Lue keskustelun säännöt.
Uusi tuttava liian päällekäyvä/ tuttavallinen
Päällisin puolin ihan mukava henkilö, mutta jokin hänessä herättää epäilyksiä, että onko hän aidosti niin mukava, kuin antaa ymmärtää. Hän mm. kysyy kysymyksiä kysymysten perään hirveällä tahdilla, enkä itse ehdi kysyä mitään, kun hän jo tykittää seuraavaa. Kysyy myös epämukavan henkilökohtaisia asioita. Myös kummallisen korostetusti käyttää etunimeäni usein, "Moi Minna, mitä sulle kuuluu Minna? ja katsoo usein pitkään ja syvälle silmiin, kun keskustelemme. Ahdistaa.
Vaikka emme oikeasti tunne toisiamme, niin hän jo ylistää mm. kuinka mukava ja ihana ihminen olen. Tunnen olevani ns. narsistisen" love bombing"in keskellä. Mutta kyse ei ole tässä siis mistään romanttisesta.
Hän myös kyselee kylään ja tekemään erilaisia asioita, mutta minusta tuntuu, etten halua lähentyä siten ja niin nopealla tahdilla, kuin hän ilmeisesti haluaisi. Oikeastaan haluaisin juosta karkuun. Mutta se ei ole täysin mahdollista juuri nyt.
Miten siis etääntyä hienovaraisesti ihmisestä, jonka kanssa on oltava tekemisissä? Ja jolla vaikuttaa olevan jotain ihme odotuksia minua kohtaan.
Kommentit (293)
Aikoinaan meillä oli töissä n. 25v nainen joka alkoi matkimaan ja mielistelemään työkaveriaan.
Vaatteet ja hiustyyli sekä hajuvesi samaa kuin toisella. Ja mielipiteet tietty myös täysin samat kuin toisella.
Kulki varjona perässä joka paikkaan.
Vaihtoi sitten toiselle osastolle ja muuttui siellä toisen klooniksi.
Itseltä petti pokka kun näin heidän kävelevän edelläni täysin samanlaisissa vaatteissa, samanlainen hiusklipsi samassa kohtaa takaraivoa, tukat samanvärisiksi värjätynä.
Onneksi sain seurata vierestä, enkä joutunut itse kloonatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä, miten olette saaneet etäännytettyä tällaisen ihmisen olematta töykeä. Ap
Puhu loputtomasti itsestäsi ja puhu päälle. Kerro liian yksityisiä asioita kuten suolen toiminnasta. Juutu puhumaan yhdestä asiasta liian kauan joka ei kiinnosta tätä henkilöä.
T: Neuroepätyypillinen ihminen joka on vahingossa expertti muiden karkottamisessa
Järkyttävän huono neuvo.
Ei, älä missään nimessä kerro liikaa yksityisiä asioita itsestäsi kun yrität päästä eroon ihmisestä! ja mitä enemmän puhut, sitä enemmän takertuja innostuu 🤦🏼🤦🏼
Mun neuvo kuitenkin on aina toiminut. Mun neuvolla 23 tykkäystä, sun mutuilulla 10.
Mä en sanonut, että niiden juttujen pitää olla oikeasti totta edes.
Ja miten juoruat jostain, jos vaikka harrastuksena on elokuvien katselu ja kerrot niistä elokuvista ja nippelitietoja niiden tekemisestä? Tai jostain muusta mikä toista ei kiinnosta.
Kukaan ei jaksa kuunnella kun joku selittää jonkun sarjan tai leffan tapahtumia.
Voi myös kertoa jostain itseen liittyvästä joka on totta, mutta umpitylsää eikä haittaa että se leviää. Esim. Kertoa yksityiskohtaisesti omista huonekasveista. Että pitäiskö vaihtaa jo ruukkua siihen ja siihen kasviin, vai ei. Sitten kertoo kaikkien niiden kasvien kohtalot, jotka eivät selvinneet.
Yks mikä on kanssa tylsää usein muista on treenaamisestaan ja ruokavaliostaan selostaminen. Varsinkin jos se on vähän fanaattista ja vainoharhaista. Voi vaikka selittää kuinka epäterveellistä vehnä ja sokeri on vähän sillee rasittavan kuuloisesti.
Yksikään takertuja ei ole koskaan innostunut enää mun seurastani kun olen päässyt kunnolla puhumisen vauhtiin asioista jotka eivät muita kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan meillä oli töissä n. 25v nainen joka alkoi matkimaan ja mielistelemään työkaveriaan.
Vaatteet ja hiustyyli sekä hajuvesi samaa kuin toisella. Ja mielipiteet tietty myös täysin samat kuin toisella.
Kulki varjona perässä joka paikkaan.
Vaihtoi sitten toiselle osastolle ja muuttui siellä toisen klooniksi.
Itseltä petti pokka kun näin heidän kävelevän edelläni täysin samanlaisissa vaatteissa, samanlainen hiusklipsi samassa kohtaa takaraivoa, tukat samanvärisiksi värjätynä.
Onneksi sain seurata vierestä, enkä joutunut itse kloonatuksi.
Apua😆
Onko asunut ulkomailla tai onko paljon tekemisissä ulkomaalaisten kanssa. Peruskohteliaisuutta muualla kuin Suomessa. Luultavasti kyläkutsut ym. ovat kohteliaisuutta eikä edes tarkoitettu niin todesta otettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko asunut ulkomailla tai onko paljon tekemisissä ulkomaalaisten kanssa. Peruskohteliaisuutta muualla kuin Suomessa. Luultavasti kyläkutsut ym. ovat kohteliaisuutta eikä edes tarkoitettu niin todesta otettavaksi.
Ei ole millään muotoa tällainen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos uusi tuttavuus on tungetteleva, kannattaa muistaa, että kaikkeen ei tarvitse mennä mukaan. Loukkaava ei tarvitse olle, mutta voi alkaa hienotunteisesti vältellä tilanteita, joissa tämän tuttavan kohtaa.
Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän
monettakokymmenettä kertaa olet tämänkin tarinan tänne postannut?
Vierailija kirjoitti:
Ettei nyt vaan olisi kyse traumareaktiosta? Jos kerran olet aiemmin joutunut tekemisiin narsistin kanssa. Minusta tuo mitä kuvailit kuulostaa tyypiltä joka tykkää ihmisistä ja yrittää olla mukava. Nimen toistelukin on nykyään varsin yleistä. Varsinkin jos kyseessä sattuisi olemaan tyyppi joka on viettänyt pidempiä aikoja ulkomailla. Monessa maassa ihmiset tykkäävät kuulla oman nimensä.
Juttusi perusteella et tunnistaisi vihreää valoakaan liikenteessä, saati sitten mitään narsismista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tehokas keino on uskonasioista puhuminen. Aina kun tyyppi alkaa kysellä jotain niin käännät puheen Jeesukseen, taivaaseen, helvettiin jne.
Tunnen meinaan ihmisiä, jotka ovat tuollaisia oikeasti.
Hyviä kysymyksiä häirikölle esitettäväksi ovat "Koska sait viimeksi?" ja "Harrastatko sä itsetyydytystä?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko AP on saanut ongelman ratkaistua?
Rakentavasti suoraan sanomalla, että hoidetaan työasiat yms. yhdessä ja siinä se.Tuollaisille ei auta muu.joskus pitää jopa loukata, että ` ymmärrä , ei kiinnosta``.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä, miten olette saaneet etäännytettyä tällaisen ihmisen olematta töykeä. Ap
Puhu loputtomasti itsestäsi ja puhu päälle. Kerro liian yksityisiä asioita kuten suolen toiminnasta. Juutu puhumaan yhdestä asiasta liian kauan joka ei kiinnosta tätä henkilöä.
T: Neuroepätyypillinen ihminen joka on vahingossa expertti muiden karkottamisessa
Järkyttävän huono neuvo.
Ei, älä missään nimessä kerro liikaa yksityisiä asioita itsestäsi kun yrität päästä eroon ihmisestä! ja mitä enemmän puhut, sitä enemmän takertuja innostuu 🤦🏼🤦🏼Mun neuvo kuitenkin on aina toiminut. Mun neuvolla 23 tykkäystä, sun mutuilulla 10.
Mä en sanonut, että niiden juttujen pitää olla oikeasti
Mun takertuja oli huomattavasti ylipainoinen ja itse normaalipainoinen/hoikka aloin puhumaan pelkästään liikunnasta, ruokavalion tärkeydestä yms, aloin kehumaan että me tehtiin toisen kaverin kanssa 50 km pyöräilymatka toiselle paikkakunnalle oli ihan kauhuissaan "et sä voi pyöräillä niin pitkää matkaa":D kyllästyi muutaman viikon tutustumisen jälkeen kun jauhoin vain liikunnasta! Eli toi neuvo on hyvä et alkaa puhumaan asioista joista toinen osapuoli ei innostu! :D ja vaikka just valehtelee.
Minulla oli tällainen "sulhasehdoas" aikoinaan. Asuin yksin ja hän notkui mielellään minun kodissani vaikka asui itse omakotitalossa. Pian tutustumisen jälkeen jo kosi ja sanoi, että remontoi omakotitalonsa minun mieleisekseni, kihloihin oli kiire ja jo seuraavana kesänä avioon. En pysynyt mukana, epäröin ja hän uhkasi tappaa itsensä, jos jätän hänet. Se olikin viimeinen niitti. Jätin hänet, eikä hän tietääkseni tappanut itseään.
Aviomieheni kulki lähelläni ja vierelläni, mutta ei tunkeutunut elämääni. Ihastuin hänen rauhallisuuteensa ja hienotunteisuuteensa. Nyt on 50 vuotta ollut yhteistä elämää.