Miten te hoikat pystytte olemaan ilman herkkuja?

Ei me pystytäkään, mutta kun on syömiset kokonaisuutena kurissa (myös niiden herkkujen syöminen), niin paino ei nouse.

On ihan eri asia syödä muutama pala suklaata päivässä, kuin muutama levy...

En ole hoikka, mutta kun en syö sitä ekaa niin en syö niitä muitakaan. Kun ei syö heekiuja, niin ei tule mielihauja niihin niin helposti ja kun niitä n saatavilla, niin on helppo olla ottamatta sitä ensimmäistä. Jos otan ekan, niin sitten otan lisää. Syön usein tuoreita pensasmustikoita ja vadelmia, kun tekee mieli herkkuja. Marjoja saa nykyään tuoreena ympäri vuoden.

Syön joka päivä jotain hyvää.

Palan (1-2, ei riviä enkä levyä!) suklaata, 1 tikkarin, keksin kahvin kanssa, pari salmiakkipastillia tms

Jos syön enemmän (esim 1/4 jäätelörasiasta tai vaikka porkkanakakkupalan n kerran viikossa) vähennän sen muusta syömisestä sinä päivänä.

Tasapaino säilyy

Voin syödä kyllä herkkuja.

Minulla ei koskaan ole ollut kummoista makeanhimoa. Syön vaikkapa kahvin kanssa mielummin keksin kuin kakkupalan tai pullan. Karkkia en osta koskaan. Ennemmin himoni kohdistuu suolaiseen ja rasvaiseen ruokaan. Syön sitä kuitenkin kohtuudella. Lisäksi liikun paljon ja askelmittari näyttää 21.000 askeleen päiväkeskiarvoa. Siihen saa jo vähän syödäkin lihomatta.

Ap, lue Patrik Borgin kirjoja ja blogeja, niin löydät vastauksen.

Ei pystykään. Kun ottaa päivittäin jonkun kohtuullisen herkun, viipaleen jäätelöä pingviinipaketista tai korvapuustin tai pienen suklaapatukan, niin ei tule tolkutonta makeanhimoa. Toisaalta voi olla myös geeneissä, kun juon lasin viiniä ruoan kanssa niin ei tee mieli sitä toista lasillista tai saunan jälkeen toista olutta. Tiedän kyllä ihmisiä joilla lähtee sekä sokeri että alkoholi lapasesta. 

Nykyään sokeri- ja rasvapommit on tosi helposti saatavilla. Paistopisteen berliininmunkit ja monet jäätelöpuikot ovat valtavia ja niissä on kaloreita ruoka-annoksen verran. Tätä ei moni tule ajatelleeksi. 

Elimistö sopeutuu. Pari kuukautta jos olet vähemmillä herkuilla niin useimmissa tapauksissa tästä tulee uusi normaali etkä kaipaakaan enempää. 

Itsekuri 

Muuta ei tarvita

Kun on yarpeeksi kauan elänyt terveellisesti niin sitä ei katso enää rangaistuksena että ei syö kakkaa, vaan päinvastoin ajattelumalli muuttuu sellaseksi että saa syödä terveellisesti ja ne kaikki karkit,keksit,pullat,munkit,sipsit,valmis/roskaruoka alkaa lähinnä näyttäytymään myrkkynä mistä pysyy automaattisesti erossa niitä edes ajattelematta. Uskokaa tai älkää

Helposti jos herkuilla tarkoitetaan makeita kuten leivoksia, kakkuja, karkkeja, itseä ei kiinnosta syödä mitään noista muutenkaan.

Itse tykkään vain suolaisesta ja karkeista vain salmiakista, mutta siihenkään ei ole himoa, joskus harvoin syön.

En ole, mutta netistähän löytyy kovasti etsimällä hyvin kevyitäkin herkkureseptejä, esim. nice cream. Ja kotiruokaa, pottuja ja pastaa ja puuroa kylläiseksi asti aina.

Otamme herkkua pienen määrän. Aivan kuten ei-alkoholisti voi ottaa lasin viiniä ruoan kanssa ilman, että sen on pakko ottaa toinen ja kolmas ja kahvit ja konjakit perään ja sitten lähteä vielä yksille, kaksille jne.

Hoikat eivät ole ruokaholisteja, vaan pieni määrä nautintoa on ihan ok. Tämä on ilmeisesti osalle ylipainoisia vaikea asia  sisäistää mahdolliseksi.

Voikohan ruokaholistista tulla koskaan kohtuukäyttäjää. Vaikea sanoa.

Sanottakoon, että olen laihduttanut aikanaan 25 kg läskiä pois ja tilalle kerännyt 10 kg lihasta. Silti, suuni jos saisi yksin päättää, niin eläisin varmaan munkeilla, sipseillä ja suklaalla.

Mieti miksi haluat syödä herkkuja? 

Luulen että vastaus on mielihyvä. Herkuista saa hetkellisesti dopamiinia, mutta hetken päästä tajuat että taas sitä mässätään ja lihotaan ja masennut entisestään. Sitten taas dopamiinia karkeista.

Itselläni oli tupakan kanssa täysin tuo. Röökistä dopamiinia, sen jälkeen armoton itseinho kun taas sorruin, mutta röökistä tulee taas hyvä mieli. Tuohan on loputon kierre

Dopamiinia saa myös liikunnasta. Ei ihan samanlaista piikkiä kuin röökistä ja karkista, mutta sen jälkeen ei tule alavirettä. Kun aloitat liikunnan, siinä menee jokunen kuukausi että saat dopamiinitasot kohdalleen. Mutta sen jälkeen kun pidät rytmiä yllä, saat tarvitsemasi dopamiinin sieltä.

En voi vannoa, että toimii kaikilla. Itse treenailen päivittäin, noin 10-15min. Joskus innostun kauemminkin. En ole oikeastaan enää hoikka tai lihava vaan itseasiassa aikas hiton lihaksikas. Liikkunut nyt hyvin aktiivisesti reippaat 5vuotta

Kannattaa ainakin yrittää. Kunhan muistat tärkeimmän! Valitse liikuntamuoto josta nautit, edes vähän. Alat nauttia siitä enemmän myöhemmin. Mutta älä tee mitään joka on täysin vastenmielistä, oli se kuinka tehokasta tahansa. Koska silloin et voi tehdä sitä tehokkaasti etkä pitkäjänteisesti. Ja tärkeintä on aina dopamiini ja liikunnan ilo. Lihastenkasvu on kiva plussa, mutta ei saa olla syy miksi liikut

Koska paino ei vain nouse vaikka syön mitä haluan. Johtunee siitä, että määrät jotka maistuu ovat sen verran pieniä etten liho. Siis sekä kaikki ruoka, että herkut. En rajoita mitään syömistäni enkä ole joutunut sitä tekemään ikinä, raskauskilotkin lähti itsekseen parissa kuukaudessa. En urheile, ihan normi lenkkeilyä koiran kanssa, silloin tällöin käyn uimassa, kotona jumppailen kuminauhalla ja käsipainoilla. Ikää jo 52 v ja paino 53 kg. 

Tykkään terveellisestä ja kevyestä ruuasta ja tykkään myös liikkua.

Tykkään myös mässätä joskus. Eilen vedin lenkin jälkeen puolen litran jäätelöpaketin ja viikonlopun otin muutenkin kevyemmin.

Lienee keho pitää itsensä tasapainossa. 

Uni on muuten tärkeää.

En mä elä ilman herkkuja. Eilen söin noin 10 irtokarkkia, toissapäivänä jäätelötuutin. Ei vaan tee mieli kuin vähän eikä edes päivittäin. Tuokin karkkirasia on avattu ennen juhannusta ja vielä riittää. Kaapissa on viikko sitten ostettuja suklaapatukoita, en vielä ole tarvinnut.

Oleellista on miten usein syö herkkuja ja miten paljon kerrallaan. Itse myös joskus tajusin, että esim. jäätelössä ne ensimmäiset lusikalliset on selvästi parhaat. Työpaikkaravintolan pannaripäivänä valkkaan pienimmän palan, koska saan siinäkin ne ensimmäiset maukkaimmat haukkaukset.

Mulla paino kyllä nousee helposti (nykyään 39v., ei vielä parikymppisenä), mutta pidän itseni hoikkana/normaalipainossa käymällä joka päivä puntarilla ja syömällä suurimmaksi osaksi järkevästi. Eli arkena syön vähäkalorisemmin, jos haluan viikonloppuna herkutella vaikkapa sipseillä, kun katson leffaa tms. Eikä niitä herkkuja ole pakko vetää jotain överiä. KUKAAN ei liho sillä, jos syö yhtenä päivänä viikosta herkkuja, vaan sillä, että syö ihan tavallista ruokaa (tai epäterveellistä ruokaa) jatkuvasti yli kulutuksen. Varmaan joku ylipainoinen miettii, että tuo se pysyy hoikkana, vaikka vetää pullaa, mutta näinhän se ei ole. 

Harrastan myös liikuntaa, mutta lähinnä lihaskunnon takia.