Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset suostuvat avopuolisoiksi, jotka hoitavat puolison edellisen liiton lapset?
30.08.2025 |
Olen törmännyt tähän ilmiöön niin naisten kuin miestenkin kohdalla.
Puolisot A ja B ovat päätyneet avioeroon, heillä on lapset Z ja Y. Puoliso A tapaa uuden kumppanin, lapsettoman C:n. Lapseton C muuttaa avoliittoon A:n kanssa ja alkaa huolehtia lasten Z ja Y asioista, vaikka ei näiden lasten vanhempi olekaan. C maksaa lasten elatuksesta koituvia kuluja, kuskaa lapsia harrastuksiin jne. Mitään laillista oikeutta lasten asioihin C:llä ei ole, mutta C silti kantaa vastuuta arjen pyörittämisestä kuin olisi itse vanhempi. C ja A elävät avoliitossa, sillä A ei halua avioitua uudestaan. C luopuu avioliittohaaveestaan ja elää avoliitossa A:n kanssa. C haaveili myös aikoinaan omien lasten saamisesta, mutta A ilmoitti lapsilukunsa olevan täynnä.
Miksi ihmeessä ihmiset suostuvat tähän kuvioon? Lain silmissä avopuolisolla ei ole samoja oikeuksia kuin aviopuolisolla. Ylipäätään ihmetyttää, miten moni mukisematta ottaa hoidettavaksi puolison aiemmasta liitosta olevat lapset. Taloudellisesti todella ikävä kuvio C:lle, kun joutuu maksajaksi. Puhumattakaan siitä, jos tulisi ero tai A kuolisi, ei C saisi mitään. Tai eron koittaessa C:llä ei ole mitään oikeutta lapsiin/heidän näkemiseensä, vaikka olisi vuosikaudet hoitanut heidän arkensa pyörittämistä.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen kohdalla jokseenkin ymmärrettävää, koska heillä on luontaisesti vahvempi hoivavietti.
Mutta mies, joka tuohon ryhtyy on aisankannattaja, joka ansaitsee loputtoman ryöpytyksen pilkkaa häpeästään.
Isäni meni naimisiin eronneen neljän lapsen äidin kanssa ja yhdessä saivat vielä minut. Isä oli erittäin arvostettu ja kunnioitettu mies yhteisössä. Oli ennen naimisiinmenoa seutukunnan tavoitelluin poikamies.
Isä ja äiti huolehtivat hellästi kaikista viidestä lapsesta ja elivät onnellisina avioliitossaan aina isän kuolemaan asti.
Mutta isä ei ollutkaan mikään tissiposki vässykkä.
Tapahtuma ajoittunee viime vuosituhannelle ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on tuossa aloittajan esimerkissä ihan C:n oma valinta, että suostuu tuohon kuvioon ja esimerkiksi tyytyy avoliittoon, vaikka haluaisi naimisiin. Minulle on itsestäänselvää, että en alkaisi elämään perhe-elämää ilman avioliittoa, mutta eipä se ole minun ongelma jos joku muu siihen suostuu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihmiset hoitaa omia puolison sukulaisia, anoppeja ja appiukon, toisen maatiloja, lemmikkejä, yksinäisiä vanhapiikatätejä. Rakkaudesta toista kohtaan, kunnioituksesta vanhempia sukupolvia kohtaan, äidinvaistosta, hellyydestä ja hoivavietistä, syyllisyydestä, kiitollisuudesta, pakostakin.
Ihminen on luotu /luonnostaan hoivaava eläin ja hoivaa myös biologiaan katsomatta.
Hoivavietti kadonnut, lapsia ei enää synny. Kouluja suljetaan joka vuosi kun ei oppilaita.
Siksi kun yleensä nämä ovat sellaisia, joiden on vaikeaa löytää ylipäätänsä ketään. Pitää työllä (lapsenkaitsenta) maksaa siitä, että toinen sietää rumaa/ lihavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten on jotenkin parempi olla yksinäinen vanhapoika/-piika tai eronnut yh kuin uusperhe tai isäpuoli/äitipuoli. Toki jos vihaa lapsia niin tuohon kuvioon ei kannata lähteä.
Tosiasia kuitenkin on, että oman lapsen kiukuttelut ja uhmailut on helpompi kestää kuin puolison lapsen vastaava huono käytös.
Jos vähänkin epäröi jaksamistaan, ei kannata lähteä siihen kuvioon mukaan. Siitä seuraa vain itkua ja hampaittenkiristystä.
Asia on ihan varmasti noin, sanoipa kuka mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyyhän eläimetkin huolehtimaan toisten poikasista niin miksi ei ihmisetkin. Upeetahahan se on jos on niin avara sydämminen, vain omaa etuaan tavoittelematon ja epäitsekäs ihminen.
Eläimet pystyy. Tämän päivän ihmiset ei pysty edes omia lapsiaan rakastamaan, saati toisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen kohdalla jokseenkin ymmärrettävää, koska heillä on luontaisesti vahvempi hoivavietti.
Mutta mies, joka tuohon ryhtyy on aisankannattaja, joka ansaitsee loputtoman ryöpytyksen pilkkaa häpeästään.
Isäni meni naimisiin eronneen neljän lapsen äidin kanssa ja yhdessä saivat vielä minut. Isä oli erittäin arvostettu ja kunnioitettu mies yhteisössä. Oli ennen naimisiinmenoa seutukunnan tavoitelluin poikamies.
Isä ja äiti huolehtivat hellästi kaikista viidestä lapsesta ja elivät onnellisina avioliitossaan aina isän kuolemaan asti.
Mutta isä ei ollutkaan mikään tissiposki vässykkä.
Tapahtuma ajoittunee viime vuosituhannelle ;)
Epäilemättä noin. Nykyään ei enää onnistu kun oma mukavuus kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ihmiset hoitaa omia puolison sukulaisia, anoppeja ja appiukon, toisen maatiloja, lemmikkejä, yksinäisiä vanhapiikatätejä. Rakkaudesta toista kohtaan, kunnioituksesta vanhempia sukupolvia kohtaan, äidinvaistosta, hellyydestä ja hoivavietistä, syyllisyydestä, kiitollisuudesta, pakostakin.
Ihminen on luotu /luonnostaan hoivaava eläin ja hoivaa myös biologiaan katsomatta.
Hoivavietti kadonnut, lapsia ei enää synny. Kouluja suljetaan joka vuosi kun ei oppilaita.
Uutisissa harva se päivä. Joka vuosi 60 000 lapsen vajaus kun lisääntyminen on loppunut. Paitsi lestadiolaisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen kohdalla jokseenkin ymmärrettävää, koska heillä on luontaisesti vahvempi hoivavietti.
Mutta mies, joka tuohon ryhtyy on aisankannattaja, joka ansaitsee loputtoman ryöpytyksen pilkkaa häpeästään.
Isäni meni naimisiin eronneen neljän lapsen äidin kanssa ja yhdessä saivat vielä minut. Isä oli erittäin arvostettu ja kunnioitettu mies yhteisössä. Oli ennen naimisiinmenoa seutukunnan tavoitelluin poikamies.
Isä ja äiti huolehtivat hellästi kaikista viidestä lapsesta ja elivät onnellisina avioliitossaan aina isän kuolemaan asti.
Mutta isä ei ollutkaan mikään tissiposki vässykkä.
Sori mutta isäsi oli aisuri kertaa neljä.
Kukaan tuskin väittää, etteikö aisurilla voisi myös olla positiivisia ominaisuuksia?
Mutta fakta on, että isäsi oli aisuri, oli hänellä muita hyvä puolia tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämmöisellä C:llä on rima hyvin alhaalla. On otettava muiden jämät kera lapsien, kun muuta ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten on jotenkin parempi olla yksinäinen vanhapoika/-piika tai eronnut yh kuin uusperhe tai isäpuoli/äitipuoli. Toki jos vihaa lapsia niin tuohon kuvioon ei kannata lähteä.
Vanhapiika tai vanhapoika, vieläkö joku käyttää noita nimityksiä?
Vanhassapiiassa ja vanhassapojassa on särmää, sinkku kuulostaa ihan lässynlässyltä.
Jos olisin neiti, vaatisin että minua kutsutaan vanhaksipiiaksi. Tietysti neidiksikin saisi kutsua, mutta ei miksikään sinkuksi.😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten on jotenkin parempi olla yksinäinen vanhapoika/-piika tai eronnut yh kuin uusperhe tai isäpuoli/äitipuoli. Toki jos vihaa lapsia niin tuohon kuvioon ei kannata lähteä.
Vanhapiika tai vanhapoika, vieläkö joku käyttää noita nimityksiä?
Vanhassapiiassa ja vanhassapojassa on särmää, sinkku kuulostaa ihan lässynlässyltä.
Jos olisin neiti, vaatisin että minua kutsutaan vanhaksipiiaksi. Tietysti neidiksikin saisi kutsua, mutta ei miksikään sinkuksi.😄
Samoilla linjoilla. En pidä sinkku (single) termistä.
T. Pesunkestävä vanhapoika (ei ikisinkku).
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten on jotenkin parempi olla yksinäinen vanhapoika/-piika tai eronnut yh kuin uusperhe tai isäpuoli/äitipuoli. Toki jos vihaa lapsia niin tuohon kuvioon ei kannata lähteä.
Ei tarvitse vihata, mutta kun on niin mukavata päästä helpolla, ettei viitsitä vaivautua edes omia lapsia synnyttämään.
Jos tulee raskaaksi tehdään abortti että pääsee siitä riesasta. Kuten moni nainen tälläkin palstalla kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron rehellisesti, ettei minusta olisi keinoemoksi.
Olin nimittäin perhepäivähoitajana kun omat lapset olivat pieniä. Ai että otti päähän vieraan penskan kiukuttelu. Lopetin sen homman lyhyeen ja menin kauppaan töihin. Se oli paras ratkaisu kaikille osapuolille.
Vierailija kirjoitti:
Arvelisin, että lapseton ei 100 % tiedä, mihin on sitoutumassa. Vaikka olisi vierestä seurannut lapsiperheiden elämää, ei käsitä, mikä työ siinä oikeasti 24/7 on. Saattaa alkaa pinna kiristyä, kun joutuu taltuttamaan uhmakiukut, kuskaamaan varhaisteiniä harrastuksiin tai katsomassa murrosikäisen kiukuttelua äiti/isäpuolta kohtaan.
Tällaista itse epäilisin syyksi.
Oma kokemus on ollut se, että lapseton ei koskaan täysin käsitä, mitä vanhemmuus on. Että elämä ihan todella pyörii sen lapsen tarpeiden ympärillä. Ensin on sitova pikkulapsiaika. Sitten alkaakin koulu, tulee harrastuskuskaukset ja kaverit. Vaikka lapsi kasvaa ja viettää vähemmän aikaa kotona, silti pitää laittaa lämmin ruoka joka päivä, huolehtia lapsi ajoissa yöunille, pestä pyykit jne. Perheen aikuinen ei voi mennä miten lystää, vaan lapsi määrittää paljonkin perheen arkea. Puhumattakaan siitä henkisestä puolesta. Lapsen kasvattaminen on rankkaa työtä, kun täytyy kestää uhmat, turhat kiukuttelut ja murrosiät. Eikä todellakaan ne lapset ole aina sille äitipuolelle tai isäpuolelle kivoja. Enemmän tiedän niitä tapauksia, joissa vielä vuosienkin jälkeen lapset osoittavat mieltä vanhemman uudelle puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvelisin, että lapseton ei 100 % tiedä, mihin on sitoutumassa. Vaikka olisi vierestä seurannut lapsiperheiden elämää, ei käsitä, mikä työ siinä oikeasti 24/7 on. Saattaa alkaa pinna kiristyä, kun joutuu taltuttamaan uhmakiukut, kuskaamaan varhaisteiniä harrastuksiin tai katsomassa murrosikäisen kiukuttelua äiti/isäpuolta kohtaan.
Tällaista itse epäilisin syyksi.
Oma kokemus on ollut se, että lapseton ei koskaan täysin käsitä, mitä vanhemmuus on. Että elämä ihan todella pyörii sen lapsen tarpeiden ympärillä. Ensin on sitova pikkulapsiaika. Sitten alkaakin koulu, tulee harrastuskuskaukset ja kaverit. Vaikka lapsi kasvaa ja viettää vähemmän aikaa kotona, silti pitää laittaa lämmin ruoka joka päivä, huolehtia lapsi ajoissa yöunille, pestä pyykit jne. Perheen aikuinen ei voi mennä miten lystää, vaan lapsi määrittää paljonkin perheen arkea. Puhumattakaan s
Minä en ryhtyisi äitipuoleksi kenenkään toisen lapsille. En yksinkertaisesti jaksaisi vanhemman vastuuta vailla vanhemman oikeuksia. Omankin lapsen kohdalla tietää, että tässä on iso työ. Siihen on kuitenkin valmis, kun lapsi on oma.
Vierailija kirjoitti:
Kerron rehellisesti, ettei minusta olisi keinoemoksi.
Olin nimittäin perhepäivähoitajana kun omat lapset olivat pieniä. Ai että otti päähän vieraan penskan kiukuttelu. Lopetin sen homman lyhyeen ja menin kauppaan töihin. Se oli paras ratkaisu kaikille osapuolille.
Juu, kaverini oli opettajana ja opetti samanikäisiä kun himassa omat lapset oli ja teki saman ratkaisun eli hakeutui muualle duuniin kun ei vaan jaksanut enää. Mutta nämä vanhat tarinat äitipuolista, ihminenhän voi olla ensin mukava toisen puolison lapsille, mutta kun oma lapsi syntyy niin se joustavuus loppuu koska energia pitää kohdistaa omaan jälkeläiseen. Me ollaan biologisesti sellaisia.
Näitä puolisoita saa ns. alekorista. 😅
Seuraan vierestä tällaista kuviota. Ikäiseni naispuolinen ystävä elää avoliitossa 20 v vanhemman miehen kanssa ja hoitaa tämän kouluikäisten lasten arjen pyörittämistä. Ystäväni haaveili aikanaan avioliitosta ja omista lapsista. Arvaa varmaan, ettei ole saanut kumpaakaan. Surettaa ystävän puolesta, sillä mielestäni tuo kuvio ei ole reilu.
Alue: Aihe vapaa
Miksi se kosinta on niin tärkeä? Ja jos se on tärkeä, niin miksei kosi itse, heti kun siltä tuntuu? Sitten ei tarvitse odotella.