Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lähdin opetusalalta pois?
20.08.2025 |
Koen opetusalan edelleen vahvasti kutsumustyöksi, mutta jouduin vaihtamaan työpaikkaa ja alaa monesta syystä.
Kyllästyin syömään kiireellä. Jos meinasin hetken nauttia lihapullasta niin joku tarvitsi, tai puukotti toista haarukalla kylkeen.
Kyllästyin murehtimaan oppilaitani. Väsyin oppilaiden perhetilanteisiin, joihin en voinut vaikuttaa. Kyllästyin pelkäämään niiden oppilaiden puolesta, jotka vietiin takaisin kotimaahansa, ja joille saatettiin tehdä siellä silpomistoimenpiteitä. Kyllästyin pelkäämään oppilaan puolesta, joka ei suostu peittämään päätään ja pelkäsin väkivaltaa, tai jopa murhaa, joka tästä rohkeasta päätöksestä saattaisi koitua. Kyllästyin pelkäämään erityisesti vanhempien tyttöjen kohdalla että he eivät tule enää takaisin syksyllä, vaan ovat joutuneet naimisiin kotimaassaan.
Kyllästyin fyysisen väkivallan uhkaan. Kyllästyin puukkoihin, joita oppilaat kantoivat mukana. Kyllästyin oppilaisiin, jotka uhkasivat hakata ihmisiä, jotka kuuluvat sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön.
Kyllästyin fyysiseen väkivaltaan. Kyllästyin tönimiseen, tökkimiseen, repimiseen, puremiseen. Kyllästyin fyysisen väkivallan näkemiseen muissa aikuisissa ja oppilaissa.
Kyllästyin henkiseen väkivaltaan. Kyllästyin yhteisössä avoimeen työpaikkakiusaamiseen. Kyllästyin siihen että työkaverit itkivät tunnilla ja tunnin jälkeen kun eivät jaksaneet. Kyllästyin siihen, että oppilaat kertoivat minun käyttäneen heihin seksuaalista väkivaltaa, kyllästyin keksittyihin juoruihin joita oppilaat keksivät koska he tietävät että se satuttaa.
Kyllästyin viettämään taukoja oppilaiden kanssa, koska heidän uskontonsa ei salli heidän syödä tai vähintään kehoittaa heitä olematta syömättä jo ensimmäisestä luokasta lähtien tietyn ajan vuodesta. Kyllästyin siihen miten nämä lapset olivat kiukkuisia ja väsyneitä eivätkä jaksaneet opiskella. Kyllästyin viettämään omat tauot sisällä oppilaan kanssa, koska toinen oppilas yrittää omin sanojensa mukaan tappaa hänet.
Kyllästyin meluun. Jo muutaman oppilaan luokassa saattoi olla niin valtava melu, että kukaan ei pystynyt keskittymään siihen, ei edes aikuiset. Useasti puhelimet toitottivat erilaista videota eri puolilla luokkaa.
Kyllästyin työkavereihin, jotka tulivat sairaana töihin, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Ei ole sijaisia, ei ainakaan päteviä sellaisia. Kyllästyin itsekin olemaan jatkuvasti sairaana sen takia ja olemaan sairaana töissä.
Kyllästyin siihen, että mua voidaan milloin tahansa kuvata ihan missä tahansa tilanteessa ja se voidaan julkaista missä vaan
Mutta tietyllä tapaa rakastin niitä lapsia ja nuoria, ja olisin halunnut olla auttamassa heitä hyvän elämän alkuun. Koin aina että pystyn kantamaan sen vastuun ja velvollisuuden opettamisesta, mutta en tästä. Olisin halunnut olla läsnäoleva ja välittävä aikuinen, mutta väsyin. Ja niin tulee käymään monelle muullekin läsnäolevalle ja välittävälle aikuiselle.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Jätin alan oppilaiden takia. Tuli enemmän ja enemmän työrauhahäiriöitä. Puhelimia piti loputtomasti maanitella pois. Ikinä ei oppitunti alkanut siten, että kaikki olisivat paikalla ajoissa.
Jos olisin ollut itse parempi ja autoritäärisempi olisin voinut hallita ja hanskata nämä tilanteet. Mutta en ollut, joten se siitä.
Kiva olisi opettaa jossain tyyliin Japanissa, jossa ilmeisesti edelleen kouluissa täydellinen työrauha ja opettaja-senseitä kunnioitetaan. Tosin japanilaisessa kulttuurissa paljon sellaista hierarkisuutta, mikä kavahduttaa normi-suomalaista.
Itse olin hyvin pienessä koulussa maaseudulla, mutta silti oppilaiden meno oli aivan rajatonta.
Opettajana toimiminen aiheutti jatkuvan ahdistuksen ja paineen. Kesälomallakin ahdisti loman päättymisen ajatteleminen melkein alusta asti.
Opettajankoulutus ei anna realistista kuvaa. Opettajantyössä valtavasti kaikkea muuta kuin it
Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Erehdyin menemään yläkouluun opettamaan pikku paikkakunnalle. Oppilaissa oli tosi paljon häiriköitä ja yrittivät olla ilkeitä sekä toisilleen että minulle. Jatkuvaa mölinää ja häröilyä. Jatkuva stressitila.Se työ ei tosiaan ole kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajan työ on hyvin erilaista riippuen siitä, missä ja minkä ikäisiä opettaa. Peruskoulussa meno on hurjinta.
Olen jaksanut hyvin yläkoulussa. Jostain syystä oppilaat ovat tunneilla hyvin ilman häiriökäyttäytymistä. Moni työkaveri on uupunut. Heitä käy sääliksi. Ovat välittäviä, mutta kuluttavat itsensä loppuun. Miten saavat aamuisin itsensä koululle. Opettajien uupumus on laajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähdin lukion open hommista toimittajaksi.
Hankkeet, työryhmät ja uudistukset ottivat voimille. Palkka huononi ja lomat vähenivät, mutta kuormitus on kevyempää.
Oma opetus hoidetaan viimeisen päälle ja hankkeet vasemmalla kädellä. Opettajat ovat liian tunnollisia.
t. lukion lehtori
Tämä. Vanhassa koulussa kollegat ravasivat koulutuksissa ja työpajoissa jossa kaikki tehtiin aina 100%. Itselle tuli kunnon lusmuolo, koska olen kauan sitten jo oppinut priorisoimaan tehtäviäni.
Et sitten kokeillut tehdä töitä koulussa, missä ei ole S2-oppilaita? Puhelimetkin kiellettiin, enää ei ketään kuvata ilman lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opetusala, varhaiskasvatus, kaikki sote-ala.
Tilanne ollut jo vuosia niin paha joka puolella, että näköjään vain odotetaan yleistä romahdusta.
Sitten on pakko herätä.
Miten tuo tapahtuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä. Muualta tulleet eivät halua olla meidän kaltaisiamme. Omat tavat säilytetään. Isämme taistelivat meille Suomen, nyt olemme antautuneet ilman vastarintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kyllästyit monikulttuurisuuden lieveilmiöihin ja kukapa ei. Sinulla on kaunis ajattelutapa mutta ei näitä oppilaita voi ulkopuolinen auttaa, tämä yhteisö ei yksinkertaisesti halua integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan.
Jokaisen maassa asuvan kuuluu noudattaa Suomen lakia. Viranomaisten kuuluu valvoa, että lakia noudatetaan.
Ja jos ei lain noudattaminen maistu, niin poiskin voi muuttaa! Suomalaisten tarjoamat edut kyllä kelpaavat!
Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla näin nyt syksyllä aloittavana kasvatustieteiden opiskelijana
Vaihda. Vielä voit valita jotain muuta. Koulut on paszkottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin ongelma ei todellakaan ole muualta tulleet oppijat. Koulun pakonomainen muuttaminen on suurin syy (kukaan ei ole ollut kiinnostunut lapsesta ja itse oppimisesta, vaan uudistusten keskiössä on aina raha) ja pinnallinen sekä itsekeskeinen yhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä minä voin tietää?
Sinäkään et jaksanut lukea ap: n vastausta tai ymmärtänyt lukemaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, kuinka moni ope on vaihtanut kokonaan alaa ja mihin?
Pääsin sattumalta ns. suhteilla perustoimistotöihin. Mutta irtisanouduin sitten niistä. Nyt olen tuleva pitkäaikaistyötön, enkä todennäköisesti tule koskaan enää saamaan mitään työpaikkaa.
Ainut osaamiseni on tämä aineenopettajuus. Sitä en halua tehdä. Että tämä oli sitten tässä. Ehkä...
(Olen aika kauhistunut tästä Suomen nykymenosta, ja olen ajatellut että jos syön epäterveellisesti ja kaljoittelen tässä vielä n. 15 vuotta, niin saan kuolla n. 60-vuotiaana. Parempi se kuin päätyä 2040-luvun vanhainkotiin.)
Opettajankoulutus on työelämän melkomoinen umpikuja. Eräs luokanopettaja-kollega sanoi heille OKL:ssä väitetyn, että tällä koulutuksella voi sitten mennä töihin "ihan mihin vaan". Vale jos mikä.
48
Vierailija kirjoitti:
Komppaan aloitusta. Vaihdoin fyysiseen työhön enkä ole katunut hetkeäkään. Kuritta kasvaneiden lapsien ja nuorien opettamiseen vaaditaan erityistä mielenlaatua, jota ei monelle ole suotu.
Se vaatii todellakin tietynlaista mielenlaatua, jonka uskoisin olevan lähinnä synnynnäistä. Tai en tiedä voisiko sitä treenata ja oppia. Jotenkin vaikka ajatella, että tämä on vain työ ja työn ulkopuolella en ajattele tätä.
Itse en osannut tällaista asennetta ikinä. Ihmisten kanssa siinä oltiin tekemisissä, enkä kyennyt suhtautumaan ihmisiin näin etäännytetysti. Kaikki meni siis jatkuvasti ihon alle yli vuosikymmenen yhä pahenevalla kierteellä, kunnes kuppi meni lopulta täysin nurin.
48
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani, että kyllästyit opehommiin. Moni asia voi olla juuri noin kuin kirjoitit, kun sitä katsoo tiettyjen lasien läpi.
Minä katson toisien lasien läpi ja nautin. Tällä viikolla olen tavannut upeita nuoria. He ottavat kontaktia, kertovat elämästään, opiskelevat uusia asioita, kyselevät miten numeroa voi korottaa. Ja ei, en työskentele kermisalueella. Nimilistasta näkee, että oppilailla on varmaan 100 eri kieltä ja kulttuuria taustallaan. Osa on muuttanut Suomeen vasta viime vuonna, osa jo edellisessä sukupolvessa, mutta edelleen toki ovat suppeampia sanavarastoltaan kuin kantaväestön nuoret paremmilla asuma-alueilla. Maahanmuuttajatytöt kuitenkin lukevat jo enemmän kuin kantaväestön pojat. Vaikka aina yhteistä kieltä ei ole riittävästi kaikkien kanssa, niin katse, innostuneet tuikkivat silmät, tutkiva asenne kyllä paljastuvat.
Kiitos mahtavasta jutteluhetkestä kanssasi sinä, joka kerroit elämästäsi, kokemuksi
Kiitos paljon viestistäsi! Oli ihana lukea ja oppia miten erilaisissa todellisuuksissa maassamme eletään. Ja miten erilaisia ihmisiä onkin olemassa. Ja miten tehdään humble brag, ilman että siinä on edes sitä humblea. Kiitos vielä kerran!
48
Vierailija kirjoitti:
Monikulttuurisuus ja kaikki turha häslääminen ilmeisesti pilasivat peruskoulun.
Itse en opettanut monikulttuurisessa ympäristössä.
Mutta uutisoinnin perusteella on totta, että suomalainen peruskoulu ei ole onnistunut tuottamaan ei-kantasuomalaisille edes tarpeeksi hyvää kielitaitoa. Ei tosin kaikille kantasuomalaisillekaan. Ei tosiaan kokemusta tuollaisesta S2-todellisuudesta, mutta uskoisin että sen myötä koulujen ja opettajien vaikeuskertointa on tosiaan vähintään viisinkertaistettu. Kaiken muun vaikeuskertoinlisääntymisen päälle.
48
Ei siinä sitten muu auta kuin vaihtaa alaa. Tosin sekin on tehty vaikeaksi, kun ei aikuiskoulutustukea enää saa ja työtkin on kiven alla. Mutta alalle sopimaton tosiaan polttaa itsensä loppuun alta aikayksikön.
Alue: Aihe vapaa
Olen sijaisvanhempi. Sijaisvanhemmuus on sitovaa, mutta meillä asuu tällä hetkellä 2 sijoitettua erityislasta. Aamut alkavat kuten kenellä tahansa: aamutoimet, aamupalat, kouluun taksilla lähtö. Sitten teen kotityöt. Siivoan, laitan ruokaa, maksan laskuja, pesen pyykkiä, hoidan pihaa. Koulupäivän pituudesta riippuen taksi tuo lapset pihaan klo 13.30-14.30 välillä. Syödään välipalaa, jutellaan kuulumiset, tehdään ehkä läksyjä. Toinen lapsista nukkuu päiväunet, n. tunnin ajan välipalan jälkeen. Kahtena päivänä viikossa on harrastuksia, jonne minä tai mieheni kuljetetaan. Jos ei ole harrastusilta, ulkoillaan tai käydään uimahallissa tai jumpataan. Tavoitteena on vahvistaa motorisia taitoja, eli se on molemmille lapsille myös kuntouttavaa toimintaa. Joskus heitellään palloakin, käydään luontopolulla tai tanssitaan kotona. Päivällinen meillä on yleensä vasta klo 17.30-18. Sen jälkeen puetaan jo yövaatteet tai ensin suihkuun ja sitten yövaatteet. Saatan lukea kirjaa tai lapset leikkivät, kuunnellaan musiikkia tai katsotaan tv:tä. Meillä asuvat lapset ovat sellaisia, ettei heitä voi jättää yksin ilman aikuista ja tarvitsevat apua ja päivärytmin, kuvatkin on apuna. Nukkumaanmenoaika on arkena klo 20. Vaikka uni ei heti tulisi, se on tärkeää, että rauhoitutaan ajoissa lepäämään.
Viikonloppuisin meillä on ihan toisenlainen ohjelma. Nyt kesällä ollaan käyty usein miehen vanhempien mökillä. Siellä pääsee saunomaan. Pihakeinussa keinuminen on lapsille mieluista, samoin trampoliini mökin pihalla. Nuorempi ui kellukkeiden kanssa, ja onkin kehittynyt siinä taitavaksi kesän aikana. Kahtena viikonloppuna kuussa lapset tapaavat biologisia vanhempiaan, tai se on tavoitteena. Aina ei tarvitse olla pitkääkään tapaaminen, vaan muutama tuntikin on kiva lasten mielestä. Sijaisvanhemmuus ei tarkoita sitä, että haluaa korvata lasten vanhemmat, vaan sitä, että yrittää olla hyvä kasvattaja ja turvallinen läheinen lasten elämässä. Minua ei harmittaisi lainkaan, vaikka lapset joskus vielä palaisivat biologiseen vanhempiensa luo. Opettajan koulutustausta on hyvä apu, sekä kasvatuksellisesti että pedagogisesti. Ymmärtää, miten voi tukea uusien raitojen oppimista tai että lapset tarvitsevat turvalliset rajat ja struktuurit.