Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset suostuvat avopuolisoiksi, jotka hoitavat puolison edellisen liiton lapset?
30.08.2025 |
Olen törmännyt tähän ilmiöön niin naisten kuin miestenkin kohdalla.
Puolisot A ja B ovat päätyneet avioeroon, heillä on lapset Z ja Y. Puoliso A tapaa uuden kumppanin, lapsettoman C:n. Lapseton C muuttaa avoliittoon A:n kanssa ja alkaa huolehtia lasten Z ja Y asioista, vaikka ei näiden lasten vanhempi olekaan. C maksaa lasten elatuksesta koituvia kuluja, kuskaa lapsia harrastuksiin jne. Mitään laillista oikeutta lasten asioihin C:llä ei ole, mutta C silti kantaa vastuuta arjen pyörittämisestä kuin olisi itse vanhempi. C ja A elävät avoliitossa, sillä A ei halua avioitua uudestaan. C luopuu avioliittohaaveestaan ja elää avoliitossa A:n kanssa. C haaveili myös aikoinaan omien lasten saamisesta, mutta A ilmoitti lapsilukunsa olevan täynnä.
Miksi ihmeessä ihmiset suostuvat tähän kuvioon? Lain silmissä avopuolisolla ei ole samoja oikeuksia kuin aviopuolisolla. Ylipäätään ihmetyttää, miten moni mukisematta ottaa hoidettavaksi puolison aiemmasta liitosta olevat lapset. Taloudellisesti todella ikävä kuvio C:lle, kun joutuu maksajaksi. Puhumattakaan siitä, jos tulisi ero tai A kuolisi, ei C saisi mitään. Tai eron koittaessa C:llä ei ole mitään oikeutta lapsiin/heidän näkemiseensä, vaikka olisi vuosikaudet hoitanut heidän arkensa pyörittämistä.
Kommentit (78)
Pystyyhän eläimetkin huolehtimaan toisten poikasista niin miksi ei ihmisetkin. Upeetahahan se on jos on niin avara sydämminen, vain omaa etuaan tavoittelematon ja epäitsekäs ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä kauan sitten: nainen ja mies aviossa ja 2 lasta.
Eka aviomies oli väkivaltainen. Nainen otti uuden aviomiehen ja uusi mies ei suostunut ottamaan kuin naisen tytön (hän adoptoi sen) ja uusi mies vaati, että tehdään vielä paljon yhteisiä lapsia.
Naisen lapsi siis oli samalla tasolla perheessä kuin heidän myöhemmin yhdessä saadut 4 lasta. Ikävämpi kohtalo sille edellisen suhteen lapsella, joka jäi isälleen.
Tulos: Tää adoptoitu epäonnistui kaikissa koulutuksissa, teki sitten lapsia, mutta tuli ero miehestään jne. Sen sijaan tuon hänen äitinsä uusi suhde kesti ja sen suhteen lapset on yliopistokoulutettuja ja hyvin tienaavia.
Miksi ei adoptoinut molempia? Oliko toinen poika? Kokiko isälleen jätetty väkivaltaa kotonaan?
Miten äitinä pysty hyväksymään tämän kuvion?
Avopari voi tehdä keskinäisen testamentin vaikka toistensa hyväksi edes vähän turvaamaan elämää jos toiselle jotain huonoa sattuu. Muuten lienee oma vapaaehtoinen valinta hoitaa puolison lapsia, kun yleensä rakkaus kuljettaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Koska ei ole muuta saanut kuin sen toisen jättämän jämän. Nykyään niin tuppaa käymään koska melkein kaikki eroavat.
Mieluummin reilusti vanhapiika tai vanhapoika kuin tuollainen teennäinen perhekuvio, joka aniharvalla onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat rakastuneita ja mukavia
Ja sit kun kuherruskausi on ohi niin vitutteaa niin pentwleesti mutta mies on vain tyytyväinen kun ei tarvitse omia lapsiaan hoitaa. Älkää tehkö tuota virhettä.
Miehille sama varoituksen sana, ettei menisi toisen vanhaan pesään kuhnimaan.
Sitä kutsutaan perheeksi. Perheessä huolehditaan tasapuolisesti kaikista sen jäsenistä.
Kaverin perheessä oli lapsuudessa uusperhekuvio, enkä voinut käsittää sitä eriarvoisuuden määrää sun, mun ja meidän lapsien välillä. Kukaan ei siinä perheessä oikeastaan voinut hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on aivan kamala kuvio C:n kannalta.
Jos tykkää lapsisista, ehdoksi jatkolle pitäisi olla vähintään, että tehdään yhdessä myös lapsi. Se on oleellinen asia sellaiselle, joka niitä tahtoo.
Luulen: C ei vaan löytänyt ketään muuta itselleen. Joutu ottamaan huonon.
Entä jos on jos 44-vuotias, silti pakko tehdä lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Jos välittää toisesta ja haluaa hänelle ja hänen lapsilleen hyvää.
Sepä juuri, mutta harvasta siihen on vaikka haluaisikin. Rakkauden huuma puolisoon kestää vain hetken. Sitten alkaa arkitodellisuus jossa se todellinen rakkaus koetellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen kohdalla jokseenkin ymmärrettävää, koska heillä on luontaisesti vahvempi hoivavietti.
Mutta mies, joka tuohon ryhtyy on aisankannattaja, joka ansaitsee loputtoman ryöpytyksen pilkkaa häpeästään.
Isäni meni naimisiin eronneen neljän lapsen äidin kanssa ja yhdessä saivat vielä minut. Isä oli erittäin arvostettu ja kunnioitettu mies yhteisössä. Oli ennen naimisiinmenoa seutukunnan tavoitelluin poikamies.
Isä ja äiti huolehtivat hellästi kaikista viidestä lapsesta ja elivät onnellisina avioliitossaan aina isän kuolemaan asti.
Mutta isä ei ollutkaan mikään tissiposki vässykkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on aivan kamala kuvio C:n kannalta.
Jos tykkää lapsisista, ehdoksi jatkolle pitäisi olla vähintään, että tehdään yhdessä myös lapsi. Se on oleellinen asia sellaiselle, joka niitä tahtoo.
Luulen: C ei vaan löytänyt ketään muuta itselleen. Joutu ottamaan huonon.
Entä jos on jos 44-vuotias, silti pakko tehdä lapsi?
Noin vanhana harvempi enää edes saa lapsia. Joka onkin hyvä asia, sillä vanhana ei enää jaksa pikkulapsiarkea.
Naisen vaihdevuodet ja pienet lapset. Kauhea jo ajatuksenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperheiden vihaajat taas vauhdissa palstalla.
Onko vaikea käsittää, että rakastuu toiseen ja on valmis ottamaan koko paketin elämäänsä. Aina on lesket pariutuneet uudelleen, orpoja adoptoitu, mies lähtenyt ostamaan tupakkia äiti etsinyt aikansa odotettuaan uuden isän lapsille.
Minä olen tuo lapseton c en halunnut naimisiin tai lapsia enkä odottanut kosintaa. Rakastuin vaan mieheen, joka on isä myös. No nyt mies sitten kosi ja lapsikin on tulossa.. ja miehen lapset 2kpl asuvat meillä, koska lasten äiti sitä toivoi.
Muuton mieleni omista lapsista, kun huomasin jossain vaiheessa uusperheessä elettyäni, että lapsethan on kivoja ja mies hyvä isä joka kantaa vastuuta. Meillä on omia ja yhteisiä rahoja, keskinäinen testamentti ja olemme sitoutuneet huolehtimaan toisistamme ja lapsista (omista ja yhteisestä) PERHEENÄ.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Joidenkin on pakko vääntää toisten perhe-elämä larppaukseksi ja aisuroinniksi aika ikävää puhetta aikuisilta. Ne up:T on joidenkin lasten koteja ja elämä: ilkeää haukkua toisten kotioloja ja perhemuotoa.
Yh-äitejä ja sateenkaariperheitähän kukaan sivistynyt ei enää kehtaa haukkua, mutta uusperheet on vapaata riistaa aikuisille kiusaajille
En ymmärrä miten on jotenkin parempi olla yksinäinen vanhapoika/-piika tai eronnut yh kuin uusperhe tai isäpuoli/äitipuoli. Toki jos vihaa lapsia niin tuohon kuvioon ei kannata lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskut ihmiset rakastuvat ja tekevät typeryyksiä. Miehillä lisäksi on usein valtava oikeutuksen tunne, eivät osaa hävetä pitää syytöntä naista piikanaan.
On niitä eronneita naisiakin jotka hinkuavat lapsilleen elättäjää. Etenkin pk-seudulla heitä on pilvin pimein. Tosin miehet ovat jo oppineet varomaan.
Kyllähän ihmiset hoitaa omia puolison sukulaisia, anoppeja ja appiukon, toisen maatiloja, lemmikkejä, yksinäisiä vanhapiikatätejä. Rakkaudesta toista kohtaan, kunnioituksesta vanhempia sukupolvia kohtaan, äidinvaistosta, hellyydestä ja hoivavietistä, syyllisyydestä, kiitollisuudesta, pakostakin.
Ihminen on luotu /luonnostaan hoivaava eläin ja hoivaa myös biologiaan katsomatta.
Vierailija kirjoitti:
Arvelisin, että lapseton ei 100 % tiedä, mihin on sitoutumassa. Vaikka olisi vierestä seurannut lapsiperheiden elämää, ei käsitä, mikä työ siinä oikeasti 24/7 on. Saattaa alkaa pinna kiristyä, kun joutuu taltuttamaan uhmakiukut, kuskaamaan varhaisteiniä harrastuksiin tai katsomassa murrosikäisen kiukuttelua äiti/isäpuolta kohtaan.
Vaikka olisi itse kokenut mitä on huolehtia toisesta 24/7?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten on jotenkin parempi olla yksinäinen vanhapoika/-piika tai eronnut yh kuin uusperhe tai isäpuoli/äitipuoli. Toki jos vihaa lapsia niin tuohon kuvioon ei kannata lähteä.
Tosiasia kuitenkin on, että oman lapsen kiukuttelut ja uhmailut on helpompi kestää kuin puolison lapsen vastaava huono käytös.
Jos vähänkin epäröi jaksamistaan, ei kannata lähteä siihen kuvioon mukaan. Siitä seuraa vain itkua ja hampaittenkiristystä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten on jotenkin parempi olla yksinäinen vanhapoika/-piika tai eronnut yh kuin uusperhe tai isäpuoli/äitipuoli. Toki jos vihaa lapsia niin tuohon kuvioon ei kannata lähteä.
Vanhapiika tai vanhapoika, vieläkö joku käyttää noita nimityksiä?
Vierailija kirjoitti:
Pystyyhän eläimetkin huolehtimaan toisten poikasista niin miksi ei ihmisetkin. Upeetahahan se on jos on niin avara sydämminen, vain omaa etuaan tavoittelematon ja epäitsekäs ihminen.
Ennen noin olikin. Tänä päivänä itsekkyys rehottaa voimallisesti. Lapsia ei edes hankita kun ne kuulemma "pilaavat elämän".
Täydet pisteet heille harvoille jotka rakastavat toisen lapsia kuin omiaan.
Alue: Aihe vapaa
Naapurustossa on nainen, jolla on ekan suhteen lapsi, tokan suhteen lapsi ja nyt asuu avossa kolmannen miehen kanssa.
Tokan puolison lapsia ei ole näkynyt sen koommin. Mietin, miten tällaiset osansa kokee. Kolmannen kanssa ei ehkä ikänsä vuoksi tee lapsia, mutta kolmannella on omia lapsia, jotka on välillä heillä.
Tässä taloyhtiössä ei tällaisia kuvioita yleensä ole. Ehkä ovat esim vuokrataloissa yleisempiä.