Miksi toinen saisi määrätä miten koti laitetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toiselle on ihan sama, miten koti sisustetaan, niin miksi halukkaampi ei saisi määrätä?

Halukkaampi voi itse sitä sitten hoitaa. Muiden määrääminen sen pitämiseksi toisen vaatimusten mukaan ei ole oikein. Määrätä ei voi.

Tuo kuulostaa oikein hyvältä tavalta pitää yllä hyvää parisuhdetta. Yleensä ehdottomuus on avain onneen.

Juuri näin. Määrääminen ei ole oikein.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten se määrääjä on nainen mitä olen kavereiden kotona tilannetta seurannut. Nainen on määrännyt mitä tavaroita mies saa pitää ja mistä pitää luopua. Meillä miehelläni on peliharrastus ja sitä tavaraa sitten onkin. Niin paljon että kyllä minua ärsyttää. En silti koe että minulla on oikeus heittää toisen tavaroita pois. Kaikkein surullisinta on kuitenkin jos äitinä päättää mitä lapsi saa pitää. Ääriajatteluna että sopii sisustukseen lapsen lelut ja joulukuuseen ripustetaan vain äidin haluamat. 

Muuten hauska, mutta jos nainen pakotetaan valitsemaan viihtyisän sisustuksen ja miehen + lasten välillä, niin nainen valitsee mieluisan sisustuksen. Siksi parisuhteita ja lapsia ei enää tule.

Joo, kyllä minäkin valitsen mielummin yksin elämisen kun sian kanssa elämisen saman katon alla.

Siinäkin mies valitsee mielummin sikana elämisen roskan seassa kuin nainen+ lapset.

Siksi niitä lapsia ei tule, kun miehiä kiinnostaa enemmän sikana eläminen saastassa kuin perheet

Vierailija kirjoitti:

Siksi en aio koskaan asua toisen kanssa yhdessä :D Seurustelusuhde omilla kodeilla korkeintaan.

N33, introvertti

Toimii sinulle. Hyvä homma. Ei tarvitse toisenkaan stressata.

ap

Osaa mitä? Aikuisella ihmisellä on vapaus toimia niinkuin itselle parhaiten sopii. Jos paita on ok asettaa olohuoneessa tuolin kulmalle, eikä viikattuna kaappiin, niin tuskin siitä maapallo romahtaa.

ap

OSAA OLLA AIKUINEN, HUOLEHTIA TAVAROISTA JA KODISTA JA OLLA HUOMAAVAINEN.

Ei se paita mihinkään olohuoneen tuolille kuulu, ääliö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten se määrääjä on nainen mitä olen kavereiden kotona tilannetta seurannut. Nainen on määrännyt mitä tavaroita mies saa pitää ja mistä pitää luopua. Meillä miehelläni on peliharrastus ja sitä tavaraa sitten onkin. Niin paljon että kyllä minua ärsyttää. En silti koe että minulla on oikeus heittää toisen tavaroita pois. Kaikkein surullisinta on kuitenkin jos äitinä päättää mitä lapsi saa pitää. Ääriajatteluna että sopii sisustukseen lapsen lelut ja joulukuuseen ripustetaan vain äidin haluamat. 

Muuten hauska, mutta jos nainen pakotetaan valitsemaan viihtyisän sisustuksen ja miehen + lasten välillä, niin nainen valitsee mieluisan sisustuksen. Siksi parisuhteita ja lapsia ei enää tule.

 

Joo, kyllä minäkin valitsen mielummin yksin elämisen kun sian kanssa elämisen saman

Mikä on sikamaisen elämisen määritelmä? Paita tuolin reunalla?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toiselle on ihan sama, miten koti sisustetaan, niin miksi halukkaampi ei saisi määrätä?

Halukkaampi voi itse sitä sitten hoitaa. Muiden määrääminen sen pitämiseksi toisen vaatimusten mukaan ei ole oikein. Määrätä ei voi.

Tuo kuulostaa oikein hyvältä tavalta pitää yllä hyvää parisuhdetta. Yleensä ehdottomuus on avain onneen.

Juuri näin. Määrääminen ei ole oikein.

ap

Ei, vaan että kompromisseja pitää tehdä. Jos toiselle on siisteys tärkeää ja toiselle ei ole, ensimmäinen mielipide voittaa, koska pointtihan on se, että sille jälkimmäiselle siivottomuus ei ole tärkeää, vaan että joku asia on ei-tärkeä. Miksi siis olla ehdoton asiasta, joka on ei-tärkeä, paitsi siitä syystä, että on ehdoton? Jos ei ole valmis kunnioittamaan sitä, mikä toiselle on tärkeää, miksi edes olla parisuhteessa tämän kanssa? 

Jos nyt myös ajattelet sitä, kummasta on enemmän hyötyä, siisteydestä vai siivottomuudesta, niin ensiksi mainittu voittaa. Kun on siistiä, tavarat löytyvät helpommin ja on helpompi siivota eikä tarvitse käyttää ylimääräistä aikaa järjestelemiseen ja etsimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Osaa mitä? Aikuisella ihmisellä on vapaus toimia niinkuin itselle parhaiten sopii. Jos paita on ok asettaa olohuoneessa tuolin kulmalle, eikä viikattuna kaappiin, niin tuskin siitä maapallo romahtaa.

ap

 

OSAA OLLA AIKUINEN, HUOLEHTIA TAVAROISTA JA KODISTA JA OLLA HUOMAAVAINEN.

Ei se paita mihinkään olohuoneen tuolille kuulu, ääliö!

 

Miksei kuuluisi yhtä paljon siihen kuin kaappiin? Mikä tekee kaapista sille ainoan oikean hyväksyttävän paikan?

ap

Takavuosina mulla suu loksahti auki, kun kävin ensimmäistä kertaa yhden naapurin kotona. Seinät ja huonekalut oli enimmäkseen hempeän vaaleanpunaiset ja joka paikassa oli valkoista pitsiharsoa tms. Vahvasti blondattu rouva selkeästi eli prinsessaunelmaansa ja miesraukalta ei kysytty mitään. Järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toiselle on ihan sama, miten koti sisustetaan, niin miksi halukkaampi ei saisi määrätä?

Halukkaampi voi itse sitä sitten hoitaa. Muiden määrääminen sen pitämiseksi toisen vaatimusten mukaan ei ole oikein. Määrätä ei voi.

Tuo kuulostaa oikein hyvältä tavalta pitää yllä hyvää parisuhdetta. Yleensä ehdottomuus on avain onneen.

Juuri näin. Määrääminen ei ole oikein.

ap

Ei, vaan että kompromisseja pitää tehdä. Jos toiselle on siisteys tärkeää ja toiselle ei ole, ensimmäinen mielipide voittaa, koska pointtihan on se, että sille jälkimmäiselle siivottomuus ei ole tärkeää, vaan että joku asia on ei-tärkeä. Miksi siis olla ehdoton a

Toinen voi ahdistua liiallisesta siisteydestä, joillekin kotoisuus on rosoisuutta. Älä ole niin kapeakatseinen sille, mikä monista on kotoisaa ja mukavaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Takavuosina mulla suu loksahti auki, kun kävin ensimmäistä kertaa yhden naapurin kotona. Seinät ja huonekalut oli enimmäkseen hempeän vaaleanpunaiset ja joka paikassa oli valkoista pitsiharsoa tms. Vahvasti blondattu rouva selkeästi eli prinsessaunelmaansa ja miesraukalta ei kysytty mitään. Järkyttävää.

Säälin miestä, jos sillä ei ollut edes yhtä sanaa sanottavanaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten se määrääjä on nainen mitä olen kavereiden kotona tilannetta seurannut. Nainen on määrännyt mitä tavaroita mies saa pitää ja mistä pitää luopua. Meillä miehelläni on peliharrastus ja sitä tavaraa sitten onkin. Niin paljon että kyllä minua ärsyttää. En silti koe että minulla on oikeus heittää toisen tavaroita pois. Kaikkein surullisinta on kuitenkin jos äitinä päättää mitä lapsi saa pitää. Ääriajatteluna että sopii sisustukseen lapsen lelut ja joulukuuseen ripustetaan vain äidin haluamat. 

Muuten hauska, mutta jos nainen pakotetaan valitsemaan viihtyisän sisustuksen ja miehen + lasten välillä, niin nainen valitsee mieluisan sisustuksen. Siksi parisuhteita ja lapsia ei enää tule.

Ei vaan nainen valitsee oman mieleisen sisustuksen, parisuhteen ja lapset. Mies on työnnetty romppeineen autotalliin. 

Miksei kuuluisi yhtä paljon siihen kuin kaappiin? Mikä tekee kaapista sille ainoan oikean hyväksyttävän paikan?

ap

VAATEkaappi.

Ei ole mitään vaateselkänojaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toiselle on ihan sama, miten koti sisustetaan, niin miksi halukkaampi ei saisi määrätä?

Halukkaampi voi itse sitä sitten hoitaa. Muiden määrääminen sen pitämiseksi toisen vaatimusten mukaan ei ole oikein. Määrätä ei voi.

Tuo kuulostaa oikein hyvältä tavalta pitää yllä hyvää parisuhdetta. Yleensä ehdottomuus on avain onneen.

Juuri näin. Määrääminen ei ole oikein.

ap

Ei, vaan että kompromisseja pitää tehdä. Jos toiselle on siisteys tärkeää ja toiselle ei ole, ensimmäinen mielipide voittaa, koska pointtihan on se, että sille jälkimmäiselle siivottomuus ei ole tärkeää, vaan että

Toinen voi ahdistua liiallisesta siisteydestä, joillekin kotoisuus on rosoisuutta. Älä ole niin kapeakatseinen sille, mikä monista on kotoisaa ja mukavaa.

ap

No sitten käsitellään ne ahdistukset erikseen. Tässä oli nyt kuitenkin puhetta siitä, miksi tehdään niin kuin toisen mielestä on tärkeää. Vastaus: siksi, että asia on toiselle ei-tärkeä.

Toinen voi ahdistua liiallisesta siisteydestä, joillekin kotoisuus on rosoisuutta. Älä ole niin kapeakatseinen sille, mikä monista on kotoisaa ja mukavaa.

ap

Ei se ole liiallista siisteyttä, että tavarat pannaan paikoilleen ja asuntoa siivotaan.

Kyllä minusta omat jäljet pitää vähintään siivota. Ei tarvitse tehdä joka viikko suursiivousta, mutta minusta on törkeää jättää omat tavarat hujan hajan muiden siivottavaksi. Esimerkiksi kengät voi laittaa paikoilleen, eikä jättää niitä oven eteen niin että muut kompastuvat niihin. Vaatteet voi laittaa vaikka pyykkikoriin tai kaappiin eikä sohvalle lojumaan; muutkin haluavat istua siinä sohvalla. 

Meillä minä olen tarkempi sisustuksesta ja sisustan, miehelle se sopii. Ja hän pitää sisustusmaustani, viihtyy.

Siivous sitten. Mies ei näe villakoiria nurkissa, vaikka niitä olisi kuinka paljon. Hän myös voisi nukkua vuoden samoissa lakanoissa, tai ei haittaa jos pyyhkeet haisee. Olen tullut tässä "vastaan" eli en sitten minäkään enää siivousta kovin usein vaadi, mutta lakanat vaihdetaan edes 1-2 kk välein ja pyyhkeet heitän pesuun heti  kun alkaa siltä tuntua.

Itse en oikein voi imuroida, joten kyllä mä siihen miehen pakotan välillä. Ei se silti ole kuin usean kuukauden välein, muuten otan rikkaimurilla pahimmat kohdat. 

Mutta kaikessa en luovuta. Hän todellakin saa tiskata yhtä usein kuin minä, siivota astiansa ja roskansa pois ruokapöydältä, ja laittaa puhtaat pyykkinsä, minun pesemäni, kaappiin. Ja ylipäätään siivota jälkensä. Siitä nalkutan niin kauan että sen tekee. Muutenhan hän ei tekisi täällä mitään.

Siisteyttä kaipaava siivoaa. Vuosikausia sitä tehtyään, hän siivoaa ja valittaa. Sotkuisampi havahtuu hetkellisesti valitukseen ja siivoaa, mutta unohtaa sen pian.

Sisustusta kaipaava sisustaa. Jos hänellä ei ole siihen varaa, hän suunnittelee sisustusta. Vuosikausia suunniteltuaan, hän valittaa kun kukaan ei rahoita hänen sisustamistaan. Se, joka ei kaipaa sisustusta ihmettelee, miksi hänen pitää maksaa siitä mitä ei kaipaa.

Toista osapuolta panettaa lähes joka päivä. Hän puhuu siitä kumppanilleen ja anoo tältä seksiä. Toinen kuuntelee, mutta aktia ei tapahdu. Lopulta ei enää jaksa kerjätä. Seksiä kaipaamaton ihmettelee, miksi hänen pitää antautua toisen haluille. Hänhän määrää itse, mitä kropallaan tekee. Ei hän nyt jaksa. Tyytykööt käteensä.

Kumpaakin osapuolta pännii. Suuntaavat yhdessä tuumin Alkoon. Linnoittautuvat asunnossa omiin nurkkiinsa. Sulkeutuvat itseensä.

Varo vaaraa AP.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sikamaisen elämisen määritelmä? Paita tuolin reunalla?

ap

No esimerkiksi meillä mies voi saunaan mennessään riisua itsensä keittiössä ja jättää paidan, sukat ja likaiset kalsarit keittiön tuolille. Siihen ne sitten jää, kunnes huomautan että mitäs tykkäät jos nuo on tuossa näkyvillä, jos vaikka naapuri tulee käymään? Eri

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta omat jäljet pitää vähintään siivota. Ei tarvitse tehdä joka viikko suursiivousta, mutta minusta on törkeää jättää omat tavarat hujan hajan muiden siivottavaksi. Esimerkiksi kengät voi laittaa paikoilleen, eikä jättää niitä oven eteen niin että muut kompastuvat niihin. Vaatteet voi laittaa vaikka pyykkikoriin tai kaappiin eikä sohvalle lojumaan; muutkin haluavat istua siinä sohvalla. 

Meillä on se ongelma, että mies ei laita yhteisiä tavaroita paikoilleen. Ärsyttää kun pitäisi vaikka käyttää tiettyä ruuvimeisseliä ja sitä ei löydy mistään. Sitten mies tuo sen jostain autotallin perukoilta kun se vaan jäi sinne hommien jäljiltä. 

Nainen voi laittaa haaransa kiinni jos hänen toiveisiinsa ei taivuta.