Lue keskustelun säännöt.
Uusi tuttava liian päällekäyvä/ tuttavallinen
Päällisin puolin ihan mukava henkilö, mutta jokin hänessä herättää epäilyksiä, että onko hän aidosti niin mukava, kuin antaa ymmärtää. Hän mm. kysyy kysymyksiä kysymysten perään hirveällä tahdilla, enkä itse ehdi kysyä mitään, kun hän jo tykittää seuraavaa. Kysyy myös epämukavan henkilökohtaisia asioita. Myös kummallisen korostetusti käyttää etunimeäni usein, "Moi Minna, mitä sulle kuuluu Minna? ja katsoo usein pitkään ja syvälle silmiin, kun keskustelemme. Ahdistaa.
Vaikka emme oikeasti tunne toisiamme, niin hän jo ylistää mm. kuinka mukava ja ihana ihminen olen. Tunnen olevani ns. narsistisen" love bombing"in keskellä. Mutta kyse ei ole tässä siis mistään romanttisesta.
Hän myös kyselee kylään ja tekemään erilaisia asioita, mutta minusta tuntuu, etten halua lähentyä siten ja niin nopealla tahdilla, kuin hän ilmeisesti haluaisi. Oikeastaan haluaisin juosta karkuun. Mutta se ei ole täysin mahdollista juuri nyt.
Miten siis etääntyä hienovaraisesti ihmisestä, jonka kanssa on oltava tekemisissä? Ja jolla vaikuttaa olevan jotain ihme odotuksia minua kohtaan.
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä, miten olette saaneet etäännytettyä tällaisen ihmisen olematta töykeä. Ap
Kysymyksiin voi vastata kierrellen, ympäripyöreästi ja lyhyesti, mutta kohteliaasti. Tai heittää takaisin läpän ja nauraa, esim. jos kysymys on aivan liian henkilökohtainen, totea että oletpa sä utelias nauraen.
Älä tapaa, älä vastaa viesteihin/puheluihin. Sano, että on jotain muuta.
Ei se nyt niin vaikeaa ole vetää omia rajoja.
Tuollaisille ihmisille ei kannata olla liian kohtelias, ei ne opi silloin mitään. Eli ei ainakaan hymyillä ja heitetä läppää, vaan sanoo hymyttömästi, että kyselet nyt liian henkilökohtaisia. Se on rajanvetoa. Kaikenlainen pehmentäminen on vaan kiertelyä.
Tuollainen aikidotaktiikka toimii vaan kohtalaisen täyspäisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät vihjeen. Aika iso osa ihmisistä ainakin Suomessa vaatii Highland Gamesejä (eli parrun heittämistä päähänsä) että tajuavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan olisin voinut olla asialla. Aikeet oli ihan hyvät. Tutustua ihmisiin. Ja tykkään kehua ihmisiä. Sanoa ääneen hyviä asioita vaikkei se hyödyttäisi itseäni yhtään, vaikken koskaan enää näkisi koko ihmistä. Mutta ei näin Suomessa saa tehdä. Lannistuin viimein minäkin ja nykyään välttelen ihmisiä. Viihdyn tosi hyvin yksin.
Kyllä saa olla positiivinen. Mutta liioittelu kääntyy itseään vastaan.
Kiitos hyvää kuuluu ja aurinkoinen hymy. Entä itsellesi?
Sitten jatkat vaan hommia etkä ole kuulevinasi. Jos mahdollista hommaa korvanapit ja ole kuuntelevinasi jtn tai kuuntele oikeasti jos haluat. Joka tapauksessa oli napit tai ei vastaa viiveellä Ai, sanoitko jotain? Harva lähtee toistamaan sanomaansa.
Kysymystulvan alkaessa pyörittelee päätäsi ja sanot nauraen (kantsii opetella feikkaamaan) Voi näitä kysymyksiä! Tietenkään et vastaa yhteenkään. Tätä olen monesti itse käyttänyt on tehokas. Äkkiä toi ihmistyyppi etsii uuden kohteen.
Perinteinen Miksi haluat tietää toimii sekin. Joka tapauksessa muista että sun ei tarvitse tehdä tiliä elämästäsi kenellekään. Jos tilanne alkaa pahemmin ahdistaa niin suosittelen pomon kanssa keskustelua.
Taikka yksinkertaisesti kauan ulkomailla asunut tyyppi, joka tottunut olemaan ystavallinen ja sosiaalinen - ja puolestaan ihmittelee suomalaisten junttiutta ja epaystavallisyytta ;)
Minä aloin vastaavanlaiselle työkaverille mahdollisimman usein vastata En tiedä. Esim. kysymyksiin Mitä teet viikonloppuna? Matkustatko lomalla jonnekin? - En tiedä. Kaikkeen mihin vaan voi, käytin samaa vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä, miten olette saaneet etäännytettyä tällaisen ihmisen olematta töykeä. Ap
Puhu loputtomasti itsestäsi ja puhu päälle. Kerro liian yksityisiä asioita kuten suolen toiminnasta. Juutu puhumaan yhdestä asiasta liian kauan joka ei kiinnosta tätä henkilöä.
T: Neuroepätyypillinen ihminen joka on vahingossa expertti muiden karkottamisessa
Vastaa että et muista. On niin paljon stressiä, että muisti pätkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olisin vähäsanainen ja neutraali, toi en mä tiedä vois toimia, jos kyselee henkilökohtaisia asioita niin on vaan että en mä tiedä/en mä nyt kerro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on perhesuhteisiin liittyvä hankala ihminen. En ole tavannut häntä yli kymmeneen vuoteen, vaikka toiset perheenjäsenet välillä tapaavat. Olen tehnyt tällaisen ratkaisun.
"Ihana" narsku lähipiirissä voi olla jopa pahempi kuin työpaikalla. Töistä on mahdollista päästä välillä jotenkin pois, edes eläkkeelle jos ei uuteen työpaikkaan.
Sukunarskusta vissiin vain kuolema erottaa, vaikkei puolisosta olisikaan kysymys.
Tämä juuri!
Ihailen toisten helppoutta katkoa vain välit. Itse en siihen pysty kun on liian monta tekijää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli nuorena kerran tuollainen työkaveri. Vanhempi nainen, joka oli ystävällinen ja kyseli kaikenlaista. Oli eka työpaikkani enkä osannut olla varuillani, joten tietysti vastailin hänelle. Myöhemmin hän jostain suuttui minulle ja alkoi puhua minusta pahaa ja asioitani muille työpaikan ihmisille. Tämä oli sellainen opetus, että olen hyvin vähän itsestäni kellekään enää kertonut työssä tai vapaallakaan.
Täällä aika moni puhuu nyt työsuhteesta, joten muistakaamme että näitä suhteita on hyvin erilaisia, eikä kaikista "niin vain oteta ja lähdetä" tai aleta yks kaks vastaamaan en tiedä ja leikkimään salaperäistä (etenkin jos on jo kerinnyt hyväuskoisena raottaa omaa salaisuuksien verhoaan). Tällöin paras tapa ottaa etäisyyytä lienee hiljalleen vetäytyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että överi kyseleminen ja ylitsevuotava ystävällisyys herättää muissa ihmisissä tunteen, ettei se ole aitoa vaan opittu rooli. Ihmiset ovat hyvin eteviä tulkitsemaan kasvojen mikroeleitä ja jos sanat ja eleet ovat ristiriidassa, eleet vetävät pitemmän korren. Niihin luotetaan enemmän kuin sanoihin. Voihan olla niin, että kyselijä haluaisi muiden ihmisten pitävän itsestään ja luulee tällä taktiikalla niin käyvän. Parasta olisi olla aito om itsensä, kuitenkin hyvien käytöstapojen raameissa. Niin saa tosiystäviä.
Hän on siis kuin tekotekoäly, rehellisen utelias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tullut hyviä neuvoja, kiitos niistä! Pakko alkaa harjoittelemaan teflonpintaa... Itse olen sellanen, että nopeat kysymykset saavat ajatukseni jotenkin sekaisin ja olen vastaillut myös kysymyksiin, joihin myöhemmällä pohdinnalla ei olisi pitänyt vastata ollenkaan. Todella on alkanut ärsyttää se kysymysten tykitys. Pelkään, että tää henkilö pahimmillaan kääntyy mua vastaan, kun huomaa, etten halua enempää tutustua ja häntä lähipiiriini. Ja alkaa kostamaan, tekee elämästäni jollain tapaa hankalaa. Mielelläni kuulisin lisää teidän muiden kokemuksia! Ap
Mikset voi vaan sanoa, että "Älä kysele, en pidä siitä että minulta kysellään. Kerron itse jos tahdon informoida sinua jostain." Itse olen ainakin noin tehnyt koska en siedä että kukaan kysyy mitään, eikä siitä ole mitään seurannut.
Jos sinulla on elämä hans
Mutta mistä sen voi tietää, ettei jostain teosta ole tullut pahoja seurauksia? Ei negatiivisia seurauksia välttämättä edes huomaa, tai vaikka huomaisi, ei ehkä tiedä mistä ne johtuvat.
Suomessa arvostetaan enemmän hillittyä käytöstä ja halutaan olla rauhassa tungettelulta.
En itse lähtisi luettelemaan mitään teesejä tyyliin en vastaa näihin kysymyksiin tai yleensä keskustelemaan koko asiasta. Kun tulee asiaton kysymys, siirrän puheen vain toisaalle. Jos esimerkiksi joku kyselee siskon avioerosta tyyliin mikäs niille nyt sitten oikein tuli (kyllä, pienellä kylällä täysin mahdollista), vastaan vaan, että no ihmiset nyt eroaa, mutta mulla oli kyllä oikein hyvä loma. Käytiin viimeinkin siellä Lappeenrannassakin, viime kesänähän siitä puhuinkin.
En ala mihinkään sanalliseen rajanvetoon, koska se on minusta ihan yhtä kiusallista kuin turhat kysymyksetkin.
Edelleenkin, EI OLE kyse työkaverista. Mutta hyviä neuvoja täällä on tullut paljon, kiitos niistä! Mielelläni kuulen lisää kokemuksia ja vinkkejä :) Ap
Olen yrittänyt ystävystyä erään harrastuskaverin kanssa ja pohdin vaikutanko ap:n kuvailemalta tyypiltä. Olen aidosti kiinnostunut enkä halua hyötyä varsinaisesti, muuta kuin ystävyyden ja ajanviettämisen parissa. Kerran kuussa kehtaan häntä lähestyä viestillä.... en tiedä. Ystävystyminen vaikeaa aikuisiällä.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt ystävystyä erään harrastuskaverin kanssa ja pohdin vaikutanko ap:n kuvailemalta tyypiltä. Olen aidosti kiinnostunut enkä halua hyötyä varsinaisesti, muuta kuin ystävyyden ja ajanviettämisen parissa. Kerran kuussa kehtaan häntä lähestyä viestillä.... en tiedä. Ystävystyminen vaikeaa aikuisiällä.
Niin onkin. Kun monilla huonoja kokemuksia ja siksi sisäänpäinkääntyneitä. Mulla itsellä huonoja kokemuksia ihmisistä niin itse en halua "edetä liian nopeasti " heitäkin on jotka pommittaa jatkuvasti viesteillä ja soitoilla niin se stressaa.
Kuulostaa ihan äidiltäni! Se on tuntenut minut yli 40 vuotta, ja silti sanoo tuollaisia "kun me ollaan sellaisia ja tällaisia..." vaikka oikeasti olemme hyvin erilaisia. Pääasiassa siksi, että olen aktiivisesti pyrkinyt tulemaan täysin erilaiseksi kuin äitini.
Äidilleni en viitsi sanoa mitään, vanha kun on, mutta jos joku työkaveri tuollaista horisisi, sanoisin: "Sä tiedät musta tasan sen, mitä olen valinnut näyttää. Näytän jokaiselle sen, mitä se pystyy ottamaan vastaan. Joten älä kuvittele tuntevasi mua. Mitäpä jos jatkossa keskityttäisiin työntekoon." Kyllä, pokkani riittää tuohon ja kyllä, toinen siitä loukkaantuu, mutta yksityisyys on minulle äärettömän tärkeää. En ihan aidosti välitä, miltä torjunta toisesta tuntuu, jos se loukkaa yksityisyyttäni -eihän sekään ole välittänyt siitä, että tunkee alueelle joka ei sille kuulu.
Vinkki: Älkää ikinä antako numeroanne ihmiselle, josta ette ole aivan varmoja että tahdotte siitä läheisen ystävän. Olen kantapään kautta oppinut, että kaikenlaisia oksennusämpäriä vailla olevia ongelmatapauksia kulkee maailmalla normaaleiksi ihmisiksi naamioituneina. Joten jos on pieninkään epävarmuus, ottakaa etäisyyttä ja odottakaa.
Älkääkä pelätkö olla jämäköitä. Ei siihen kuole, jos joku suuttuukin.
(Itsellä on pari kertaa joku ongelmatapaus koirapuistossa alkanut yksipuolisella sopimuksella ystäväkseni, joten oppimiskäyräni on ollut paikoin aika jyrkkä. Varokaa koirapuistoja. Niissä käy mitä oudoimpia ihmisiä.)