Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiedättekö ketään joka olisi tehnyt itsarin? Mistä se johtui?
20.08.2025 |
Minusta tuntuu usein, että vaikeat traumat saavat minut tekemään sen ratkaisun. En vain pysty elämään itseni kanssa.
Kommentit (243)
Äitini isä teki itsemurhan, kun äitini oli varhaisteini.
Minua ovat itsemurha-ajatukset ja masennus vaivanneet koko ikäni.
Toivottavasti lapseni eivät ole perineet synkkämielisyyttäni.
t: mies 54v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähäsen aloittajankin jalanjäljissä, voinko mainita itseni, vaikka olenkin vielä elossa?
Syynä kehnot eväät kotoa, vaikenemisen kulttuuri, arvottomuus ja häpeä. Jonkin verran kiusaamiskokemuksia matkan varrella, jotka ovat vahvistaneet käsitystä, että vika on minussa.
Iskuja opiskeluissa ja työelämässä. Eivät kaikki varsinaista kiusaamista, mutta ylimielisyyttä, alas painamista, typerää oman edun tavoittelua.
Tähän sitten kirsikaksi kakun päälle pitkä parisuhde kilpailuhenkisen ja kriittisen naisen kanssa. Siinä on askel kerrallaan kuorittu viimeinenkin omanarvontunne ja syy elää.
Alkaa olla takki tyhjä ja pitkän aikavälin suunnitelmaa edustaa huominen. Jos ei olisi lapsia, en olisi enää tässä. Toisaalta ilman heitä olisin ehkä pystynyt repimään itseni irti myrkyllisestä parisuhteesta.
Lapsia en haluaisi satuttaa, mutta nykytilakin satuttaa ja vahingoittaa heitä. Suo siellä, vetelä täällä
En toki ole tehnyt mutta voisin kuvitella että sellainen pohjaton toivottomuus ja kun ei näe tulevaisuudessa oikein mitään positiivista. Eihän siinä kauheasti napostele enää ja tekisi mieli laittaa heti poikki ennenkuin pahemmaksi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähäsen aloittajankin jalanjäljissä, voinko mainita itseni, vaikka olenkin vielä elossa?
Syynä kehnot eväät kotoa, vaikenemisen kulttuuri, arvottomuus ja häpeä. Jonkin verran kiusaamiskokemuksia matkan varrella, jotka ovat vahvistaneet käsitystä, että vika on minussa.
Iskuja opiskeluissa ja työelämässä. Eivät kaikki varsinaista kiusaamista, mutta ylimielisyyttä, alas painamista, typerää oman edun tavoittelua.
Tähän sitten kirsikaksi kakun päälle pitkä parisuhde kilpailuhenkisen ja kriittisen naisen kanssa. Siinä on askel kerrallaan kuorittu viimeinenkin omanarvontunne ja syy elää.
Alkaa olla takki tyhjä ja pitkän aikavälin suunnitelmaa edustaa huominen. Jos ei olisi lapsia, en olisi enää tässä. Toisaalta ilman heitä olisin ehkä pystynyt repimään itseni irti myrkyllisestä parisuhteesta.
Lapsia en haluaisi satuttaa, mutta nykytilakin satuttaa ja vahingoittaa heitä. Suo siellä, vetelä t
No kyllä se ero satuttaa lapsia paljon vähemmän kuin tuollaisen myrkyllisen suhteen katselu joka opettaa heidätkin sairaisiin parisuhteisiin aikuisena. Eli annat omille lapsillesi nyt kehnot eväät kotoa kun pysyttelet tuossa helvetissä. Sinun parisuhteesi on lastesi lapsuus. Miten olet edes alunperin päätynyt yhteen ja tehnyt vielä lapsiakin noin kauhean ihmisen kanssa? Ja kun lopetat itsesi pilaat lastesi elämän totaalisesti, jopa heidänkin lastensa, sinun lastenlastesi. Ainoa vaihtoehto on lähteä suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähäsen aloittajankin jalanjäljissä, voinko mainita itseni, vaikka olenkin vielä elossa?
Syynä kehnot eväät kotoa, vaikenemisen kulttuuri, arvottomuus ja häpeä. Jonkin verran kiusaamiskokemuksia matkan varrella, jotka ovat vahvistaneet käsitystä, että vika on minussa.
Iskuja opiskeluissa ja työelämässä. Eivät kaikki varsinaista kiusaamista, mutta ylimielisyyttä, alas painamista, typerää oman edun tavoittelua.
Tähän sitten kirsikaksi kakun päälle pitkä parisuhde kilpailuhenkisen ja kriittisen naisen kanssa. Siinä on askel kerrallaan kuorittu viimeinenkin omanarvontunne ja syy elää.
Alkaa olla takki tyhjä ja pitkän aikavälin suunnitelmaa edustaa huominen. Jos ei olisi lapsia, en olisi enää tässä. Toisaalta ilman heitä olisin ehkä pystynyt repimään itseni irti myrkyllisestä parisuhteesta.
Lapsia en haluaisi satuttaa, mutta nykytilakin sat
227: Olen jokaisesta lauseesta samaa mieltä. Omakohtaista kokemustakin on monesta.
Eron vaikeus on siinä, että en jaksa sitä ainakin vuoden kestävää perkausta, joka siitä seuraisi. Isosti tulisi turpaan monta kertaa
Toinen ongelma on, että en näe minkäänlaista tulevaisuutta. Työkykykykin on mennyt. Helvetti nyt, sitten ei mitään. Itsekäs ajatus, mutta en näe parannusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri ajoi rekkaa päin. Oli tyttöystävä jättänyt, vaikka mies oli saanut töitä, kun miehen työttömyys oli ollut ensin syynä miksi oli halunnut erota.
En mahda mitään, mutta 😅 ja luultavasti teen itsekin itsarin kun se pv koittaa, mutten akkojen takia.
Masennus ilmeisesti syynä, tutun tuttu eli en tuntenut varsinaisesti. Eksänsä löysi pari päivää teon jälkeen. Ei ollut vahinko, sen verran monella tapaa varmistettu henggenmeno :( Surullista, nuori lahjakas ihminen kyseessä.
Tästä on aikaa ainakin 30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian monta. Mielenterveys ongelmat syynä.
Lääkkeet altistaa. Aiheuttavat niin kurjan olon, että ajaa tälläiseen tekoon. Pitkään jatkunut käyttö.
Onhan näitä. Isoisän täti meni veteen. Isoisän serkku ampui itsensä. Isoisän poika, eli setäni, laittoi nuorena miehenä auton käyntiin autotallissa. Naapurin mukava mies ampui itseään päähän. Luokkakaverin isä hirtti itsensä takapihan puunoksaan. Naapurin nuori isäntä vetäisi haulit hattuun kotisohvalla. Opiskelukaveri ajoi autolla päin vastaantulijaa. Kaverin sukulainen ryyppäsi itsensä hengiltä, noin vuoden päivät siihen meni. Toisen kaverin isä katkaisi kaulansa puukolla. Liiketuttu otti ilmeisesti yliannoksen lääkkeitä. Tyttären yläkoulussa *menehtyi* hiljainen tyttö, lähtötapaansa en tiedä, mutta oman käden kautta.
Nämä tulivat äkkiä mieleen, mutta varmasti on muitakin. Kaikilla on oma tarinansa, mutta kaikkien kuolemasta on vaiettu tai korkeintaan kuiskuteltu selän takana. Siemmilla vaikenemisilla lienee vaikutuksensa heidän ratkaisuihinsakin.
Jos kiinnostaa tietää tarkemmin, lukekaa vaikka Anne Rossi-Horton Silmät tottuvat pimeään -kirja. Se avaa tekijän ajattelua ja kertoo mielestäni hyvin kuvaavasti tapahtumaketjusta yhden teon taustalla. Synkkä kirja synkästä aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähäsen aloittajankin jalanjäljissä, voinko mainita itseni, vaikka olenkin vielä elossa?
Syynä kehnot eväät kotoa, vaikenemisen kulttuuri, arvottomuus ja häpeä. Jonkin verran kiusaamiskokemuksia matkan varrella, jotka ovat vahvistaneet käsitystä, että vika on minussa.
Iskuja opiskeluissa ja työelämässä. Eivät kaikki varsinaista kiusaamista, mutta ylimielisyyttä, alas painamista, typerää oman edun tavoittelua.
Tähän sitten kirsikaksi kakun päälle pitkä parisuhde kilpailuhenkisen ja kriittisen naisen kanssa. Siinä on askel kerrallaan kuorittu viimeinenkin omanarvontunne ja syy elää.
Alkaa olla takki tyhjä ja pitkän aikavälin suunnitelmaa edustaa huominen. Jos ei olisi lapsia, en olisi enää tässä. Toisaalta ilman heitä olisin ehkä pystynyt repimään itseni irti myrkyllisestä parisuhteesta.
Lapsia en haluaisi satuttaa, mutta nykytilakin sat
Noin kauheitahan kaikki naiset ovat heti kun vaaleanpunaiset lasit poistuvat silmiltä. Tuo on miehen osa parisuhteessa, henkistä kidutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähäsen aloittajankin jalanjäljissä, voinko mainita itseni, vaikka olenkin vielä elossa?
Syynä kehnot eväät kotoa, vaikenemisen kulttuuri, arvottomuus ja häpeä. Jonkin verran kiusaamiskokemuksia matkan varrella, jotka ovat vahvistaneet käsitystä, että vika on minussa.
Iskuja opiskeluissa ja työelämässä. Eivät kaikki varsinaista kiusaamista, mutta ylimielisyyttä, alas painamista, typerää oman edun tavoittelua.
Tähän sitten kirsikaksi kakun päälle pitkä parisuhde kilpailuhenkisen ja kriittisen naisen kanssa. Siinä on askel kerrallaan kuorittu viimeinenkin omanarvontunne ja syy elää.
Alkaa olla takki tyhjä ja pitkän aikavälin suunnitelmaa edustaa huominen. Jos ei olisi lapsia, en olisi enää tässä. Toisaalta ilman heitä olisin ehkä pystynyt repimään itseni irti myrkyllisestä parisuhteesta.
<
Eivät kaikki, mutta joukkoon mahtuu kaikenlaista. On hyviäkin parisuhteita, mutta huikeaa vähemmistöä ne edustavat.
Parisuhde on kahden kauppa ja saattaa olla arkun viimeinen naula. Päivien päättämisen syyt lähtevät kauempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, mutta en syytä.
Hyvä. Syyttäminen ei auta.
Serkkuni vuosia vuosia sitten. Parantumaton sairaus, joka heikensi liikkumista.. Joutui luopumaan työstään. Vaimo petti ja serkkuni otti eron keväällä. Kesäkuussa hän söi kaikki mahdolliset lääkkeet. Olen häntä yli kymmenen vuotta nuorempi
joten hän oli kuin isoveli. Hänestä jäi hyvät muistot. Asiasta ei voinut puhua hänen vanhempiensa kanssa. Lapsia hänellä ei ollut
Osan geeneissä on mutaatioita, jonka takia kaikki vitamiinit ja hivenaineet eivät imeydy.
Masentuneiden kaikkien kannattaisi kokeilla syödä methyfolaattia, ubiquinolia, seleeniä, d vitamiinia, raskausajan jotakin monivitamiinia, kalaöljyä jne.
Sen lisäksi tulisi jättää lisätty sokeri ja ultraprosessoidut ruuat pois, syödä kasviksia, juureksia, kananmunia, kalaa ja kanaa.
Vierailija kirjoitti:
Äitini isä teki itsemurhan, kun äitini oli varhaisteini.
Minua ovat itsemurha-ajatukset ja masennus vaivanneet koko ikäni.
Toivottavasti lapseni eivät ole perineet synkkämielisyyttäni.
t: mies 54v
äitini on kokenut saman. Papan lapsenlapsista kaksi on tehnyt saman ratkaisun. Papan veljen sukuhaarasta kolme on tenhyt itsemurhan. Itse sairastan vakavaa masennusta, johon on lääkitys ja lisäksi käyn terapiassa.. Olen keronut hoitavalle lääkärille nuo.
Alue: Aihe vapaa
Häh? Mistä sä tytin tunnet?