syytellä yhteiskuntaa ja kelvottomia aikuisia omista ongelmistaan, mutta sinä olet valinnut toisen tien. 

Toivotan koko sydämestäni sinulle ihania vuosia, onnea ja iloa! 

Vierailija kirjoitti:

Mua jäi kiinnostamaan millainen ihminen ap:n kumppani on? Hän siis ilmeisesti on ihan hyvästä perheestä ja koulutettu ja jos aikajanaa yhtään laskin oikein, niin aloittaja ei ollut ehtinyt montaa vuotta kuivilla olemaan kun tapasivat.

Ihan siis ilman mitään pääaukomista vaan sanon, etten itse olisi ikinä lähtenyt suhteeseen 10 vuotta narkanneet ihmisen kanssa, joka on ollut vasta hetken kuivilla. Tuskin olisin lähtenyt, vaikka olisi ollut sen 10 vuotta kuivilla.

 

Vai et olisi lähtenyt? Entä jos et ole tietoinen toisen taustoista tai jopa nykyisyydestä? Tässäkin keskustelussa on tullut moneen kertaan esiin, että narkkareita on kaikenlaisia, osa heistä täysin normaalisti työelämässä. Ja suurin osa käyttää, koska on pakko, ei siksi, että itse haluaisi.

Tähän tiivistyy AP:n ydinsanoma: entinen narkkari ja narkkarikin on ensisijaisesti ihminen. Tietämättä yhtään mitään AP:n kumppanista voin sanoa yleisellä tasolla, että kyseessä on armollinen, hyvä ihminen, joka ei tuomitse muita ennakkokäsitystensä perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Mua vähän ihmetyttää aloittajan tarinassa, että käykö se irrottautuminen tosiaan noin helposti? Oon siis ajatellut, että epäonnistuneita yrityksiä olisi useita ja sitä rajaa. Ettei tollain, että nyt sai riittää ja sitten vaan lopettaa.

Kyllä jos satunnaisesti käyttää

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ristiriitaiset fiilikset jäi tästä ketjusta. Ap vaikuttaa tavallaan olosuhteiden uhrilta ja tosi symppikseltä tyypiltä, mutta sitten toisaalta kuitenkin diilannut ja tehnyt rikoksia. Tavallaan vielä ymmärrän sen käytön, mutta että on pitänyt lähteä mukaan rikoksiin niin ei hyvä.

Ei tulisi nähdä mitään uhria ap:ssa. Hyvä että on päässyt eroon huumeista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ristiriitaiset fiilikset jäi tästä ketjusta. Ap vaikuttaa tavallaan olosuhteiden uhrilta ja tosi symppikseltä tyypiltä, mutta sitten toisaalta kuitenkin diilannut ja tehnyt rikoksia. Tavallaan vielä ymmärrän sen käytön, mutta että on pitänyt lähteä mukaan rikoksiin niin ei hyvä.

Ei tulisi nähdä mitään uhria ap:ssa. Hyvä että on päässyt eroon huumeista.

No eiköhän se lapsuuden tilanne aika hirvittävä ole ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Luin tämän ketjun yöllä varmaan pariin kertaan läpi ja täytyy sanoa, että laadukkainta av:ta pitkään aikaan. Lukuunottamatta noita huonoja trollauksia. Herätti paljon ajatuksia.

Itse jäin pohtimaan sitä, että jos kerta pahimmista vieroitusoireista selviäminen kesti sen pari kuukautta niin miten aloittaja hoisi työt tuona aikana? Pitikö työnantajalle kertoa missä mennään ja jos piti, ymmärsikö työnantaja? Vai saako sairaslomaa tuollaisesta syystä?

Vastailen vielä näihin ainakin toistaiseksi viimeisiin kysymyksiin, ennen kuin täytyy lähteä suuntaamaan iltavuoroon.

Itselläni kävi siinä mielessä "hyvä tuuri", että olin tosiaan auto-onnettomuudessa, jonka myötä jouduin jäämään pitkälle sairaslomalle. Menin suoraa sairaalasta ostamaan aineita, käytin viikon holtittomammin kuin koskaan, lopulta otin tarkoituksella yliannostuksen, minut löydettiin ajoissa, päädyin taas sairaalaan ja sitten taas sairaalasta suoraa ostamaan lisää aineita. Jotenin sen pohjakosketuksen myötä hetkeksi kirkastui ajatus, että tässä on nyt tasan kaksi vaihtoehtoa, hyödyntää tämä tauko töistä vieroittautumiseen tai sitten pitää huoli, että onnistuu siinä lopullisessa ratkaisussa.

En ollut mitenkään työkykyinen kun palasin töihin ja toinen tuuri kävi siinä, että pomo luuli minun olevan edelleen heikossa hapessa kolarin johdosta ja ehdotti jos pitäisin talviloman heti perään ja lepäisin hetken. Sain siinä vielä hetken lisä aikaa, mutta oli se ensimmäinen puoli vuotta töissä silti ihan yhtä helvettiä. En mä pystynyt töiden lisäksi mitään muuta kuin makaamaan sängyssä lamaantuneena.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ristiriitaiset fiilikset jäi tästä ketjusta. Ap vaikuttaa tavallaan olosuhteiden uhrilta ja tosi symppikseltä tyypiltä, mutta sitten toisaalta kuitenkin diilannut ja tehnyt rikoksia. Tavallaan vielä ymmärrän sen käytön, mutta että on pitänyt lähteä mukaan rikoksiin niin ei hyvä.

Ei tulisi nähdä mitään uhria ap:ssa. Hyvä että on päässyt eroon huumeista.

No eiköhän se lapsuuden tilanne aika hirvittävä ole ollut. 

Niin on monella muullakin

"Omalla kohdallani olisi toivonut, että kun huumeiden käyttöni alkoi valjeta laitoksen työntekijöille, en olisi typistynyt pelkäksi huumenuoreksi. Ymmärrän, että tuohon asiaan haluttiin puuttua ja tarkoitus oli vain hyvä. Minä en ollut osannut missään vaiheessa puhua sosiaalityöntekijöilleni tai laitoksen työntekijöille. Olin hiljaa, hoidin kouluni ja pidin kaikki ongelmat piilossa, laitoksessakin käyttäydyin ihan asiallisesti. Luulen, että sen takia minut oli helppo jättää huomioimatta, koska isosti ja näkyvästi oireilevat nuoret veivät niin paljon resursseja. Tuon kokemuksen jälkeen kuitenkin tuntui oudolta ja kohtuuttomalta, että yhtäkkiä kaikki keskittyivät huumeiden käyttööni ja minä olin yhtäkkiä laitoksen pahin ongelma. Ensin minua ei ollut ja sitten minä olin pelkkä huumeiden käyttäjä."

Ehkä tuosta voisi ammatti-ihmiset poimia ainakin mukaan sen, että myös hiljaisempien nuorten perään pitää katsoa ja antaa heille huomiota.

Tuossa tarinassa yhdistyvät kuin kaksi predestinoitua kohtaloa: huonoista olosuhteista lähteneen nuoren/ lapsen väistämätön valuminen alkoholiin, huumeisiin ja rikoksiin sekä sisimmässään fiksun, kunnollisen ja sympaattisen ihmisen nousu sieltä pois. Nousu siihen elämään, johon oikeasti kuuluu.

En tiedä onko Ap:n mahdollista saada jotakin kautta tietoa vanhempiensa taustoista ja ongelmien syntyhistoriasta, toisaalta myös vahvuuksista. Aikuisena tuollaisen historian tunteminen voisi olla mielekästä, vaikkei uudistaisikaan suhdetta mahdollisesti elossa olevaan vanhempaan.

Vierailija kirjoitti:

Mua jäi kiinnostamaan millainen ihminen ap:n kumppani on? Hän siis ilmeisesti on ihan hyvästä perheestä ja koulutettu ja jos aikajanaa yhtään laskin oikein, niin aloittaja ei ollut ehtinyt montaa vuotta kuivilla olemaan kun tapasivat.

Ihan siis ilman mitään pääaukomista vaan sanon, etten itse olisi ikinä lähtenyt suhteeseen 10 vuotta narkanneet ihmisen kanssa, joka on ollut vasta hetken kuivilla. Tuskin olisin lähtenyt, vaikka olisi ollut sen 10 vuotta kuivilla.

Ymmärrän erittäin hyvin, että harva on valmis parisuhteeseen entisen narkkarin kanssa. En minäkään pitänyt itseäni parisuhdekelpoisena.

Kumppanini on sanalla sanoen uskomaton. Hän on älykäs, empaattinen, vahva ja lisäksi hauskin ihminen kenet olen koskaan tavannut. Hänen vanhempansa on vähän sellaisia vanhoja hippejä, joten hän on omaksut pienestä pitäen vähän sellaisen antaa kaikkien kukkia -asenteen. Sen takia hän ei varmaan säikähtänyt minun taustaani tai sitä missä kunnossa vielä silloin olin. Lisäksi terve perhetausta on edes auttanut siinä, että hänellä on terveet rajat ja sen takia uskallauduin luottamaan siihen, että hän kyllä näyttää minulle ovea jos liian raskaaksi käy.

Voin rehellisesti sanoa, että hän on pelastanut minut ja pyrin joka päivä olemaan hänen arvoisensa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää lukea käytön vähättelyä tyypiltä, joka ei selvästi ole kovin addiktioherkkä. Useimmilla muilla tilanne on sen takia merkittävästi pahempi. Silloin ei käytön lopetus ole se juttu, vaan se, ettei ikinä koske aineisiin. Koska loppuiän ei mikään tunnu miltään niiden rinnalla.

Tarkoitukseni ei ole ollut missään nimessä vähätellä käyttöä. En tiedä oletko saanut sen kuvan kun olen kertonut, ettei kaikki aineet ole olleet minulle ongelma. Huumeongelma ei tarkoita sitä, että vetäisi kategorisesti ihan kaikkea, vaikka joidenkin kohdalla se voi tarkoittaa sitä. Itselleni opiaatit ja muut sedatiivit olivat se haaste ja ehkä sen takia melko päinvastaisella tavalla toimineet stimulantit eivät muodostuneet ongelmaksi.

Olen myös kokenut sen, kuinka huumeiden jälkeen mikään ei todellakaan tuntunut miltään. Elin sitä todellisuutta 3-4 neljä vuotta käytön lopettamisen jälkeen kunnes minulla kävi niin valtava onni, että tutustuin nykyiseen kumppaniini. Tiedän, että tämän takia olen hyvin onnekkaassa asemassa verrattuna moniin muihin käyttäjiin ja tämä on varmasti suurin syy myös siihen, miksi olen pystynyt olemaan nämä viimeiset 10 vuotta ilman aineita.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mua vähän ihmetyttää aloittajan tarinassa, että käykö se irrottautuminen tosiaan noin helposti? Oon siis ajatellut, että epäonnistuneita yrityksiä olisi useita ja sitä rajaa. Ettei tollain, että nyt sai riittää ja sitten vaan lopettaa.

Oma tieni irti huumeista on ollut varmasti huomattavasti helpompi kuin valtaosalla huumeongelmaisista. Tiedostan hyvin tarkkaan olevani erittäin etuoikeutetussa asemassa verrattuna moniin muihin. Minulla oli työ ja ystäviä, jotka eivät olleet käyttäjiä. Suurimmalla osalla vertaisistani ei ole. Lisäksi, siinä vaiheessa kun käytön lopettamisen jälkeen olin elänyt sen reilun kolme vuotta lähinnä vain odottaen sopivaa hetkeä päättää elämäni, tapasinkin koko elämäni suunnan muuttavan ihmisen. 

Tämän takia onkin tärkeää, että jokainen täällä tarinaani lukenut ymmärtää, että minä en ole ollut vahva tai millään tavalla parempi kuin yksikään samassa tilanteessa ollut. Minä olen ollut vain ääretttömän onnekas ja etuoikeutettu saadessani niin paljon hyvää elämääni. Minulla on ollut ihmisiä jotka ovat pitäneet minut elossa ja kantaneet minut vaikeimpien hetkien yli. Jos heitä ei olisi ollut, olisin edelleen huumekierteessä tai sitten kuollut.

Ap

Nyt täytyy alkaa suuntaamaan kohti työrupeamaa, mutta haluan kiittää kaikkia jotka ovat täällä laittaneet minulle myötätuntoisia ja kannustavia viestejä.

Ajattelin, että voisin tuoda jotain vähän erilaista näkökulmaa huumekeskusteluun, mutta en osannut ajatella keskustelun muuttuvan tällaiseksi mitä se nyt on ollut. Ajattelin sen pyörivän enemmän tyypillisen huumausainekeskustelun tavoin, mutta yllättäen aihe kiinnostikin ihmisiä paljon syvällisemmällä tasolla. 

Yllätyin myös siitä kuinka kauniita viestejä olen saanut ja kuinka hyvältä on tuntunut lukea niitä. Huumeongelma on ihan valtava häpeä ja stigma. Kannan sitä häpeää joka päivä mukanani ja tulen kantamaan loppuelämäni. Hyvinä hetkinä mielessäni on aina se, että minun kaltaiseni ihminen ei ole ansainnut tätä. Normaalien ihmisten seurassa tunnen olevani aina jollain tapaa epäkelpo ja ulkopuolinen. Olen pyrkinyt elämään siten, että vain läheisteni ajatuksilla minusta on väliä, mutta lukiessani näitä viestejänne on tuntunut hämmentävän hyvältä. Tullut sellainen olo, että jopa tuntemattomat normaalit ihmiset voivat hyväksyä minut ihmisenä, ei pelkkänä narkkarina.

Kiitos paljon teille, että palautitte minulle hieman sitä ihmisarvoa, jonka olen ottanut itseltäni pois.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyy alkaa suuntaamaan kohti työrupeamaa, mutta haluan kiittää kaikkia jotka ovat täällä laittaneet minulle myötätuntoisia ja kannustavia viestejä.

Ajattelin, että voisin tuoda jotain vähän erilaista näkökulmaa huumekeskusteluun, mutta en osannut ajatella keskustelun muuttuvan tällaiseksi mitä se nyt on ollut. Ajattelin sen pyörivän enemmän tyypillisen huumausainekeskustelun tavoin, mutta yllättäen aihe kiinnostikin ihmisiä paljon syvällisemmällä tasolla. 

Yllätyin myös siitä kuinka kauniita viestejä olen saanut ja kuinka hyvältä on tuntunut lukea niitä. Huumeongelma on ihan valtava häpeä ja stigma. Kannan sitä häpeää joka päivä mukanani ja tulen kantamaan loppuelämäni. Hyvinä hetkinä mielessäni on aina se, että minun kaltaiseni ihminen ei ole ansainnut tätä. Normaalien ihmisten seurassa tunnen olevani aina jollain tapaa epäkelpo ja ulkopuolinen. Olen pyrkinyt elämään siten, että vain läheisteni aj

Kukaan, ei siis todellakaan kukaan meistä, ole ansainnut sitä mitä elämässä olemme saaneet. Ei hyvää eikä pahaa. Sinä vain ehkä tiedostat (ainakin hyvän osalta) sen rankan lapsuutesi ja nuoruutesi vuoksi paremmin mitä useimmat meistä eivät tiedosta. 

Toivon todella, että jonain kauniina päivänä tiedostaisit asian myös kaiken sen pahan osalta ja pystyisit siten antamaan itsellesi anteeksi asiat joista itseäsi syytät.

Sinä kirjoitat hyvin Ap. Oletko miettinyt, että voisit ehkä kirjoittaa kokemuksistasi kirjan? Se voisi auttaa nuoria, joilla on ongelmia päihteiden kanssa. Toivon kaikkea hyvää sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Miten muuttaisit huumepolitiikkaa että huumeongelman saisi pienemmäksi?

Sille narkkarille sanoisin:  kun seuraavan kerran otat tai pistät niin ota sen verran suuri satsi ettei sinun huomenna tarvii enää nähdä auringon nousua. Se on parasta mitä minä toivon sinulle.

Toivon aloittajalle kaikkea hyvää hänen elämässään! Ja toivon, että hän näkisi itsensä enemmän kumppaninsa silmin, eli sen ihmisen joka hänet parhaiten tuntee.