Lue keskustelun säännöt.
Uusi tuttava liian päällekäyvä/ tuttavallinen
Päällisin puolin ihan mukava henkilö, mutta jokin hänessä herättää epäilyksiä, että onko hän aidosti niin mukava, kuin antaa ymmärtää. Hän mm. kysyy kysymyksiä kysymysten perään hirveällä tahdilla, enkä itse ehdi kysyä mitään, kun hän jo tykittää seuraavaa. Kysyy myös epämukavan henkilökohtaisia asioita. Myös kummallisen korostetusti käyttää etunimeäni usein, "Moi Minna, mitä sulle kuuluu Minna? ja katsoo usein pitkään ja syvälle silmiin, kun keskustelemme. Ahdistaa.
Vaikka emme oikeasti tunne toisiamme, niin hän jo ylistää mm. kuinka mukava ja ihana ihminen olen. Tunnen olevani ns. narsistisen" love bombing"in keskellä. Mutta kyse ei ole tässä siis mistään romanttisesta.
Hän myös kyselee kylään ja tekemään erilaisia asioita, mutta minusta tuntuu, etten halua lähentyä siten ja niin nopealla tahdilla, kuin hän ilmeisesti haluaisi. Oikeastaan haluaisin juosta karkuun. Mutta se ei ole täysin mahdollista juuri nyt.
Miten siis etääntyä hienovaraisesti ihmisestä, jonka kanssa on oltava tekemisissä? Ja jolla vaikuttaa olevan jotain ihme odotuksia minua kohtaan.
Kommentit (296)
Hyi saasta, perus narskukamaa että puskee päälle kuin höyryjuna oli sitten kyse kaveruudesta tai suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin tulikin hyviä neuvoja. Jos pokka pitää olla ilkeä, voit myös hyökätä takaisin. Esim. (hymyillen) "Tuula se onkin niin hyvä kyselemään! Oletko ollut aiemmassa elämässäsi politiikan toimittaja heh heh!" Tämä nolaa kyselijän muiden silmissä, mutta narsisti itse kuulee vain, että häntä kehuttiin.
Vaikea tilanne-etenkin jos on kyse työpaikasta. Vessassakaan ei viitsi koko päivää piileskellä 😉
Jatkossa itsekin mietin viiten kertaan kenelle hymyilen ja kenen apua otan vastaan. Ilmaiseksi en koskaan, enää, ikinä. Ihmisiltä puuttuu jokin- taju missä menee raja.
Vierailija kirjoitti:
Mun tulis jotenkin mieleen kysyä, että onko tää tuttavuus jonkun seurakunnan kautta? Seurakunnat kutsuu ihan syystäkin monenlaisia, myös monella tapaa rikkinäisiä ihmisiä. Mutta niihin päätyy myös narsisteja, jotka haistavat mahdollisuutensa rikkinäisten ihmisten joukossa ja muidenkin kilttien uskovaisten joukossa.
Terv. Uskova, jolla on kokemusta mm. kaverista, joka paljastui biseksuaaliksi ja yritti vähän nuorempia suhteeseen tai ainakin tekoihin kanssaan ja saarnamiehestä, joka paljastui narsistiksi ja aika paljon muustakin.
Alkoiko tämän kaverin nimi V:llä? Tiedän samanlaisen tapauksen, joka jälkeenpäin ajatellen selvästi groomasi erästä nuorta tyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hui kamala, mikä utelias tyrkky. 😂Ehkä hän on epätoivoinen ystävän saamisen suhteen. Tai vain tuollainen luonne.
Minullakin on näitä tuttuja, jotka ovat huomattavasti innokkaampia puhumaan asioista, kyselemään ja kutsumaan kahville yms., kun taas minä en tykkää mennä kenekään luokse kahville, viihdyn erittäin hyvin yksinkin, enkä todellakaan halua yksityisasioistani kertoilla kuin jollekin harvalle ja valitulle. Olen varmaankin saanut aika tylyn ja piittaamattoman leiman, mutta en kertakaikkiaan halua enää olla muuta kuin oma itseni. Olen keski-ikään asti tanssinut muiden pillien mukaan, kunnes vihdoin pääsin niskan päälle itsestäni.
Vierailija kirjoitti:
Hyi saasta, perus narskukamaa että puskee päälle kuin höyryjuna oli sitten kyse kaveruudesta tai suhteesta.
Lakatkaa nyt jo kyökkipsykologit jakelemasta näitä vääriä diagnoosejanne muiden terveydentilasta.
Aniharva on oikeasti narsisti. Suurin osa vain luonnevikaisia, ajattelemattomia tai piittaamattomia. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo nimen toistelu on perus NLP:tä. Koittaa manipuleerata sinua syystä tai toisesta. Luota vaistoihisi.
Asuin vuosikymmenen Usassa ja etunimen käyttö puhutellessa oli vain kohteliaisuutta.
Tänne tullessani kuitenkin melko nopeasti huomasin, että monille se on jotenkin kiusallista.
Miksi?
En tietenkään ota kantaa kyseiseen ihmiseen, koska en lainkaan tunne. Ehkä hän tekee sitä manipulatiivisessa tarkoituksessa.
Vaikea sanoa tuntematta häntä, mutta kertomasi perusteella vaikuttaa enemmän vähän yksinkertaiselta reppanalta kuin ovelalta manipuloijalta. Ehkä voisit puhua jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka tuntee hänet paremmin (jos sellaisia jostain löytyy), ja kysyä mistä ihmeestä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo nimen toistelu on perus NLP:tä. Koittaa manipuleerata sinua syystä tai toisesta. Luota vaistoihisi.
Toimiiko se muka suomalaisessa kulttuurissa? Kun meillähän ei koskaan puhutella ihmistä nimellä, jos sen voi välttää.
Oma mieheni on ihan normaali, mutta se saattaa joskus minultakin kysyä "Mitäs Marianne nyt miettii?" Tekee aina mieli siinä kohtaa tirvaista.
Ap, tuo tyyppi kuulostaa jotenkin kehitysvammaiselta tms. Ymmärrän ahdistuksen.
Ole viileä ja etäinen, ja jos se kysyy, sanot: "Kerron asioistani sen verran ja silloin, kun katson tarpeelliseksi." Kyläilyehdotuksiin sanot vaan, että en tahdo.
Ihmisille voi tiedätkö myös sanoa: "En ole kiinnostunut lähemmästä tuttavuudesta kanssasi." Jos jostain syystä on pakko olla sen kanssa vaikka työn takia tekemisissä, voit sanoa: "Vuorovaikutan mielelläni kanssasi sen verran kuin työn takia on tarpeen, mutta en ole kiinnostunut lähemmästä tuttavuudesta."
Tietysti se loukkaantuu, mutta ei noin vihjeettömään ihmiseen mikään muu tehoa.
Kuinka kaipaankaan menneitä aikoja ja muodollisempaa käytöstä, jolloin pystyi säätelemään sitä, miten lähelle ihmisiä päästi. Esim. sillä, että ei koskaan alkanut sinutella ketään. Meinaan vaikka joku olisi sinunkauppoja ehdottanutkin, senkin saattoi "ohittaa" ja jatkaa teitittelyä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa kysymyksiin. Vältä yhdessäoloaikaa. Sano kutsuihin, ettei sinulle valitettavasti käy. Hymyile.
En voi olla vastaamatta, sillä vaikuttaisin muiden ympärillä olijoiden silmissä todella töykeältä. Ap
Voi taivas, mitä väliä sillä on mitä muut sinusta ajattelevat? Sitäpaitsi näkeväthän ne muutkin, että se toinen käyttäytyy huonosti, joten jos sinä vaan viileästi vaikkapa kiellät sitä kyselemästä, saat vain ja ainoastaan rispektiä.
Oletko koskaan kuullut sitä sanontaa, että jos et tahdo ihmisten kävelevän ylitsesi, nouse ylös lattialta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa kysymyksiin. Vältä yhdessäoloaikaa. Sano kutsuihin, ettei sinulle valitettavasti käy. Hymyile.
En voi olla vastaamatta, sillä vaikuttaisin muiden ympärillä olijoiden silmissä todella töykeältä. Ap
Ei tarvi miellyttää kaikkia!
Vierailija kirjoitti:
Minä varmaan olisin voinut olla asialla. Aikeet oli ihan hyvät. Tutustua ihmisiin. Ja tykkään kehua ihmisiä. Sanoa ääneen hyviä asioita vaikkei se hyödyttäisi itseäni yhtään, vaikken koskaan enää näkisi koko ihmistä. Mutta ei näin Suomessa saa tehdä. Lannistuin viimein minäkin ja nykyään välttelen ihmisiä. Viihdyn tosi hyvin yksin.
Sellainen ylenmääräinen kehuminen, kun ei edes ihmistä tunne, ei ole mitään hyvän jakamista, vaan pelkästään noloa. Sellaisilla kehuilla ei katsos ole mitään arvoa, se on vain loukkaavaa, ihan kuin pitäisit toista ihmistä lapsen tasolla olevana, niitä nyt kehutaan siitä että osaa pissata astiaan.
Tuollainen turhankehuminen on niin sietämätöntä, onneksi lopetit.
Ainakin minä haluan kehuja vain, jos joku, jota kunnioitan, kehuu minua jostain, missä olen oikeasti hyvä. Tai siis en minä sittenkään niitä mitenkään halua ja tarvitse, koska en tarvitse ulkopuolista validointia, aikuinen kun olen, mutta tuossa tilanteessa sen jotenkin sietää.
Vallankin jos ihminen kehuu siihen malliin, että "ai kun sä olet hyvä, en mä vaan ikinä osaisi", hyh, oksettavampaa ei voi olla. Kehuilla on arvoa vain, jos ne tulee tasavertaiselta tai paremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tilanne-etenkin jos on kyse työpaikasta. Vessassakaan ei viitsi koko päivää piileskellä 😉
Jatkossa itsekin mietin viiten kertaan kenelle hymyilen ja kenen apua otan vastaan. Ilmaiseksi en koskaan, enää, ikinä. Ihmisiltä puuttuu jokin- taju missä menee raja.
Ei tarvi hymyillä. Googlaa jämäkkyys tee jämäkkyysharjoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi saasta, perus narskukamaa että puskee päälle kuin höyryjuna oli sitten kyse kaveruudesta tai suhteesta.
Lakatkaa nyt jo kyökkipsykologit jakelemasta näitä vääriä diagnoosejanne muiden terveydentilasta.
Aniharva on oikeasti narsisti. Suurin osa vain luonnevikaisia, ajattelemattomia tai piittaamattomia. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa.
Voidaan puhua narsistisesta käytöksestä. Mutta tässä ei pohdita diagnoosia, vaan miten normaalit ihmiset pitää puolensa. Kenenkään ei tarvi sietää huonoa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on tullut hyviä neuvoja, kiitos niistä! Pakko alkaa harjoittelemaan teflonpintaa... Itse olen sellanen, että nopeat kysymykset saavat ajatukseni jotenkin sekaisin ja olen vastaillut myös kysymyksiin, joihin myöhemmällä pohdinnalla ei olisi pitänyt vastata ollenkaan. Todella on alkanut ärsyttää se kysymysten tykitys. Pelkään, että tää henkilö pahimmillaan kääntyy mua vastaan, kun huomaa, etten halua enempää tutustua ja häntä lähipiiriini. Ja alkaa kostamaan, tekee elämästäni jollain tapaa hankalaa. Mielelläni kuulisin lisää teidän muiden kokemuksia! Ap
Mikset voi vaan sanoa, että "Älä kysele, en pidä siitä että minulta kysellään. Kerron itse jos tahdon informoida sinua jostain." Itse olen ainakin noin tehnyt koska en siedä että kukaan kysyy mitään, eikä siitä ole mitään seurannut.
Jos sinulla on elämä hanskassa, on kovin vähän mitä joku ventovieras voi tehdä sitä vaikeuttaakseen. Joten pelko pois.
Minä olen astunut elämässäni lukemattomille varpaille juuri tuolla, että sanon suoraan jos joku kohtelee minua tavalla mistä en pidä. Ei siitä ole ikinä mitään seurannut. Olen lähtenyt työpaikoista ovet paukkuen ja esimieheni haukkuen, eikä siitäkään seurannut mitään. (Oli vähän työuupumusta ja työpaikkakiusaamista, siksi lähti sokka irti kun sain uuden paikan.)
Kokemukseni mukaan elämässä ei oikeastaan ikinä seuraa mitään pahaa, jos lyö kantansa maahan. Voit olla miten töykeä ja kusipäinen kuin ikinä tahdot, eikä siitä seuraa mitään.
Paha seuraa aina vaan siitä, että yrität sietää ja olla liian kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo nimen toistelu on perus NLP:tä. Koittaa manipuleerata sinua syystä tai toisesta. Luota vaistoihisi.
Asuin vuosikymmenen Usassa ja etunimen käyttö puhutellessa oli vain kohteliaisuutta.
Tänne tullessani kuitenkin melko nopeasti huomasin, että monille se on jotenkin kiusallista.
Miksi?
En tietenkään ota kantaa kyseiseen ihmiseen, koska en lainkaan tunne. Ehkä hän tekee sitä manipulatiivisessa tarkoituksessa.
Suomessa ihmistä puhutellaan nimeltä vain, jos tahdotaan torua sitä. Siksi se on epämiellyttävää.
Sellainen yletön jenkkityylinen nimen käyttö on kyllä outoa. Jokainen tietää oman nimensä ja keskustelukumppaninkin luulisi muistavan, kenen kanssa puhuu.
Mikset voi vaan ap olla aikuinen ja sanoa sille suoraan:
"Sä kyselet aivan liikaa ja olet aivan liian tunkeilevainen. En ole kiinnostunut lähemmästä tuttavuudesta, pidän mieluiten työkavereihin etäiset ja asialliset välit."
Tai ihan vaan:
"Työpaikalla tahdon keskittyä työntekoon." Sanoi se mitä hyvänsä, mikä ei työhön liity.
Oletan että kyse on työkaverista, koska ketään muuta hankalaa ihmistä ei tarvitse sietää.
Kaikki muutkin, tallentakaa mieleenne tämä lause: "Keksitytääs nyt työntekoon." Tai "Ajattelen just yhtä projektia, en voi jutella nyt" tms. Eli vakiolauseita, joilla voitte ilmaista, että olette siellä työpaikalla tekemässä töitä, ja työt liikkuvat mielessänne kahvitauollakin. Tämä pelastaa teidät monelta murheelta.
Koska KUKAAN ei voi loukkaantua siitä, että töissä ollessasi keskityt työhösi, oli kahvitauko eli ei. Käytännössä tietysti joku loukkaantuu silti, mutta mitäpä siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä, miten olette saaneet etäännytettyä tällaisen ihmisen olematta töykeä. Ap
Kysymyksiin voi vastata kierrellen, ympäripyöreästi ja lyhyesti, mutta kohteliaasti. Tai heittää takaisin läpän ja nauraa, esim. jos kysymys on aivan liian henkilökohtainen, totea että oletpa sä utelias nauraen.
Älä tapaa, älä vastaa viesteihin/puheluihin. Sano, että on jotain muuta.
Ei se nyt niin vaikeaa ole vetää omia rajoja.
Mun uusi tuttava (luojan kiitos ei enää) oli kans aika tungetteleva, kertoi ekan ja tokankin tapaamisen aikana kaiken miessotkuistaan ja suurinpiirtein koko elämänkertansa, hän oli sen luonteinen että oli vähän niinkuin päällekäyvä sanallisesti ja hirveästi paasasi vaan, haukkui kaikki ihmiset ja aina löytyi muista paitsi itsestään vikaa, toksisen negatiivinen jos yritti luoda positiivista tunnelmaa ja vaihtaa puheenaiheita iloisempaan suuntaan niin käänti nekin asiat negatiiviseksi, jatkuvaa siis negatiivista valittamista, en muista olisiko yhtään asiaa ollut mikä ei olis ollut negatiivista. Koin ahdistusta ja stressiä siitä puhelin ja viestipommituksestakin, joten 5 kuukauden tutustumisen jälkeen pinna katkesi, en jaksanut olla enää likasanko terapeutti vaan laitoin viestiä miksi tää kaveruus ei voi enää jatkua ja laitoin estot.