Lue keskustelun säännöt.
Miksi lähdin opetusalalta pois?
20.08.2025 |
Koen opetusalan edelleen vahvasti kutsumustyöksi, mutta jouduin vaihtamaan työpaikkaa ja alaa monesta syystä.
Kyllästyin syömään kiireellä. Jos meinasin hetken nauttia lihapullasta niin joku tarvitsi, tai puukotti toista haarukalla kylkeen.
Kyllästyin murehtimaan oppilaitani. Väsyin oppilaiden perhetilanteisiin, joihin en voinut vaikuttaa. Kyllästyin pelkäämään niiden oppilaiden puolesta, jotka vietiin takaisin kotimaahansa, ja joille saatettiin tehdä siellä silpomistoimenpiteitä. Kyllästyin pelkäämään oppilaan puolesta, joka ei suostu peittämään päätään ja pelkäsin väkivaltaa, tai jopa murhaa, joka tästä rohkeasta päätöksestä saattaisi koitua. Kyllästyin pelkäämään erityisesti vanhempien tyttöjen kohdalla että he eivät tule enää takaisin syksyllä, vaan ovat joutuneet naimisiin kotimaassaan.
Kyllästyin fyysisen väkivallan uhkaan. Kyllästyin puukkoihin, joita oppilaat kantoivat mukana. Kyllästyin oppilaisiin, jotka uhkasivat hakata ihmisiä, jotka kuuluvat sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön.
Kyllästyin fyysiseen väkivaltaan. Kyllästyin tönimiseen, tökkimiseen, repimiseen, puremiseen. Kyllästyin fyysisen väkivallan näkemiseen muissa aikuisissa ja oppilaissa.
Kyllästyin henkiseen väkivaltaan. Kyllästyin yhteisössä avoimeen työpaikkakiusaamiseen. Kyllästyin siihen että työkaverit itkivät tunnilla ja tunnin jälkeen kun eivät jaksaneet. Kyllästyin siihen, että oppilaat kertoivat minun käyttäneen heihin seksuaalista väkivaltaa, kyllästyin keksittyihin juoruihin joita oppilaat keksivät koska he tietävät että se satuttaa.
Kyllästyin viettämään taukoja oppilaiden kanssa, koska heidän uskontonsa ei salli heidän syödä tai vähintään kehoittaa heitä olematta syömättä jo ensimmäisestä luokasta lähtien tietyn ajan vuodesta. Kyllästyin siihen miten nämä lapset olivat kiukkuisia ja väsyneitä eivätkä jaksaneet opiskella. Kyllästyin viettämään omat tauot sisällä oppilaan kanssa, koska toinen oppilas yrittää omin sanojensa mukaan tappaa hänet.
Kyllästyin meluun. Jo muutaman oppilaan luokassa saattoi olla niin valtava melu, että kukaan ei pystynyt keskittymään siihen, ei edes aikuiset. Useasti puhelimet toitottivat erilaista videota eri puolilla luokkaa.
Kyllästyin työkavereihin, jotka tulivat sairaana töihin, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Ei ole sijaisia, ei ainakaan päteviä sellaisia. Kyllästyin itsekin olemaan jatkuvasti sairaana sen takia ja olemaan sairaana töissä.
Kyllästyin siihen, että mua voidaan milloin tahansa kuvata ihan missä tahansa tilanteessa ja se voidaan julkaista missä vaan
Mutta tietyllä tapaa rakastin niitä lapsia ja nuoria, ja olisin halunnut olla auttamassa heitä hyvän elämän alkuun. Koin aina että pystyn kantamaan sen vastuun ja velvollisuuden opettamisesta, mutta en tästä. Olisin halunnut olla läsnäoleva ja välittävä aikuinen, mutta väsyin. Ja niin tulee käymään monelle muullekin läsnäolevalle ja välittävälle aikuiselle.
Kommentit (82)
Ymmärrän erittäin hyvin sinua AP vaikka itse en alalla olekaan! En jaksaisi tuota hetkeäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat suurten kaupunkien ja suurten koulujen ongelmia pääasiassa. Hakeudu pienelle paikkakunnalle töihin. Kuhmossa, Siikalatvalla tai Lapissa ei mainitsemistasi asioista juuri mikään näy. Toki ongelmia silti on, mutta ne ovat erilaisia, perinteisempiä.
T. Kokemusta on molemmista.
Tämän voin allekirjoittaa. Olen ollut pitkään opettajana pienessä kaupungissa, jossa on vain yksi suomenkielinen yläkoulu. Sitä käyvät kaikki, myös ne kympin oppilaat. Muualta muuttaneita on, mutta sen verran vähän, että he oppivat suomen kielen. Oppilaani ovat pääsääntöisesti tosi mukavia ja pidän työstäni.
opettajille lisää valtaa.70-80 luvulla tuli opettajalta herkästi nyrkistä jos puhui toisen päälle.tukkapöllyä käden vääntämistä ja tönäisy päin seinää.
tämä oli ihan viikottaista.ihan aiheesta eikä siitä mitään traumoja ole jäänyt.
häiriköt pihalle vaan ja tai jätettävä luokalle.
sääntöjä muutettava nyt heti.
Sama juttu. Kyllästyin jo neljä vuotta sitten. Ei kakaroita voi opettaa sivistyneiksi kansalaisiksi jos eivät ole kotona mitään oppineet jo.
Iso osa määräaikaisista opettajista ei ole koulutettuja opettajia. Tästä ollaan aivan hiljaa eikä pätevien opekato alalta haittaa. Silkkaa säästöä!
Lyhyitä sijaisuuksia tekevät saattavat hehkuttaa työn helppoutta, koska he eivät ymmärrä opetuksesta juuri mitään eikä heidän tarvitse tehdä kuin murto- osa työstä, helpoimmillaan vahtivat, että kaikki on paikalla. Olis niin hyvä, jos aikuisillakin olis näitä TET- harjoitteluja. Saattais monen ääni muuttua kellossa, jos joutuisi vastuuseen nykyluokasta, erityisesti peruskoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa todellisuuteen
Terveisin elämänkoulutaustainen opettaja, joka jo omana kouluaikanaan ihmetteli opettajia, jotka eivät tuntuneet sietävän sitä, että maailma ei ole pelkkää hattaraa
Kyse ei oo hattarasta, vaan siitä, että huonoilla päätöksillä suomalainen koulu on tuhottu. Oppilasaines on myös muuttunut ja yhteiskunnan sekä arvomaailman muutokset näkyy valtavana pahoinvointina myös kouluissa.
Jätin alan oppilaiden takia. Tuli enemmän ja enemmän työrauhahäiriöitä. Puhelimia piti loputtomasti maanitella pois. Ikinä ei oppitunti alkanut siten, että kaikki olisivat paikalla ajoissa.
Jos olisin ollut itse parempi ja autoritäärisempi olisin voinut hallita ja hanskata nämä tilanteet. Mutta en ollut, joten se siitä.
Kiva olisi opettaa jossain tyyliin Japanissa, jossa ilmeisesti edelleen kouluissa täydellinen työrauha ja opettaja-senseitä kunnioitetaan. Tosin japanilaisessa kulttuurissa paljon sellaista hierarkisuutta, mikä kavahduttaa normi-suomalaista.
Itse olin hyvin pienessä koulussa maaseudulla, mutta silti oppilaiden meno oli aivan rajatonta.
Opettajana toimiminen aiheutti jatkuvan ahdistuksen ja paineen. Kesälomallakin ahdisti loman päättymisen ajatteleminen melkein alusta asti.
Opettajankoulutus ei anna realistista kuvaa. Opettajantyössä valtavasti kaikkea muuta kuin itse opettamista. Loputonta sälää. Ja ympäristö nuorten takia kaiken aikaa kaoottinen.
Syytän oppilaita mutta myös itseäni. Mutta itseäni en voisi muuttaa, olen tällainen kuin olen. Siispä alanvaihtoni on oppilaiden syytä. Tai heidän vanhempiensa. Tai koko suomalaisen yhteiskunnan, joka jotenkin kaiken tämän on sallinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monikulttuurisuus ja kaikki turha häslääminen ilmeisesti pilasivat peruskoulun.
Komppaan aloitusta. Vaihdoin fyysiseen työhön enkä ole katunut hetkeäkään. Kuritta kasvaneiden lapsien ja nuorien opettamiseen vaaditaan erityistä mielenlaatua, jota ei monelle ole suotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko tätä "meillä on unelma" porukkaa?
Ja nyt se unelma on saanut tummempia sävyjä. Kirjaimellisesti.
Kiinnostaisi tietää, kuinka moni ope on vaihtanut kokonaan alaa ja mihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vaihtanut hallintoon opetustyön. Pidän työstäni nykyisinkin, mutta samanlaisia onnistumisen hetkiä ei tästä saa. Työ ei kuitenkaan vie kaikkia voimia.
Olin opettaja sekä suurissa että pienissä kunnissa enkä sanoisi, että pienet ovat helpompia. Samanlaisia ongelmia on kaikkialla. Lapset eivät eroa toisistaan niin paljon, samat kasvuvaiheet käyvät läpi ja samat yhteiskunnalliset ilmiöt näkyvät kaikkialla. Pienessä koulussa esimerkiksi päihteiden käyttö leviää itse asiassa nopeammin, kun harvempi haluaa olla yksin erilainen.
Vaikeinta yhteistyö on ollut suomalaisten veetien vanhempien kanssa, kun veetin nepsyyttä pitää ymmärtää ja yksilöllistää ja veetillä on oikeuksia.
Olen pahoillani, että kyllästyit opehommiin. Moni asia voi olla juuri noin kuin kirjoitit, kun sitä katsoo tiettyjen lasien läpi.
Minä katson toisien lasien läpi ja nautin. Tällä viikolla olen tavannut upeita nuoria. He ottavat kontaktia, kertovat elämästään, opiskelevat uusia asioita, kyselevät miten numeroa voi korottaa. Ja ei, en työskentele kermisalueella. Nimilistasta näkee, että oppilailla on varmaan 100 eri kieltä ja kulttuuria taustallaan. Osa on muuttanut Suomeen vasta viime vuonna, osa jo edellisessä sukupolvessa, mutta edelleen toki ovat suppeampia sanavarastoltaan kuin kantaväestön nuoret paremmilla asuma-alueilla. Maahanmuuttajatytöt kuitenkin lukevat jo enemmän kuin kantaväestön pojat. Vaikka aina yhteistä kieltä ei ole riittävästi kaikkien kanssa, niin katse, innostuneet tuikkivat silmät, tutkiva asenne kyllä paljastuvat.
Kiitos mahtavasta jutteluhetkestä kanssasi sinä, joka kerroit elämästäsi, kokemuksistasi, säröistäsi ja siitä mistä pidät ja mitä tavoittelet. Se toi minulle taas intoa suunnitella taas seuraavia tunteja, tehdä sinulle ja muillekin sopivia materiaaleja ja pysähtyä taas uudelleen kuuntelemaan mitä nuorille kuuluu. Odotan innolla taas huomista.
Osaan auttaa oppilaita, saan heille onnistumisen kokemuksia ja se tuo minulle taas onnistumisen kokemuksia. Hyvän kierre on valmis.
opena jo 29 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että korkeasti koulutetut opettajat halutaan tarkoituksella ajaa loppuun opettajan työssä - jopa työkyvyttömyyteen saakka. Eihän kukaan voisi päivittäin kestää tuollaista työympäristöä, jota ap kuvailee. Tuossa on monta työsuojelullista asiaa, joihin työnantajan olisi pitänyt puuttua heti mm. melu, uhkailu ja teräaseet.
Varhaiskasvatuksessa se on kai nykyään ihan hyvä tavoite, että lapset ovat vielä päivän jälkeen elossa. Muuallakin opetuksessa lienee sama.
Täysi ymmärrys, katsoo vierestä tuota menoa. Heikottaa. Sirkuksessakin on fiksumpi meno nykyisin.
Arvostus meni pohjaan kun selvisi lukutaidon tilanne, mutta varmasti on tilanne joka kehittynyt ja kypsynyt kauan.
Lyhentäkää niitä lomia!!! Palataan asiaan kun osaavat käyttäytyä ja lukea.
Vierailija kirjoitti:
Eli kyllästyit monikulttuurisuuden lieveilmiöihin ja kukapa ei. Sinulla on kaunis ajattelutapa mutta ei näitä oppilaita voi ulkopuolinen auttaa, tämä yhteisö ei yksinkertaisesti halua integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan.
Jokaisen maassa asuvan kuuluu noudattaa Suomen lakia. Viranomaisten kuuluu valvoa, että lakia noudatetaan.
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat suurten kaupunkien ja suurten koulujen ongelmia pääasiassa. Hakeudu pienelle paikkakunnalle töihin. Kuhmossa, Siikalatvalla tai Lapissa ei mainitsemistasi asioista juuri mikään näy. Toki ongelmia silti on, mutta ne ovat erilaisia, perinteisempiä.
T. Kokemusta on molemmista.
Totta. Olen ollut aiemmin opetustyössä pienessä kaupungissa yhteensä 8 vuotta. Viimeisimmän kerran lähdin, kun kyläkoulu lakkautettiin. Viihdyin siellä. Ongelmiakin oli, mutta ne olivat niitä perinteisempiä. Joku oppilas uhkailee, jonkun isä uhkailee, jollain lapsella ei ole koskaan kunnollisia vaatteita, suksia, luistimia. Jonkun kotihuolet heijastuvat oppimiseen. Kiusaamista ei oikeastaan ollut lainkaan, koska koulu oli pieni. Monella perheellä oli lapsia usealla luokka-asteella. Jos joku olisi kiusannut veljeä tai siskoa, äkkiä siitä olisi tieto tullut aikuisille. Pidin myös siitä, että ruokailut olivat rauhallisia. Toisaalta pienen koulun haaste on se, että erilaisuuden hyväksyminen on vaikeaa. Jos tulisi joku lapsi, etenkin poika, joka poikkeaa muista, hänellä voisi olla paineita mukautua muottiin. Koko koulussa saattaa olla 2 et-oppilasta ja kaikki muut uskontotunneilla. Sellainen tietynlainen normatiiviuus saattaa olla myös raskasta, jos joku on erilainen tai jos jonkun vanhemmat poikkeavat paljon keskimääräisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämän aloituksen lukee myös ne, joiden mielestä opettaminen on niin letkeää ja helppoa hommaa. Ihan ilmaista rahaa jaossa! Tästä oli uskomattoman typerä aloitus eilen tai toissapäivänä.
Hassua, että niin mukavaan ja helppoon hommaan ei tahdo löytyä tekijöitä ja nykyisetkin vaihtaa alaa.
Aina ollaan muka vaihtamassa alaa. Muilla aloilla ei sitten olekaan niitä ruhtinaallisia lomia.
Monissa työpaikoissa työntekijä on vapaa-aikanaaan vapaa. Ei tarvitse miettiä asiakkaiden puheita ja tekemisiä vaan voi kaikessa rauhassa rentoutua. Ei tarvitse valmistella seuraavan päivän opetusta eikä retkeä eikä lukea loukkaavia viestejä asiakkaiden (opilaiden) vanhemmilta.
Meitäkin on joille opettamisen ikävät puolet ei tulleet minkäänlaisina yllätyksinä. Ei vaikka kävin itse "idyllistä" pientä kyläkoulua ja pikkukylän yläastetta ilman ulkomaalaisia. Melkein kiusattiin hengiltä ihan paikallisin voimin. Yhden kaverin ansiosta olen hengissä. En aikonut ryhtyä opettajaksi, mutta päädyin useamman mutkan kautta alalle.
Opetan nyt yto-aineita ammattikoulussa ja olen varsin tyytyväinen työhöni. Tiedän mitä kaikkea koulussa voi tapahtua, mutta teen parhaani. En pysty ihmeisiin, mutta koitan olla helposti lähestyttävä aikuinen oppilaille.