Miksi lähdin opetusalalta pois?

Koen opetusalan edelleen vahvasti kutsumustyöksi, mutta jouduin vaihtamaan työpaikkaa ja alaa monesta syystä. 

Kyllästyin syömään kiireellä. Jos meinasin hetken nauttia lihapullasta niin joku tarvitsi, tai puukotti toista haarukalla kylkeen. 

Kyllästyin murehtimaan oppilaitani. Väsyin oppilaiden perhetilanteisiin, joihin en voinut vaikuttaa. Kyllästyin pelkäämään niiden oppilaiden puolesta, jotka vietiin takaisin kotimaahansa, ja joille saatettiin tehdä siellä silpomistoimenpiteitä. Kyllästyin pelkäämään oppilaan puolesta, joka ei suostu peittämään päätään ja pelkäsin väkivaltaa, tai jopa murhaa, joka tästä rohkeasta päätöksestä saattaisi koitua. Kyllästyin pelkäämään erityisesti vanhempien tyttöjen kohdalla että he eivät tule enää takaisin syksyllä, vaan ovat joutuneet naimisiin kotimaassaan. 

Kyllästyin fyysisen väkivallan uhkaan. Kyllästyin puukkoihin, joita oppilaat kantoivat mukana. Kyllästyin oppilaisiin, jotka uhkasivat hakata ihmisiä, jotka kuuluvat sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön.

Kyllästyin fyysiseen väkivaltaan. Kyllästyin tönimiseen, tökkimiseen, repimiseen, puremiseen. Kyllästyin fyysisen väkivallan näkemiseen muissa aikuisissa ja oppilaissa. 

Kyllästyin henkiseen väkivaltaan. Kyllästyin yhteisössä avoimeen työpaikkakiusaamiseen. Kyllästyin siihen että työkaverit itkivät tunnilla ja tunnin jälkeen kun eivät jaksaneet. Kyllästyin siihen, että oppilaat kertoivat minun käyttäneen heihin seksuaalista väkivaltaa, kyllästyin keksittyihin juoruihin joita oppilaat keksivät koska he tietävät että se satuttaa. 

Kyllästyin viettämään taukoja oppilaiden kanssa, koska heidän uskontonsa ei salli heidän syödä tai vähintään kehoittaa heitä olematta syömättä jo ensimmäisestä luokasta lähtien tietyn ajan vuodesta. Kyllästyin siihen miten nämä lapset olivat kiukkuisia ja väsyneitä eivätkä jaksaneet opiskella. Kyllästyin viettämään omat tauot sisällä oppilaan kanssa, koska toinen oppilas yrittää omin sanojensa mukaan tappaa hänet.

Kyllästyin meluun. Jo muutaman oppilaan luokassa saattoi olla niin valtava melu, että kukaan ei pystynyt keskittymään siihen, ei edes aikuiset. Useasti puhelimet toitottivat erilaista videota eri puolilla luokkaa. 

Kyllästyin työkavereihin, jotka tulivat sairaana töihin, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Ei ole sijaisia, ei ainakaan päteviä sellaisia. Kyllästyin itsekin olemaan jatkuvasti sairaana sen takia ja olemaan sairaana töissä.

Kyllästyin siihen, että mua voidaan milloin tahansa kuvata ihan missä tahansa tilanteessa ja se voidaan julkaista missä vaan 

Mutta tietyllä tapaa rakastin niitä lapsia ja nuoria, ja olisin halunnut olla auttamassa heitä hyvän elämän alkuun. Koin aina että pystyn kantamaan sen vastuun ja velvollisuuden opettamisesta, mutta en tästä. Olisin halunnut olla läsnäoleva ja välittävä aikuinen, mutta väsyin. Ja niin tulee käymään monelle muullekin läsnäolevalle ja välittävälle aikuiselle.