Miksi ihmiset suostuvat avopuolisoiksi, jotka hoitavat puolison edellisen liiton lapset?

Vierailija kirjoitti:

Joskut ihmiset rakastuvat ja tekevät typeryyksiä. Miehillä lisäksi on usein valtava oikeutuksen tunne, eivät osaa hävetä pitää syytöntä naista piikanaan.

Se on itsekkyyttä. Mies uskoo olevansa sen arvoinen. Miksi muutenkaan vanha juoppo tai setä unelmoisi nuoresta ja reippaasta. Ku mä haluun.

Vierailija kirjoitti:

Uusperheiden vihaajat taas vauhdissa palstalla. 

 

Onko vaikea käsittää, että rakastuu toiseen ja on valmis ottamaan koko paketin elämäänsä. Aina on lesket pariutuneet uudelleen, orpoja adoptoitu, mies lähtenyt ostamaan tupakkia äiti etsinyt aikansa odotettuaan uuden isän lapsille.

Minä olen tuo lapseton c en halunnut naimisiin tai lapsia enkä odottanut kosintaa. Rakastuin vaan mieheen, joka on isä myös. No nyt mies sitten kosi ja lapsikin on tulossa.. ja miehen lapset 2kpl asuvat meillä, koska lasten äiti sitä toivoi.

Muuton mieleni omista lapsista, kun huomasin jossain vaiheessa uusperheessä elettyäni, että lapsethan on kivoja ja mies hyvä isä joka kantaa vastuuta. Meillä on omia ja yhteisiä rahoja, keskinäinen testamentti ja olemme sitoutuneet huolehtimaan toisistamme ja lapsista (omista ja yhteisestä) PERHEENÄ. 

Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?

 

Joidenkin on pakko

Ei kukaan hauku, että uusperheet olisivat p'skoja. Enemmän kyse on siitä, että kuvio ei ole reilu sille, joka hoitaa toisen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat rakastuneita ja mukavia 

Ja sit kun kuherruskausi on ohi niin vitutteaa niin pentwleesti mutta mies on vain tyytyväinen kun ei tarvitse omia lapsiaan hoitaa. Älkää tehkö tuota virhettä. 

Miehille sama varoituksen sana, ettei menisi toisen vanhaan pesään kuhnimaan. 

 

Perheestään pois potkittu mies on näemmä katkera kun exvaimo löys uuden 

Kun mieheni kuoli, olimme siis naimisissa, otin huollettavakseni hänen edellisestä avosuhteestaan syntyneet lapset koska biologinen äiti ei kyennyt huoltajaksi. Hän oli psyykkisesti sairas ja moniongelmainen. Kasvatin lapset mielelläni, koska he olivat kalleinta mitä mieheni minulle jätti. Toinen oli jopa kovasti isänsä näköinen, ja rakastin sitä miestä aivan hirvittävän paljon.

Ystäväni on miehen kanssa, jolla oli kaksi lasta jo heidän aloittaessaan seurustelun. Lapset olivat silloin tosi pieniä. He eivät saaneet yhteistä lasta, koska ystäväni lapsettomuus. Miehen lapset ovat nyt jo siinä iässä, että muuttavat kohta pois kotoa. Ystäväni rakastaa heitä ja on myös lapsille kuin toinen äiti, koska ollut mukana vuosia ja eivät varmaan (ainakaan nuorempi) muista edes aikaa ilman ystävääni. En näe mikä tässä olisi ystävälleni jotenkin huono asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokut ihmiset vain pitää lapsista. (Ja rakastuminen auttaa asiaa.) Jos lapset ovat mukavia ja hyväkäytöksisiä, siitä saa iloa itselleen aikuinen. Minua ei haittaisi maksaa kumppanini lasten ruokia, jos lapset olisivat reiluja ja ystävällisiä minua kohtaan. Eron sattuessa, vaikka lain tuomaa oikeutta ei ole, uskon että lapset haluaisivat edelleen pitää yhteyttä, jos on hyvä ihmissuhde ollut.

 

Omista lapsihaaveista sen sijaan en luopuisi tuollaisessa tilanteessa.

 

Kaikki lapset kun eivät ole mitään herranterttuja. Tiedän todella monta lasta, jotka ovat haastavia äitipuoliaan kohtaan. Harvalla on mitenkään lämpimät välit.

Mä oon ollut aina hyvin lapsirakas ja mielellään hoitanut kummilapsia jne. Mutta  en ikinä olisi alkanut seurustelemaan miehen kanssa, jolla on jo lapsia. Jos joku tykkää, niin ok. Mulle ei olisi sopinut. Nyt kun oon jo 50+, niin mies, jolla on aikuiset lapset ( ja normaali suhde heihin) voisi käydä. Itelläkin on aikuiset lapset.

Mä olin 19v lähi-äitipuoli, tosin me kyllä mentiin myös naimisiin ja saatiin yhteisiäkin lapsia. Mutta en mä kokenut lapsipuolen kasvattamista sen ongelmallisempana kuin yhteisienkään. Me oltiin perhe

Miehet usein nimenomaan haluavat ulkoistaa lapsensa/lapsiensa hoidon ja kasvatuksen kenelle tahansa naiselle, ettei tarvitse itse huolehtia isäpäivillä/isäviikoilla. Onhan sellainen helppoa ja kätevää. Naiset enää nykyään harvemmin ottavat miestä saman katon alle itsensä ja lapsiensa kanssa vaan huolehtivat lapsensa itse. Toki lyhyempi huvi isäviikonloppuina kelpaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on miehen kanssa, jolla oli kaksi lasta jo heidän aloittaessaan seurustelun. Lapset olivat silloin tosi pieniä. He eivät saaneet yhteistä lasta, koska ystäväni lapsettomuus. Miehen lapset ovat nyt jo siinä iässä, että muuttavat kohta pois kotoa. Ystäväni rakastaa heitä ja on myös lapsille kuin toinen äiti, koska ollut mukana vuosia ja eivät varmaan (ainakaan nuorempi) muista edes aikaa ilman ystävääni. En näe mikä tässä olisi ystävälleni jotenkin huono asia.

Musta eri juttu, jos lapset ovat todella pieniä parisuhteen alkaessa ja eivät edes muista aikaa, jolloin uusi kumppani ei olisi ollut kuvioissa. Mutta herkästi näissä tilanne on se, että lapset kyllä muistavat vanhempansa yhdessä ja se uusi kumppani koetaan esteeksi sille, että vanhemmat palaisivat yhteen. Lapset eivät tajua, että eivät ne vanhemmat palaa yhteen, vaikka sitä uutta kumppania ei olisikaan.

Apn näkemys perustuu sille että avopuoliso haluaa lahjoittaa varoistaan ja ajastaan kumppaninsa lasten kasvatukseen, eihän siihen estettä ole, mutta toisaalta ei ole itsestäänselvyys, vaan olettama on. että on annettu lainaksi, mikä tulee maksaa takaisin jos muusta ei ole sovittu. Ja kuka sitten maksaa, lähtökohtaisesti lasten virallinen huoltaja, tämmöisessä tapauksessa se vanhempi joka on tietoinen ja sallii. Paras olisi kirjata ylös ja sopia takaisinmaksuaikataulu, sekä korko, lapsilisät on tarkoitettu nimenomaan lapsen hyväksi, ei siihen tarvitse ulkopuolisten osallistua. Tuossa kaiken lisäksi semmoinenkin pointti, että ne lahjoitetut pitäisi antaa viranomaisille tiedoksi, joissakin tapauksissa saattaa olla merkitystä lapsen käyttöön tulleilla varoilla.

Tunnen pari tällaista tapausta. Näillä miehen avopuolisoilla on ikää jo yli 60 vuotta. Molempien avomiehet ovat heitä reilusti vanhempia ja kummallakin oli iso liuta lapsia, kun tämä avosuhde alkoi. Molemmat naiset hoitivat lapsia. Kun lapset tulivat isälleen, tämä äitipuoli heidät käytännössä hoiti. Omia lapsia ei kumpikaan saanut, ilmeisesti oli alusta lähtien selvää, että lapsiluku oli miehellä jo täynnä.

Aika katkeria ovat nyt molemmat. Nuoremmille naisille, etenkin juuri avioituneille tai pienten lasten äideille hyvinkin kitkeriä. Haukkuvat lapsia ja raskaana olevia naisia, minkä ehtivät. 

Minusta kertoo paljon se, jos mies sanoo lapsilukunsa olevan täynnä, vaikka uusi puoliso omaa lasta toivoisi. Itsekästähän se on. Mies saa rusinat pullasta: uuden puolison jakamaan vastuuta miehen aiemman liiton lapsista, mutta nainen ei saa omia lapsia miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kertoo paljon se, jos mies sanoo lapsilukunsa olevan täynnä, vaikka uusi puoliso omaa lasta toivoisi. Itsekästähän se on. Mies saa rusinat pullasta: uuden puolison jakamaan vastuuta miehen aiemman liiton lapsista, mutta nainen ei saa omia lapsia miehen kanssa.

Toisaalta, miksi jää siinä kohtaa suhteeseen, jos itsellään on toive omista lapsista, ja toinen ilmoittaa lapsilukunsa olevan täynnä?

Täällä harva kertoo omista kokemuksistaan, suurin osa kommentoi muita "sivusta seuraamiiaan pariskuntia". Näiltä pitäisi ihan itseltään kysyä, miten ovat asiat kokeneet ja miten se on oikeasti mennyt - muiden parisuhdeasiathan ei ulkopuolisille kuulu.

Toisekseen on hupaisaa, miten moni täällä kommentoi halveksivaan sävyyn  uusioperhekuvioon ryhtyneitä, että ovat tyytyneet toisten jämiin, kun eivät ole muita saaneet. Ette ole kuulleet, että uusiiperheinä elelee myös sellaisia, jotka ovat itse exänsä jättäneet, eronneita tai jopa leskeytyneitä. Kaikki eivät suinkaan ole umpisurkeita jätettyjä jämiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten on jotenkin parempi olla yksinäinen vanhapoika/-piika tai eronnut yh kuin uusperhe tai isäpuoli/äitipuoli. Toki jos vihaa lapsia niin tuohon kuvioon ei kannata lähteä. 

Tosiasia kuitenkin on, että oman lapsen kiukuttelut ja uhmailut on helpompi kestää kuin puolison lapsen vastaava huono käytös. 

Jos vähänkin epäröi jaksamistaan, ei kannata lähteä siihen kuvioon mukaan. Siitä seuraa vain itkua ja hampaittenkiristystä. 

 

Minun on ainakin helpompi kestää toisten lasten kiukut koska niiltä voi sulkea korvansa ja keskittyä omaan tekemiseen. Oman lapsen kiukkuun täytyy reagoida edes jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten on jotenkin parempi olla yksinäinen vanhapoika/-piika tai eronnut yh kuin uusperhe tai isäpuoli/äitipuoli. Toki jos vihaa lapsia niin tuohon kuvioon ei kannata lähteä. 

Tosiasia kuitenkin on, että oman lapsen kiukuttelut ja uhmailut on helpompi kestää kuin puolison lapsen vastaava huono käytös. 

Jos vähänkin epäröi jaksamistaan, ei kannata lähteä siihen kuvioon mukaan. Siitä seuraa vain itkua ja hampaittenkiristystä. 

 

Minun on ainakin helpompi kestää toisten lasten kiukut koska niiltä voi sulkea korvansa ja keskittyä omaan tekemiseen. Oman lapsen kiukkuun täytyy reagoida edes jotenkin.

Mielestäni se kiukku on ihan saamaa tuli se oman tai vieraan lapsen tai aikuisen suusta. Voin olla täysin hällä väliä, kun ei ole omia lapsia. Tarvittaessa poistun paikalta, jos sietokyky alkaa tulla täyteen. M40

Vierailija kirjoitti:

He ovat rakastuneita ja mukavia 

Tämä ei ehkä ole ihan molemminpuolista tuollaisessa tapauksessa, jossa toinen ilmoittaa, ettei enää naimisiin mene eikä lapsia tee (vaikka toinen haluaisi).

Omassa kaveripiirissä yksi meni uuden miehen kanssa naimisiin, mutta kumpikaan ei halunnut enää lapsia. Toinen asuu uuden miehen kanssa avoliitossa, mutta näillä on yhteinen lapsi, sillä miehellä ei ennestään ollut omia lapsia. Kolmas on sekä naimisissa, että tehnyt yhteisen lapsen uuden miehen kanssa (silläkään miehellä ei ennestään ollut omia).

Ihmiset voisi valita kumppaneiksi myös lapsettomia (olettaen että ovat itsekin) mutta ihmisillä tulee FOMO ja epätoivo että jää yksin joten tyydytään tyytymissuhteisiin.