Miksi lähdin opetusalalta pois?
Koen opetusalan edelleen vahvasti kutsumustyöksi, mutta jouduin vaihtamaan työpaikkaa ja alaa monesta syystä.
Kyllästyin syömään kiireellä. Jos meinasin hetken nauttia lihapullasta niin joku tarvitsi, tai puukotti toista haarukalla kylkeen.
Kyllästyin murehtimaan oppilaitani. Väsyin oppilaiden perhetilanteisiin, joihin en voinut vaikuttaa. Kyllästyin pelkäämään niiden oppilaiden puolesta, jotka vietiin takaisin kotimaahansa, ja joille saatettiin tehdä siellä silpomistoimenpiteitä. Kyllästyin pelkäämään oppilaan puolesta, joka ei suostu peittämään päätään ja pelkäsin väkivaltaa, tai jopa murhaa, joka tästä rohkeasta päätöksestä saattaisi koitua. Kyllästyin pelkäämään erityisesti vanhempien tyttöjen kohdalla että he eivät tule enää takaisin syksyllä, vaan ovat joutuneet naimisiin kotimaassaan.
Kyllästyin fyysisen väkivallan uhkaan. Kyllästyin puukkoihin, joita oppilaat kantoivat mukana. Kyllästyin oppilaisiin, jotka uhkasivat hakata ihmisiä, jotka kuuluvat sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön.
Kyllästyin fyysiseen väkivaltaan. Kyllästyin tönimiseen, tökkimiseen, repimiseen, puremiseen. Kyllästyin fyysisen väkivallan näkemiseen muissa aikuisissa ja oppilaissa.
Kyllästyin henkiseen väkivaltaan. Kyllästyin yhteisössä avoimeen työpaikkakiusaamiseen. Kyllästyin siihen että työkaverit itkivät tunnilla ja tunnin jälkeen kun eivät jaksaneet. Kyllästyin siihen, että oppilaat kertoivat minun käyttäneen heihin seksuaalista väkivaltaa, kyllästyin keksittyihin juoruihin joita oppilaat keksivät koska he tietävät että se satuttaa.
Kyllästyin viettämään taukoja oppilaiden kanssa, koska heidän uskontonsa ei salli heidän syödä tai vähintään kehoittaa heitä olematta syömättä jo ensimmäisestä luokasta lähtien tietyn ajan vuodesta. Kyllästyin siihen miten nämä lapset olivat kiukkuisia ja väsyneitä eivätkä jaksaneet opiskella. Kyllästyin viettämään omat tauot sisällä oppilaan kanssa, koska toinen oppilas yrittää omin sanojensa mukaan tappaa hänet.
Kyllästyin meluun. Jo muutaman oppilaan luokassa saattoi olla niin valtava melu, että kukaan ei pystynyt keskittymään siihen, ei edes aikuiset. Useasti puhelimet toitottivat erilaista videota eri puolilla luokkaa.
Kyllästyin työkavereihin, jotka tulivat sairaana töihin, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Ei ole sijaisia, ei ainakaan päteviä sellaisia. Kyllästyin itsekin olemaan jatkuvasti sairaana sen takia ja olemaan sairaana töissä.
Kyllästyin siihen, että mua voidaan milloin tahansa kuvata ihan missä tahansa tilanteessa ja se voidaan julkaista missä vaan
Mutta tietyllä tapaa rakastin niitä lapsia ja nuoria, ja olisin halunnut olla auttamassa heitä hyvän elämän alkuun. Koin aina että pystyn kantamaan sen vastuun ja velvollisuuden opettamisesta, mutta en tästä. Olisin halunnut olla läsnäoleva ja välittävä aikuinen, mutta väsyin. Ja niin tulee käymään monelle muullekin läsnäolevalle ja välittävälle aikuiselle.
Kommentit (82)
Eli kyllästyit monikulttuurisuuden lieveilmiöihin ja kukapa ei. Sinulla on kaunis ajattelutapa mutta ei näitä oppilaita voi ulkopuolinen auttaa, tämä yhteisö ei yksinkertaisesti halua integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan.
Kiitos, että jaksoit kirjoittaa, millaista koulumaailman todellisuus voi olla. Kirjoituksestasi käy niin hyvin selville, että koulumaailma on menettänyt sydämellään työtätekevän opettaja. Ja juuri siksi uuvuit. Toivottavasti onnistunut löytämään työn, joka on merkityksellistä ja joka ei kokonaan vie voimia!
Tämä kirjoitus pitäisi lähettää nykyiselle opetusministerille, kaikille entisille opetusministereille, Opetushallitukselle ja jokaiselle Suomen puoluejohtajalle.
Tähän on herättävä. Näin ei voi enää jatkua.
Suomi maksaa aivan helvetillistä hintaa lasten ja nuorten ongelmista. Tosin poliitikoille tämä on aivan turha aihe, koska he tämän sotkun ovat aiheuttaneet. Jatkuvasti luvataan muutosta, jota ei koskaan tapahdu.
Ymmärrän hyvin että lähdit, hyvä kun kuuntelit itseäsi ja lähdit ajoissa.
Eli sinulla ei kestänyt pää oikeissa töissä. Silloin on parempikin ajautua muualle.
Nuo ovat suurten kaupunkien ja suurten koulujen ongelmia pääasiassa. Hakeudu pienelle paikkakunnalle töihin. Kuhmossa, Siikalatvalla tai Lapissa ei mainitsemistasi asioista juuri mikään näy. Toki ongelmia silti on, mutta ne ovat erilaisia, perinteisempiä.
T. Kokemusta on molemmista.
Vierailija kirjoitti:
En usko sanaakaan
Suosittelen kouluttautumaan alalle. Silloin uskot.
Opetusala, varhaiskasvatus, kaikki sote-ala.
Tilanne ollut jo vuosia niin paha joka puolella, että näköjään vain odotetaan yleistä romahdusta.
Sitten on pakko herätä.
Vierailija kirjoitti:
Nuo ovat suurten kaupunkien ja suurten koulujen ongelmia pääasiassa. Hakeudu pienelle paikkakunnalle töihin. Kuhmossa, Siikalatvalla tai Lapissa ei mainitsemistasi asioista juuri mikään näy. Toki ongelmia silti on, mutta ne ovat erilaisia, perinteisempiä.
T. Kokemusta on molemmista.
Tämä. Ja lukion opettajana ei ole näitä ongelmia, rauhallista on ja hyvä työyhteisö :) palkkakin 6k ja pääsee matkustelemaan ulkomailla oppilaiden kanssa.
Sinä halusit siis rakastaa kaikkia oppilaita, olla koko ajan läsnäoleva ja välittävä aikuinen ja auttaa kaikkia?
Aika ruusuiset kuvitelmat sinulla. Ei ihme, että väsyit ja kyllästyit. Se on vaan työtä. Opettajan työ ihan yhtä arvokasta tai ei-arvokasta kuin mikä tahansa muukin työ.
Kyllästyin työni mitätöimiseen ja arvosteluun. Vanhemmat, äänekkäimmät oppilaat, joskus jopa työnantaja, kyseenalaistavat ja lyttäävät päivästä toiseen osaamiseni ja työpanokseni. Vanhemmat suoltaa Wilmassa herjaavaa tekstiä, joka ulottuu työn lisäksi henkilökohtaisiin asioihin mm. ulkonäköön. En kuulemma opeta lainkaan tai ainakin väärin ja tukea ei saa (oppilas kieltäytyy ottamasta oppimateriaaleja esiin, uhmaa sääntöjä, ei tule tukitunnille ja jaksa ylipäätään tehdä mitään muuta kuin aukoa päätään muille).
Kyllästyin häiriköiviin oppilaisiin, jotka huutavat opetuksen päälle, käyvät kiinni toisiin oppilaisiin ja aikuisiin, sylkevät päälle, heittävät tavaroita, rikkovat koulun materiaaleja ja ympäristöä.
Kyllästyin avoimiin opetusympäristöihin. Puuttuvat seinät moninkertaistaa metelin ja levottomuuden sekä luo turvattomuutta.
Kyllästyin digitaitojen ylikorostamiseen perustaitojen kustannuksella.
Kyllästyin todellisten ongelmien piilotteluun ja vähättelyyn. "Ei asioille voi mitään tehdä, koita kestää.Tällasta tää nykyään on".
Kyllästyin turhiin palavereihin. Miten voi olla mahdollista käyttää kokousaikaa viikottain tyhjänpäiväiseen jauhantaan, millä ei ole mitään tekemistä työn kanssa?
Kyllästyin hankkeisiin ja projekteihin, jotka vievät aikaa itse opetukselta. Kamalaa säätämistä, mutta sisältö on kovin köykäinen.
Kyllästyin pakollisiin koulutuksiin, missä isolla rahalla ostettu "asiantuntija" on keksinyt pyörän uudelleen ja latelee itsestäänselvyyksiä.
Kyllästyin pätkätöihin. Kesät ja joululomat palkatta. Saman työn tein isolla palkanalennuksella.
Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla näin nyt syksyllä aloittavana kasvatustieteiden opiskelijana
Aina voit optata jonkun yksityiskoulun tai -tutoroinnin pariin.
Vierailija kirjoitti:
Eli sinulla ei kestänyt pää oikeissa töissä. Silloin on parempikin ajautua muualle.
Suomeen on perustettu katolinen koulu. On steineri-koulu, on feeniks-koulu. Tarvittaisiin lisäksi joku armeijatyyppin kurikoulu, missä ei kilttejä opetätejä häiritä ja kiusata.
Vierailija kirjoitti:
Opetusala, varhaiskasvatus, kaikki sote-ala.
Tilanne ollut jo vuosia niin paha joka puolella, että näköjään vain odotetaan yleistä romahdusta.
Sitten on pakko herätä.
Sote kyllä aiheuttaa itse omat ongelmansa. Koko ala on täysi kupla ja täynnä aivan totaalista luuseriporukkaa, lisäksi se on perustettu aivan hirveille periaatteille, esim. lapsikaappaukset. Sosiaaliturvan tulee kattaa riittävä toimeentulo ja esim. nuo äitien pahoinpitelyt ja vauvakaappaukset tulee lopettaa. Tuollaiset rikokset eivät unohdu edes sukupolvien kuluessa, sillä ne äidit ja lapset muistavat ne ikuisesti.
Kiva kuulla näin nyt syksyllä aloittavana kasvatustieteiden opiskelijana