En jaksaisi enää nyt 57-vuotiaana tehdä töitä

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista. Itse aloitin juuri yliopistossa työn ohella 50-vuotiaana tekemään jatko-opintoja, jotta saisin vielä kerran urallani etenemää. Tuntuisi aika vieraalta pudottaa hanskat joskus 7-8 vuoden päästä.

Onkin virkistävää tehdä jotain omasta halustaan ja rutiinin ulkopuolelta. Vaikka ponnistella extraa, kun sen tekee omaksi ilokseen ja hyödykseen. 

Samoin voin ajatella tekeväni eläkkeellä ihan uuden uran, kun viranomaiset eivät ole määräilemässä. 

Tämä työhön liittyvä pakko ja valinnanvapauden puute on se mikä uuvuttaa. Työssäni on myös muita huonoja puolia, jotka kaatuvat niskaan täysillä juuri nyt.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 55vee ja työkkäri usuttaa opiskelemaan. Opiskella en enää jaksaisi, jotain työtä voisin vielä tehdäkin jos olisi. Isäni jäi eläkkeelle 58-vuotiaana ysärillä.

Olen sua muutaman vuoden vanhempi ja haluaisin opiskella mutta työkkäristä ei tule siunausta. Tai  kuulemma voisin opiskella jos lähden lähäriksi. Nauroin paskaset röhönaurut siinä kohtaa. Oikeesti, mun työhistoria, mielenkiinnon aiheet sen enempää kuin aiemmat tutkinnot ei millään tapaa anna ymmärtää että olisin pätkääkään tyyppi joka kykenee tai haluaa siihen hommaan. En väheksy mutta kyllä se on eri ihmistyyppi joka hakeutuu hoiva-ammattiin. Luulin ensin että työkkärin virkailija vitsailee mutta ei, tosissaan oli. Tämä oli alkukesästä. 

Ikää 55 ja ihan samat ajatukset. Ensi vuonna tulee 40 vuotta työuraa täyteen ja mielelläni luovuttaisin paikkani työelämässä jo nuoremmille. Eläke voisi todellakin perustua myös tehtyihin työvuosiin, eikä pelkästään ikään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimo uhoaa että on tehnyt melkein 40 vuotta töitä. Todellisuudessa saikuttanut enemmän kuin ollut töissä. Joka helkkarin työsoppari loppunut monen kuukauden saikkuun kun ei jaksa loppuun saakka joten alkanut lomailla maalis-huhtikuussa ja uuteen paikkaan syksyllä. Samaan paikkaan  ei ole enää päässyt, enkä ihmettele.

Tyttärellä samaa vaivaa, on näköjään ottanut äidiltään mallia siitä ettei töissä tarvitse käydä jos ei viitsi.

Entä kuinka ahkera isä on?

Kukahan on tässä perheessä asuntolainat ja muun elämisen maksanutta, mitäs luulisit?

Joskus olen vaimolle sanonutkin, että on ollut raskasta olla yksin taloudellisesti vastuussa kaikesta. Vaimon vastaus on, että olisi itse maksanut mielellään jos tilanne olisi ollut toisinpäin. Naisen logiikkaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 55vee ja työkkäri usuttaa opiskelemaan. Opiskella en enää jaksaisi, jotain työtä voisin vielä tehdäkin jos olisi. Isäni jäi eläkkeelle 58-vuotiaana ysärillä.

Olen sua muutaman vuoden vanhempi ja haluaisin opiskella mutta työkkäristä ei tule siunausta. Tai  kuulemma voisin opiskella jos lähden lähäriksi. Nauroin paskaset röhönaurut siinä kohtaa. Oikeesti, mun työhistoria, mielenkiinnon aiheet sen enempää kuin aiemmat tutkinnot ei millään tapaa anna ymmärtää että olisin pätkääkään tyyppi joka kykenee tai haluaa siihen hommaan. En väheksy mutta kyllä se on eri ihmistyyppi joka hakeutuu hoiva-ammattiin. Luulin ensin että työkkärin virkailija vitsailee mutta ei, tosissaan oli. Tämä oli alkukesästä. 

No jollei työnteko maistu, niin jospa eläisit säästöilläsi?

Työ tulee tehdä hyvin ja loppun asti. Ei niin että nuoria ahdistaa ja vanhemmat on kateellisia. Työ tekijäänsä kiittää ja lopussa se kiitos seisoo. Nykymaailma on kuin yksi lastentarha.

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvä jos on rahaa. Itse kun olen katsonut eläkearviotani niin toivon että pystyn ja saan olla töissä 67v asti. Palkallani pystyn ylläpitämään edes tätä vaatimatonta elintasoa. Olen viidenkymmenen välillä ihmettelen tätä monen hinkua eläkkeelle. Mitä mä teen sillä vapaa-ajalla jos ei ole varaa tehdä mitään.

Mun haaveet on ainakin sen verran vaatimattomia, että raha ei niihin kauheasti kuulu. Säästäisin hyvin, kun ei tarvitsisi käydä töissä mikä vie kaikki voimat. Pihalla ja metsissä marjat mätänee, ja se harmittaa, kun ei jaksa töiden päälle tehdä "mitään". Voisin elää hyvin vaatimatonta elämää. Lopettaa sähköllä lämmittämisen ja laittaa aamulla puita palamaan, ulkoilla ja kerätä marjoja, sieniä ja omenoita. Leipoa itse, tehdä halpoja kotiruokia itse, laittaa auton pois, jne. Sen sijaan, että nyt vuorotyön takia rytmi koko ajan sekaisin, unet muutamaa hassua tuntia joka yö, joka paikkaan särkee ja työhön motivaatio nolla. Mutta enpä irtisanoutuakaan uskalla, ja tosiaan vuorotteluvapaisiin yms mahdollisuudet on viety. Samaan aikaan nuoria työttömänä, mikä myös tuntuu ihan väärältä.

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimo uhoaa että on tehnyt melkein 40 vuotta töitä. Todellisuudessa saikuttanut enemmän kuin ollut töissä. Joka helkkarin työsoppari loppunut monen kuukauden saikkuun kun ei jaksa loppuun saakka joten alkanut lomailla maalis-huhtikuussa ja uuteen paikkaan syksyllä. Samaan paikkaan  ei ole enää päässyt, enkä ihmettele.

Tyttärellä samaa vaivaa, on näköjään ottanut äidiltään mallia siitä ettei töissä tarvitse käydä jos ei viitsi.

Mulla on myös yksi tuttava, joka on tuollainen jatkuvasti saikuttava röyhkeä työntekijä. Oikeasti ei ole niin sairas, etteikö olisi voinut töitä tehdä. En ikinä kehtaisi tehdä työnantajalle tuollaista. Olen sairastellut todella vähän ja pidän itsestäni erittäin hyvää huolta. Mutta, olen 59 ja jäisin mielelläni osittaiselle eläkkeelle, mutta työpaikallani se ei kuulemma ole mahdollista. Onko tähän mitään keinoja?

Jäät ensin sairaslomalle ja siitä sitten aikanaan eläkkeelle. Ei kannata irtisanoutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama, nyt 58v ja olisin heti valmis eläkkeelle.

Töissä teen kaiken minimieffortilla ja mahdollisimman vähän. Ei enää kiinnosta edes jos saa potkut, ihan sama.

Hahaa! Olet alisuoriutuja.

Ei kiinnosta pätkääkään. Jos saisin potkut alisuoriutumisen takia olisin vain tyytyväinen.

On sairasta että tässä iässä joutuu vielä olemaan töissä. Mielelläni jättäisin heti työni nuoremmille.

Vierailija kirjoitti:

Aivan sairasta, että joku alta kolmekymppinen pääsee eläkkeelle kun "ahdistaa", mutta kuusikymppisenä pidetään väkisin töissä.

Jospa ei vääristeltäisi asioita. Ei kukaan pidä ap:ta väkisin töissä. Hänellä on oikeus irtisanoutua. 

Kyllähän sä pärjäisit vaikka lopettaisit työt. Jos alkaa tehdä tiukkaa, niin laita talo myyntiin ja muuta halpaan yksiöön vuokralle. Tai ala tekemään osa-aikaa. 80% työaika auttaa jo paljon. Aina 3vpäivän viikonloppu. Palkasta häviää muutama satanen, mutta lisääntynyt vapaa-aika korvaa sen monin verroin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimo uhoaa että on tehnyt melkein 40 vuotta töitä. Todellisuudessa saikuttanut enemmän kuin ollut töissä. Joka helkkarin työsoppari loppunut monen kuukauden saikkuun kun ei jaksa loppuun saakka joten alkanut lomailla maalis-huhtikuussa ja uuteen paikkaan syksyllä. Samaan paikkaan  ei ole enää päässyt, enkä ihmettele.

Tyttärellä samaa vaivaa, on näköjään ottanut äidiltään mallia siitä ettei töissä tarvitse käydä jos ei viitsi.

Entä kuinka ahkera isä on?

Kukahan on tässä perheessä asuntolainat ja muun elämisen maksanutta, mitäs luulisit?

Joskus olen vaimolle sanonutkin, että on ollut raskasta olla yksin taloudellisesti vastuussa kaikesta. Vaimon vastaus on, että olisi itse maksanut mielellään jos tilanne olisi ollut toisinpäin. Naisen logiikkaa...

Minä jäin pois työelämästä jo nelikymppisenä. Mieheni maksaa kaiken ja siihen päälle vielä minulle eläkettä. Hän kantaa vastuun taloudesta, minä arjen pyörityksestä. 

Joo, mutta ei käy eläkeikä 69 vuotta. Muuten eläkejärjestelmä romahtaa ja eläkkeiden maksu romahtaa, koska työikäisiä liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mutta ei käy eläkeikä 69 vuotta. Muuten eläkejärjestelmä romahtaa ja eläkkeiden maksu romahtaa, koska työikäisiä liian vähän.

Ennemmin. niin, että työtä tekeviä on liian vähän. Liikaa elättäviä maahanmuuttajia ja kotoperäisiä mt- ja päihdeohgelmaisia.

Huoltosuhde vinossa ja pahasti.

Tuotahan se on monilla paljon nuoremmillakin, lihotaan eikä huolehdita itsestä,liikunnasta yms.

Vierailija kirjoitti:

Saikku,  kuntoutustuki.

Nuo saatetaan hylätä nykyään varsinkin sairausloma.

57 voi käytännössä jäädä eläkkeelle saman tien. Irtisanoudut ja kärsit karenssin. Kukaan ei töihin sen jälkeen kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissä on muutama alle kolmekymppinen päässyt eläkkeelle.

Kieltämättä riepoo, kun itse olen 50+ ja duunia painanut 17-vuotiaasta, enkä eläkkeelle pääse, kun on vikaa vain nivelissä.

Täytyy alkaa näyttelemään skitsofreenikkoa,  jos sitten pääsisi eläkkeelle kun ei riitä että on fyysisesti romuna ja helvetinmoiset kivut.

Ala alkoholistiksi. Tai feikkaa. Nämä on suomalaisten sossutätien lempilapsia. 

Ikää 61 vuotta. Kolmas ammatti menossa. Kaksi ensimmäistä jouduin lopettamaan ammattitaudin johdosta.

Vankeinhoidossa nyt ja kertakaikkiaan ihan loppu. Haaveilen vaan eläkkeestä jota en todennäköisesti tule edes näkemään sairauksien johdosta.